Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit:

Numerot ja luvut

Sisällys:

Numeroiden tarve ja hankaluus

Kaupassa, tekniikassa, tieteessä ja monella muul­la alalla on tärkeää ilmaista asioita täs­mäl­li­ses­ti, käyttäen tarkkoja lukumääriä tai suureita. Tällöin luvut käytännön syistä useim­mi­ten kir­joi­te­taan numeroin (esi­mer­kik­si ”45”) eikä sanoin (”neljä­kym­mentä­viisi”). Mitä isom­pi luku, sen hel­pom­paa ja havain­nol­li­sem­paa on kir­joit­taa se numeroin.

Numeroiden käyttöön liittyy kuitenkin monia ongelmia, joiden välttämistä ja rat­kai­se­mis­ta tar­kas­tel­laan jäljempänä. Miten esimerkiksi kir­joi­te­taan numeroita käyttäen sana ”nel­jän­nen­kym­me­nen­nen­vii­den­nen”? Sananakin se on han­ka­la, mutta numeroin kirjoittaminen tuo vielä omat ongel­mansa.

Numeroita käytetään myös monissa muissa ilmauksissa kuin lukujen kir­joit­ta­mi­ses­sa, esi­mer­kik­si puhelinnumeroissa ja henkilö­tunnuksissa. Näitä asioita tarkastellaan seu­raa­vas­sa luvussa, Sovinnaiset merkinnät. Siinä käsitellään myös lukujen esittämistä tau­lu­koissa.

Lukujen ilmaiseminen tavat

Luku voidaan ilmaista sanoilla (kirjaimilla) tai numeroilla. On olemassa suuntaviivoja sille, kumpaa tapaa käytetään kussakin tilanteessa, mutta ehdottomia ohjeita on vain vähän. Vi­ral­liset säännötkin kehottavat ottamaan huomioon asiayhteyden ja tekstin koko­nai­suu­den, kun valitaan lukujen esitystapaa. Teknisessä, tieteellisessä ja usein hallinnollisessakin esi­tyk­ses­sä suositaan yleensä lukujen kirjoittamista numeroin, kaunokirjallisessa esityksessä taas sanoin. Esitteissä, julisteissa, laskuissa yms. kirjoitetaan usein numeroin sellaisetkin pienet luvut, jotka perussääntöjen mukaan kirjoitettaisiin sanoin. Vertaa myös tyyli­vaiku­telmaa:

Toimitusaika on neljä viisi päivää.
Toimitusaika 45 päivää.
Myönnämme kahden prosentin käteisalennuksen.
Käteisalennus 2 %

Seuraavassa esitettävät ohjeet luvun ilmaisemisesta numeroin tai sanoin koskevat lähinnä tilanteita, joissa luku esiintyy taivuttamattomana ja peruslukuna, ei järjestyslukuna. Jos luku kirjoitetaan numeroin, aiheuttavat taivutusmuodot ja järjestysluvut usein ongelmia; näitä ongelmia ja niiden kiertämistä tarkastellaan jäljempänä erikseen.

Harvinainen luvun ilmaisemisen tapa on kirjoittaa sen numeroiden nimet sanoina, esimerkiksi ”neljä yksi yksi seitsemän”. Puheessa vastaava ilmaisutapa on tavallinen etenkin koodinomaisia numerosarjoja mainittaessa. Kirjoituksessa käytetään tällöin numeroita: 4117. Kaunokirjallisessa esityksessä saatetaan kuitenkin haluta käyttää sanoja. Isosta suomen kieliopista (§ 791) voidaan päätellä, että normaali kirjoitus­asu on tällöin edellä mainittu: kunkin numeron nimi erillisenä sanana.

Sekamuotoiset ilmaukset

Suurehkot luvut esitetään usein sekamuotoisesti, siis osittain sanoin ja osittain numeroin, vaikka tällaista mahdollisuutta ei yleensä mainita kielenkäytön ohjeissa.

42 miljoonaa
200 tuhatta

Käytäntö on hyvin tavallinen ja yleensä ymmärrettävin vaihtoehto silloin, kun kyse on täy­sis­tä miljoonista tai miljardeista. Ehkä hiukan arkikielisemmän tuntuinen se on silloin, kun kyse on täysistä tuhansista. Ilmaisutapojen suhteita voisi arvioida seuraavasti:

Sekamuotoisissa ilmauksissa voi noudattaa EU:n tekstinlaadinnan ohjeiden kohdan Välit ja välimerkit numeroissa periaatetta, jonka mukaan kirjaimin kirjoitettava lukusana valitaan niin, että numeroin kirjoitettavaan osaan tulee enintään kolme desimaalia.

1 326,1 miljoonaa
1,3261 miljardia [ei suositeltava]

Kyseisen ohjeen mukaan toisaalta ”1,326 miljardia” on suositeltavampi kuin ”1 326 miljoonaa”. Tämä on kyseenalaisempaa. Miljardi-sanaa kannattaa käyttää yleensä vain silloin, kun miljoona-sanan käyttö johtaisi selvästi kömpelömpään ilmaukseen (kuten 15 000 miljoonaa).

Sanoin kirjoitettavat luvut

Sanoin (kirjaimin) kirjoitetaan yleensä

Numeroin kirjoitettavat luvut

Numeroin kirjoitetaan yleensä

Kaikki luvut kirjoitetaan havainnollisuuden vuoksi numeroilla ns. selkokielessä. Selko­kieli tarkoittaa kieltä, joka on suunniteltu niidenkin ymmärrettäväksi, joille tavallinen yleis­kieli on liian vaikeatajuista. Ks. opasta Tee se helpoksi.

Meillä on kolme koiraa ja kaksi kissaa. [Yleiskieltä]
Meillä on 3 koiraa ja 2 kissaa. [Selkokieltä]

Verkkosivuille suosittelee tunnettu käytettävyysasiantuntija Jakob Nielsen linjaa, jonka mu­kaan lähes kaikki luvut kirjoitetaan numeroin. Perusteena on etenkin se, että verkkosivuja lue­taan silmäilemällä ja usein täsmällisiä tietoja etsien. Tällöin luvuin esitetyt tiedot löydetään hel­pos­ti, kun numerot erottuvat tekstin joukosta. (Ks. Show Numbers as Numerals When Writing for Online Readers.) Tätä linjaa sovellettaessa kannattaa kuitenkin huomata, että verkko­sivuillakaan ei lukumäärien aina kannata pistää silmään. Nielsenkin esittää, että luvut kannattaa kirjoittaa sanoin, kun ne eivät esitä erityisiä tosiasioita vaan esimerkiksi kuvaavat yleisesti suurta määrää.

Testasimme 3 uutta tulostinmallia.

Ilmauksissa, joissa on paljon lukuja ja numerokoodeja, kannattaa usein ilmaista pienet lukumäärät (kappalemäärät) sanoina.

Automaatti antoi kaksi 50 euron ja kaksi 20 euron seteliä.
Hankittiin kahdeksan HAL 3270 -päätettä ja yksi HAL 3272 -pääteohjain.

Rinnasteiset luvut samalla tavalla

On syytä kirjoittaa keskenään rinnasteiset luvut samalla menetelmällä, vaikka lukujen suu­ruuk­sien takia niissä muutoin käytettäisiin eri kirjoitustapoja. Ei siis esimerkiksi ”Liisalla on viisi euroa ja Matilla 42 euroa”, vaan molemmat luvut numeroilla tai molemmat sanoilla. Nu­me­roin kirjoittaminen on tällaisessa tapauksessa tavallista, paitsi kaunokirjallisuudessa.

Liisalla on 5 euroa ja Matilla 42 euroa.
Liisalla on viisi euroa ja Matilla neljäkymmentäkaksi euroa.

”Sata (100)” yleensä turhaa

Joissakin yhteyksissä käytetään ilmaisuja, joissa luku sekä numeroin että sanoin. Niitä esiin­tyy sekeissä, vekseleissä, velkakirjoissa ja muissa sopimusteksteissä. Perusteeksi on esi­tet­ty lähinnä asiakirjan myöhemmän väärentämisen vaikeuttaminen. Menettely on muo­dol­li­ses­ti virheetön ja sitä saatetaan pitää jopa pakollisena pankkimaailmassa. Se on kui­ten­kin yleensä tarpeeton, jopa epäselvyyksiä aiheuttava.

Jos näin menetellään, on luontevinta kirjoittaa sanallinen ilmaus sulkeisiin numero­ilmauk­sen jälkeen. Päinvastainen tapa, esimerkiksi ”satakaksikymmentä (120)”, on tietysti mah­dol­li­nen, mutta ei luonteva. Siinähän on pantu normaali kirjoitusasu sulkeisiin epä­nor­maa­lin jälkeen eikä toisinpäin. Sekeissä tämä esitystapa on kuitenkin perusteltu niitä koskevan sää­dök­sen takia.

Kauppaan sisältyy 120 liitintä.
Kauppaan sisältyy 120 (satakaksikymmentä) liitintä.
Maksakaa tästä sekistä 900 euroa kenelle minä määrään.
Maksakaa tästä sekistä 900 (yhdeksänsataa) euroa kenelle minä määrään.

Kevyessä tyylissä kirjoitetaan joskus luku sekä sanoin että numeroin sen korostamiseksi: ”Haluan esittää yhden (1) huomautuksen.” Ilmaisukeinona tämä on pikemminkin kömpelö ja naiivi kuin hauska.

Yleensä luvun kirjoittaminen sekä numeroin että sanoin ei muutenkaan selvennä mitään. Lukija katsoo numeroin kirjoitetun ilmauksen ja yrittää ohittaa sanallisen ilmauksen mah­dol­li­sim­man sujuvasti.

Usein ajatellaan, että velkakirjoissa ja sekeissä (ja sopimuksissa yms.) pitää ehdot­to­mas­ti kirjoittaa summa sekä numeroin että kirjaimin. Ajatellaan jopa, että tämä olisi lain vaatimus. Velkakirjalaissa ei asiasta kuitenkaan ole mitään. Vekselilaissakaan ei ole tällaista vaatimusta eikä ole koskaan ollutkaan. Vekselilaissa vain sanotaan, että jos summa on ilmaistu sekä numeroin että kirjaimin ja ne tarkoittavat eri summia, niin kirjaimin merkitty summa on pä­te­vä. Tästä muuten seuraa yksi hyvä syy kirjoittaa summa vain numeroin. Kirjaimin kir­joi­tet­taes­sa nimittäin tulee helpommin kirjoittaneeksi summan väärin (siis toiseksi kuin tar­koi­te­taan), koska ilmaisu on silloin silmälle vähemmän havainnollinen ja selkeä.

Lukusanojen lyhenteet

Joskus lukusanoista käytetään lyhenteitä. Käytännössä kyseeseen tulevat lähinnä lyhenteet milj. = miljoona ja mrd. = miljardi. Ne eivät juurikaan lyhennä ilmaisua, ja niiden järkevä käyttö rajoittuukin oikeastaan otsikoihin, taulukoihin ja muihin tilanteisiin, joissa tilan sääs­töön on erityinen tarve. Sanalle ”tuhat” ei ole yleiskielistä lyhennettä, mutta lehti-ilmoi­tuk­sis­sa ja muissa yhteyksissä, joissa tilaa halutaan säästää ymmärrettävyyden kus­tan­nuk­sel­la­kin, käytetään usein lyhennettä ”t.” merkityksessä ’tuhatta’.

Elokuvien tuotantotukeen lisää 10 milj. [= kymmenen miljoonaa]
1,2 mrd. [= 1,2 miljardia = 1 200 000 000]
Hp. 170 t. [= Hintapyyntö 170 000]
Hp. 170 000

Fysikaalista suuretta ilmaistaessa voidaan yleensä välttää suuret luvut käyttämällä sopivia SI-järjestelmän etuliitteitä. Tällaisissa ilmauksissa ei tulisi käyttää lukusanoja eikä niiden ly­hen­tei­tä. Järjestelmän periaatteisiin kuuluu, että suureen lukuarvo kirjoitetaan numeroin.

25 MV [fysiikassa suositeltava merkintätapa]
25 megavolttia [yleiskieliseen tekstiin sopiva tapa]
25 000 000 V [fysiikassa mahdollinen tapa]
25 ⋅ 106 V [fysiikassa mahdollinen, mutta raskaslukuinen tapa]
25 miljoonaa volttia
25 000 000 volttia

SI-järjestelmän etuliitteitä kuten ”kilo” ja ”mega” tai vastaavia tunnuksia ”k” ja ”M” ei tulisi käyttää muissa yhteyksissä kuin SI-järjestelmän yksiköiden tunnuksissa ja nimissä edellä mai­ni­tul­la tavalla. Kuitenkin on melko tavallista ja osittain hyväksyttyäkin käyttää raha­sum­mia ilmaistaessa käyttää lyhennettä ”M€”. Lisäksi arkikielessä käytetään yleisesti etuliitteitä sanoina lyhentyminä pidemmistä ilmauksista, esim. kilo = kilogramma (tai kilovoltti tms.), milli = millimetri, sentti = senttimetri, mega = megatavu t. megabitti jne. Vakiintuneena on pidettävä myös sanaa ”megapikseli” (miljoona pikseliä eli kuvapistettä) kameran erot­telu­kykyä ilmaistaessa. Tällaista kielenkäyttöä ei kuitenkaan kannata ruveta laa­jen­tamaan.

Arkikielessä on jo melko tavallista käyttää tunnusta k tai K merkityksessä ’tuhat’. Esimerkiksi 4k tai 4K voi tarkoittaa neljää tuhatta euroa, pikseliä, ihmistä ym. Osittain näiden ilmausten yleistyminen johtuu siitä, että niitä esiintyy tietokoneohjelmien esittämissä tiedoissa silloin, kun tilan säästämisen tarve tai halu on suuri. Tällaiset ilmaukset ovat asiatyylissä paha tyylirikko.

Ks. myös kohtaa Suureet taulukoissa.

Onko ”ykkönen” käypää kieltä?

Sopivat numeroiden nimiksi

Sellaiset sanat kuin ”ykkönen” ja ”kakkonen” voidaan kokea liian arkikielisiksi asia­teks­tei­hin. Osittain tämä pitääkin paikkansa, mutta sanoina ne ovat hyvää yleiskieltä, kun niitä käytetään numeromerkkien ”1”, ”2” jne. niminä. Kielikello 2/2006 esittää:

Numeroilmausta käytetään myös substantiivina. Neutraalin yleiskielisiä ovat numeroa tar­koit­tavat substantiivit sinänsä:

ykkönen, kakkonen, kolmonen, nelonen, viitonen, kuutonen, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, satanen

Lausuma on kuitenkin epälooginen. Mainituista sanoista vain yhdeksää ensimmäistä tar­koit­ta­vat numeroita numeromerkin (1–9) merkityksessä. Niistä taas vain kuusi en­sim­mäis­tä eli numeroita 1–6 tarkoittavat ovat lukusanoista poikkeavia substantiiveja, joita voisi kutsua nimellä numerosubstantiivi. (Kieliopeissa näillä sanoilla ei ole mitään erityistä nimitystä.) Tässä merkityksessä ne ovat varmasti hyvää yleiskieltä ja sopivat kaikkiin tyylilajeihin.

Kirjoitit puhelinnumeroni väärin: viimeinen numero on kuutonen, ei viitonen.

Esimerkkitapauksessa voisi kai sanoa myös ”on kuusi, ei viisi”, mutta se voisi tuntua jotenkin teennäiseltä.

Numeroiden 8 ja 9 niminä käytetään yleisesti sanoja ”kahdeksikko” ja ”yhdeksikkö”, joita siis myös voidaan pitää numerosubstantiiveina. Niitä on tuskin ollut tarkoitus tuomita yleis­kie­leen sopimattomiksi, vaan Kielikellon kirjoittajalle on sattunut ajatusvirhe.

Hänen yhdeksikkönsä näyttävät aivan kakkosilta.

Kielikello 2/2006 mainitsee myös arkikielisiksi luonnehtimiaan numerosubstantiiveja: ”Tyyliarvoltaan arkisempia ovat sanat vitonen, kutonen, seiska, kasi, ysi ja kymppi.” Tämä on kuitenkin aika sekalainen joukko. Useimmat sanoista ovat vastaavien yleis­kielis­ten numero­substan­tii­vien arki­asuja, mutta sanoista ”seiska” ja ”kymppi” ei voi sanoa samaa. Sikäli kuin lukuja 7 ja 10 vastaavia numerosubstantiiveja ylipäänsä käytetään, ei tarjolla ole mitään kirjakielisempää. Kielikellon mainitsemat ”seitsemän” ja ”kymmenen” ovat yksinkertaisesti lukusanoja.

Tätä ei muuksi muuta se, että lukusanaa voidaan joissakin tilanteissa käyttää substantiivin tavoin, esimerkiksi sanonnassa ”kahden kauppa, kolmannen korvapuusti”. Ilmiö koskee kaikenlaisia lukusanoja.

Numerosubstantiivi esineen tms. nimenä

Numerosubstantiivia käytetään myös tarkoittamaan jotakin, johon vastaava lukusana jotenkin soveltuu. Numerosubstantiivi voi tarkoittaa esimerkiksi korttipakan korttia, jonka arvoa lukusana kuvaa, tai rahaa, jonka arvo on lukusanan ilmaisema määrä euroja tai muita rahayksiköitä. Jälkimmäistä käyttöä eivät varmaankaan kaikki pidä aivan kirja­kieli­senä.

Hän aloitti ristikolmosella. [= ♣3:lla]
Annoin hänelle viitosen. [= viiden euron setelin]

Tällaisessa käytössä voi olla myös sana ”satanen”. On kuitenkin vaikea nähdä, miten se olisi neutraalia yleiskieltä, jos ”kymppi” ilmeisestikään ei ole. Lukua tuhat tarkoittava ”tonni” on selvästi arkikielinen.

Kielikello 2/2006 mainitsee myös seuraavat esimerkit: ”A4 luetaan aa-nelonen ja E4 tai Eurooppa-nelonen”. Tällaiset lukutavat edellyttävät kuitenkin ilmausten käyttöä itsenäisesti substantiivin tavoin, vaikka ne huolitellussa kielessä esiintyvät vain yhdys­sanan alkuosina. Ilmauksissa ”A4-arkki” ja ”E4-tie” luvut tietysti luetaan perus­lukuina (aa neljä, ee neljä).

Kaksosia yms. tarkoittavat sanat

Kielikello 2/2006 hämmentää lisää: ”Monikollisia sanoja kolmoset, neloset, viitoset, kuu­to­set, seitoset taas käytetään ilmaisemaan samasta raskaudesta syntyneitä.” Todellisuudessa täl­lai­set sanat muodostavat oman ryhmänsä, vaikka muutamat niistä ovatkin numero­subs­tan­tii­vien monikkomuotoja. Listassa viimeisenä mainittu seitoset sen sijaan on toisen­tyyp­pi­nen, samoin listan alusta pois jätetty, tällaisista sanoista tavallisin kaksoset.

Samaan sarjaan kuuluu sana yksönen, joka on kielitoimiston suosittama nimitys henkilölle, joka on ainoana (yhdestä raskaudesta) syntynyt eli ei ole kaksonen, kolmonen tms.

Kooste numerosubstantiivien merkityksistä

Numerosubstantiivien käytön moninaisuudesta antaa kuvaa seuraava kokoava, mutta varmaankin puutteellinen luettelo. Numerosubstantiivia käytetään

Saako virkkeen aloittaa numerolla?

Yleensä vältettävä

Vältä virkkeen aloittamista numerolla. Numerolla voi kuitenkin aloittaa, jos muunlainen muotoilu johtaisi kömpelyyteen, epäselvyyteen, väärään painotukseen tms.

Usein esitetään sellainen periaate, että virkettä ei pitäisi aloittaa numerolla. Perusteluksi sano­taan, että virkkeen alku on silloin vaikeampi hahmottaa. Virkkeen lopettava pistehän on melko huomaamaton merkki, ja virkerakenteen nopeassa hahmotuksessa on apua siitä, että virke alkaa normaalilla tavalla eli versaali­kir­jai­mel­la (isolla kirjaimella).

Numerolla aloittamisen kielto on aiemmin sisältynyt standardiinkin. Suomen kielen sään­nöt eivät kuitenkaan nykyisin sisällä sellaista kieltoa. Ohjeissa saatetaan jopa sanoa, että nume­rol­la aloittaminen on ”aivan hyväksyttävää”. Tämä on kuitenkin liioittelua.

Usein on helppo välttää numerolla aloittaminen muut­ta­mal­la sanajärjestystä tai esi­mer­kik­si lisäämällä alkuun sana ”Vuonna” tai lyhenne ”V.”, jos virke alkaa vuosiluvulla.

10 euron seteleitä on toivottu automaatteihin.
Automaatteihin on toivottu 10 euron seteleitä.
1492 Kolumbus teki ensimmäisen matkan Amerikkaan.
Vuonna 1492 Kolumbus teki ensimmäisen matkan Amerikkaan.

Numeroilmaus virkkeen aiheena

Jos virkkeen varsinaisena aiheena ja ensimmäiseksi mainittavana asiana on sellainen, joka nor­maa­lis­ti kirjoitetaan numeroin, jouduttaisiin usein epäluontevaan ilmaisuun, jos pyrit­täi­siin ehdottomasti välttämään virkkeen numeroalkuisuutta. Sana­jär­jes­tyk­sen muut­ta­mi­nen voisi muuttaa lauseen painotusta ja vivahteita tavalla, joka ei vastaa kirjoittajan tarkoituksia.

1900-lukua on sanottu lyhyeksi vuosisadaksi.

Numeroalkuisuus otsikoissa

Otsikot ja vastaavat aloitetaan usein numerolla. Tällöin ei tietenkään ole virkkeiden toisistaan erottamisen ongelmaa. Muutenkin käytäntö on hyväksyttävä, koska luvun ilmaiseminen on usein olennaista uutisen sisällön takia.

250 työntekijää pakkolomalle

Tekstissä numeroalkuisuus ei ole yhtä luonnollista. Lukumäärä on yleensä uusi asia, joten hyvin rakennetussa esityksessä se mainitaan lauseen lopussa tai keskellä.

250 työntekijää joutuu pakkolomalle.
Pakkolomalle joutuu 250 työntekijää.

Erityisen ongelmallista numeroalkuisuutta

Parissa tapauksessa on erityisesti syytä välttää virkkeen aloittamista numerolla. Jos virke aloittaa numeroidun luetelman kohdan, niin itse kohdan aloittaminen numerolla olisi häm­men­tä­vää (esimerkiksi ”1) 10 euron – –” tai vielä hämmentävämpi ”1. 10 euron – –”). Jos virke päättyy numeroon ja seuraava virke alkaa numerolla, syntyy myös outo, joskus jopa vaikea­sel­koi­nen tilanne.

Erilaisia mahdollisia yhdistelmiä on 32 768. 128 niistä on käytössä.

Erilaisia mahdollisia yhdistelmiä on 32 768. Vain 128 niistä on käytössä.

Vastauksia saapui yli 100. 50 niistä oli puutteellisia.

Vastauksia saapui yli 100, mutta niistä 50 oli puutteellisia.

Numeroalkuisuuden välttämisen taustaa

Vanhaa sääntöä, jonka mukaan virkettä ei pitäisi aloittaa numerolla, on opetettu kouluissa ja muualla, joskin säännön sävy ja ehdottomuus on vaihdellut. Taustalla on osittain edellä mai­nit­tu virkkeiden hahmotettavuus, osittain se, että numeroiden käyttöä ei ole pidetty kovin tyy­lik­kää­nä – ja tämä on korostunut virkkeen alussa. Kaunokirjallisessa tyylissä luvut esi­te­tään mieluiten sanoin; ks. kohtaa Lukujen ilmaisemisen tavat. Lisäksi numerolla tai yleen­sä luvulla aloittaminen korostaa määrällistä ilmausta, joka tulee usein tavallaan liian aikai­sin: ennen kuin ilmenee, mikä määrä ilmaistaan.

Yleensä lauseessa sijoitetaan tutut asiat eli teema alkuun ja se, mitä niistä sanotaan (reema), jonnekin myöhemmäksi. Esimerkiksi tarkalla ajan määritteellä kuten ”1.1.1998” aloittaminen viittaisi siihen, että kyseisestä ajankohdasta on ollut puhetta aiemmin ja nyt sanotaan jotain uutta siitä, mitä silloin tapahtui. Siksi luontevampi järjestys on yleensä toinen.

1.1.1998 tämä virka perustettiin.
Tämä virka perustettiin 1.1.1998.

Vielä selvempää on, että määrälliset ilmaukset kuten ”500 euroa” ovat useimmiten yksityis­kohtaista uutta tietoa, joka kuuluu muualle kuin virkkeen alkuun. Joskus ne kuitenkin ovat osa teemaa, kuten puhuttaessa 500 euron setelien ongelmista tai 5 000 metrin juoksu­kilpai­lus­ta. Silloin voi yleensä hyvin aloittaa virkkeen numerolla.

Valitettavasti kielenhuolto on liiaksikin suhteellistanut vanhan säännön, osittain jopa luopunut siitä. Kielikello 2/2006 (s. 50) aloittaa aiheen ”Virkkeen aloittaminen numero­ilmauk­sel­la” käsittelyn lauseella, joka antaa väärän viestin: ”Virkkeen voi aloittaa numerolla”. Tämä lause painottuu liiaksi, kun se on alussa. Lisäksi rajoitus on liian lievä: ”jos se on asioi­den esittämisjärjestyksen kannalta luontevaa”. Kirjoituksen esimerkeistäkin vain ensim­mäi­nen on sopiva: siinä numeroalkuisuuden korvaaminen todennäköisesti johtaisi kier­te­lyi­hin, jotka häiritsisivät enemmän kuin numeroalkuisuus:

5 000 metrin alkukilpailu juostiin sateessa.

Kyseisen kuvauksen toinen esimerkki on ”2000-luvulle tultaessa yhdistyksen toiminta laajeni entisestään”. Se olisi kuitenkin yhtä luonteva ja tyylikäs muodossa ”Yhdistyksen toiminta laajeni edelleen 2000-luvun alussa.” (Ehkä edelleen-sanaa ei edes tarvittaisi, sillä kenties ei edes tarkoiteta mitään uutta laajenemista tai lisälaajenemista aiemmin mainitun lisäksi.).

Kielenhuollon käsikirjassa on seuraava esimerkkinä siitä, että ”virkkeen ja lauseen voi aloittaa numerolla, jos se on asiajärjestyksen kannalta luontevaa”:

Kokouksessa päätettiin pitää jäsenmaksu ennallaan. 30 euroa jäseneltä riittää kattamaan 2/3 talousarvion mukaisista menoista.

Kirjassa esimerkki on ladottu niin, että ensimmäisen pisteen jälkeen on rivinvaihto. Tällöin on kahdeksi virkkeeksi hahmottaminen hiukan helpompaa, etenkin kun ”30” on sekä kursivoitu että lihavoitu!

Nopeasti luettaessa tuollaisen tekstin voi kuitenkin helposti lukea alkavaksi ”Kokouksessa päätettiin pitää jäsenmaksu ennallaan 30 eurona”, etenkin kun se olisi järkevää asioiden esittämistä: jos mainitaan, että jäsenmaksu pidettiin ennallaan, ja etenkin jos sen suuruus erikseen mainitaan, olisi tietysti mitä luonnollisinta sanoa nämä yhdessä! Lukija sitten ehkä verbin ”riittää” kohdalla tajuaa jäsentäneensä väärin ja huomaa pisteenkin jne. Tämä olisi voitu sujuvasti välttää:

Kokouksessa päätettiin pitää jäsenmaksu ennallaan 30 eurona. Se riittää kattamaan 2/3 talousarvion mukaisista menoista.

Numero edustaa sanaa

Jos virke alkaa numerolla, katsotaan numeroilmauksen edustavan virkkeen ensimmäistä sanaa. Vaikka tällöin virkkeen alku jääkin osoittamatta versaalin käytöllä, ei tätä ole syytä yrittää korjata kirjoittamalla numeroilmausta seuraava kirjain versaalilla. Ks. kohtaa Numeroalkuinen sana virkkeen alussa.

25-osainen tietosanakirja myytävänä. [ei: 25-Osainen]
1,3-butadieenin kaava on CH2=CH–CH=CH2.

Lukujen kirjoittaminen peräkkäin

Numeroin merkittyjä lukuja ei kannata kirjoittaa peräkkäin, koska silloin lukijan on vaikea hahmottaa, että kyse on kahdesta eri luvusta. Standardi SFS 4175 esittää tämän ehdot­to­ma­na sääntönä:

Numeroin kirjoitettuja lukuja ja numerosarjoja ei pidä kirjoittaa peräkkäin, ellei niitä ole luettelomaisesti rinnastettu toisiinsa (2 000, 2 500, 3 200 jne.).

Useimmiten ongelman voi korjata muuttamalla sanajärjestystä tai lisäämällä sanan.

Kokonaistuotto oli v. 2000 200 000 euroa. [vaikeasti luettava ilmaisu]
Kokonaistuotto vuonna 2000 oli 200 000 euroa. [parempi ilmaisu]

Silloin meillä oli 28 486-tietokonetta. [erittäin epäselvä ilmaisu]
Silloin meillä oli 28 IBM 486 -tietokonetta. [selvempi ilmaisu]
Silloin meillä oli 28 kappaletta IBM 486 -tietokoneita. [kömpelö, mutta selvä ilmaisu]

Jaamme 10 500 euron palkintoa. [huono ilmaisu]
Jaamme 10 kpl 500 euron palkintoja.
Jaamme kymmenen 500 euron palkintoa.

Seuraavassa esimerkissä lukujen peräkkäisyys on erityisen häiritsevää, koska ensimmäisen luvun edessä ei ole sanaa ”vuosi” tai sen lyhennettä ohjaamassa oikeaan hahmotukseen. Jos ilmausta ei muuten voi korjata (jostain syystä on noudatettava määrättyä lauseenjäsenten järjestystä), pitäisi siis ainakin lisätä selventävä lyhenne.

Liikevaihtomme laski 2013 300 miljoonasta 290 miljoonaan. [Huono]
Liikevaihtomme laski v. 2013 300 miljoonasta 290 miljoonaan. [Vähän parempi]
Vuonna 2013 liikevaihtomme laski 300 miljoonasta 290 miljoonaan. [Korjattu]

Sellaista ilmausta kuin ”viisi sadasta” ei siis voi kirjoittaa numeroin ilman muutoksia, koska ”5 100:sta” rikkoisi sääntöä ja olisi epäselvä – kirjoitusasuhan olisi jopa sama kuin ilmauksen ”viidestätuhannesta sadasta”. Jos numeroiden käyttöön on aihetta, pitää lause siis muotoilla hiukan toisin.

Kysymyksen vastasi vain 42 vastaajaa 176:sta. [Ei: Kysymykseen vastasi vain 42 176 vastaajasta.]

Joissakin tilanteissa, esimerkiksi taulukkoesityksessä, voi ehkä käyttää sellaista rakennetta kuin ”42/176”. Ks. kohtaa Vinoviiva osuutta ilmaistaessa.

Lukuja voi säännön mukaan kuitenkin olla peräkkäin, jos ne muodostavat luettelon ja lukujen välissä on väli­merkki tai sidesana. Usein kuitenkin tulos on vaikeasti hahmotettava, jolloin kannattaa har­ki­ta muita vaihtoehtoja. Jos lukuja on paljon, voisi olla parempi esittää ne taulukkona. Jos mu­ka­na on lukuja, joissa on desimaalipilkku, ilmaisusta tulee yleensä vaikeasti hahmotettava. Jois­sa­kin tapauksissa auttaa, että kaikkiin lukuihin liitetään yksikkö.

Ilmiö toistui vuosina 1821, 1891, 1973 ja 1996.
Hän osallistui 1 500, 5 000 ja 10 000 metrin juoksuun.
Käytimme 1,5, 2,5, 3, 3,5 ja 5 kg:n punnuksia.
Käytimme 1,5 kg:n, 2,5 kg:n, 3 kg:n, 3,5 kg:n ja 5 kg:n punnuksia.

Vuosiluvut

Vuosiluku on paras kirjoittaa kokonaisena, siis yleensä nelinumeroisena. Tällöin se helpommin hahmottuu vuosiluvuksi, ja lisäksi vältetään epäselvyyksiä.

Tämä tapahtui vuonna 1960.
Kyseessä oli tyypillinen 1960-luvun ilmiö, ”60-lukulaisuus”.

Jos kuitenkin vuosisadan osoittavat numerot jätetään pois, niin usein on ollut tapana kir­joit­taa yhdysmerkki tai heittomerkki pois jätetyn osan tilalle, esim. -60 tai ’60. Kieli­toi­mis­ton ohjeen ja standardin SFS 4175 mukaan tällöin ei kuitenkaan käytetä yhdysmerkkiä eikä muutakaan merk­kiä niiden tilalla, vaan kirjoitetaan esimerkiksi 60 ja 60-luvulla.

Ks. myös kohtia Aikavälin ilmaisut ja Vuosiluvut ja vuosi-sana.

Etenkin lyhyistä nimenkaltaisista merkinnöistä jätetään usein pois vuosisadat. Tämä voi aiheuttaa epäselvyyksiä. Esi­mer­kik­si tapah­tu­man nimen lyhenne ITK 05 on hämärä, ja suo­si­tus­ten vastainen ITK ’05 on tavallaan ymmär­ret­tä­väm­pi. Ehdottomasti selvintä on kir­joit­taa vuosiluku täydellisenä, esimerkiksi ITK 2005. Tämä koskee myös vuosilukujen mai­nit­se­mis­ta rinnakkain esimerkiksi aikaväliä ilmoitettaessa.

Se oli 1970- ja 1980-luvun ilmiö.
Hän eli vuosina 1512–1589.

Jos tarkoitetaan ensimmäisen vuosisadan vuotta, on usein parasta käyttää tarkennusta ”jKr.”.

Rooma paloi vuonna 64 jKr.

Vuosiluvut ovat poikkeus yleisestä numeroiden ryhmittelyn säännöstä: vuosiluvun numerot kirjoitetaan peräkkäin ilman välejä.

Tarkka vai pyöreä luku?

Lukujen ilmaisemisen tarkkuus kannattaa valita asiayhteyden, lukijakunnan ja tekstin tar­koi­tuk­sen mukaan. Esimerkiksi ilmaisu ”6 216 181 161” on vähemmän havainnollinen kuin ”6 200 000 000” saati ”6,2 miljardia”. Jos ilmaisu luetaan ääneen, havainnollisuuden ero ko­ros­tuu voimakkaasti. Toisaalta pyöreän luvun käyttö merkitsee epätarkkuutta. Tärkeää on, mi­tä luvulla halutaan sanoa. Aina ei tarvitse kertoa asiaa niin tarkasti kuin se tiedetään. Li­säk­si isoissa luvuissa on usein epätarkkuutta, joten liian tarkka ilmaisu voi johtaa harhaan.

Tieteelliseen esitykseen kuuluu yleensä mahdollisimman suuri täsmällisyys niin, että suu­reen arvoon liitetään arvio siitä, miten tarkasti suure on mitattu tai laskettu, esi­mer­kik­si ”nopeus oli 5,67(2) m/s”. (Ks. kohtaa Tarkkuusarviot.) Yleistajuisessa esityksessä sellainen täs­mäl­li­syys tarkkuus ei yleensä ole tarpeen, vaan se saattaa päinvastoin vaikeuttaa sa­no­man perillemenoa. Ilmaisu ”nopeus oli 6 m/s” voi olla sopiva.

Toisaalta mitä yleistajuisemmaksi esitys pyritään tekemään, sitä enemmän kannattaa lukujen ohella tai jopa tilalla käyttää sanallisia, kuvailevia ilmaisuja. Lisäksi kannattaa harkita, millaiset yksiköt ja ilmaisutavat ovat lukijalle tuttuja. Esimerkiksi ”nopeus oli noin 20 km/h” on useimmille selvempi kuin tieteessä käytetty nopeuden ilmaisu, jossa yksikkönä on m/s (metriä sekunnissa). Mutta asian luonteesta riippuu, onko sekin tarpeettoman epä­havain­nol­lis­ta. Ilmaisu ”nopeus oli reipasta pyöräilyvauhtia” olisi ainakin kauno­kirjal­li­seen esitykseen sopivampi, jos on tarkoitus kuvata jotakin liikkumisvauhtia havain­nol­li­ses­ti, mutta niin, että tarkalla vauhdilla ei ole merkitystä.

Suuret luvut ja lukusokeus

Useimmat ihmiset tuntevat lukusanat ”miljoona” ja ”miljardi”. Siitä ylöspäin tilanne muut­tuu­kin. Sanaa ”biljoona” kannattaa kokonaan välttää, sillä käännösvirheiden takia se esiintyy melko usein miljardin merkityksessä amerikanenglannin billion-sanan mukaan. Vaikka kirjoittaja tietäisikin, että biljoona tarkoittaa tuhatta miljardia, lukija ei ehkä tiedä – tai ei voi olla varma siitä, onko kirjoittaja tiennyt! Vielä suuremmalla syyllä tämä koskee suurempia lukusanoja kuten triljoonaa.

42 tuhatta miljardia [= 42 000 000 000 000 = 42 biljoonaa]

Lisäksi kannattaa muistaa, että suuret luvut hämmentävät ihmisiä usein suuresti. On jopa väitetty, että ihminen ei oikeastaan pysty kunnolla ymmärtämään rahasummia, jotka ovat suurempia kuin hänen kuukausipalkkansa.

Asioita voi havainnollistaa esimerkiksi vertaamalla niitä sellaisiin asioihin, jotka ovat ihmisten edes jollain tavoin hahmotettavissa. Usein ei varsinaista suurta lukua tällöin edes tarvitse sanoa, ainakaan yleistajuisessa tekstissä.

Hankkeen kustannus olisi 15 kertaa Suomen valtion budjetti.
Matka on 200 kertaa niin pitkä kuin maapallon ympärysmitta.

Onko ”kaksi kertaa suurempi kuin” epäselvä ilmaisu?

Aika ajoin syntyy julkista keskustelua, kun joku väittää, että sentapaista ilmaisua kuin ”kaksi kertaa suurempi kuin” on käytetty väärin. Sellaista paheksuntaa on esitetty lehdistössä ai­na­kin 1950-luvulta alkaen. Väitteen mukaan ilmaisu tarkoittaa kolmin­kertaista eikä kak­sin­ker­tais­ta.

Käytännössä kuitenkin kaikki tietävät, että jos Matilla on 100 euroa rahaa ja Liisalla kaksi kertaa enemmän, niin Liisalla on 200 eikä 300 euroa. Tämä tulkinta on vahvistettu kieli­toi­mis­ton kannanotossa vuonna 1974.

Jos kuitenkin haluaa välttää edellä mainitut teoreettiset vastaväitteet, voi kirjoittaa ”kaksi kertaa niin paljon kuin” eikä ”kaksi kertaa suurempi kuin”. Toisaalta usein tällainen ongel­man kiertäminen vaatii lauseen uudel­leen­muotoilun.

Puola maksoi panssarivaunuista viisi kertaa vähemmän kuin Suomi.
Puola maksoi panssarivaunuista vain viidesosan siitä mitä Suomi.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”kaksi kertaa suurempi kuin” ei kuulu täs­mäl­li­seen kielenkäyttöön (kannanotto hakusanan kerta selityksessä). Sen sijaan ilmauksen ”viisi kertaa pienempi kuin” kohdalla ei vastaavaa huomautusta ole, vaikka aiemman Suomen kielen perussanakirjan mukaan se sopii vain arkikieleen. Vaikka siis mitään todellisen väärinkäsityksen vaaraa ei ole, varovainen kirjoittaja voi välttää kyseisiä ilmaisuja sen takia, että ainakin pieni osa lukijoista paheksuu niitä virheellisinä.

Aihetta käsittelee laajasti Jukka Kohosen kirjoitus Kaksi kertaa suurempi – yleisimmät harhaluulot.

Puolta suurempi” on epäselvä

Myös ilmaus ”puolta suurempi” tarkoittaa vanhastaan ja sanakirjojen mukaan ’kaksi kertaa niin suuri kuin’, siis samaa kuin ”kaksi kertaa suurempi kuin”. (Ks. esim. Tuomo Jämsän kirjoitusta Paljonko on puolta enemmän?) Sen osalta kuitenkin toinen merkitys, ’puolitoista kertaa niin suuri kuin’, on nykyisin aika paljon käytössä eikä vain teoreettisiin rakennelmiin perustuva ajatus.

Kirjassa Hauskaa kielenhuoltoa! (WSOY 2006) jopa väitetään (s. 388), että uusi merkitys olisi oikea ja ainoa merkitys:

HUOMAA! Ilmaukset puolet suurempi ja puolet enemmän eivät tarkoita alkuperäistä määrää kaksinkertaisena: esim. jos 50:stä tulee puolet suurempi, on lopputulos 75 eikä 100, tai jos joku saa 30 €:oon verrattuna puolet enemmän rahaa, tuo joku ei saa 60 €:a vaan 45 €.

Siksi on parasta kokonaan olla käyttämättä sellaisia ilmaisuja kuin ”puolta suurempi”. Ainakin osa lukijoista jäisi epätietoisiksi siitä, tarkoitetaanko kaksinkertaista vai puoli­toista­kertais­ta. Yksiselitteinen vaihtoehto on ”50 % suurempi kuin”, mutta se ei useinkaan ole kovin tyylikäs. Jos esimerkiksi joidenkin hankkeiden määrä oli puolitoista kertaa niin suuri kuin edellisenä vuonna, ei pidä kirjoittaa ”Hankkeiden määrä oli puolta suurempi kuin edellisenä vuonna”, vaan vaikkapa jokin seuraavista:

Hankkeiden määrä oli kasvanut 50 % edellisestä vuodesta.
Hankkeita oli 50 % enemmän kuin edellisenä vuonna.
Hankkeita oli 42; edellisenä vuonna niitä oli 22.

Useinkin itse lukujen esittäminen on sekä havainnollisempaa että täsmällisempää kuin erilaiset suhdevertailut. Syynä on etenkin se, että suhdevertailuissa joudutaan käyttämään prosentteja, koska kansankielinen ”puolta enemmän” on käynyt epäselväksi.

Numerot

Numeroilla tarkoitetaan tietenkin yleensä merkkejä 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 0, joita käytetään muun muassa lukujen ilmaisemiseen. Näitä on tapana kutsua arabialaisiksi numeroiksi, jos ne halutaan erottaa roomalaisista numeroista, mutta parempi nimitys on ”tavalliset nume­rot”. (Arabian kielessä käytetään numeroita, jotka ovat aivan erinäköisiä, joskin samaa alku­perää.)

Sana ”numero” voi kuitenkin tarkoittaa myös numerosarjaa, esim. koodinumeroa tai puhelinnumeroa, tai jopa tunnistetta, joka voi sisältää myös muita merkkejä kuin numeroita, ainakin ryhmittely- ja tarkistusmerkkeinä.

Voiko numero sisältää kirjaimia?

Yleensä sanan ”numero” kaksimerkityksisyys ei aiheuta ongelmia. Mutta joskus se tarkoittaa jopa sellaista koodia, jossa on muitakin merkkejä kuin numeroita. Jos asiakasta kehotetaan ilmoittamaan tilausnumeronsa ja hänen saamissaan tiedoissa on tilausnumeron kohdalla E1917317, lukija ei aina ymmärrä esimerkiksi alkukirjaimen kuuluvan koodiin. Eikä se aina kuulukaan. Jos nimitykset ovat kirjoittajan valittavissa, kannattaa siis välttää numero-sanaa tällaisissa tilanteissa ja käyttää nimitystä ”tilauskoodi”, ”asiakastunnus” tms. Usein virallinen nimityskin on tunnuksen kannalla. Esimerkiksi auton rekisteri­numero on virallisesti ”ajo­neu­von rekisteritunnus”.

Lähinnä tietotekniikassa käytetään heksadesimaalista eli 16-kantaista lukujärjestelmää (lukujen esittämisen järjestelmää). Siinä numeroina käytetään tavallisten numeroiden 0–9 lisäksi kirjaimia A:sta F:ään, jotka edustavat lukuja 10–15. Usein luvun esityksen eteen kir­joi­te­taan 0x (nolla ja x-kirjain) osoitukseksi heksadesimaalisuudesta, esimerkiksi 0x80 tai 0xA0.

Versaali- ja gemenanumerot

Typografiassa erotetaan versaalinumerot, jotka ovat samantyyppisiä kuin versaali­kirjaimet eli ”isot kirjaimet” (keskenään samankorkuisia ja kokonaan rivin perus­viivan yläpuolella) ja gemena­numerot, joiden korkeus vaihtelee. Niitä ei merkistö­standardeissa pidetä eri merk­kei­nä, vaan kyse on samojen merkkien eri esitystavoista.

Gemenanumeroista käytetään englannissa nimitystä old style numbers. Tämän takia ne saattavat esiintyä esimerkiksi taitto-ohjelman valikossa nimellä ”vanha tyyli”.

Tietokoneissa käytetään yleensä sellaisia fontteja, joissa numerot ovat versaali­nume­roi­ta. Esimerkiksi Times New Roman -fontissa on seuraavanlaiset versaali­nume­rot (sikäli kuin selaimesi voi käyttää tätä fonttia): 0123456789. Tavallisin poikkeus on ollut Georgia-fontti, jossa on seuraavanlaiset gemenanumerot (sikäli kuin selaimesi voi käyttää Georgiaa): 0123456789. Tosin eräissä Windows Vistan mukana tulleissa uusissa fonteissa (Candara, Constantia, Corbel) on gemenanumerot.

Vanhemmassa typografiassa suosittiin gemenanumeroita muun muassa siksi, että ne eivät liiaksi nosta lukuja esille tekstistä. Lisäksi gemena­numerot antavat luvuille ulkoasu­hahmoja samaan tapaan kuin gemena­kirjainten korkeuden vaihtelu luo sanahahmoja. Gemena­nume­rot ovatkin palanneet käyttöön monissa yhteyksissä. Kuitenkin esi­mer­kik­si Helsingin Sa­no­mat, joka oli palannut gemena­numeroiden käyttöön leipä­tekstissä, luopui niistä taas ulko­asu-​uudis­tuk­ses­saan 16.11.2009.

Gemenanumerot eivät yleensä sovi paljon lukuja sisältävään tekniseen tekstiin eivätkä taulukoihin, eivät myöskään tekstiin, josta lukujen halutaan ”hyppäävän esiin”. Ne sopivat huonosti myös koodinomaisiin ilmaisuihin kuten ISO 537 ja F-1, joissa ne joutuvat rin­nak­kain versaalikirjainten kanssa.

Sama fontti voi sisältää sekä gemena- että versaalinumerot, ja kehittyneessä typografiassa voidaan tämän ansiosta usein käyttää molempia ilman fontin vaihtamista. Tämä tulee kui­ten­kin yleensä kyseeseen vain taitto-ohjelmissa. Tekstinkäsittelyssä, verkko­jul­kai­se­mi­ses­sa yms. on yleensä valittava fontti sellaiseksi, että siinä numeroiden asu sopii aiot­tui­hin käyttö­tarkoi­tuk­siin.

Roomalaiset numerot

Roomalaisten numeroiden järjestelmä

Erikoistilanteissa käytetään myös roomalaisia numeroita I = 1, V = 5, X = 10, L = 50, C = 100, D = 500 ja M = 1000. Numeroina käytetään siis tiettyjä kirjaimia, jotka yleensä kirjoitetaan versaalilla. Luku kirjoitetaan tällaisin numeroin siten, että luku on numeroiden arvojen sum­ma. Numerot kirjoitetaan järjestyksessä suurimmasta pienimpään, esi­mer­kik­si MMCCCVII = 1000 + 1000 + 100 + 100 + 100 + 5 + 1 + 1 = 2307.

Lisäksi noudatetaan nykyisin lähes aina sopimusta, jonka mukaan eräät roomalaisten numeroiden yhdistelmät kirjoitetaan lyhennettyinä niin, että isomman numeron edessä on pienempi, jonka arvo on vähennettävä isommasta. Nämä yhdistelmät ovat: IV = 4 (ei IIII, kuten joskus vanhoissa kellotauluissa), IX = 9 (ei VIIII), XL = 40, XC = 90, CD = 400 ja CM = 900.

Yleensä vain pienehköjä lukuja

Käytännössä roomalaisin numeroin kirjoitetaan yleensä vain pienehköjä lukuja. Tähän on pari poikkeusta:

Suppea käyttöala

Roomalaisia numeroita on aiemmin käytetty melko laajastikin, mutta suuntaus on ollut kohti tavallisten numeroiden käyttöä, jota myös kielenhuolto on suosittanut. Toisaalta englannin kielen ja EU-asiakirjojen kieliasun vaikutus on jossain määrin lisännyt rooma­lais­ten nume­roi­den käyttöä.

Roomalaiset numerot henkilönnimissä

Yleiskielessä ei yleensä tarvita roomalaisia numeroita muuhun kuin hallitsijoiden ja paavien järjestyslukujen ilmoittamiseen, johon tämä tapa on täysin vakiintunut. Rooma­lai­siin nume­roi­hin ei tällöin liitetä järjestyslukuun muutoin kuuluvaa pistettä, koska ne itsessään tar­koit­ta­vat järjestyslukuja.

kuningas Kaarle XII
Kaarle XVI Kustaa
paavi Gregorius X

Jos jostain syystä halutaan kirjoittaa tällainen järjestysluku kirjaimin, niin Uuden kielioppaan mukaan käytetään gemenaa: Kaarle V = Kaarle viides (ei: Viides). Tämä on loogista, koska kyseessä on jär­jes­tys­luku, ei lisänimi.

Jossain määrin roomalaisia numeroita käytetään Yhdysvalloissa henkilönnimissä erottamaan muuten samannimisiä, samaan sukuun kuuluvia ihmisiä.

Vieraissa nimissäkin numero on luonnollista ja tavanomaista lukea suomenkielisenä (esim. III = kolmas, ei the third), vaikka se periaatteessa on osa itse vieraskielistä nimeä. Lukutapa vaikuttaa numeron taivutuspäätteen merkintään.

Henry Ford III

Häntä on verrattu Henry Ford III:een [= kolmanteen].

Roomalaiset numerot julkaisujen numeroinnissa

Kirjojen ja muiden julkaisujen rakenteessa on roomalaisia numeroita käytetty ja käytetään mm. englannin vaikutuksesta joskus edelleenkin joihinkin erityistehtäviin:

Roomalaisia numeroita käytetään joskus lakiviittauksissa, esimerkiksi ”tekijänoikeuslain II luku”. Tämä on kuitenkin perusteetonta, koska itse laeissa luvut on numeroitu tavallisilla numeroilla.

Roomalaiset numerot kuukausien numeroina

Roomalaisia numeroita on tapana käyttää kuukausien numeroina mm. kasvi- ja lintukirjoissa. Esimerkiksi kasvin kuvauksessa merkintä ”V–VI” tarkoittaa, että kasvi kukkii touko- ja kesäkuussa.

Roomalaiset numerot luokkien numeroinnissa

Jonkin verran roomalaisia numeroita esiintyy erilaisten luokitusten ilmaisemisessa, esi­mer­kik­si ”III veroluokka”, ”kilpailun luokka IV”. Ellei sellainen kirjoitustapa ole johonkin yh­tey­teen vakiintunut, on parempi käyttää tavallisia numeroita. Nykyisin käytetään tavallisia nu­me­roi­ta usein sielläkin, missä aiemmin käytettiin roomalaisia.

3. veroluokka
kilpailun 4. luokka
verbin III infinitiivi
verbin 3. infinitiivi

Vaikka roomalaiset numerot siis normaalisti ilmaisevat järjestyslukuja, tästä on käytännössä poikettu usein etenkin hiukan arkisissa ilmauksissa kuten ”III-olut”. Vaikka oluiden jako vero­luokkiin on nykyisin poistettu, käyttävät valmistajat edelleen vanhan vero­luokituksen mu­kai­sia luokkia: I-olut (ykkösolut), III-olut (kolmosolut), IV A -olut (neljä aa olut) ja IV B -olut (neljä bee olut) sekä kahden viimeksi mainitun yhteisnimitys IV-olut (nelosolut).

Suomen kielen lautakunta hyväksyi v. 2005 käytännön, jossa roomalaiset numerot edus­ta­vat substantiivia, käytännössä usein sellaista sanaa kuin ”kolmonen” tai sen yhdys­sana­muotoa ”kolmos-”. Ks. kuvausta numerosubstantiiveista. Lautakunta kuitenkin ko­ros­taa, että tällöin substantiivisuus on otettava huomioon kirjoitusa­sussa. Usein sekä ad­jek­tii­vi­na että substantiivina lukeminen on mahdollista.

II tyypin [toisen tyypin]
II-tyypin [kakkostyypin]
I luokka [ensimmäinen luokka]
I-luokka [ykkösluokka]
Kehä III:ta [kehä kolmosta]
USA II:een [uuessaa kakkoseen]

Esimerkiksi koululuokkien numeroinnissa on yleensä siirrytty tavallisiin numeroihin; tosin Kielikello 2/2006 mainitsee vielä roomalaisten numeroidenkin käytön. Usein luokan nu­me­roon liittyy kirjain, joka erottaa luokan rinnakkaisluokista, esimerkiksi ”4B” (ennen ”IV B”). Ilmaisu luontevaa lukea ”neljäs bee”, mutta koodinomaisuutensa takia se yleensä kirjoitetaan ilman välilyöntiä ja järjestyslukuun yleensä kuuluvaa pistettä. Tosin kieli­toimiston eräs van­hah­ko suositus ja Kielenhuollon käsikirja käyttävät ilmaisutapaa ”4.B-luokka”, mutta sitä tus­kin käytännössä juurikaan esiintyy. Ilmaisu ”4B-luokka” on sekin hankala: miten se on aja­tel­tu luettavaksi? Oletettavasti ”neljäs bee-luokka”, joka on epäloogista, koska kyseessä ei ole B-luokista neljäs. Ongelmasta selvitään kirjoittamalla numero-kirjainkoodi sanan ”luokka” jäl­keen ja lukemalla sen luku peruslukuna. Arki­kieles­sä voi pelkkää luokan tunnusta käyttää substan­tii­vin tavoin.

Hän pääsi 4. luokalle. [neljännellä luokalla]
Hän on luokalla 4B. [luokalla neljä bee]
Hän on 4B:llä. [neljä beellä; arkikieltä]

Kielikellossa 2/2006 tarjotaan häkellyttävä määrä erilaisia vaihtoehtoja: 4.B-luokka, 4. B -luokka, IV B -luokka, 4B-luokka ja 4b-luokka. Sujuvin vaihtoehto (luokka 4B) siis puuttuu, mutta tuskin sitä voi sääntöjen vastaisena pitää.

Luokka-asteiden nimityksistä johdetuissa adjektiiveissa alkuosa on järjestysluku ja ero­te­taan jälkiosasta ”luokkalainen” yhdysmerkillä. Ilmaisun kirjoittaminen kokonaan sanoin on yleensä tyylikkäintä.

neljäsluokkalainen
4.-luokkalainen
IV-luokkalainen

Jos luokan nimessä on kirjain, on Kielikellon mukaan myös adjektiivin muodostuksessa tar­jol­la kirjava kokoelma vaihtoehtoja: 4.B-luokkalainen, 4. B -luokkalainen, IV B -luok­ka­lai­nen, 4B-luokkalainen ja 4b-luokkalainen. Näistä 4B-luokkalainen on yksinkertaisin ja siten sopivin. Kannattaa huomata, että ongelma on usein kierrettävissä toisenlaisella ilmaisulla.

4B-luokkalainen
luokan 4B oppilas

Roomalaiset numerot armeijakuntien numeroinnissa

Armeijakunnat numeroidaan roomalaisin numeroin. Sen sijaan sekä armeijakuntaa ylemmän yksikön (armeijan) että sitä alemman yksikön (divisioonan) numerointi tehdään tavallisilla numeroilla.

Hän palveli 6. armeijaan kuuluneeseen LI armeijakuntaan sijoitetussa 71. jalkaväki­divisioonassa.

Esimerkissä on ”LI” siis luettava ”viidennessäkymmenennessäensimmäisessä”. Kirjoitusasusta ks. Sotilas­yksiköiden nimet.

Roomalaiset numerot asemakaavoissa

Asemakaavoissa käytetään roomalaisia numeroita kerroslukujen eli talojen kerrosten lukumäärien merkitsemiseen. Syynä on, että tällöin ne erottuvat kaavoissa olevista muista numeromerkinnöistä. Joskus tällainen merkintätapa pääsee karkuun ja sitä käytetään myös tekstissä, esimerkiksi sanassa ”XII-kerroksinen” (po. ”12-kerroksinen”).

Desimaaliluvut

Pilkku, ei pistettä

Desimaaliluvuissa käytetään kokonaisosan ja desimaaliosan välissä pilkkua (esim. 2,52) eikä pistettä kuten englannissa (2.52). Näiden merkintätapojen sekaantuminen voi joskus aiheut­taa suuriakin ongelmia, koska esimerkiksi ilmaisu ”1,005” tarkoittaa suomen kielessä hiukan yli yhtä, ilmaisu ”1.005” taas tuhattaviittä ja englannissa asia on täsmälleen päin­vas­toin. Pis­teen käyttö ilmauksessa ”1.005” (tuhat viisi) ei nykyisin ole suositeltavaa, mutta se on edel­leen varsin yleistä, ja siksi sekaantumisen vaara on todellinen.

123,45
1 230,45
1,234 567

Pilkun jälkeisten numeroiden ryhmittelystä ks. Desimaaliosan ryhmittely.

Käytännössä voidaan joutua tilanteisiin, joissa asiakirjaan on liitettävä laaja tietokoneella tuotettu tietoaineisto, jonka luvuissa on desimaalipisteet. Jos aineiston muuntaminen on hankalaa tai riskialtista ja siksi päädytään säilyttämään pisteet, on asiasta syytä mainita selityksissä.

Etu- ja loppunollan tarve

Englannin kielessä ja ohjelmointikielissä yms. on tapana jättää usein etunolla pois desi­maa­li­lu­vun esityksestä, jos luvun kokonaisosa on tasan nolla, esimerkiksi ”.123”. Tämä voi tuntua erityisen luon­nol­li­sel­ta esimerkiksi taulukon sarakkeessa, jossa kaikki luvut ovat tätä tyyppiä (esimerkiksi korrelaatio­kertoimia, jotka ovat välillä 0:sta 1:een eikä 1:tä käytännössä esiin­ny). Tämä ei ole suomen sääntöjen mukaista, ei vaikka desi­maali­piste vaihdettaisiin pilkkuun.

0,123

Jos kuitenkin äärimmäisessä tiiviyden ta­voit­te­lus­sa mennään etunollan pois jättämiseen, aiheuttanee vähiten hämminkiä se, että käy­te­tään englannin mukaista pisteellistä mer­kin­tä­tapaa (.123) kauttaaltaan koko aineis­tossa.

Suomen kielen käytäntöön ei kuulu myöskään desimaalierottimen kirjoittaminen luvun perään silloin, kun sitä ei seuraa yhtään desimaalia. Englannin kielessä sellaista käytäntöä esiintyy, ja ohjelmointikielissä se on tavallinenkin silloin, kun on tarvetta erottaa desi­maali­luku (esimerkiksi ”12.”) kokonaisluvusta (esimerkiksi ”12”).

12,0

Aseen kaliiperin ilmaisemisessa käytetään kuitenkin usein amerikkalaisia kaliiperi-ilmauksia sel­lai­si­naan. Ne ilmaisevat kaliiperin tuumina ja ilman nollaa desimaali­erottimena käytetyn pis­teen edessä. Tällöin esimerkiksi puhe .30:n aseesta tai luodista tarkoittaa 0,30 tuuman kalii­peria.

Eksponenttiesitys

Hyvin suurten ja hyvin lähellä nollaa olevien lukujen esittämiseen käytetään tieteessä ja tekniikassa usein eksponenttiesitystä. Tällöin luku esitetään kahden luvun tulona niin, että jälkimmäinen luku on 10:n potenssi. Kertomerkkinä voi tällöin olla kertomerkki-niminen merkki ”×” tai kertopiste ”⋅”.

3,1 ⋅ 106 = 3,1 × 106 = 3 100 000

Eksponenttien kirjoittamisesta sekä eksponenttiesityksen vaihtoehdoista fysiikan suureita ilmaistaessa (esim. 3,1 MN = 3,1 ⋅106 N) ks. kohtaa Eksponentit ja ylä- ja alaindeksit.

Murtoluvut

Tavallinen merkintätapa

Murtoluvut kirjoitetaan nykyisin yleensä tyyliin 2/3, siis käyttäen tavallisia nume­roi­ta ja vinoviivaa. Jos murtoluku liittyy sitä edeltävään kokonaislukuun eli kyseessä on sekaluku, on muistettava kirjoittaa välilyönti niiden väliin.

7 2/3

Typografiset murtoluvut

Unicode-standardissa on erityinen murtoluvun vinoviiva -niminen merkki (U+2044), joka saattaa tuottaa typografisesti paremman tuloksen kuin tavallinen vinoviiva. Se kuuluu kuitenkin melko harvoihin fontteihin, ja vain harvat ohjelmat osaavat käsitellä sen laadukkaasti.

5/6 [tässä on tavallinen vinoviiva]
5⁄6 [tässä on murtoluvun vinoviiva]
56 [murtoluvun vinoviiva, lukujen ulkoasua säädetty]

Typografisesti ehkä parempi, perinteistä kirjapainoasua muistuttava tulos voidaan kuitenkin usein saada aikaan taitto-ohjelmien välineillä. Tämä on osittain mahdollista verkkosivuillakin (ks. kirjaa CSS3 – uudet mahdollisuudet). Seuraava esimerkki sisältää näin muotoillun murtoluvun, jos käytettävissä on Constantia-fontti ja jos käytettävä selain tukee fontin OpenType-piirteiden käyttöä.

5/6

Mutkikkaat murtoluvut

Jos murtoluvun osoittaja tai nimittäjä on yli kolminumeroinen luku, on luonnollista soveltaa siihen lukujen ryhmittelysääntöä. Ovathan osoittaja ja nimittäjä kokonaislukuja.

55 891/18 251

Ulkoasu on tällöin melko epähavainnollinen, suorastaan sekava. Asiaa auttaisi, jos vinoviivan ympärille kirjoitettaisiin välilyönnit. Tässä voitaisiin ehkä venyttää vinoviivaa koskevia sään­tö­jä, joiden mukaan välit jätetään, jos ainakin sen toisella puolella on enemmän kuin yksi sana. Yli kolminumeroiset luvuthan luetaan vähintään kahtena sanana.

55 891 / 18 251

Toisaalta jos murtoluvussa on nelinumeroinen luku, mutta ei pitempää, voisi soveltaa neli­numeroisia lukuja koskevaa poikkeusta ja kirjoittaa murtoluvun kokonaan ilman välejä.

5891/1251 [= 5 891 / 1 251]

Murtoluvut sanoina

Muutamat tavallisimmat, sanamuodossa lyhyet murtoluvut kir­joi­te­taan jos­kus sanoin.

puoli = 1/2
kolmannes = kolmasosa = 1/3
sadasosa = sadannes = 1/100

Koska näitä sanallisia ilmauksia käytetään melko harvoin, ne sekaantuvat joskus järjestyslukuihin etenkin taivutettaessa.

sadannes : sadannesta : sadanneksen [1/100]
sadas : sadatta : sadannen [100.]

Jos sanoin kirjoitettavan murtoluvun osoittaja ei ole yksi, kirjoitetaan osoittaja eri sanaksi.

kaksi kolmasosaa [2/3]

Jos osoittaja on yksi, se voidaan jättää mainitsematta sanoin kirjoitettaessa.

Naisten osuus valtuuston jäsenistä on vain kolmasosa.
Naisten osuus valtuuston jäsenistä on vain yksi kolmasosa.

Murtoluvut erillisinä merkkeinä

Kolmelle tavalliselle murtoluvulle on erityiset merkit yleisesti käytettävissä olevassa merkistössä (Latin-1): ¼, ½ ja ¾. Niistä tosin yleensä vain puolikkaan merkki ½ voidaan kirjoittaa suoraan näppäimistöltä, mutta muut voidaan tuottaa melko helposti (ks. kohtaa Merkkien kirjoittaminen). Näiden merkkien käyttö tuottaa yleensä typo­grafi­sesti hyvän tuloksen.

Unicode-merkistö sisältää erillisiä merkkejä myös mm. sellaisille murtoluvuille kuin 1/8. Niiden käyttökelpoisuus on suppeampi, koska ne sisältyvät melko harvoihin fontteihin.

Jos kaikki tekstissä tarvittavat murtoluvut voidaan esittää erillisinä merkkeinä kuten ¼, sellaista esitystä kannattaa käyttää. Muutoin on paras käyttää yhtenäisesti kaikille murto­luvuille merkintätapaa 1/4.

Jos tekstissä esiintyy sekaisin esimerkiksi ¼ ja 1/5, lukija voi jopa epäillä, että erilaisiin merkintä­tapoi­hin sisältyy merkitysero. Lisäksi typografinen vaikutus on kielteinen.

Word-ohjelma yleensä muuntaa esimerkiksi näppäilyn ”3/4” automaattisesti merkiksi ”¾”, joten tämä on siis joskus erikseen estettävä tai kumottava (esim. Ctrl+Z:lla).

Sekaluvut

Luku voi sisältää sekä kokonais- että murto-osan, esimerkiksi 6½. Jos tällainen niin sa­not­tu sekaluku kirjoitetaan käyttäen murto-osalle erillistä merkkiä (tai typografista murtolukua), siinä ei käytetä tyh­jää väliä, vaikka ilmaisun osat luetaankin erikseen (kuusi ja puoli). Typografisesti parasta oli­si ehkä käyttää niissä ohuketta, kuten raportti UTR #20 suosittaa. Jos taas murto-osa kir­joi­te­taan kahtena lukuna, joiden välissä on vinoviiva, se on ymmär­ret­tä­väs­ti­kin erotettava koko­nais­osasta (yhdistävällä) väli­lyönnillä, koska esimerkiksi 21/2 tar­koit­tai­si kahta­kymmentä­yhtä kahdes­osaa.


2½ rkl
2 1/2 rkl

Murtolukujen välttäminen

Murtolukuja sisältävät ilmaisut ovat nykyisin hiukan vanhahtavia, ja niitä käytetään lähinnä arvosanoissa ja vastaavissa, joskus myös keittiömitoissa. Muutoin käytetään kir­joi­tuk­ses­sa yleensä desimaalilukuja (esimerkiksi 6,5) silloinkin, kun luku luetaan tyyliin ”kuusi ja puoli” eikä ”kuusi pilkku viisi”. Rahasummien esityksessä taas käytetään sellaisia ilmaisuja kuin ”6,50 euroa”.

Tekstiä muokattaessa tai käännettäessä ei kuitenkaan pidä muitta mutkitta korvata murtolukuja desimaaliluvuilla. Korvaaminen voi johtaa epäkäytännöllisiin merkintöihin (esimerkiksi 1/16 = 0,0625), päättymättömiin desimaalilukuihin (1/3 = 0,33333…) tai väärään tietoon tarkkuudesta. Jos tekstissä mainitaan luku 2¾, ilmaus on epätarkempi kuin 2,75. Ellei tarkkuudesta sanota mitään, 2¾ sisältää arvion, että todellinen arvo on lähempänä 2¾:aa kuin 2½:ta tai 3:a, kun taas 2,75 sisältää sen, että todellinen arvo on välillä 2,745…2,755.

Suhteiden merkitseminen

Suureiden suhde kuten 2 g/kg

Kahden fysikaalisen suureen suhde ilmaistaan standardien mukaan siten, että lukua seuraa suureiden yksiköiden osamäärä. Ks. kohtaa Suureiden suhteet.

Hopeapitoisuus on 833 g/kg.

Käytännössä kuitenkin käytetään tämän sijasta hyvin yleisesti seuraavassa kuvattavia suhdelukuja.

Suhdeluvut

Kahden luvun suhde on luku, ja se voidaan ilmaista eri tavoin.

Lukujen 2 ja 1000 suhde on 1/500 eli 0,002 eli 0,2 % eli 2 ‰.

Käytännössä näin käsitellään yleisesti myös kahden samanlaatuisen suureen suhdetta. Periaatteessa tällöin jää ilmoittamatta, tarkoitetaanko esimerkiksi massojen suhdetta vai tilavuuksien suhdetta; se saatetaan ilmaista erikseen sanallisesti.

Hopeapitoisuus on 833 ‰. [yleinen, mutta periaatteessa epätarkka ilmaus]

Käytännössä näin käsitellään yleisesti myös kahden samanlaatuisen suureen suhdetta. Tällöin oletetaan, että on selvää, mitä suureita ja mitä yksiköitä tarkoitetaan.

Ilman hiilidioksidipitoisuus on 0,3 %. [epätarkka ilmaus]
Ilman hiilidioksidipitoisuus on 3 g/m³. [korrekti ilmaus]

Prosenttimerkinnät kuten 0,2 %

Yksinkertaistetusti sanottuna prosentti tarkoittaa sadasosaa. Tarkemmin sanoen prosentti on luvun 0,01 eli 1/100 erityis­nimi, jota käytetään suhteita ilmaistaessa. Täten esimerkiksi 0,2 % tarkoittaa samaa kuin 0,002. Tämän mukaisesti prosentti­käsitettä ja merkintää tulisi käyttää vain tilanteissa, joissa voi käyttää lukua. Prosenttimerkkiä % käytetään vain luvun yhteydessä.

Koska prosentti on siis luku, ei periaatteessa tulisi puhua painoprosentista eikä tilavuus­prosentista. Mittayksikköstandardissa sanotaan:

Koska yksiköt prosentti ja promille ovat lukuja, ei ole mielekästä puhua esimerkiksi painoprosentista tai tilavuusprosentista. Siksi yksikön % tunnukseen ei saa liittää lisätietoja, kuten esimerkiksi % (m/m) tai % (V/V). – – Esimerkiksi massaosuus on suositeltavaa ilmaista seuraavasti: "B:n massa­osuus on wB = 0,78" tai "B:n massaosuus on wB = 78 %". Termiä prosentti ei myöskään saa käyttää suureen nimessä, koska se on harhaanjohtavaa. Jos massaosuus on 0,78 = 78 %, onko prosenttimäärä 78 vai onko 78 % = 0,78? Sen sijaan on käytettävä yksiselitteistä termiä osuus. Massan ja tilavuuden osuudet voidaan myös ilmaista yksiköinä, kuten μg/g = 10−6 tai ml/m3 = 10−9.

Käytännössä paino- ja tilavuus­prosentista puhuminen on kuitenkin tavallista. Yleisesti käytetään myös sellaisia lyhenteitä kuin ”til.-%” (tilavuusprosentti) tai vastaava englannin­kielinen ly­hen­ne ”Vol. %”. Jos tilavuusprosentista puhutaan, lyhenne ”til.pros.” on hyväksyttävämpi kuin ”til.-%”.

Standardin suosittamaa käytäntöä kannattaa kuitenkin noudattaa täs­mäl­li­syy­teen pyr­ki­vis­sä tieteellisissä ja teknisissä esityksissä. Esimerkiksi ilmauksen ”Valmisteessa on 21 paino­prosent­tia rasvaa” sijasta voidaan käyttää seuraavia:

Valmisteen massasta on 23 % rasvaa.
Valmisteessa on rasvaa 230 g/kg.

Vastaavasti esimerkiksi ilmaus ”Juomassa on alkoholia 8 tilavuusprosenttia” voidaan hyväksyttävämmin ilmaista seuraavilla tavoilla:

Juoman tilavuudesta on alkoholia 8 %.
Juomassa on alkoholia 80 mL/L.

Jos aiemmin esitetyssä suola- ja kaliumpitoisuusesimerkissä on kyse painosuhteista, olisi tarkka ilmaisu seuraavanlainen:

Vedessä oli suolaa 35 g/kg ja kaliumia 4,1 g/kg.

Maidon ”rasvaprosentit” ovat rasvan massaosuuksia maidossa.

Kevytmaidon rasvaprosentti on 1,5. [Arkityylinen, epätarkka ilmaus]
Kevytmaidossa on rasvaa 1,5 %. [Parempi ilmaus]
Kevytmaidossa on rasvaa 1,5 painoprosenttia. [Tarkempi ilmaus]
Kevytmaidossa on rasvaa 15 g/kg. [Periaatteessa asiallisin, mutta monille outo ilmaus]

Muutoinkaan ei tarkassa kielenkäytössä käytetä prosentti-sanaa yhdys­sanan jälki­osana. Loogisesti ei ole olemassa esimerkiksi äänestys-, vero-, työttömyys- tai virheprosentteja. Koska prosentti on luvun nimi, ei ole olemassa erilaisia prosentteja sen enempää kuin on olemassa erilaisia lukuja 1/100. Ilmaukset, joissa puhutaan erilaisista prosenteista, olisi siis korjattava niin, että kerrotaan, mitä suhdetta tarkoitetaan, ja suhteen arvo sitten ilmaistaan luvulla, tavallisemmin prosentti­käsitettä käyttäen.

Työttömyysprosentti on 8. [Arkityylinen, epälooginen ilmaus]
Työttömyysaste on 8 %. [Parempi ilmaus]
Työttömien osuus on 8 %. [Ehkä vielä parempi ilmaus]

Jopa viralliseen kielenkäyttöön on levinnyt sana ”energiaprosentti” ja sitä tarkoittavia mer­kin­tö­jä kuten ”E%”. Merkinnöistä suositeltava on Kielikellon 2/2014 mukaan ”E-%”. Koko ilmaus kuitenkin rikkoo niitä periaatteita vastaan, joiden mukaan prosenttikäsitettä tulisi käyttää. Sen sijasta tulisi ilmaista asia toisin.

Rasvojen saannin vaihteluväli suosituksessa on 25–40 energiaprosenttia. [virheellinen ilmaisutapa]
Rasvojen saannin vaihteluväli suosituksessa on 25–40 E-%. [vielä virheellisempi]
Rasvoista tulisi suosituksen mukaan saada 25–40 % energiasta. [korjattu ilmaus]

Pienet pitoisuudet ja ppm ym.

Usein prosentti on suuruudeltaan epäkäytännöllinen pienten pitoisuuksien ilmaisemiseen, eikä promillen käyttö yleensä auta paljoakaan. Sen takia käytetään usein sellaisia lyhenteitä kuin ”ppm”, joka tarkoittaa miljoonasosaa. Kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän mukaan niitä ei kuitenkaan tulisi käyttää. Standardi SFS-ISO 80000-1 ottaa vahvasti kantaa: ”Lyhenteet, kuten ppm, pphm, ppb tai ppt, ovat kielisidonnaisia ja monitulkintaisia, eikä niitä saa käyttää. Niiden sijaan on suositeltavaa käyttää kymmenen potensseja.”

Pienten pitoisuuksien merkintöjä (yleisimmät merkitykset)
Lyh. Englanninkielinen ilmaus Suomennos Lukuna
ppm parts per million miljoonasosa 10−6
pphm parts per hundred million sadasmiljoonasosa 10−8
ppb parts per billion miljardisosa 10−9
ppt parts per trillion biljoonasosa 10−12
ppq parts per quadrillion tuhannesbiljoonasosa 10−15

Vaikka lyhenteitä ppm ym. pidettäisiinkin johonkin käyttöön sopivina, olisi muistettava, että ne vastaavat lukuja. Olisi siis täsmennettävä, tarkoitetaanko massojen suhdetta, tilavuuksien suhdetta vai ehkä jotain muuta.

Erityisen tulkinnanvarainen on lyhenne ”ppm”, koska se voi tarkoittaa tilavuusosuutta, massaosuutta tai ainemääräosuutta. Viimeksi mainitussa merkityksessä se usein selitetään ilmauksella ”particles per million”.

Ilmaus ”Ilman hiilidioksidipitoisuus on 425 ppm” olisi oikeammin esitettynä seuraava (koska käytännössä ppm-lyhenne tässä yhteydessä tarkoittaa tilavuuksien suhteita):

Ilmassa on hiilidioksidia 425 cm³/m³.

Massaosuus ja tilavuusosuus

Mittayksikköjärjestelmään liittyy massaosuuden käsite, joka tarkoittaa tietyn aineen osuutta jossakin kokonaisuudessa massan mukaan lausuttuna. Massaosuus voidaan esittää esi­mer­kik­si sellaisella ilmauksella kuin 3 µg/kg tai 3 × 10−9.

Tällaisen suureen voi siis ilmaista pelkällä luvullakin, koska suureen nimi kertoo, että kyse on massojen suh­tees­ta.

Vastaavasti voidaan käyttää tilavuusosuuden käsitettä. Se saattaa olla kätevä silloin, kun tekstiyhteyteen halutaan esimerkiksi otsikko sarakkeelle, joka sisältää ”tilavuusprosentteja”. Luvut voidaan tällöin hyvin esittää prosentteina.

Täten voisi käyttää myös seuraavanlaisia ilmauksia:

Hiilidioksidin tilavuusosuus ilmassa on 425 × 10−6.

Standardi SFS 4508 (Prosentti ja promille. Käsitteet ja käyttö) suosittaa edellä kuvatun laisia ilmauksia ja mainitsee esimerkkeinä yksiköt g/t ja µg/g (”miljoonasosia” massaosuutena), cm³/m³ ja mm³/dm³ (”miljoonasosia” tilavuusosuutena) sekä mg/t (”miljardisosia” massa­osuu­te­na). Parhaiten mitta­yksikkö­järjestelmän perus­ajatuksiin sopii se, että yksikössä jakajana on etuliitteetön perusyksikkö, m³ tai kg.

Standardi SFS 4508 kuitenkin sallii sellaiset ilmaukset kuin ”% painosta” ja ”% tila­vuu­des­ta”. Lisäksi se esittää myönnytyksenä yleisen käytännön suuntaan seuraavan: ”Tiivistetty merkintä esim. etiketissä voi olla ’31 % til.’” Tämä vastaa englanninkielissä etiketeissä melko tavallista tyyliä ”31% vol.” Sopiva lukutapa on ”kolmekymmentäyksi prosenttia tilavuudesta”.

Prosenttiyksikkö on eri asia kuin prosentti

Prosenttiyksikkö-sanaa tulisi käyttää vain verrattaessa prosenttilukuja keskenään. Tosin ver­tail­ta­via lukuja ei välttämättä mainita, ainakaan molempia. Voidaan esimerkiksi sanoa ”korko nousi kaksi prosenttiyksikköä”. Tämä tarkoittaa, että jos korko on ollut vaikkapa 4 %, niin se on nyt 6 %. Aiheesta kertoo lisää kielitoimiston verkkosivu Prosentti ja prosentti­yksikkö. Se kuitenkin käyttää sellaisia sanoja kuin ”kannatusprosentti”, jotka eivät sovi yhteen edellä kuvatun prosenttikäsitteen kanssa.

Sanaa ”prosenttiyksikköä” ei voi sääntöjen mukaan kirjoittaa %-merkkiä käyttäen. Ly­hen­ne ”pros.yks.” on ajateltavissa, mutta tuskin tarpeellinen.

Promillemerkinnät kuten 2 ‰

Promille tarkoittaa tuhannesosaa, joten esimerkiksi 2 ‰ tarkoittaa samaa kuin 0,002. Tämän mukaisesti promillemerkintää tulisi käyttää vain tilanteissa, joissa voi käyttää lukua. Promillemerkkiä ‰ käytetään hyvässä tyylissä vain luvun yhteydessä.

Standardin ISO 31-0 mukaan promillemerkkiä tulisi välttää. Nykyinen mitta­yksikkö­standardi ei sisällä sellaista ajatusta; se antaa tarkat ohjeet merkin käytöstä.

Veren alkoholipitoisuudesta puhuttaessa jopa rikoslaki käyttää promille-sanaa. Pi­toi­suuk­sia ilmaistaessa pitäisi kuitenkin aina kertoa, minkä suureiden suhteesta on kyse, mas­so­jen vai tilavuuksien. Veren ”promillet” eivät kuitenkaan ole ”painopromilleja” eivätkä ”tila­vuus­pro­mil­le­ja”, vaan kyseessä on massan ja tilavuuden suhde, josta ei pitäisi puhua promilleina.

Esimerkiksi se, että veren alkoholipitoisuus on ”0,6 promillea”, tarkoittaa, että veressä on alkoholia 0,6 grammaa litrassa. Asia tulisi siis ilmaista sillä tavoin tai lyhyemmin yksiköiden tunnuksia käyttäen:

Kuljettajan veressä oli alkoholia 0,6 g/L.

Ei prosentteja ja promilleja sekaisin

Jos tekstissä on sekä prosentteja että promilleja, on tyylin takia ja väärinlukemisen vält­tä­mi­sek­si parempi käyttää yhtenäistä merkintätapaa. Jos siis promillemerkkiä ‰ ei voi käyttää, on tällöin paras kirjoittaa mo­lem­mat merkit samaa tapaa noudattaen, siis o/o ja o/oo. Tämä on toisaalta melko har­vi­nai­nen tilanne, koska yleensä on parempi välttää pro­sent­tien ja promillejen käyttämistä samassa yhteydessä. Seuraavat vaihtoehdot ovat kaikki muodollisesti oikeita, mutta viimeinen on selkein:

Veden suolapitoisuus oli 3,5 % ja kaliumpitoisuus 4,1 ‰.
Veden suolapitoisuus oli 3,5 o/o ja kaliumpitoisuus  4,1 o/oo.
Veden suolapitoisuus oli 35 ‰ ja kaliumpitoisuus 4,1 ‰.

Suhdemerkinnät kuten 1:500

Lukujen tai suureiden suhteet ilmaistaan usein käyttämällä merkintää, jossa lukujen välissä on kaksoispiste.

Sekoita mehua ja vettä suhteessa 1:4.

Esimerkki tarkoittaa, että mehun ja veden määrät suhtautuvat toisiinsa kuten luvut 1 ja 4 toisiinsa eli veden määrä on neljä kertaa niin suuri kuin mehun määrä. Ks. kohtaa Kaksois­piste suhteen merkkinä.

Joskus käytetään suhteen ilmaisemiseen vinoviivaa, esimerkiksi 1/4, mutta se voi ai­heut­taa väärin­käsityksiäkin. Jos sekoitussuhde on 1:4, niin silloin mehun määrä on 1/5 kokonais­määrästä, mutta merkintä 1/4 voisi johtaa ajatukset harhaan.

Esiintyvyysmerkinnät kuten 1/500

Vinoviivan käyttö on varsin tavallista yhdessä erikoistapauksessa, nimittäin ilmaistaessa jonkin asian esiintyvyyttä eli yleisyyttä. Tällöin kyse on suhdeilmauksesta, jossa ensimmäinen luku on aina 1 ja joka ilmoittaa esiintyvyyden suhteessa jonkin väestön tai muun populaation kokonaismäärään. Tämän takia murto­luku­merkintä on ymmärrettävissä myös luvuksi, joka ilmaisee esiintymien osuuden tai esiintymis­toden­näköi­syyden. Vas­taa­vas­ta syystä myös desimaaliluvun, prosenttiluvun tai promilleluvun käyttö on mahdollista.

Voidaan siis käyttää monia vaihto­ehtoisia ilmaisu­tapoja. Valinta niiden välillä voidaan perustaa siihen, mikä on oletettavasti tutuin tekstin kohderyhmälle.

Taudin esiintyvyys on 1:500.
Taudin esiintyvyys on 1/500.
Taudin esiintyvyys on 0,002.
Taudin esiintyvyys on 0,2 %.
Taudin esiintyvyys on 2 ‰.
Taudin esiintyvyys on 1 tapaus 500:aa henkeä kohti.
Tauti esiintyy keskimäärin 1 ihmisellä 500:sta
Tautia sairastaa joka 500:s.

Tieteessä tavallisimmat merkintätavat ovat 1:500 ja 1/500, joista jälkimmäinen lienee yleisempi. Yleistajuiseksi tarkoitettuun esitykseen sopii yleensä pidempi ja selittävämpi ilmaus.

Luku yhdyssanan osana

Luvun käytössä yhdyssanan osana voidaan erottaa seuraavat tapaukset:

Säännöt ovat siis melko mutkikkaat ja epäjohdonmukaisetkin. Etenkin sekalukuja koskeva käytäntö on kirjava, mm. ”kaksi ja puoli vuotias”, ”kaksi ja puolivuotias”, ”kaksi- ja puoli vuotias”, ja edellä mainitun ohjeen mukainen asu on harvinaisuus. Tämänkin takia on parempi välttää sekalukuja ja käyttää desimaalilukuja (esimerkiksi ”2,5-vuotias”).

Luku ja yksikkö

Erotetaan tyhjällä välillä

Luku erotetaan tyhjällä välillä sitä seuraavasta mittayksiköstä eli yksiköstä, jolla mitataan jotakin suuretta kuten pituutta, aikaa tai massaa. Sama koskee rahasummien ilmaisemista. Näin tehdään silloinkin, kun yksikkö ilmaistaan lyhenteellä tai tunnuksella. Poikkeuksen muodostavat vain erikoissymbolit °, ′ ja ″ (esimerkiksi 5° tai 21″); ks. kohtaa Asteet, aste­minuu­tit ja astesekunnit.

5 metriä 5 m
60 watin lamppu 60 W:n lamppu
10 prosenttia 10 %
42 euroa 42 €

Edellä esitettyä sääntöä rikotaan hyvin yleisesti. Tekniikan alalla on tavallista kirjoittaa ”5m”, ja arkikielessä moni kirjoittaa ”10%” ja ”42€”. Juuri koskaan tähän ei sisälly väärin­ymmär­tä­mi­sen vaaraa. Kyse on enemmänkin siitä, että sääntöjen mukainen kirjoitus­asu näyt­tää huolitellummalta ja on hiukan helpompi hahmottaa.

Erityisesti litramääriä ilmaistaessa voi luvun ja tunnuksen yhteen kirjoittaminen, esim. ”50l”, olla todella hämmentävää. Erikseen kirjoittaminen, esim. ”50 l”, auttaa paljon. Vielä enemmän auttaa, jos lisäksi käytetään litran tunnuksena versaali-L:ää, esim. ”50 L”, mikä on standardien sallimaa ja mm. Yhdysvalloissa suositeltu käytäntö. Tavallisessa tekstissä on kaikkein selvintä ja sujuvinta ilmoittaa yksikkö sanallisesti, esim. ”50 litraa”.

Yhteen kirjoittamisen yksi syy on, että halutaan estää luvun ja yksikön joutuminen eri riveille. Tietokoneohjelman tekemä ladonta saattaa jakaa esimerkiksi ilmaisun ”5 m” siten, että ”5” jää rivin loppuun ja ”m” tulee seuraavan rivin alkuun. Sellaisen estäminen on hyvä tavoite, mutta yhteen kirjoittaminen on väärä tavoite.

Rivinvaihtojen estäminen

Standardi SFS 4175 sanoo, että lukua ja siihen liittyvää yksikön tunnusta ei saa erottaa toisistaan rivinvaihdolla.

Liikevaihto oli 1 723 800 €.

Ei: Liikevaihto oli 1 723 800
€.

Jos esimerkiksi ilmaisu ”5 m” jaetaan eri riveille, tulee rivin alkuun tuleva yksikön tunnus standardin mukaan vaihtaa sanaksi, siis esim. ”metriä”.

Liikevaihto oli 1 723 800
euroa.

Tällaisesta tunnuksen vai sanaan rivityksen muuttuessa eivät tietokoneohjelmat yleensä pysty huolehtimaan. Lisäksi tällöin voisi syntyä häiritsevää kirjavuutta, jos tekstissä on muutoin käytetty yksikön tunnusta eikä nimeä.

Rivinvaihtojen estämiseen on käytettävissä monia tapoja. Yksi kätevimmistä on sitova välilyönti, joka on useimmiten käytettävissä. Onkin hyvä totutella käyttämään sitä aina, kun kirjoittaa luvun ja yksikön muodostamia ilmaisuja. Esimerkiksi MS Word -ohjelmassa tämä tarkoittaa vain sitä, että pidetään Vaihto- ja Ctrl-näppäintä alas painettuina, kun näpäytetään välilyöntinäppäintä.

Kapeassa palstassa saattaa joskus olla aiheellista harkitusti rikkoa sääntöä, jos yksikön merkintä ja koko ilmaus on pitkähkö, esimerkiksi 15 000 km/h.

Jos yksikkö ilmaistaan sanalla, on sääntöjen mukaan sallittua jakaa eri riveille luvun ja yksikön välistä. Hyvänä sellaista jakoa ei kuitenkaan voi pitää mm. sen takia, että vasta yksikön sijamuoto kertoo, miten luku pitää lukea. Esimerkiksi ”6 volttia” luetaan ”kuusi volttia”, mutta ”6 voltin” luetaan ”kuuden voltin”.

Luvun ryhmittäminen

Yleensä kolmen ryhmiin välilyönneillä

Numeroin kirjoitetut nelinumeroiset ja sitä suuremmat luvut ryhmitetään yleensä kolmen numeron ryhmiin, aloittaen lopusta (ykkösistä). Tarkoituksena on helpottaa lukujen hahmottamista ja lukemista. Ryhmittämiseen käytetään suomen kielessä nykyisin tyhjää väliä, mieluiten yhdistävää tyhjää väliä.

1 523 000 euroa

Jos esteettisistä syistä pidetään tavallista välilyöntiä häiritsevän erottavana, voidaan useissa yhteyksissä säätää se kapeammaksi. Tähän käytettävät tekniikat vaihtelevat mm. käytetyn ohjelman mukaan. Ks. kohtaa Välilyönti.

1 523 000 euroa

Ryhmittely on vanha ja aiheellinen tapa. Sen käyttö on vähentynyt mm. siksi, että tietokone­ohjelmien tulosteissa ja tietokonekielissä ryhmittelyä ei yleensä ole.

Vanhoja tuhaterottimia

Vanhentuneena on pidettävä Suomessa aiemmin joskus käytettyä menetelmää, jossa numeroryhmien välissä eli tuhaterottimena on heittomerkki, esim. 55’555. Tietenkään ei suomen kielessä pidä käyttää myöskään englannin kielen käytäntöä, jossa kolmen numeron ryhmien välissä on pilkut. Esimerkiksi 1,500 tarkoittaa suomessa puoltatoista, englannissa tuhattaviittäsataa.

Aiemmin on kolmen numeron ryhmien välissä usein käytetty pistettä (esim. 55.555), ja tapaa käytetään edelleenkin. Virallisten suositusten mukaan se oli aiemmin sallittua muu­ta­mis­sa erikoistapauksissa. Standardin SFS 4175 aiempi versio sanoi: ”Jos on vaarana, että tyhjä väli täytetään numerolla (esi­mer­kik­si sekeissä ja vekseleissä), numeroryhmät voidaan erottaa pisteellä.” Käy­tän­nös­sä aika on aja­nut tämän ohitse, eikä sillä ole tosiasiallista mer­ki­tys­tä vää­ren­nys­ten estämisessä. Ohje onkin poistettu standardin nykyisestä versiosta. Me­net­te­lyä ei voi suositella senkään takia, että se saattaa sekaantua englannin kielen käy­tän­töön, jossa piste erottaa kokonais­osan desimaaleista ja joka on yleistynyt suomen­kieli­sis­sä­kin teksteissä. Voi olla hyvin vakavaa, jos kirjoittaja tarkoittaa ilmaisulla 1.005 tuhatta­viittä, mutta lukija ymmärtää sen yhdeksi kokonaiseksi ja viideksi tuhannes­osaksi (1,005).

On vaikea ymmärtää, miksi väärentäjän olisi vaikeampaa piirtää lukuun 10.400 vaikkapa ykkönen pisteen tilalle kuin kirjoittaa lukuun 10 400 lisänumero välilyönnin paikalle. Sitä paitsi jos vää­ren­tä­mään rupeaa, kannattaa tietysti kirjoittaa yhdeksikkö luvun eteen. Sellaiset sekaannukset, joissa 10.400 luetaan 10,400, ovat ihan todellisia vaikkakin onneksi harvinaisia. Sen sijaan vää­ren­nys­ten torjuminen pisteillä on täysin kuvit­teel­lis­ta. Ajatus pisteen käytön tarpeellisuudesta on ehkä saanut alkunsa konekirjoituksen aikakaudella: Jos asiakirja on kirjoitettu koneella tasalevyistä fonttia käyttäen, vie välilyönti saman verran tilaa kuin numero. Silloin sen tilalle voi lyödä numeron, jos saa paperin asetelluksi koneeseen sopivasti. Jos taas oli käytetty pistettä, saattoi väärennyksen ehkä havaita. Kysehän oli kirjasimen iskuun perus­tu­vas­ta kirjoituksesta, joten pisteen jäljen saattoi nähdä ja tuntea, vaikka päälle oli lyöty muu merkki.

Isot luvut vieraskielisissä ilmauksissa

Jos lainaus sisältää vieraskielistä tekstiä, siinä säilytetään kirjoitusasu alkuperäisenä, myös lukujen esitysmuodot. Jos taas tekstiä käännetään, muutetaan lukujen esitys kohdekielen mukaiseksi.

Rajatapauksen muodostaa mm. sellainen numerointi, jossa numero voitaisiin tulkita myös nimen luonteiseksi. Esimerkiksi yhdysvaltalaisten patenttien eli patenttikielessä ”US-​pa­tent­tien” numeroita kuitenkin käsitellään suomen kielessä melko vakiintuneesti lukui­na, joi­den kirjoitus­asu muutetaan suomen mukaiseksi.

US-patentti 7,273,454 [engl.: US patent 7,273,454]

Lukusanojen ryhmittely

Kirjaimin kirjoitettaessa luku ryhmitellään samoin kuin numeroin merkittäessä, mutta tyhjän välin ei tarvitse olla yhdistävä. Sadat, kymmenet ja ykköset ilmaistaan siis yhteen kirjoitetulla sanalla. Kuten aiemmin mainittiin, pitkien lukujen kirjoittamista sanoin on yleensä syytä välttää.

kaksikymmentäyksi [= 21]
kaksisataakaksikymmentäyksi [= 221]
viisituhatta [= 5 000] kaksikymmentäkolmetuhatta kaksisataakaksikymmentäyksi [= 23 221]
kuusimiljoonaa viisisataakaksikymmentäkolmetuhatta [= 6 523 000]
kaksikymmentäkaksimiljoonaa kaksisataakaksikymmentäviisituhatta [= 22 225 000]

Kuitenkin pyöreät tuhatluvut voidaan kirjoittaa yhdeksi sanaksikin.

viisi tuhatta ~ viisituhatta [= 5 000]

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan ”yhdysluku on yhdyssana” ja voitaisiin kirjoittaa kokonaan yhteenkin. Edellä kuvattu ryhmittely esitetään kuitenkin vakiintuneena tapana.

Yhdyssanatulkinta ei kuitenkaan vastaa ääntämystä, jossa yhdeksi sanaksi (vain yhden pääpainon sisältäväksi) lausutaan yleensä enintään yksinkertaisen, lukua 2–9 esittävän sanan ja sellaisen sanan kuin ”kymmentä”, ”sataa” tms. yhdistelmä. Esimerkiksi 23 221 luetaan yleensä ”kaksikymmentä kolme tuhatta kaksisataa kaksikymmentä yksi”.

Sellaiset rakenteet kuin ”viisi tuhatta” rinnastuvat käytännössä lukusanan ja substantiivin yhdistelmiin kuten ”viisi hevosta”. Mitä selvemmin sana kymmenen, sata, tuhat, miljoona tms. substantiivin asemassa, sitä luontevampaa erilleen kirjoittaminen on. Viralliset ohjeet eivät kuitenkaan salli yhteen kirjoittamista, kun kyse on täsmällisestä luvusta. Sen sijaan ohjeissa mainitaan ”erikoistapauksina”, ilman selityksiä, seuraavat: ”pari sataa ~ parisataa” ”toista tuhatta ~ toistatuhatta”, ”satoja tuhansia ~ satojatuhansia” ”neljä ja puoli miljoonaa ~ neljä- ja puolimiljoonaa”. Näissä tapauksissa on järkevää kirjoittaa sanat erilleen.

Isot lukusanat

Sanat miljoona ja miljardi voidaan kirjoittaa myös erikseen. Näin on tapana tehdä etenkin silloin, kun on kyse kokonaisista miljoonista ja miljardeista.

kuusi miljoonaa [= 6 000 000]
kaksi miljardia [= 2 000 000 000]

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan tällainen on tavallista ”erityisesti kun miljoonia tai miljardeja on yli kymmenen”.

Epätarkat lukuilmaukset

Sellaiset ilmaukset kuin satoja tuhansia voidaan Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan kirjoittaa yhteen tai erikseen. Erikseen kirjoitettu asu mainitaan ensimmäisenä, mikä on ehkä lievä kannanotto.

Erikseen kirjoittaminen on luonnollisempaa. Suomen kielen muutenkin pitkiä sanoja ei pidä pidentää tarpeettomalla yhteen kirjoittamisella, ja tällaiset rakenteet rinnastuvat luku­sanan ja substantiivin yhdistelmiin. Lukusanojen osittainen yhteen kirjoittaminen kuten tuhat viisisataakaksikymmentäyksi on sovinnainen tapa, joka heijastaa numeroin kirjoi­tet­tu­jen lukujen asua (1 521). Sitä ei ole tarpeen ulottaa ilmauksiin, joissa ei ole kyse täs­mäl­li­ses­tä lu­vusta.

Vastaavasti ilmauksista pari sataa ~ parisataa kannattaa suosia edellistä. Samoin on syytä kirjoittaa neljä ja puoli miljoonaa, vaikka teennäinen neljä- ja puolimiljoonaa on myös sallittu.

Desimaaliosan ryhmittely

Desimaaliluvun desimaaliosaa ei yleensä ole ollut tapana ryhmitellä. Pitkät desimaaliosat voidaan kuitenkin ryhmitellä kolmen numeron ryhmiin vasemmalta oikealle. Asiaa koskevat SFS-standardit ovat olleet osittain ristiriidassa keskenään. Ristiriita on sikäli poistunut, koska stan­dar­din SFS 4175 vuoden 2006 painos sallii ryhmittely. Lisäksi standardi SFS-ISO 80000-1 erityisesti suosittaa ryhmittelyä.

On esitetty vastakkaisia mieli­pitei­tä siitä, edistääkö ryhmittely havain­nol­li­suut­ta ja sel­keyt­tä. Sen on arveltu mm. herättävän epäilyksiä kirjoitusvirheistä: koska yleensä kir­joi­te­taan tyyliin 8,1631, saattaa kirjoitusasu 8,163 1 herättää epäilyn siitä, että tekstiin on tul­lut yli­määräinen merkki tai siitä puuttuu jotain.

Hyödyllisintä ryhmittely lienee silloin, kun desimaalipisteen jäljessä on monta nollaa. Toi­saal­ta tällaiset tilanteet ovat harvinaisia, kuten jäljempänä kuvataan.

0,000 027 34
π ≈ 3,14159
π ≈ 3,141 592 653 589 793 238
1 u ≈ 1,660 54 ⋅ 10−27 kg

Fysiikan suureita ilmaistaessa voidaan lähes aina käyttää mittayksiköiden etuliitteitä niin, että pitkiä desimaaliosia ei esiinny. SI-järjestelmässä on laaja valikoima etuliitteitä.

0,000 027 34 m = 27,34 µm

Koodinumeroissa omat ryhmittelysäännöt

Ryhmityssäännöstä poikkeavat monet koodinluonteiset tunnusluvut, jotka useinkaan eivät ole varsinaisesti lukuja, vaan vain tunnisteina toimivia numerosarjoja. Usein niiden ryh­mit­te­lys­tä on erillisiä sääntöjä eri aloilla. Ne saatetaan jättää ryhmittelemättä tai ryh­mi­tel­lä esimerkiksi neljän tai viiden numeron ryhmiin.

standardi ISO 10646
henkilötunnus 090252-177J
kokoelman numero 78283

Kohdassa Yhteys- ja yksilöintijärjestelmät tarkemmin kuvataan eräitä koodijärjestelmiä ja niiden ryhmittely­käytäntöjä.

Vuosiluvuissa ei ryhmittelyä

Ryhmityssäännöstä poikkeavat myös vuosiluvut: ne kirjoitetaan ilman välejä.

vuonna 2003

Tätä poikkeussääntöä on syytä soveltaa myös viisinumeroisiin ja pidempiin vuosilukuihin, kun niitä joskus esiintyy esihistoriallisissa viittauksissa tai tulevaisuuskuvitelmissa.

Tämä tapahtui noin v. 10500 eKr.
Romaani sijoittuu vuoteen 12714.

Kun sen sijaan ei esitetä vuosilukua, vaan vuosien määrä (ajan kesto), sovelletaan yleensä normaalia ryh­mit­te­ly­sääntöä.

Tämä tapahtui noin 12 500 vuotta sitten.

Nelinumeroiset luvut

Usein jätetään myös muut nelinumeroiset luvut kuin vuosiluvut ryhmittelemättä, siis kir­joi­te­taan esimerkiksi 2500 ja 5000 ilman tyhjää väliä. Näin tehdään etenkin silloin, kun sel­lai­sia lukuja on tekstissä vain vähän eikä siinä ole isompia lukuja.

Nykyisin standardi SFS 4175 sallii tämän melko väljästi: ”Erityisestä syystä neli­nume­roi­nen luku voidaan jättää ryh­mit­te­le­mät­tä.” Esimerkkinä ilmaisu, jossa välien käyttö aiheuttaisi melko oudon ulkoasun:

Näytön erotustarkkuus on 1280×1024.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas ei lainkaan mainitse nelinumeroisia lukuja koskevan poikkeuksen mahdollisuutta. Toisaalta Kielikellon 2/2006 ohjeiden mukaan ”nelinumeroiset ja suuremmat luvut ryhmitellään yleensä kolmen numeron ryhmiin”, ja yleensä-sanan voi ajatella sisältävän poikkeusten mahdollisuuden.

Esimerkiksi kirjojen sivunumeroissa ei ole tapana käyttää välejä, vaikka asiasta ei yleensä mitään erillistä sääntöä olekaan. Tällainen käytäntö sopii hyvin edellä mainitun ohjeen rajoihin. Lisäksi Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas sanoo erikseen: ”Myös neli- ja useampi­nume­roi­nen sivunumero esitetään ryhmittelemättömänä, esim. ks. s. 1125.

s. 14681473

Erityisenä syynä voidaan pitää sitäkin, että samassa yhteydessä esiintyy sekä nelinumeroisia vuosilukuja että nelinumeroisia lukuja, jotka ilmoittavat ajan pituuden vuosina. Tällöin on luontevaa kirjoittaa jälkimmäisetkin ilman välejä.

Hevonen kesytettiin noin 6000 vuotta sitten. Vanhimmat hevosen luulöydöt Pohjoismaista ovat vanhemmalta kivikaudelta, n. 2500 eKr.

Perusteltu syy voi olla sekin, että luku on osa mutkikasta murtolukua.

1928/2541 = 1 928/ 2 541

Ilmeisesti monet kirjoittavat kokevat, että nelinumeroisissa luvuissa ryhmittely on yleisesti tarpeetonta, jopa häiritsevää. Etenkin jos luvun ensimmäinen numero on 1, se kapeutensa takia ehkä näyttää olevan liian erillään muusta luvusta: 1 878 voi näyttää siltä kuin siinä olisi selvästi kaksi eri lukua. Mutta häiritsevää voi olla myös se, että samassa tekstissä on esi­mer­kik­si neli- ja viisinumeroiset luvut kirjoitettu eri tyylillä, esim. ”Yli 4000 termiä mää­ri­tel­mi­neen, noin 30 000 hakusanaa”. Tärkeintä onkin käyttää yhtenäistä tyyliä: neli­nume­roi­sia lukuja ei pidä jättää ryhmittelemättä, jos tekstissä on niihin rinnastuvia viisi- tai useampi­nume­roi­sia lukuja, jotka on tietysti ryhmiteltävä.

Numero- ja kirjainkoodit

Erottaminen tekstistä

Yleisesti luku tai muu numerojono erotetaan muusta tekstistä (mutta ei seuraavasta väli­mer­kis­tä) tyhjällä välillä kuten sanat toisistaan. Tämä pätee myös silloin, kun numero­jono on koodin­luonteinen. Yksinkertaiset pelkkiä numeroita taikka numeroita ja välimerkkejä sisäl­tä­vät koodit eivät yleensä ole kirjoitus­asultaan ongelmallisia.

vuonna 2005
Tämä tapahtui v. 2005.
kokoushuone 5
vanki 176-123.

Väli numeron ja kirjaimen välissä

Erilaisissa koodimerkinnöissä erotetaan numero-osa kirjainosasta yleensä välilyönnillä. Usein on hyvä tällöin yhdistävällä välilyönnillä tai muulla tavoin huolehtia siitä, että osat eivät joudu eri riveille. Monista koodimerkinnöistä on eri­tyi­nen standardi tai suositus, joka erikseen edellyttää välilyönnin käyttöä.

Kirkkokatu 11 A 5
formula 1
ISO 9000
tekijänoikeuslain 25 k §
sopimuksen kohta 2 a

Yhteen kirjoitettavia yhdistelmiä

Edellä esitettyyn sääntöön on kuitenkin paljon poikkeuksia: monet kirjaimista ja numeroista koostuvat koodit kirjoitetaan ilman tyhjää väliä. Yleensä tällaiset koodit ovat lyhyitä, ja usein niiden asusta on erityinen standardi tai suositus. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas ottaa kantaa yleisesti:

Lyhyet kirjain-numerokoodit kirjoitetaan tavallisesti yhteen ilman välilyöntejä, sillä suppea kokonaisuus on helppo hahmottaa yhteenkin kirjoitettuna.

Monet tapaukset ovat kuitenkin vain käytännön varassa, eikä käytäntö aina ole yhtenäinen. Tulkinnanvarainen on esimerkiksi ilmaisu ”TV1”, joka tavallisesti kirjoitetaan ilman väliä. TV-kanavien nimet lienee parasta kirjoittaa TV-yhtiön käyttämällä tavalla.

paperikoko A4
palkkaluokka C75
raitiolinja 3A
tie E79
F1-osakilpailu
MTV3

Lentojen tunnukset ilmoitetaan useimmiten välilyönnillisinä (esim. KF 555, AY 811), mutta esimerkiksi Finnairin aikatauluissa käytetään välilyönnitöntä asua (esim. AY811), ja käytössä saattaa olla vielä kolmannenlainen asu, etunollan sisältävä (esim. AY 0811).

Finnairin lento AY 811

Junavuorojen numerot VR kirjoittaa välilyönnillisinä, mutta eräät junatyyppien tunnukset välilyönnittöminä (IC2, InterCity2; ks. kohtaa junien nimistä).

junavuorot P 121, Intercity2 179 ja Pendolino 141

Lehtien sivunumerointi saattaa sisältää numeron lisäksi osaa ilmaisevan kirjaimen. Esi­mer­kik­si Helsingin Sanomissa on sivut numeroitu niin, että osan tunnuskirjaimen ja sivun numeron välissä on välilyönti. Lehden omaa numerointitapaa on hyvä käyttää lehden sivui­hin viitattaessa.

Aiheesta kirjoitettiin Helsingin Sanomissa 17.10.2006 sivulla C 5.

E-koodit eli elintarvikkeissa käytettävien lisäaineiden koodit kirjoitetaan usein ilman väliä, esimerkiksi E330. Tätä voi pitää käytännöllisenä, koska koodeissa on useimmiten vain kolme numeroa, joskus neljä. Elintarvikeviraston E-koodiavain käyttää kuitenkin väliä E-kirjaimen jäljessä, esimerkiksi E 330.

Lisäainetta E300 eli askorbiinihappoa (C-vitamiinia) käytetään mm. hapettumisen­esto­aineena.

Merkinnän EU 15 ohella käytetään merkintöjä EU15 ja EU-15 tarkoittamassa viidentoista ns. vanhan EU-maan muodostamaa joukkoa, joskus myös EU:ta ennen vuoden 2004 laa­je­ne­mis­ta. Kielitoimiston vanha sivu EU15 tai EU 15 kuvaa asun EU 15 ”suomen kielessä taval­li­sim­paan ta­paan” kirjoitetuksi, mutta hyväksyy myös asun EU15. Sivu EU-lyhenteen uusi elämä esittää nämä vaihtoehdot saman­arvoisina, mutta toisaalta se viittaa asuun EU-15 käytössä olevana. Tätä asua EU-15 eräs virka­kieli­palstan kirjoitus luonnehtii ”tilastolyhenteeksi”.

Tämäntapaisissa tilanteissa on ehkä parasta asettaa kokonaan yhteen kirjoitettu asu EU15 etusijalle. Tämä johtuu mm. sitä, että usein sitä käy­te­tään yhdyssanan alkuosana. Jos nimittäin kirjoitettaisiin ”EU 15”, olisi kirjoitettava ”EU 15 -maat”, joka on hiukan kömpelöä.

Suomi kuuluu EU15-maihin.

Kuvaohjelmille asetettujen ikärajojen merkinnöissä esiintyy sekä yhteen kirjoittamista (K15 ’kielletty alle 15-vuotiailta’) että yhdysmerkin käyttöä (K-15), joskus välilyöntiäkin (K 15). Koska yhdysmerkistä tai välilyönnistä ei ole mitään erityistä hyötyä, on parempi jättää ne pois (esimerkiksi K15). Näin menetteli mm. Valtion elokuvatarkastamo verkkosivuillaan. Tallenteiden tar­kas­tus­mer­kin­nöis­sä on pelkkä numero (esimerkiksi 15), ja elokuvatarkastamon seuraaja MEKU käyttää numero­kuvakkeita. Virallisimmissa asiateksteissä on pa­rem­pi käyttää pitkiä ilmauksia kuten ”alle 15-vuotiailta kielletty elokuva”.

Nykyiset ikärajat (1.1.2007 alkaen) ovat K18, K15, K13, K11, K7 ja S (sallittu).
K15-elokuvaan pääsee 13-vuotiaskin aikuisen seurassa.

Välilyönnittöminä on tapana kirjoittaa eräät koodinluonteiset merkintätavat, joissa nu­me­roon tai kirjaimeen liittyy erikoismerkki, joka edustaa sanaa. Tällaisia ovat mm. kortti­pelien yhteydessä käytetyt merkinnät, joissa käytetään korttipakan maiden merkkejä ♣ (risti), ♦ (ruutu), ♥ (hertta) ja ♠ (pata).

He joutuivat 5♥:n sitoumukseen. [viiden hertan]
Hän aloitti ♠Q:lla. [pata-Q:lla, patarouvalla]

Välilyöntiä käytetään pykälän numeron ja kirjaimen välissä (ks. ohjeita pykälämerkin käytöstä).

Lain 3 a §:ssä.

Jos koodi on yhdyssanan osa, noudatetaan yhdysmerkin käyttöä koskevia sääntöjä. Yhdysmerkin edelle tulee siis tyhjä väli vain, jos myös koodissa on tyhjä väli.

formula 1 -ajot

ISO 9000 -laatujärjestelmä

Yhdysmerkin edelle ei siis tule tyhjää väliä esimerkiksi seuraavissa kirjain-numerokoodin sisältävissä ilmauksissa, koska koodissakaan ei ole tyhjää väliä.

F1-ajot

A4-kokoinen paperi

E79-tie

G8-maat

MP3-soitin

Monien koodien kirjoitusasusta on erityisiä standardeja tai muita normeja tai suosituksia, jotka voivat merkitä poikkeuksia edellä esitettyihin yleisiin sääntöihin.

Luku- tai suurevälin ilmoittaminen

Alku ja loppu selvästi

Usein on tarvetta ilmaista vaihteluväli ilmoittamalla sen pienin ja suurin luku tai suure. Suo­ma­lai­sen käytännön mukaan tällöin kirjoitetaan kumpikin luku täydellisenä, ei lyhentäen ku­ten usein englannissa. Englannissa ”116–9” voi tarkoittaa samaa kuin ”116–119”, ja tä­mä on­kin yleensä ainoa järkevä tulkinta, mutta ilmaus on hankala hahmottaa, eikä se kuulu suo­ma­lai­seen perinteeseen. Poikkeuksen muodostavat vain vuosilukuvälit, jotka suo­mes­sa­kin kir­joi­te­taan usein lyhennettyinä.

Erityisen vältettäviä ovat sellaiset ilmaukset kuin ”20–30 000”, jos tarkoitetaan merkitystä ’kahdestakymmenestätuhannesta kolmeenkymmeneentuhanteen’.

s. 116–119
v. 2001–2005
20 00030 000

Tämäntapaiset ilmaukset saatetaan kyllä lukea lyhennettyinä. Esimerkiksi ”1992–1995” voidaan lukea ”tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkaksi yhdeksänkymmentäviisi”, ja ”5 000 – 6 000” voidaan lukea ”viisi kuusi tuhatta”. Puheessa lyhentämisen tarve on paljon suurempi kuin kirjoituksessa (silloin, kun luvut kirjoitetaan numeroin).

Välin ilmaiseminen taivutuspäätteillä

Jos vaihteluväliä osoittavat luvut ovat pieniä tai pyöreitä, voidaan koko ilmaus kirjoittaa sanoin. (Ks. kohtaa Lukujen ilmaisemisen tavat.) Ala- ja yläraja kirjoitetaan suomen kielen järjestelmän mukaisiin sijamuotoihin.

Kuulijoiden määrä vaihteli viidestä kahdeksaan.
Kuulijoita oli viidestä kahdeksaan.
Tarkasteltujen yritysten työntekijämäärä vaihtelee yhdestä sataan.

Etenkin jos luvut ovat isoja, ne halutaan yleensä kirjoittaa numeroin. Yksi vaihtoehto on ilmaista asia kuten lukusanoja käytettäessä, mutta kirjoittaen luvut numeroin. Tällöin joudutaan merkitsemään jäljempänä kuvattavien sääntöjen mukaan taivutuspäätteet numeroin ilmaistuun lukuun.

Kuulijoita oli 5:stä 8:aan.

Kuulijoita oli 30:stä 40:een. [= Kuulijoita oli kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen.]

Välin ilmaiseminen symbolin avulla

Lukujen kirjoittaminen taivutettuina on hankalaa sekä kirjoittajalle että lukijalle. Tämän takia käytetään usein ilmaisua, jossa on vain luvut tai suureet perusmuodossa ja niiden välissä erityinen symboli, joka osoittaa vaihteluväliä. Symbolina on yleensä jokin seuraavista:

Kuulijoita oli 30–40.
Kuulijoita oli 30 - 40.
Kuulijoita oli 30 ą 40.
Kuulijoita oli 30…40.

Tavallisinta ja yleensä suositeltavinta on käyttää tällaisissa yhteyksissä symbolina ajatusviivaa (ensin mainittu vaihtoehto edellä). Jos joudutaan käyttämään yhdysmerkkiä ajatusviivan korvikkeena, tulisi käyttää yhdysmerkkiä siten, että sen kummallakin puolella on tyhjä väli, esim. ”30 - 40”. Tämä on kuitenkin monien mielestä hankalaa ja vähän outoakin, joten sentapaiset virheelliset ilmaisut kuin ”30-40” ovat varsin tavallisia.

Vanhojen sääntöjen mukaan ei vaihteluväliä ilmaistaessa pitäisi käyttää välilyöntejä ajatusviivan eikä ellipsin ympärillä. Jos rajakohdat esitetään ilmauksilla, jotka sisältävät välilyöntejä, tulos on kuitenkin usein varsin sekavan näköinen. Esimerkiksi ilmauksessa 7 m–8 m ajatusviiva näyttää yhdistävän ilmauksia ”m” ja ”8” eikä isompia kokonaisuuksia. Niinpä nykyisen standardin mukaan ajatusviivan ympärillä käytetään välilyöntejä täl­lai­sis­sa tapauksissa, kuten ajatusviivan kuvauksessa esitettiin. Ellipsistä ei vastaavaa ole sanottu, mutta siihen on luonnollista soveltaa samaa periaatetta.

Massa on 0,8 kg–0,9 kg. [Vanhojen sääntöjen mukainen ilmaus]
Massa on 0,8 kg – 0,9 kg. [Nykysääntöjen mukainen ilmaus.]
Massa on 0,8 kg…0,9 kg.
Massa on 0,8 kg … 0,9 kg. [Selvempi vaihtoehto.]

Ks. myös kohtaa Tarkkuusarviot.

Matematiikassa voidaan lukuväli ilmaista myös sellaisilla merkinnöillä kuin [0,8, 0,9], joka tarkoittaa niiden lukujen joukkoa, jotka ovat vähintään yhtä suuria kuin 0,8 ja enintään yhtä suuria kuin 0,9. Jos ala- tai yläraja ei kuulu joukkoon, käytetään hakasulkeen sijasta kaarisuljetta, esimerkiksi [0,8, 0,9). Vaikka tällaiset ilmaukset ovat tiiviitä ja täsmällisiä, monet eivät tunne niitä, eikä niitä yleensä kannata käyttää matematiikan ulkopuolella.

Lukutavan vaikutus ilmaisutavan valintaan

Ajatusviivailmaus on silmää varten

Vaikka luku- tai suureväli on yleensä kätevintä ilmaista ajatusviivaa käyttäen, tästä saattaa olla syytä poiketa lukemisongelmien takia. Ajatusviiva on tällaisissa yhteyksissä vahvasti ”kirjallinen”: ilmaus on kirjoitettu silmää varten, ei korvaa ajatellen. Jos teksti on tarkoitettu ääneen luettavaksi, on hyvä välttää sitä, että puhe kuulostaa paperista luetulta. Lisäksi ilmaus saattaa luettuna olla vaikeasti hahmottuva tai jopa moniselitteinen.

Ilmaisu ”30–40” pitäisi vanhojen sääntöjen mukaan lukea ”kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen” tai ”kolmekymmentä neljäkymmentä”. Hyvin tavallista on lukea se kirjoitusasun mukaan ”kolmekymmentä viiva neljäkymmentä”.

Nykyisin ajatusviivan lukeminen sanaksi ”viiva” on osittain hyväksyttyäkin, sillä Kielikello 2/2006 sanoo:

Miten rajakohtailmaus luetaan ääneen?

Rajakohtaa osoittavat luvut voi lukea tai­vut­ta­mat­ta tai taivuttaen. Etenkin pitkien lukusanojen yhteydessä on usein kätevintä ja selvintä jättää lukusanat tai­vut­ta­mat­ta ja lukea myös ajatusviiva sanaksi viiva.

5–10 asukasta (luetaan viidestä kymmeneen asukasta tai viisi kymmenen asukasta)
Osallistujia on 2 500–3 500. (luetaan kahdestatuhannestaviidestäsadasta kolmeentuhanteenviiteensataan tai kaksituhattaviisisataa kolme­tuhat­ta­viisi­sataa tai kaksituhattaviisisataa viiva kolme­tuhatta­viisi­sataa.)

Tästä normin muuttumisesta huolimatta kuulijoiden joukossa voi silti olla sellaisia, joiden kielikorvaa ”viiva” raastaa. Muutos voidaan kokea jopa antautumiseksi huonon kielen­käytön edessä.

Ajatusviivailmaus taipuu huonosti

Varsinkin jos välin ilmaisu esiintyy taivutettuna, syntyy ongelmia. Esimerkiksi ilmaisussa ”4–6 omenaa” on ”4–6” sanan ”omenaa” määritteenä samassa mielessä kuin luku ”4” ilmaisussa ”4 omenaa”. Tässä tapauksessa ilmaisu on luettavissa sujuvasti ”neljästä kuuteen omenaa”, eikä tarvitse turvautua paperinmakuiseen (paperista lukemiselta kuulostavaan) lukutapaan ”neljä viiva kuusi omenaa”. Mutta jos pääsana esiintyy taivutettuna, tilanne on paljon ongelmallisempi.

Voiko ilmaisun ”4–6 omenasta” lukea ”neljästä kuuteen omenasta”? Luultavasti moni päätyy pitämään pienempänä pahana lukutapaa ”neljästä viiva kuudesta omenasta”. Vanha lukutapa ”neljästä kuudesta omenasta” ei ehkä sovi nykykieleen, ja lisäksi se johtaa väärinkäsityksiin sellaisissa tapauksessa kuin ”4–10 omenasta”.

Vaikka ajatusviivan lukeminen sanaksi ”viiva” on yleistä ja nykyisin sallittua, ei kirjoittajan kannata luottaa siihen, että se aina luetaan niin. Tilanteissa, joissa teksti todennäköisesti tullaan lukemaan ääneen, etenkin puhetta kirjoitettaessa, kannattaa ottaa huomioon, että rajakohtailmauus kuten ”8–10” voidaan lukea kahdella muullakin tavalla.

Miten luettaisiin esimerkiksi ”korko nousi 8–10 prosenttiin”? Lukutapa ”kahdeksasta kymmeneen prosenttiin” antaisi sen aivan väärän käsityksen, että korko oli ennen 8 % ja on nyt 10 %. Tässähän tarkoitetaan, että korko on nyt 8 %:n ja 10 %:n välillä ja oli aiemmin pienempi. Lukutapa ”kahdeksaan kymmeneen prosenttiin” lienee sääntöjen mukainen, mutta sekin on varsin epäselvä, koska se ei kunnolla erotu ilmaisusta ”kahdeksaan­kym­me­neen prosenttiin”. Ääneen luettaessa olisi ilmeisesti kömpelö ”kahdeksaan viiva kymmeneen prosenttiin” ainoa toimiva mahdollisuus. Mutta kirjoittajan kannattaa yrittää muotoilla lauseet niin, että ongelmat vältetään.

Korko nousi ja on nyt 8–10 %.

Vaihtelu vai muutos?

Suureen vaihtelua ja muutosta voidaan ilmaista samanlaisin sanoin, esimerkiksi ”kah­dek­sas­ta kymmeneen”. Vaihtelu voidaan kirjoituksessa esittää esimerkiksi ajatus­viivaa käyttäen, muutosta ei. Muutoshan on yhdenlaista vaihtelua, mutta vaihtelu ja muutos on silti syytä pitää erillään. Usein lauseyhteys, esimerkiksi lauseen predikaattiverbi, riittää selventämään asian.

Lämpötila vaihteli kahdeksasta kymmeneen asteeseen.
Lämpötila vaihteli 8–10 °C.
Lämpötila nousi kahdeksasta kymmeneen asteeseen.

Vaihteluväli voidaan ilmaista monin tavoin, vaikka ei otettaisikaan huomioon mahdollisuutta kirjoittaa luvut sanoin eikä numeroin. Seuraavassa on tärkeimmät vaihtoehtoiset ilmaisutyypit, joista ensimmäinen, lyhin, on yleensä sopivin asiatekstiin.

Lämpötila on 8–10 °C.
Lämpötila vaihtelee välillä 8–10 °C.
Lämpötila vaihtelee 8:n ja 10 °C:n välillä.
Lämpötila vaihtelee 8:sta 10 °C:seen.

Hylättäviä epäloogisia sekamuodosteita ovat sen sijaan ”Lämpötila vaihtelee 8–10 °C:n välillä” ja ”Lämpötila vaihtelee 8–10 °C:seen.”

Muutosta ilmaistaessa on syytä käyttää kuvaavaa verbiä kuten nousee tai vähenee. Kuitenkin ilmaus ”Lämpötila nousee 8:sta 10 asteeseen” (tai ”Lämpötila nousee 8–10 as­tee­seen”) on usein liian epäselvä, koska se voidaan tulkita myös ’lämpötila nousee arvoon, joka on välillä 8:sta 10 asteeseen’. Tätä väärintulkinnan riskiä ei ole, jos asiayhteys selvästi ilmaisee nykytilan:

Lämpötila on nyt 4 °C ja nousee päivällä 10 °C:seen.

Lauserakenteen muutos voi auttaa

Välin ilmaisun taivuttamisen tuomia hankaluuksia voi usein välttää lauseiden uudel­leen­muo­toi­lul­la. Tällöin myös tekstin lukeminen ääneen helpottuu huomattavasti.

Työpaikat lisääntyvät ensi vuonna 10 000 – 12 000:lla.
Työpaikkoja tulee ensi vuonna lisää vuonna 10 000 – 12 000.

Auttaisiko ”ą”?

Yksi tapa välttää joitakin ajatusviivailmauksen lukemisen ongelmia on ajatusviivan tilalla ranskan à-prepositiota. Tällöin ei käytännössä ole kuin yksi lukutapa.

30 à 40 [luetaan yleensä: kolmekymmentä aa neljäkymmentä]
8 à 10 prosenttiin [luetaan: kahdeksaan aa kymmeneen prosenttiin]

Koska ą on itsenäinen sana, sen ympärille kirjoitetaan välilyönnit.

Monien mielestä ą-prepositio kuitenkin tekee hiukan hienostelevan vaikutelman. Lisäksi kielenoppaat eivät tätä ilmaisutapaa yleensä mainitse. Nykysuomen sanakirjassa se kuvataan, uudemmat sanakirjat eivät kuvaa. Toisaalta tällainen käyttö voi sekaantua tämän pre­po­si­tion käyttöön yksikköhinnan ilmoittamisessa eli merkityksessä ’kukin’, esim. ”30 kg à 40 €”. Joka tapauksessa oikea kirjoitusasu on ”à”, ei ”á”, joka on varsin tavallinen.

Entäpä ellipsi ”…”?

Vielä yksi mahdollisuus ilmaista vaihteluväli on käyttää ellipsiä, esim. ”30…40”. Kielitoimiston vanhojen ohjeiden mukaan tämä menettely sopii vain tekniikan ja luonnontieteen il­mauk­siin. Kuitenkin standardin SFS 4175 mukaan ellipsiä (kolmea pistettä) voidaan käyttää yleis­kie­les­sä­kin, jos rajakohtamerkinnässä esiintyy etumerkillinen luku.

Ellipsin etuna ajatusviivan käyttöön verrattuna on myös se, että ajatusviiva voi sekaantua miinusmerkkiin. Kielikello 2/2006 suhtautuukin ellipsin käyttöön sallivasti, tosin kierrellen: ”Jos jälkimmäistä rajaa osoittava ilmaus alkaa plus- tai miinusmerkillä, merkitään ajatusviivan molemmin puolin selvyyden vuoksi välilyönti. Etenkin teknis-tieteellisissä teksteissä täl­lai­sis­sa tapauksissa käytetään usein kolmea pistettä – –. ”. Muunlaisissa teksteissä voi harkita muitakin ilmaus­tapoja.” Valitettavasti lehden tässä yhteydessä esittämät muut ilmaustavat, kuten ”4–6 plusastetta”, ovat epäloogisuutensa takia huonoja; ks. mm. huomautusta sanasta plusaste.

Ellipsiä käyttävän ilmauksen lukemisessa on samat ongelmat kuin ajatusviivaa käy­tet­täes­sä – ja lisäksi se ongelma, ettei sen lukeminen merkin nimellä (”ellipsi” tai ”kolme pistettä”) tunnu ollenkaan yhtä luontevalta kuin ajatusviivan lukeminen sanaksi ”viiva”.

Lämpötilan vaihteluväli oli −10…−5 astetta.

Standardi SFS 4175 lisää, että jos tällaisessa tapauksessa (jossa rajakohtamerkintä sisältää etumerkin) kuitenkin käytetään ajatusviivaa, tulee sen kummallekin puolelle välilyönti.

Lämpötilan vaihteluväli oli −10 – −5 astetta.

Jos päädytään käyttämään ellipsiä jonkin suurevälin ilmaisemisessa, on parasta ilmaista kaikki suurevälit samalla tavalla koko asiakirjassa, vaikka niissä ei esiintyisikään miinus­merkkejä. Erilaisten tapojen käyttö sekaisin olisi häiritsevää ja aiheuttaisi epä­tietoi­suut­ta siitä, onko esimerkiksi ilmauksilla 1–5 ja 1…5 jokin merkitysero.

Odotettavissa yöllä −5…−3 °C, päivällä 6…8 °C.

Kielenhuollon käsikirja mainitsee esimerkin ”Viiden vuorokauden keskilämpötila on +1 °C…−1 °C”, mutta suosittelee yleiskieleen sellaisia ilmaisuja kuin ”+1 °C:sta −1 °C:seen” ja ”+1 °C:n ja −1 °C:n välillä”. Niistä ensimmäinen on hankala yksikön tunnuksen taivutuksen takia, mutta jälkimmäinen sopii tekstissä käytettäväksi. Tiiviissä esityksessä ellipsin käyttö on varmaankin selvintä.

Järjestyslukujen väli määritteenä

Jos määritteenä oleva lukuväli viittaa järjestysnumeroihin, on usein käytännöllisintä käyttää ilmaisutyyppiä, jossa lukuilmaisu on pääsanan jäljessä (ks. 5. kohta vai kohta 5?). Muussa tapauksessa (esim. ”5.–8. luokalla”) ääneen lukeminen on kömpelöä (”viidennestä kah­dek­san­teen luokalla” vai ”viidellä viiva kahdeksannella luokalla”?).

luokilla 5.–8. [= luokilla viidennestä kahdeksanteen]

Vastaava menettely auttaa välttämään sellaisia ilmauksia, joita suositellaan seuraavassa Kielikellon 2/2006 (s. 66) ohjeessa, mutta joiden lukeminen ääneen on hankalaa:

Kun luokkia osoittavat järjestysluvut esiintyvät rajakohtailmauksissa, ne merkitään ja luetaan seuraavasti:

1.–2. luokan oppilaille [luetaan: ensimmäisestä toiseen luokan oppilaille tai ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille] ~ 1. ja 2. luokan oppilaille
1.–3. luokan oppilaille [luetaan: ensimmäisestä kolmanteen luokan oppilaille]

Jos kyse on kahdesta peräkkäisestä luokasta, on ja-sanalla muodostetun ilmauksen käyttö usein sujuvinta. Muissa tapauksissa lienee parasta käyttää luokka-sanalla alkavaa il­maus­ta. (Välin lukemista viiva-sanaa käyttäen käsitellään kohdassa Lukutavan vaikutus ilmaisutavan valintaan.)

luokkien 1–3 oppilaille [luokkien yhdestä kolmeen oppilaille t. luokkien yksi viiva kolme oppilaille]

Hankalampi tilanne syntyy, kun järjestyslukujen väli on yhdyssanan määriteosana. Kielikello 2/2006 antaa tästä seuraavan ohjeen:

1.–2.-luokkalaisille (luetaan: ensi- ja toisluokkalaisille tai ensimmäisestä toiseen -luokkalaisille)
1.–3.-luokkalaisille (luetaan: ensimmäisestä kolmanteen -luokkalaisille)

Tällaisetkin kömpelösti luettavat ilmaukset voidaan yleensä välttää toisenlaisilla muotoiluilla:

luokkien 1–3 oppilaille

Yhdysluokat muodostavat oman ongelmansa. Ilmaus ”yhdistetty 1. ja 2. luokka” olisi selkeä, mutta sitä ei koulumaailmassa käytetä, vaan puhutaan yhdysluokasta. Silloin eräs ilmaisutapa olisi ”1. ja 2. luokan yhdysluokka”, ja sitä jonkin verran käytetään.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa (10. painos) esitetään kuitenkin vain seuraavat vaihtoehdot:

1–2-yhdysluokka
1.–2.-yhdysluokka
yhdysluokka 1–2

Näistä hankalasti luettavista ja kömpelöistä ilmauksista viimeksi mainittu lienee vähiten hankala.

Lakikielessä, joka muutenkin noudattaa omia merkintätapojaan, kirjoitetaan esimerkiksi ”lain 4–6 §:ssä”. Miten se voidaan lukea? Juristit lukevat kai yleensä ”lain neljä viiva kuusi pykälässä”, mutta tämä on merkkien konemaista lukemista paperista eikä sujuvaa kieltä. Yleiskielessä kan­nat­taa­kin käyttää toisentyyppistä ilmausta:

lain §:issä 4–6 [Luetaan: lain pykälissä neljästä kuuteen t. neljännestä kuudenteen]

Välin ilmaiseminen välillä-sanaa käyttäen

Lukuväli voidaan ilmaista myös sentapaisilla ilmaisuilla kuin ”15 ja 20 metrin välillä”, kunhan lauseyhteys on sopiva. Tällöin ilmaisusta tulee usein pitempi, mutta varsinkin ääneen luet­taes­sa sujuvampi.

Kun lukua seuraa yksikön ilmaisu, kuten ”metrin”, ei numeroin ilmaistuun lukuun lii­te­tä sijapäätettä. Luku luetaan samassa sijassa kuin yksikön ilmaisu, siis esim. ”viiden­toista ja kahdenkymmenen metrin välillä”. (Ks. jäljempää kohtaa Luvun taipuminen seuraavan sanan mukaan). Jos kuitenkin kyse on pelkästä luvusta, on genetiivin pääte merkittävä eli luvun perään kirjoitetaan ”:n”.

Paprikan kilohinta on ollut 3–7 euroa.
Paprikan kilohinta on vaihdellut 3 ja 7 euron välillä.

Kuulijoiden määrä vaihteli 5:n ja 8:n välillä.

Usein horjunta eri vaihtoehtojen välillä johtaa sekamuodostelmiin kuten ”3–7 euron välillä” tai ”1.6.–30.8. välisenä aikana”. Sellaisia kielenhuolto suosittelee välttämään. Näissä ta­pauk­sis­sa välttämiseen onkin aihetta, koska ilmaisut ovat luettuina outoja, esimerkiksi ”kolmesta seitsemään euron välillä”. Sen sijaan ilmaisu ”osuus vaihtelee välillä 12–15 prosenttia”, joka myös mainitaan vältettäväksi, ei ole mitenkään kummallinen: siinä välillä-sana on luontevasti luettavissa osaksi lauseen rakennetta.

On myös muunlaisia tapoja ilmaista vaihteluväli. Laissa ei säädetä, että jostakin rikoksesta tuomitaan ”1–9 vuodeksi vankeuteen”, vaan että on tuomittava ”vähintään yhdeksi ja enin­tään yhdeksäksi vuodeksi”.

Vuosilukuvälin ilmaiseminen

Vuosilukujen yhteydessä on ajatusviivan (tai sen korvikkeen yhdysmerkin) käyttö tavallisin ja sopivin ratkaisu. Aiemmin jätettiin yleisesti vuosisadat pois jälkimmäisestä luvusta, jos kyse oli saman vuosisadan vuosista, esim. 1960–70. Nykyisin on parempi kirjoittaa luvut kokonaan havainnollisuuden ja selvyyden vuoksi (ks. kohtaa Aikavälin ilmaisut).

vuosina 1960–1970

Suurevälin ilmaiseminen

Jos ilmoitettavana on suureen (kuten pituuden tai massan) vaihteluväli eikä vain lukujen väli, niin SI-järjestelmän periaatteiden mukaan pitäisi oikeastaan liittää aina yksikkö kumpaankin lukuun. Käytännössä yksikkö yleensä ilmaistaan vain kerran, lopussa.

15 m … 20 m [SI-järjestelmän kannalta mahdollisimman oikea merkintä suomessa]
15…20 m [tieteessä ja tekniikassa tavallinen merkintä]
15–20 m [yleiskielen virallisten sääntöjen mukainen merkintä]

Jos yksikkö liitetään vain ylärajaan, voi joskus syntyä pahojakin epäselvyyksiä. Esimerkiksi ilmaisu ”16…22 000 Hz” on sekä kirjoitettuna että ääneen luettuna helppo ymmärtää väärin: ”kuudestatoista (tuhannesta) kahteenkymmeneenkahteen tuhanteen hertsiin”. Yksikön liittäminen myös alarajaan selventää asian. Ongelma vältetään myös käyttämällä yksikön kerrannaista, tässä tapauksessa kilohertsiä (kHz = 1 000 Hz), mikä on muutenkin suo­si­tel­ta­vaa, kun luku on iso. Tällöin tietysti on pakko liittää yksikkö myös alarajaan.

16 Hz … 22 000 Hz
16 Hz … 22 kHz

Välin ilmaisu määritteenä ja taivutettuna

Hankaliin tilanteisiin joudutaan, kun välin ilmaisua pitäisi käyttää jonkin sanan määrit­tee­nä, etenkin jos tämä sana esiintyy taivutettuna. Kirjoittaminen on suhteellisen helppoa, mutta tällöin voi syntyä tekstiä, jonka lukeminen ääneen tuottaa vaikeuksia – tai väärinkäsityksiä. Siksi onkin ehkä hyvä ajatella, onko ilmaus luettavissa sujuvasti, ja tarvittaessa valita toinen ilmaisutapa. Esimerkiksi ”8–10” euroon voidaan lukea ”kahdeksasta kymmeneen euroon” tai ”kahdeksaan kymmeneen euroon”, jolloin seuraavan esimerkin merkitys muuttuu. Emme voi luottaa siihen, että lukija huomaa lukea sen ”kahdeksaan viiva kymmeneen euroon”, joten on parempi muotoilla lause toisin.

Liikevaihdon arvioidaan nousevan ensi vuonna 8–10 miljoonaan euroon. [ääneen luettuna kaksitulkintainen]
Liikevaihto on nousussa, ja sen arvioidaan olevan ensi vuonna 8–10 miljoonaa euroa. [yksitulkintainen]

Aihetta käsitellään tarkemmin kohdassa Lukutavan vaikutus ilmaisutavan valintaan.

Tarkkuuden ilmaiseminen

Eräänlaisesta vaihteluvälistä on kyse myös tarkkuuden ilmaisemisessa. Esitettäessä mit­tauk­sen tulos tarkoittaa esimerkiksi ”15,5 mm ± 0,2 mm” sitä, että pituuden arvioidaan olevan noin 15,5 mm siten, että virhe on jollakin todennäköisyydellä enintään 0,2 mm. Toisin sa­noen pituuden arvioidaan olevan välillä 15,3 mm … 15,7 mm.

Käytännössä on tavallista käyttää lyhyempää ilmaisutapaa kuten ”15,5 ± 0,2 mm”.

Toisaalta tällaisia ilmauksia ei tulisi nykyisten standardien mukaan lainkaan käyttää. Ks. kohtaa Tarkkuusarviot.

Äärettömät välit

Äärettömiä välejä ovat sellaiset, joilla on vain alaraja tai vain yläraja. Yleiskielessä ne on pa­ras­ta ilmaista sellaisilla ilmaisuilla kuin ”vähintään 10”, ”enintään 0” tai ”enintään –18 °C”.

Matematiikan merkinnöissä käytetään usein äärettömän merkkiä ∞, esimerkiksi ”10…∞” ja ”–∞…0”. Merkintä on yksikäsitteinen, mutta ei yleistajuinen. Jos ellipsin tilalla on ajatus­vii­va, esimerkiksi ”10–∞” tai ”–∞–0”, on sekaantuminen miinusmerkkiin lähellä.

Vielä ongelmallisempia ovat sellaiset tavallisissa teksteissä aika usein käytetyt merkinnät kuin ”10–”, joissa siis yläraja jätetään merkitsemättä. Sellainen voi sekaantua koulu­arvo­sano­jen merkintään, kuten sellaiseen, joka tarkoittaa kymppi miinusta eli hiukan alle kympin. Joissakin yhteyksissä tämä ongelma on yritetty välttää käyttämällä sellaista merkintää kuin ”10+”, joka on tarkoitettu luettavaksi ”kymmenen tai enemmän”. Sellaisten merkintöjen käyttö on syytä rajoittaa harvoihin asiayhteyksiin, joissa se on yleinen tapa. Yksi tällainen yhteys on viittaaminen kirjan sivuihin: merkintä ”s. 10–” tarkoittaa ’sivulta 10 alkaen’. Usein on selvempää ilmoittaa tarkka sivujen joukko kuten ”s. 10–17”. Kannattaa huomata sekin, että sellaiset merkinnät kuin ”10–” ovat hankalia, jos teksti pitää lukea ääneen.

Suomi on ollut EU:n jäsen 1995–.
Suomi on ollut EU:n jäsen v:sta 1995. [Sujuvampi ilmaisutapa]

Luvun sijamuodon osoittaminen

Lukusanojen ja lukumerkintöjen taivutus

Kun luku kirjoitetaan kirjaimin (sanoin), on luvun taivuttaminen yleensä ongelmatonta. Tosin pitkien lukujen taivutusmuodot ovat kömpelöitä; ks. kohtaa lukusanojen taivutus.

viisi : viidessä
viisitoista : viidessätoista
viisikymmentä : viidessäkymmenessä
viisikymmentäviisi : viidessäkymmenessäviidessä

Kun luku kirjoitetaan numeroin, merkitään taivutuspääte kirjaimin, jos lauseyhteys vaatii luvun taivutettuun muotoon. Periaate on yksinkertainen, mutta vaikeuksia syntyy, kun pitää tunnistaa, mikä osa taivutettua lukusanaa on päätettä. Tätä käsitellään jäljempänä kohdassa Mikä kirjoitetaan näkyviin taivutuspäätteeksi?.

5:ssä
15:ssä
50:ssä
55:ssä

Joskus numeroin merkitty luku luetaan vieraan kielen mukaan, lähinnä silloin, kun se on osa vierasta nimeä, esimerkiksi ”Air Force 1” ja ”Blue1”. Ks. kohtaa Vieraskielisen merkinnän taivutus.

Sanoissa ”yksinkertainen”, ”kaksinkertainen”, …, ”kuusinkertainen” alkuosa on monikon instruktiivissa. Numeroita käytettäessä tämä vaatisi periaatteessa kirjoittamaan ”1:in-kertainen”, ”2:in-kertainen” jne. Niin ei kuitenkaan menetellä, vaan kirjoitetaan esimerkiksi ”6-kertainen”. Yleensä on parempi kirjoittaa luku kirjaimin tällaisissa yhteyksissä, mutta esimerkiksi mainosteksteissä halutaan usein korostaa lukua kirjoittamalla se numerolla.

Luvun perusmuoto

Numeroin ilmaistu luku yksinään tarkoittaa yleensä perusluvun perusmuotoa. Tämä on yksinkertainen ja ongelmaton tapaus.

Työntekijöitä oli 23. [Luetaan: Työntekijöitä oli kaksikymmentäkolme.]
Talossa on 15 asuntoa. [Luetaan: Talossa on viisitoista asuntoa.]

Tässä asiassa harvoin tehdään virheitä. Joskus kuitenkin huomaa, että kirjoittaja on pitänyt tarpeellisena liittää -toista-loppuista lukusanaa tarkoittavaan ilmaisuun osan tästä lopusta, esimerkiksi ”16:sta”, kun tarkoitettu sana on ”kuusitoista”. Tästä voi seurata sekaannuksia, koska virallisten sääntöjen mukaan ”16:sta” tarkoittaa sanaa ”kuudesta­toista”.

Luvun taipuminen seuraavan sanan mukaan

Päätteen merkitsemättömyyden sääntö

Suomen kieleen on otettu seuraava erityinen sääntö: Jos lukua heti seuraa samassa sija­muo­dos­sa taipuva sana, luvunkin sijamuoto ilmenee tästä. Lukuun ei siis tällöin merkitä sija­pää­tet­tä. Esimerkiksi ”8 osassa” luetaan ”kahdeksassa osassa”. Sääntöön on yksi poik­keus, jota käsitellään tarkemmin jäljempänä, mutta tässä on siitä esimerkki: ”8 osaa” ei lueta ”kah­dek­saa osaa” vaan ”kahdeksan osaa”.

Sääntö poikkeaa kielen yleisistä periaatteista, mutta se tekee monet hyvin tavalliset il­mai­sut lyhyemmiksi ja siistimmän näköisiksi. Lukijan edellytetään katsovan, millainen il­mai­su seuraa lukua, ja ajattelevan, että lukusana on samassa sijamuodossa. Ääneen luet­taes­sa tämä tietysti hiukan hidastaa lukemista. Asiaa auttaa, jos yhdistävällä välillä es­te­tään teks­tin ja­kau­tu­mi­nen eri riveille luvun ja sitä seuraavan sanan välistä tällaisissa tapauksissa.

noudattaa
vahvistetaan 5 vuodeksi [Luetaan: vahvistetaan viideksi vuodeksi]
8 tunnissa [Luetaan: kahdeksassa tunnissa]
15 tytölle [Luetaan: viidelletoista tytölle]
3. luvussa [Luetaan: kolmannessa luvussa]

Sääntöä sovelletaan silloinkin, kun luvun ja sen pääsanan välissä on adjektiivi, joka on samassa sijassa kuin pääsana. Tällöinkinhän luvun sijamuoto ilmenee sitä seuraavasta sanasta.

15 uuden tapauksen takia [Viidentoista – –]
25 viisivuotiaalle lapselle [Kahdellekymmenelleviidelle – –]

Säännön täydennys

Päätteen saa jättää merkitsemättä silloinkin, kun sanan edessä on useita rinnasteisia lukuja, joi­den välissä on pilkku tai konjunktio. Tällöin siis molemmat tai kaikki luvut luetaan seu­raa­van sanan sijamuodon mukaisesti. Menettelyä yleensä myös sovelletaan, muun muas­sa siksi, että sellaiset ilmaisut kuin ”4:ssä tai 5 tapauksessa” näyttäisivät tasa­pai­not­tomilta.

4 tai 5 tapauksessa [Luetaan: neljässä tai viidessä tapauksessa]
3., 6. ja 7. kohtaan [Luetaan: kolmanteen, kuudenteen ja seitsemänteen kohtaan]

Lisäksi voidaan luvun sijamuoto jättää merkitsemättä, jos on vain yksi lyhyt sana luvun ja sen sanan välissä, johon se liittyy. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas esittää tämän poikkeuksen suppeana: välissä olevan sanan on oltava taipumaton. Näissä tapauksissa on kuitenkin taivuttaminenkin sallittua ja ehkä selvempää. Toisaalta usein voidaan välissä oleva sana poistaa.

Näin kävi 15 eri kunnassa.
Näin kävi 15:ssä eri kunnassa.
Näin kävi 15 kunnassa.

Poikkeussääntöä venyttäen voitaisiin kirjoittaa myös ”500 Ruotsin kruunulla”. Selvempää on kuitenkin noudattaa yleistä sääntöä, jos välissä oleva sana on itsessään taivutettu muoto.

500:lla Ruotsin kruunulla [viidelläsadalla Ruotsin kruunulla]

Säännön tulkintaa: satunnainen samasijaisuus ei riitä

Vaikka sääntö yleensä muotoillaan niin, että se koskee lukua, joka on samassa sijassa kuin seuraava sana, sitä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun samasijaisuus johtuu sat­tu­mas­ta. Toisin sanoen säännössä tarkoitetaan vain tilanteita, joissa luku ja sana liittyvät toi­siin­sa ja sen takia taipuvat samassa sijassa (ns. kongruenssi). Seuraavassa esimerkissä on kyse ”satunnaisesta samasijaisuudesta” (ilmaisu ”kolmanneksi suurin” sattuu olemaan trans­la­tii­vis­sa) ja siksi lukuun tulee merkitä pääte. Tällaisissa tapauksissa on lähes aina pa­rem­pi muo­toil­la lause toisin.

Yritys nousi Suomen 3:nneksi suurimmaksi.
Yritys nousi Suomen kolmanneksi suurimmaksi.

Satunnaiseksi samasijaisuudeksi lienee syytä tulkita myös seuraavanlaiset tilanteet, joissa lukusana on genetiivissä ja substantiivilla on genetiivimäärite:

64 000 Ohion osavaltion työntekijän henkilötiedot katosivat. [ei suositeltava ilmaus]

Esimerkki on uutisotsikosta, johon on ehkä haluttu luku alkuun vaikuttavuuden lisäämiseksi. Kuitenkin luku pitäisi lukea genetiivissä (kuudenkymmenenneljäntuhannen), joten pääte olisi merkittävä, sillä luku liittyy vasta kauempana olevaan sanaan (työntekijän) eikä seuraavaan sanaan (Ohion). Sujuvampaa on kuitenkin vaihtaa sanajärjestystä niin, että luku tulee sen sanan eteen, johon se liittyy.

64 000:n Ohion osavaltion työntekijän henkilötiedot katosivat. [parempi]
Ohion osavaltion 64 000 työntekijän henkilötiedot katosivat. [vielä parempi]

Epäselvä tilanne: taivutuspääte puuttuu

Säännöt ovat epäselviä silloin, kun lukua seuraava sana on kyllä periaatteessa taivutetussa muodossa, mutta ilman taivutuspäätettä. Suomen kielessähän sijapääte voi jäädä pois ns. omistusliitteen edeltä, joten esimerkiksi sananmuotojen ”jäsen” ja ”jäsenen” ero häviää, jos sanaan liitetään omistusliite. Esimerkiksi ”jäsenemme” voi toimia sekä nominatiivina että genetiivinä.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas esittää tulkinnanvaraisesti:

Sopivimmalta tuntuu tulkinta, jonka mukaan jälkimmäinen kohta on varsinainen sääntö ja toinen selittää sitä toiselta kannalta tavallisimmassa tilanteessa – huomaa sana ”yleensä”. Niinpä ilmaus ”600 jäsenemme joukko” ei olisi oikein, koska luvun sijamuoto ja siten luku­tapa ei ilmene seuraavasta sanasta, koska siinä ei ole sijapäätettä. Vain lause­opil­li­ses­ta ra­ken­tees­ta voi päätellä, että sijamuodon on tulkittava olevan genetiivi.

600:n jäsenemme joukko [= kuudensadan jäsenemme joukko]

Päätteen merkitseminen symmetrian vuoksi

Periaatteessa edellä esitetty sääntö siitä, milloin päätettä ei merkitä, on ehdoton. Joissakin tilanteissa voi sääntöä kuitenkin hallitusti rikkoa, kun sen noudattaminen merkitsisi il­mauk­sen symmetrian rikkoutumisen. Tyypillisiä tilanteita ovat muutoksia kuvaavat il­mauk­set, joissa on kaksi lukua eri sijassa.

Matka lyhennettiin 32:sta 28 kilometriin. [sääntöjen mukainen ilmaus]
Matka lyhennettiin 32:sta 28:aan kilometriin. [sääntöä rikkova, mutta tyyliltään parempi]
Matka lyhennettiin 32 kilometristä 28 kilometriin. [laveampi ilmaus, joka väistää ongelman]

Päätteen merkitseminen algebralliseen ilmaukseen

Periaate päätteen jättämisestä merkitsemättä koskee vain tilanteita, joissa luku on mer­kit­ty numeroin. Niinpä sitä ei ole syytä laajentaa koskemaan tapauksia, joissa käy­te­tään luku­määrän kirjain­symbolia (esim. ”n tapauksessa”) tai lukumäärän paikalla on mate­maat­ti­nen lauseke.

n:ssä tapauksessa
p + 1:stä alkiosta

Kuitenkin jos lukumäärää ilmaiseva matemaattinen lauseke on mutkikas, ei useinkaan ole luontevaa tapaa lukea sitä ääneen niin, että se olisi lauseyhteyden vaatimassa sija­muo­dos­sa. Tällöin voitaneen hiukan rikkoa sääntöjä ja jättää pääte merkitsemättä. (Esi­mer­kis­sä huuto­merk­ki tarkoittaa kertomaa.)

Yleisesti voidaan n:n alkion joukosta valita k kaikkiaan n!/(k!(n − k)!) tavalla.

Tällainen ongelma voidaan usein kiertää muotoilemalla virke niin, että lauseke määrittää perusmuodossa (nominatiivissa) olevaa sanaa.

On olemassa n!/(k!(n − k)!/) tapaa valita k alkiota n:n alkion joukosta.

Mikä kirjoitetaan näkyviin taivutuspäätteeksi?

Muissa kuin edellä mainituissa tapauksissa ilmoitetaan lukusanan taivutus kirjoittamalla lu­vun perään kaksoispiste ja sijapääte. Sijapääte otetaan luvun viimeisestä taipuvasta osasta. Esi­mer­kik­si sanassa ”kahdessakymmenessä” on kaksi sijapäätettä, ”-ssa” ja ”-ssä”. Niistä jäl­kim­mäi­nen kirjoitetaan näkyviin, jos luku ilmaistaan numeroin: ”20:ssä”. Lukijan oletetaan osaa­van liittää luvun muihin osiin vastaavat sijapäätteet. Sanoissa, jotka ovat -toista-lop­pui­sia, kyseistä loppua ei taivuteta, vaan viimeinen taipuva osa on sitä edeltävä osa (esi­mer­kik­si viidellätoista, viidestätoista).

Hämmennystä aiheuttavat usein sellaiset lukusanat kuin ”kahtakymmentä” ja ”viittäsataa”. Numeroita käytettäessä ne kirjoitetaan ”20:tä” ja ”500:aa”, koska sanan loppuosa taipuu. Tässä hämmentää se, että sanojen perusmuodossakin on lopussa partitiivin pääte: ”kaksikymmentä”, ”viisisataa”. Loppuosaa käsitellään kuitenkin taipuvana, koska muissa sijamuodoissa kuin koko sanan perusmuodossa se taipuu normaalisti: ”kahteenkymmeneen”, ”viidessäsadassa” jne.

Miten sijapääte sitten saadaan selville? Periaatteessa tarvitaan sanan kieliopillinen (tar­kem­min sanoen muoto-opillinen eli morfologinen) erittely. Tämä on yksi niitä tilanteita, joissa olisi todellista hyötyä koulussa opitusta sanojen jäsentämisestä. Mutta käytännössä voidaan soveltaa seuraavaa taulukkoa. Siinä on luku­sanojen vartalot, joista monista on erikseen ”vahva” ja ”heikko” muoto, useista myös erityinen parti­tii­vis­sa esiintyvä muoto. Päätettä on se osa taivutetusta sanasta, joka seuraa vartaloa.

luvun perusmuoto ”vahva” vartalo ”heikko” vartalo partit. vartalo
1 yksi yhte- yhde- yh-
2 kaksi kahte- kahde- kah-
3 kolme kolme- kolme- kolme-
4 neljä neljä- neljä- neljä-
5 viisi viite- viide- viit-
6 kuusi kuute- kuude- kuut-
7 seitsemän seitsemä- seitsemä- seitsemä-
8 kahdeksan kahdeksa- kahdeksa- kahdeksa-
9 yhdeksän yhdeksä- yhdeksä- yhdeksä-
10 kymmenen kymmene- kymmene- kymmen-
100 sata sata- sada- sata-
1000 tuhat tuhante- tuhanne- tuhat-

Poikkeuksen muodostavat siis partitiivimuodot ”yhtä”, ”kahta”, ”viittä”, ”kuutta”, ”kymmentä” ja ”tuhatta”. Niissä päätettä on ”-tä” tai ”-ta”. Kirjoitus­asut ovat siis ”1:tä”, ”2:ta”, ”5:tä”, ”6:ta”, ”10:tä” (ja ”20:tä” jne.) ja ”1 000:ta” (ja ”2 000:ta” jne.). Muiden lukusanojen partitiivissa on sama vartalo.

220:ssä [kahdessasadassakahdessakymmenessä]
15:llä [viidellätoista]
5 000:lla [viidellätuhannella]
23:lla tämän ryhmän potilaalla
14:ssä 45 minuutin mittaisessa jaksossa [neljässätoista neljänkymmenen – –]
kello lähestyy 22:ta

Jos taivutuspäätteeseen sisältyy vokaalin pidentymä, kirjoitetaan pitkä vokaali kokonaan näkyviin, siis kaksi vokaalimerkkiä. Esimerkiksi sanassa ”viiteen” on vartalona ”viite-” ja päätettä oikeastaan vain ”-en”. Mutta koska vartalon loppuvokaali ja päätteen alkuvokaali kuuluvat yhteen, muodostaen pitkän vokaalin, kirjoitetaan tämä vokaali kokonaan näkyviin, esimerkiksi ”5:een” (ei ”5:en”). Sama sääntö pätee lyhenteitä ja tunnuksia taivutettaessa.

Työntekijöiden määrä kasvoi 23:een [kahteenkymmeneenkolmeen].
Toimipisteiden lukumäärä lähenee jo 500:aa [viittäsataa].

Peruslukua tarkoittavissa lukusanoissa, joiden perusmuoto on n-loppuinen (seitsemän, kah­dek­san, yhdeksän, kymmenen), ei loppu-n:n katsota kuuluvan sanan vartaloon. Vaikka näi­den sanojen yksikön genetiivi on samanmuotoinen kuin nominatiivi, merkitään gene­tii­vin pää­te näkyviin. Esimerkiksi sana ”kahdeksan” kirjoitetaan siis numeroita käytet­täes­sä joko ”8” tai ”8:n” sen mukaan, onko se nominatiivi vai genetiivi (sen perus­teel­la, mikä on sen ase­ma lauseessa). Kuitenkin tässäkin noudatetaan periaatetta, jonka mukaan päätettä ei mer­ki­tä, jos lukusana on samassa sijassa kuin seuraava sana.

Paikalla oli 8 henkeä.
Tavataan heti kello 8:n jälkeen.
Teltta riittää 8 hengelle.
Tämä on 8 hengen teltta.

Edellä sanottuja periaatteita sovelletaan silloinkin, kun lukusana ei ole n-loppui­nen, mutta sen viimeinen taipuva osa loppuu n:ään. Päätehän merkitään näkyviin viimeisen taipuvan osan mukaan.

Tavataan kello 17:n jälkeen.

Taipumattomuutta ei voi merkitä

Joskus voisi olla tarpeen osoittaa, että numeroin merkittyä lukua ei lueta seuraavan sanan mukaisessa muodossa. Esimerkiksi ilmaus ”30 tapauksesta” luetaan normaalisti ”kol­mes­ta­kymmenestä tapauksesta”, mutta näin ei tietenkään pidä tehdä lauseessa ”Hän luki 30 ta­pauk­ses­ta kirjoitettua artikkelia.”

Ei kuitenkaan ole mitään tapaa osoittaa ”nollataivutusta” eli esimerkiksi sitä, että ”30 ta­pauk­ses­ta” pitää lukea ”kolmekymmentä tapauksesta”. Ongelman jättämistä huomiotta voi­si perustella sillä, että mitään kielen virallista sääntöä ei rikota. Yleensä kannattaa kui­ten­kin miettiä, voisiko ongelman välttää esimerkiksi sanajärjestystä tai sanontaa muut­ta­mal­la tai kirjoittamalla luvun sanoin.

Hän luki 30 ta­pauk­ses­ta kirjoitettua artikkelia. [muodollisesti oikein, mutta vältettävä]
Hän luki 30 artikkelia tapauksesta.
Hän luki kolmekymmentä tapauksesta kirjoitettua artikkelia.
Korjasimme 42 moottorissa ollutta vikaa. [vältettävä]
Korjasimme moottorin 42 vikaa.
Niinpä 15 tutkimuksessa tehtyä havaintoa jouduttiin hylkäämään. [vältettävä]
Niinpä 15 havaintoa jouduttiin hylkäämään.

Järjestyslukujen osalta ongelman voi kuitenkin välttää sillä, että järjestysluvun merkkinä ei käytetä pistettä, vaan luvun jälkeen kirjoitetaan kaksoispiste ja pääte. Tässä tapauksessa pääte osoittaa myös sijamuodon, koska järjestysluvulla on perusmuodossa eri pääte (yleensä -s) kuin muissa sijamuodoissa.

Hän oli 17:s jonossa.

Jos kirjoitettaisiin ”Hän oli 17. jonossa”, ilmaus olisi kaksitulkintainen: se voitaisiin lukea myös ”Hän oli seitsemännessätoista jonossa”.

Miten erotetaan ”viittä poikaa” ja ”viisi poikaa”?

Suomen kielen erikoisuuksiin kuuluu, että sanotaan esimerkiksi ”viisi poikaa”, jolloin siis lu­vun jälkeinen sana on -a- tai -ä-loppui­ses­sa taivutusmuodossa, yksikön partitiivissa. Mo­nis­sa muissa kielissähän käytetään monikon perusmuotoa (five boys, fem pojkar). Nu­me­roi­ta käy­tet­täes­sä kirjoitetaan ”5 poikaa”. Tällöin lukusana luetaan perusmuotoisena, ”viisi”.

Tässä on siis poikkeus siihen, että jos numeroilmaisua seuraa taivutusmuodossa oleva sana, niin lukusana on vastaavassa taivutusmuodossa.

Loppusumma on 50 euroa. [viisikymmentä euroa]

Hän myi 12 arpaa. [kaksitoista arpaa]

Tästä erikoisuudesta seuraa ongelma: miten erotetaan toisistaan ilmaisut ”viisi poikaa” ja ”viittä poikaa” silloin, kun luku kirjoitetaan numeroin? Ratkaisuksi on sovittu, että ne kir­joi­te­taan ”5 poikaa” ja ”5:tä poikaa”. Toisin sanoen jos numeroin ilmaistu perusluku on par­ti­tii­vis­sa, niin sen pääte merkitään aina näkyviin.

Lasku on 50:tä euroa suurempi. [viittäkymmentä euroa]

Hän myi 12:ta arpaa. [kahtatoista arpaa]

Sääntö koskee myös tilannetta, jossa sanaan liittyy omistusliite tai muu liite. Liitehän ei vai­ku­ta siihen, mikä sijamuoto on kyseessä. Seuraavassa on oikeassa muodossa lause, joka on esiintynyt väärässä muodossa (”80” ilman päätettä) niinkin laadukkaassa julkaisussa kuin Suomen Kuva­lehti.

Yleisradio juhlii 80:tä vuottaan. [kahdeksaakymmentä vuottaan]

Tällaiset ilmaisut ovat hankalia niin lukijalle kuin kirjoittajallekin. Siksi niitä kannattaa välttää, jos se suinkin onnistuu. Jos lauserakennetta saa hiukan muokata, tämä yleensä onnistuu aika helposti.

Lasku on yli 50 euroa.

Hänellä oli myytävänä 12 arpaa.

Lakitekstissä esiintyy sellaisia virheellisiä kirjoitusasuja kuin ”16 vuotta nuorempi lapsi”. Sehän tarkoittaisi kielen sääntöjen mukaan lasta, joka on kuusitoista vuotta nuorempi (kuin joku muu), vaikka tarkoitettu merkitys onkin ’alle 16-vuotias’. Uusissa säädöksissä ongelmaa ei näytä olevan, koska niissä kirjoitetaan luku sanoin tällaisissa tapauksissa.

16:ta vuotta nuorempi lapsi = kuuttatoista vuotta nuorempi lapsi

Erityisen hankala on ilmaus, jossa lukusanaa seuraa lyhenne tai tunnus ja ilmaisu on par­ti­tii­vis­sa. Kirjoitusasu ”50:tä euroa” (luetaan: viittäkymmentä euroa) on melko on­gel­ma­ton, mut­ta jos käytetään rahayksikön tunnusta, pitäisikin nykyisten virallisten sääntöjen mukaan liit­tää pääte siihen eikä lukuun, esimerkiksi ”50 €:a”. Onneksi tällaiset tilanteet voitaneen aina vält­tää käyttämällä lyhenteen tai tunnuksen tilalla sanaa taikka muo­toi­le­mal­la lause toisin.

Takin hinta ei saa ylittää 50 €:a. [Virallisesti oikea, mutta hämmentävä asu.]
Takin hinta ei saa ylittää 50:tä euroa. [Oikea ja selvempi asu.]
Takin hinta ei saa olla yli 50 euroa. [Selvä ilmaisu.]
Takin hinta ei saa olla yli 50 €. [Tämäkin käy.]

Nykyisin on sallittua merkitä taivutuspääte edellä kuvatun laisissa tapauksissa sekä luvun että yksikön ilmaukseen, esimerkiksi ”50:tä €:a”. Kielikello 2/2006 esittää tämän hiukan oudosti, nimittäin ikään kuin se olisi aina ollut sallittua:

Periaatteessa on toki mahdollista myös merkitä pääte sekä numeroon että ly­hen­tee­seen: Työttömyys hipoo 12:ta %:a. Tämä merkintätapa ei ole tavallinen.

Vielä yhden vaihtoehdon esittää Pirkko Leino taas kirjassaan Pilkulleen! (Otava, 2006). Kirjan mukaan ”voidaan valita, kumpaan osaan pääte merkitään, numeroon vai sitä seuraavaan ly­hen­tee­seen tai merkkiin”. Esimerkkinä on 15:tä % = 15 %:a ja 14:ää srk = 14 srk:aa. (Toi­nen esimerkki on sikäli huono, että seurakunta-sanan lyhentämiseen on tekstissä har­voin tar­vet­ta.) Päätteen merkitseminen vain numeroon ei ole virallisten ohjeiden mu­kais­ta, vaikka sitä voisikin pitää loogisimpana vaihtoehtona paristakin syystä.

Ensinnäkin kyse on lukusanaan eikä sen jälkeiseen sanaan kuuluvan partitiivin päätteen mer­kit­se­mi­ses­tä, joten on omituista liittää pääte jälkimmäiseen. Kun olennaisesti halutaan osoittaa, että esi­mer­kik­si numero ”5” on luettava ”viittä” eikä ”viisi”, niin miksi kummassa tämä tehdään liittämällä parti­tiivin pääte ”-a” %-merkkiin? Toiseksi periaate on tällöin toinen kuin ilmaisussa, joka koostuu numeroin ilmaistusta luvusta ja sanasta, esimerkiksi ”5 prosenttia”. Jos siitä halutaan käyttää partitiivia, niin pääte merkitään lukuun: ”5:tä prosenttia”.

Lukusanojen monikkomuodot

Lukusanojen monikkomuotoja kuten ”yhdet”, ”kahdet” jne. tarvitaan vain harvoin, nimit­täin puhuttaessa useasta sellaisesta asiasta, jollaiseen viitataan substantiivin monikolla, jolla on yksiköllinen merkitys, kuten ”häät” tai ”housut”. Vielä harvemmin on tarvetta käyttää täl­lai­ses­sa yhteydessä numeroin kirjoittua lukua.

Tällaisessa tapauksessa ei monikon perusmuodossa (nominatiivissa) olevaan ilmaukseen kirjoiteta monikon tunnusta ”-t” näkyviin, jos monikollisuus ilmenee seuraavasta sanasta. Käytäntö on siis sama kuin sijamuodon osoittamisessa.

20 housut [= kahdetkymmenet housut]

Vaikka asiaa ei säännöissä mainitakaan, on loogista menetellä niin, että monikollisiin tai­vu­tus­muo­toi­hin suhtaudutaan kuten yksiköllisiin. Päätettä (monikon tunnusta ”-i” ja sija­pää­tet­tä) ei siis merkitä näkyviin, jos muoto ilmenee seuraavasta sanasta, mutta muussa ta­pauk­ses­sa ne liitetään lukuun kaksoispisteen avulla.

näiden 20 housujen hinta [kaksienkymmenien housujen]
näiden 20:ien Martinellin housujen hinta [kaksienkymmenien Martinellin housujen]
Näistä housuista ainakin 20:issä on virhe. [kaksissakymmenissä]

Tällaiset ilmaukset ovat kuitenkin hämmentäviä, joten niitä kannattaa välttää muotoi­le­mal­la lauseet toisin. Kielikellossa 2/2006 on tästä seuraava esimerkki (jossa on ensin hankala ilmaus, sitten sujuvampi vaihtoehto):

Hän on ollut mukana useissa MM-kisoissa, joista 15:issä päätuomarina.
Hän on ollut mukana 15 MM-kilpailussa.

Esimerkkitapauksessa on tosin lauseen sisältöä muutettu (supistettu). Ilmaus ”15:issä” on tarkoitettu luettavaksi ”viisissätoista”, jälkimmäisen lauseen ilmaus ”15” taas ”viidessätoista”.

Kielikellossa 2/2006 on seuraava esimerkki monikollisesta taivutetusta järjestys­luvusta, jota seuraa samassa sijassa oleva sana. Lukuun siis merkitään vain järjestys­lukua osoittava piste, ei monikon tunnusta eikä sija­päätettä. Ilmaus ”134.” on tässä tarkoitettu luettavaksi ”sadansiakolmansiakymmenensiäneljänsiä”.

Nyt ollaan järjestämässä jo pitopalvelun 134. hääjuhlia.

Mainitussa lehdessä on myös seuraava esimerkki, joka osoittaa, että monikolliseen jär­jes­tys­lu­kuun merkitään sekä monikon tunnus ”-i” että sijapääte, jos lukusanan muoto ei ilmene seuraavasta sanasta.

Nyt ollaan järjestämässä jo seuran 12:nsia [kahdensiatoista] kaikille jäsenille avoimia kisoja.

Luku ja lyhenne taivutettuna

Lukua seuraava mittayksikön, rahayksikön tms. lyhenne tai tunnus ajatellaan luettavaksi sanana, ja koko ilmaus kirjoitetaan tämän mukaisesti. Lyhenteen tai tunnuksen jälkeen on merkittävä lauserakenteen vaatima sijapääte.

Ostin takin 50 eurolla.

Ostin takin 50 €:lla [viidelläkymmenellä eurolla].

Takin hinta ei saa ylittää 50:tä €:a [viittäkymmentä euroa].

Viimeksi mainittu esimerkki on standardissa SFS 4175 asussa, jossa lukuun ei ole liitetty sijapäätettä, siis ”Takin hinta ei saa ylittää 50 €:a”. Tämä on kuitenkin ristiriidassa lukujen merkitsemistä koskevien yleisten periaatteiden kanssa. Mutta tämä ongelma osoittaa osaltaan sen, että tämäntapaisia ilmaisuja kannattaa välttää.

Joissakin mittayksiköiden käyttöä koskevissa ohjeissa on periaate, jonka mukaan mittayksikköjen tunnuksia kuten ”km” ja ”s” pitäisi käyttää sellaisinaan, ilman sijapäätettä. Tämä on ymmärrettävää siksi, että näiden tunnusten on tarkoitus olla kansainvälisiä ja kaikkialla samanlaisia, ja taivutuksen merkitseminen koetaan sen takia häiritseväksi. Toisaalta kirjoittamista koskevat säännöt vaativat taivutuksen merkitsemistä, ja näille säännöille on yleensä annettava etusija. Mutta hyvin usein ongelman voi välttää muotoilemalla ilmaisun niin, että yksikkö on perusmuodossa.

Aita on 250 m:n pituinen.

Aita on 250 m pitkä.

Aidan pituus on 250 m.

Murtolukujen taivutus

Murtolukujen taivuttamista on syytä välttää, koska taivuttaminen on kirjoittajalle hankalaa ja taivutettujen muotojen tulkitseminen lukijalle ehkä vielä hankalampaa.

Tuotteen osuus nousi jopa ¾:aan koko liikevaihdosta.
Tuotteen osuus oli suurimmillaan jopa ¾ koko liikevaihdosta.

Jos murtolukua joudutaan taivuttamaan, on parasta ajatella se luettavaksi tyyliin ”kolme nel­jäs­osaa” eikä esimerkiksi ”kolme neljännestä”. (Kielitoimiston ohjeet kyllä sallivat jäl­kim­mäi­sen­kin lukutavan, jolloin kirjoitetaan esimerkiksi ¾:een = kolmeen neljän­nek­seen eikä ¾:aan = kolmeen neljäsosaan.) Taivutuspäätteeksi otetaan se osa ilmaisun lopusta, joka on sanan ”-osa” jäljessä.

Arvioimme tuotteen osuuden ¾:ksi liikevaihdosta. [kolmeksi neljäsosaksi]

Tällöin kuitenkin otetaan huomioon se yleinen periaate, että päätteeseen otetaan mukaan pitkä vokaali kokonaisuudessaan. Täten jos taivutettu murtoluku loppuu ”-osaa” tai ”-osaan”, niin taivutuspäätteeksi merkitään vastaavasti ”:aa” tai ”:aan”.

Murtoluku ½ muodostaa poikkeuksen, koska se luetaan ”puoli”.

½:een [= puoleen]

Jos luku sisältää sekä kokonaisosan että murto-osan, niin taivutetun muodon kirjoitusasu määräytyy lopun eli murto-osan mukaan.

7½:ssa [= seitsemässä ja puolessa]

Desimaalilukujen taivutus

Desimaalilukujenkin taivutus on hankalaa ja toisaalta usein vältettävissä ainakin kirjoituksessa.

Kilpailijan kaatuminen pudotti taitopisteet 7,9:ään.
Kilpailijan kaatumisen takia taitopisteitä tuli vain 7,9.

Jos desimaalilukua joudutaan taivuttamaan, on parasta ajatella se luettavaksi yksin­kertaisesti numeroittain, esimerkiksi ”seitsemän pilkku yhdeksän”. Kirjoitettava taivutuspääte mää­räy­tyy tällöin viimeistä numeroa vastaavan lukusanan mukaan, siis esimerkiksi ”7,9:ään”, koska ”yhdeksään” kirjoitetaan ”9:ään”.

Säännöt eivät ota kantaa siihen, taivutetaanko puheessa myös luvun kokonaisosaa. Taivuttaminen tuntuu ehkä huolitellummalta.

seitsemässä pilkku yhdeksässä [7,9:ssä]
seitsemän pilkku yhdeksässä [7,9:ssä]

Jos desimaalilukua ei taivuteta, se voidaan ääneen luettaessa lausua vapaasti eri tavoilla. Esimerkiksi ”2,5” voidaan lukea ”kaksi pilkku viisi” tai ”kaksi (kokonaista) ja viisi kymmenes­osaa” tai ”kaksi ja puoli” tai jopa vanhanaikaisesti ”puolenkolmatta”. Tämä jousta­vuus on yksi lisäsyy välttää desimaalilukujen taivutusta.

Käytännössä lukutapa ”kaksi pilkku viisi” on yleisin yksinkertaisuutensa ansiosta. Se sopii kaiken­lais­ten desimaalilukujen lukemiseen, myös sellaisten, joissa on monia desimaaleja (esimerkiksi 3,1416).

Jos desimaaliluku esittää rahasummaa, on yleensä luontevaa lukea desimaalit niin, että käytetään rahayksikön jako-osan nimeä. Esimerkiksi ”2,60 €” voidaan lukea ”kaksi euroa (ja) kuusikymmentä senttiä”. Taivutustapauksissa täytyy kuitenkin ajatella lukutavaksi sellainen kuin ”kaksi pilkku kuusikymmentä euroa”.

2,60 €:oon [kahteen pilkku kuuteenkymmeneen euroon]

Numeromerkintöjen taivutus

Jos kyseessä on lukuja sisältävä merkintä, joka ei koostu vain yhdestä luvusta, on syytä erityisesti välttää merkinnän taivuttamista. Yleensä tämä onnistuu muuttamalla lause­rakennetta.

Esimerkiksi sellaisesta ilmauksesta kuin ”1:1”, esittää Kielikello 2/2006 seuraavan:

Myös suhdelukuja ym. numeromerkintöjä voi taivuttaa, mutta useimmiten on selvempää muotoilla lause niin, että ne voi esittää perusmuotoisina.
Yhtiön vaihtosuhteen pitäisi olla lähellä 1:1:tä.
Yhtiön vaihtosuhteen pitäisi olla suunnilleen 1:1.

Mitenkähän ilmaus ”1:1:tä” on ajateltu luettavaksi? Koska ”1:1:tä” luetaan lähinnä ”yhden suhde yhteen”, niin sen partitiivi on ”yhden suhdetta yhteen”, mikä edellyttäisi kirjoitus­asua ”1:1:tta”, koska näkyviin merkitään taipuvan osan taivutuspääte. Tämä hankaluus osoittaa, että välttämiseen on todella syytä. Ellei luontevampaa tapaa keksitä, voidaan ottaa apu­substan­tii­vik­si sopiva yleisnimi kuten ”suhde”, jota sitten voidaan taivuttaa.

Yhtiön vaihtosuhteen pitäisi olla lähellä suhdetta 1:1.

Kellonaikojen taivutuksen välttäminen ei aina onnistu kovin helposti. Niiden taivutettujen muotojen lukeminen on suhteellisen luontevaa, mutta ne täytyy tällöin käytännössä ajatella luettaviksi mekaanisesti numeroina (esimerkiksi ”kaksitoista viisitoista”) eikä vanhojen tapojen mukaan (esimerkiksi ”neljännestä yli puolenpäivän”), ei myöskään arkikielisesti (esimerkiksi ”varttia yli kakstoista”). Tällaisenkin taivutuksen välttäminen on usein viisasta. Tosin esimerkiksi seuraavassa taivutuksen välttävä muutos muuttaa hiukan ilmaisun sävyä.

Tulen varmasti kello 12.15:ksi. [kahdeksitoista viideksitoista]
Tulen varmasti kello 12.15:een mennessä. [kahteentoista viiteentoista].
Tulen varmasti viimeistään kello 12.15.

Kuten kohdassa Päätteen jättäminen pois kellonajan ilmaisusta kuvataan, edellä olevan esimerkin toisessa kohdassa olisi sallittua kirjoittaa ”kello 12.15 mennessä”.

Järjestysluvut

Järjestysluvuksi osoittaminen

Kun numeroin kirjoitetun luvun perään kirjoitetaan piste, se tarkoittaa järjestyslukua perus­muo­dos­sa tai seuraavan sanan mukaisessa taivutusmuodossa. Ks. lisätietoja kohdasta Piste osoittamassa järjestyslukua.

Tämä on yrityksen 25. toimintavuosi [kahdeskymmenesviides].

3. sija [kolmas sija]

3. sijaa [kolmatta sijaa]

3. sijalla [kolmannella sijalla]

Tietyntyyppisissä päivämäärämerkinnöissä tällainen merkintä kuitenkin esittää järjestys­luvun taivutettua muotoa tavalla, joka ilmenee seuraavista esimerkeistä.

1. syyskuuta [ensimmäisenä]

viimeistään 31. elokuuta [kolmantenakymmenentenäensimmäisenä]

Edellä kuvattua menettelyä ei voi soveltaa silloin, kun järjestysluku on pisteeseen päättyvän virkkeen lopussa. Useimmiten on syytä muuttaa lauserakennetta tai kirjoittaa luku sanana, mutta jos se ei ole mahdollista, kirjoitetaan luvun perään kaksoispiste ja järjestysluvun pääte. Kyseinen pääte saadaan edellä kuvatulla tavalla, siis erottamalla lukusanasta se osa, joka seuraa vartaloa. Esimerkiksi järjestysluvussa ”viides” vartaloa on ”viide-”.

Hänen sijoituksensa oli 25:s. [kahdeskymmenesviides]

Tätä tapaa, siis kaksoispistettä ja päätettä pisteen sijasta, on syytä käyttää myös silloin, kun järjestysluku on tarkoitus lukea perusmuodossa (nominatiivissa), mutta sitä seuraa toisessa sijamuodossa oleva sana. Esimerkiksi ”4. joukkueen” voitaisiin lukea ”neljännen joukkueen”, joten jos tarkoitetaan lukutapaa ”neljäs joukkueen”, on syytä kirjoittaa ”4:s joukkueen”. Vertaa kohtaan Taipumattomuutta ei voi merkitä. Myös luvun kirjoittaminen sanoin saattaa olla sopiva ratkaisu. Yksi vaihtoehto on tietysti lauseen uudelleenmuotoileminen niin, että ongelmaa ei synny.

Hän on maalitilastossa 4:s joukkueen hyökkääjistä.
[Ei: Hän on maalitilastossa 4. joukkueen hyökkääjistä.]
Hän on maalitilastossa 4:s joukkueen hyökkääjistä.
Hän on maalitilastossa 4. sijalla joukkueen hyökkääjistä.

Joissakin tapauksissa mitään todellista väärinkäsityksen vaaraa ei ole, mutta tahatonta koomisuutta on silti hyvä välttää.

Hän oli Ruotsin 15. kuningas. [Mieluummin kuin: Hän oli 15. Ruotsin kuningas.]

Järjestyslukujen taivutus

Järjestyslukujen taivuttamista kannattaa yleensä välttää, varsinkin jos luku on merkitty nu­me­roin ja ja se on iso. Jos numeroin kirjoitettuun järjestyslukuun kuitenkin joudutaan liit­tä­mään sijapääte, niin kaksois­pisteen jälkeen merkitään ensin järjestysluvun tunnus ja sen jäl­keen sija­pääte.

Koska tällaisten ilmaisujen lukeminenkin on hyvin hankalaa, on yleensä aiheellista muo­toil­la lause toisella tavalla. Järjestyslukujen korvaaminen perusluvuilla ei tällöin aina ole kovin tyylikästä, mutta se voi parantaa ilmaisun luettavuutta suuresti.

Hanke on kiireellisyysjärjestyksessä 23:ntena.
Hanke on kiireellisyysjärjestyksessä 23:s.
Hanke on kiireellisyysjärjestyksessä sijalla 23.

Kävelin 31:sestä 35. kerrokseen.
Kävelin 31. kerroksesta 35. kerrokseen.

Sellaisia ilmaisuja kuin ”kolmanneksi paras” ei juuri ole mielekästä kirjoittaa numeroita käyt­täen, sillä lukuun tulisi sääntöjen mukaan merkitä sekä järjestysluvun tunnus että sija­pääte, esimerkiksi ”3:nneksi paras”.

Hän oli kilpailun kolmanneksi paras.

Järjestysluvun -ksi-muoto saattaa kuitenkin olla kirjoitettuna kohtuuttoman pitkä ja hankala, kuten ”kahdenneksikymmenenneksiensimmäiseksi”. Ilmaus ”21. paras” ei ole sääntöjen mukainen, koska se merkitsisi ’kahdeskymmenesyhdes paras’. Tosin sellaisia il­mauk­sia on esiintynyt jopa Kielikello-lehdessä (”suomen 21. yleisin sana”)! Käytännössä ilmaisutyyppi ”21. paras” on yleisessä käytössä, paljon yleisempi kuin sääntöjen mukainen ”21:seksi paras” (tai ”21:nneksi paras”, jos tarkoitetaan lukutapaa ”kahdenneksi­kymmenenenneksi­yhdenneksi”). Sitä ei kuitenkaan voi suositella, sillä yleensä löytyy jokin tapa kiertää ongelma.

Hän oli kilpailun 50:nneksi paras [Muodollisesti oikea, mutta kömpelö ilmaus]
Hän on oli tuloksissa 50:s.
Hänen sijalukunsa oli 50.

5. kohta vai kohta 5?

Suomen kieleen sopii yksinkertaisissa tapauksissa paremmin ilmaisutyyppi ”viides kohta” ​(eli ”5. kohta”) kuin ”kohta viisi” ​(eli ”kohta 5”). Jälkimmäinen on epäloogisempi, koska siinä on asiallisesti kyse järjestysluvusta, mutta kuitenkin kirjoitetaan ja lausutaan perusluku. Tämä voidaan selittää niin, että luku toimii ikään kuin nimenä, nimilappuna, kuten ilmaisussa ”kohta A”.

Ilmaisutyyppi ”kohta viisi” (eli ”kohta 5”) on kuitenkin usein käytännöllisempi, kun

Järjestyslukujen taivutustaulukko

Seuraava taulukko auttaa erottamaan sanasta järjestysluvun tunnuksen ja sijapäätteen. Sen avulla voidaan esimerkiksi sana ”viidettä” jakaa vartaloon ”viide-” ja pääteainekseen ”-ttä”. Pääteaineksen jakaminen osiin (järjestysluvun tunnus ja sijapääte) ei tässä ole tarpeen, koska molemmat kuitenkin kirjoitetaan näkyviin (”5:ttä”).

järjestysluvun perusmuoto vartalo
1. ensimmäinen

ensimmäi-

1. -yhdes

-yhde-

2. toinen

toi-

2. -kahdes

-kahde-

3. kolmas

kolma-

4. neljäs

neljä-

5. viides

viide-

6. kuudes

kuude-

7. seitsemäs

seitsemä-

8. kahdeksas

kahdeksa-

9. yhdeksäs

yhdeksä-

10. kymmenes

kymmene-

100. sadas

sada-

1 000. tuhannes

tuha-

1 000 000. miljoonas

miljoona-

Taulukossa kuvattu menettely on osittain täysin sopimuksenvarainen. On sovittu, että sa­nois­sa ”ensimmäinen” ja ”toinen” tulkitaan loppu ”-nen” järjestysluvun tunnukseksi, vaikka to­del­li­suu­des­sa ne osoittaa järjestysluvuiksi se, että käytetään kokonaan eri sanaa kuin pe­rus­luvuis­ta (”yksi” ja ”kaksi”).

Vaihtoehtoiset muodot ”-yhdes” ja ”-kahdes” esiintyvät vain moni­osai­sis­sa lukusanoissa (esim. ”sadasyhdes” = ”sadasensimmäinen”). Ne ovat sääntöjen mukaisia, ja ”-yhdes” on selvästi lyhyempi kuin ”-ensimmäinen”, mutta osa kielenkäyttäjistä vierastaa niitä.

Roomalaiset numerot ja taivutus

Jos luku on kirjoitettu roomalaisin numeroin ja tällaista merkintää taivutetaan, kirjoitetaan näkyviin vain sijapääte, ei järjestysluvun tunnusta. Tämä johtuu siitä, että rooma­lais­ten numeroiden katsotaan itsessään merkitsevän järjestyslukua. (Ks. poikkeuksia tähän koh­das­ta Roomalaiset numerot.) Kun siis lukusanasta tai sen viimei­ses­tä taipuvasta osasta on ensin erotettu vartalo (esimerkiksi jaettu sana ”kolmannen” osiin ”kolma-” ja ”-nnen”), niin päätteestä vielä otetaan pois järjestysluvun tunnus, joka on ”-nne-” tai ”-nte-” tai (parti­tii­vis­sa, esim. ”kolmatta”) ”-t”. Jäljelle jäävä osa on sijapääte, joka siis tällöin kirjoi­te­taan näkyviin kaksoispisteen jälkeen, kuitenkin niin, että tässäkin pitkä vokaali kir­joi­te­taan kokonaan.

Kustaa III:n [kolmannen]
Kustaa III:ta [kolmatta]
Kaarle XII:lle [kahdennelletoista]
Johannes XXIII:een [kahdenteenkymmenenteenkolmanteen]
Henry Ford III:lla [kolmannella]

Taivutuksen merkitseminen roomalaisiin numeroihin on hankalaa, ja siinä tehdään virheitä muuten huolitellussakin kielessä. Seuraavaan taulukkoon on koottu tieto siitä, mitä sana­varta­loi­ta roomalaiset numerot edustavat. Kirjoitettava pääte saadaan siis selville ajat­te­le­mal­la, miten taivutettu sana luetaan ja erottamalla siitä alusta pois taulukon mukainen osa. Esimerkiksi ilmaus, joka luetaan ”Kaarle viidettä”, on kirjoitettava ”Kaarle V:tä”, koska ”V” edustaa järjestysluvun vartaloa ”viidet-”.

luvun perusmuoto ”vahva” vartalo ”heikko” vartalo partit. vartalo
I ensimmäinen ensimmäise- ensimmäise- ensimmäis-
II toinen toise- toise- tois-
III kolmas kolmante- kolmanne- kolmat-
IV neljäs neljänte- neljänne- neljät-
V viides viidente- viidenne- viidet-
VI kuudes kuudente- kuudenne- kuudet-
VII seitsemäs seitsemänte- seitsemänne- seitsemät-
VIII kahdeksas kahdeksante- kahdeksanne- kahdeksat-
IX yhdeksäs yhdeksänte- yhdeksänne- yhdeksät-
X kymmenes kymmenente- kymmenenne- kymmenet-
XI yhdestoista yhdente-(toista) yhdenne-(toista) yhdet-(toista)
XII kahdestoista kahdente-(toista) kahdenne-(toista) kahdet-(toista)

Luvuissa XI–XIX on taipumaton loppuosa ”-toista”. Päätteeksi kirjoitetaan sitä edeltävän osan pääte, esimerkiksi kolmanteentoista = XIII:een, koska alkuosasta ”kolmanteen” erotetaan tau­lu­kon mukaisesti ”kolmante-” ja loppuosa on päätettä. Taivutuksen merkitsemisen yleis­ten sääntöjen mukaisesti päätteeksi merkitään kuitenkin ”een”, koska pitkä vokaali kir­joi­te­taan kokonaan (kahdella vokaalimerkillä).

Joissakin ilmauksissa roomalaisin numeroin ilmaistua lukua ei kuitenkaan lueta järjestys­luku­na (esimerkiksi ”toinen”) vaan peruslukuna (esimerkiksi ”kaksi”) tai numero­substan­tii­vi­na (esimerkiksi ”kakkonen”). Tällöin on luonnollista merkitä taivutus­pääte lukutavan mu­kaan. Esimerkiksi ilmaisu ”Kehä III” luetaan yleensä ”kehä kolmonen”, joten taivutuksessa pidetään vartalona kolmonen-sanan taivutusvartaloa ”kolmose-” tai (jos -e- puuttuu) ”kolmos-”. Monet tämäntapaiset ilmaisut taivutetaan (ja on käytän­nölli­sin­tä taivuttaa) niin, että niissä tai­puu subs­tan­tii­vi, ei luku, siis esimerkiksi ”luokka kuusi”, ”luokkaan kuusi” jne.

Vertaapa tätä Kehä III:een! [Kehä kolmoseen]
Tuote kuuluu luokkaan VI. [luokkaan kuusi]

Tällaiset ilmaukset ovat lukijoillekin hankalia, koska kirjoitusasusta ei suoraan näy, onko roomalaiset numerot luettava järjestys- vai peruslukuna. Eri lukutavat voivat johtaa eri kirjoitusasuihin, esimerkiksi IV:een (= neljänteen t. neloseen) tai IV:ään (= neljään).