Onko viivoissa ajatusta ja pituutta?
Yhdysmerkin, ajatusviivan ja miinusmerkin käytöstä suomen kielessä

Sisällys:

Tässä kirjoituksessa käsittelen merkkejä, joita voi yhteisnimellä kutsua vaakaviiva­merkeiksi. Tarkoitan tällöin välimerkkejä, joiden muoto on vaakasuora viiva, joka on pystysuunnassa rivin keskellä; alaviiva (_) ja yläviiva (¯) eivät siis kuulu tarkastelun kohteisiin.

Tarkastelu painottuu itse merkkeihin ja valintoihin niiden välillä, osittain his­to­rial­li­sel­ta­kin kannalta. Varsinaisia oikein­kirjoitus­kysymyksiä olen käsitellyt Nykyajan kielenoppaan kohdassa Muut välimerkit.

Yhdysmerkki

”Yhdysmerkki” on virallinen nimi sille viivamerkille, joka esiintyy esimerkiksi sanassa ”linja-auto”. Kuitenkin ”yhdysviiva” on käytännössä paljon tavallisempi. Se on myös sujuvampi ja havainnollisempi, koska se kuvastaa merkin muotoa. Miksi turhaan käyttää abstraktia sanaa kun voi käyttää konkreettisempaakin? Yleisessä käytännössä on korjaamista lähinnä sikäli, että sanasta ”tavuviiva” pitäisi päästä eroon, paitsi tietysti silloin, kun puhutaan nimenomaan yhdysmerkin yhdestä käyttötavasta.

Yhdysmerkillä on hyvin monia erilaisia käyttöyhteyksiä. Tässä ei käsitellä niitä tarkemmin, vaan keskitytään tarkastelemaan ajatusviivan käyttöä. Yhdysmerkkiä nimittäin käytännössä käytetään monissa tehtävissä, joihin sääntöjen mukaan kuuluisi ajatusviiva.

Yhdysmerkin käyttöyhteyksistä kummallisin kai on ”Helsinki-Vantaan lentoasema”. On aika käsittämätöntä, että kielenhuolto on sen hyväksynyt. Missä päin Suomea on se Helsinki-Vantaa, jonka lentokentästä on kyse? Jos kerran pitää ängetä nimeen sekä se paikkakunta, jossa kenttä on, että se metropoli, jota se palvelee, mitä toki voidaan perustella Kansainvälisellä Käytännöllä, niin suomen kielen mukainen olisi ilmaisu ”Helsingin–Vantaan lentokenttä”, vrt. ”Ranskan–Saksan raja”, ”Paasikiven–Kekkosen linja”.

Standardi SFS 4175 esittää yhtenä esimerkkinä yhdysmerkin käytöstä ilmaisun ”Helsinki-Vantaan lentoasema” mutta mainitsee: ”Kirjoitusasu – – on poikkeuksellinen, sillä kaupungin nimi ei ole Helsinki-Vantaa.”

Vain lyhyen maininnan ansaitsee tässä ns. pehmeä yhdysmerkki (soft hyphen). Sitä tarjotaan melko usein ratkaisuksi tavutuksen ongelmiin, käytettäväksi ns. piilotavuviivana. Todellisuudessa se kuitenkin usein aiheuttaa ongelmia, koska eri ohjelmat käsittelevät sitä hyvin eri tavoin. Tosin verkkosivuilla sitä voidaan käyttää tavutusvihjeiden esittämiseen. Tarkemmin asiaa selostaa kirjoitukseni Soft hyphen (SHY) – a hard problem?.

Ajatusviiva – monimielinen merkki

”Ajatusviiva” on kummallinen nimi, koska se viittaa vain tämän välimerkin yhteen käyttötarkoitukseen. On myös epäloogista vaatia sanottavaksi ”yhdysmerkki”, jos ei kerran samalla logiikalla käytetä nimeä ”ajatusmerkki”. En kuitenkaan ehdota nimeä muutettavaksi, koska se on vakiintunut.

Ajatusviivan merkitykset voidaan luokitella seuraavasti:

  1. Varsinainen ajatusviiva, eli välimerkki, joka osoittaa ajatuksen katkeavan. Hienommin sanottuna se ilmoittaa, että seuraa jotain odottamatonta tai uuteen asiaan siirtyminen. – Usein ajatusviivaa käytetään vain erillisen huomautuksen lisäämiseksi esim. kappaleen loppuun, jolloin se on verrattavissa parenteettiseen ajatusviivaan.
  2. Aloitusviiva, joka ilmoittaa uuden asiakohdan alkavan. Tämä on sukua edellä mainitulle merkitykselle. Voidaan erottaa kaksi alalajia: repliikkiviiva, jota käytetään osoittamaan vuorosanojen alkua, ja luetelmaviiva eli ns. ranskalainen viiva.
  3. Parenteettinen ajatusviiva, jota käytetään – useimmiten syyttä – irrallisten lisäysten ympärillä, sulkeiden asemesta.
  4. Ellipsiviiva, joka osoittaa poisjättöä. Kahta ajatusviivaa, joiden välissä on välilyönti (– –), käytetään usein käytetään sitaateissa osoittamaan, että tekstistä on jätetty osa pois. Toinen tavallinen tapa on käyttää kolmea pistettä samassa tarkoituksessa. Näihin voitaneen rinnastaa sellainen vanhahtava käytäntö, jossa rahasumman ilmaisemisessa ajatusviivaa käytetään nollan asemesta, esim. –,50 pro 0,50 mk taikka 50,– pro 50 mk. Sama koskee ajatusviivan käyttöä virkkeen lopussa osoittamassa, että esitys katkeaa: ”Jos sen sanot, niin minä –.”, sekä sen osoittamista, että sanasta on jätetty kirjaimia pois, esim. ”–kele!” Kahta viimeksi mainittua käyttöä ei mainita Kielikellon 3/1993 ohjeissa mutta kylläkin numeron 2 (v. 1969) ja numeron 3/1998 ohjeissa.
  5. Väliviiva, jolla muodostetaan rajakohtailmaisuja, joilla jokin asia kuvataan ääripäiden avulla, esim. 10–12, Tampere–Rovaniemi-juna. Erikoistapauksena on ilmaisu, josta toinen rajakohta puuttuu, esimerkiksi 10– ’vähintään 10’, s. 320– ’sivulta 320 alkaen’. Tällaisen käytön ja seuraavassa kohdassa kuvattavan käytön eräänlainen välimuoto on ajatusviivan käyttö osapuolia ilmaistaessa, esimerkiksi ”Suomi–Ruotsi-maaottelu”.
  6. Pitkä yhdysviiva, jota käytetään tekijöiden nimien välissä esim. kirjan tekijöitä ilmoitettaessa tai sellaisissa ilmaisuissa kuin ”Paasikiven–Kekkosen linja”. Epäselvyyksiä syntyy erittäin helposti: jos puhutaan kirjasta ”Möttönen-Mössönen: Johdatus alkeiden perusteisiin”, niin teoriassa viivan pituus kertoo, ovatko sen kirjoittaneet Möttönen ja Mössönen vai onko tekijänä yksi henkilö, jolla on kaksoisnimi. Käytännössä viivoja ja välejä niiden ympärillä käytetään niin sekavasti, että menee arvaukseksi.
  7. Miinusmerkki, joka taas merkitykseltään voi olla
    1. etumerkki tai unaarinen prefiksioperaattori (esim. –5, –a)
    2. binaarinen operaattori, vähennyslaskun merkki (5 – 2)
    3. epämääräisessä käytössä postfiksioperaattorin tavoin käytetty, esim. 10– kouluarvosanana.

Lisää sekavuutta aiheuttaa ajatusviivojen virheellinen käyttö. Ajatusviivaa näkee käytettävän esimerkiksi yhdysviivan asemesta joissakin tapauksissa. Ymmärrettävämpää on sen käyttö sellaisissa ilmaisuissa kuin ”maa– ja metsätalous”, joissa viiva tavallaan on ellipsiviiva: se edustaa yhdyssanan toista osaa, joka on jätetty pois, koska se esiintyy ilmaisussa muualla. Sellainen käyttö on kuitenkin normien vastaista; oikea kirjoitusasu on ”maa- ja metsätalous”.

Kansainvälisissä merkistöstandardeissa on useita vaakaviivamerkkejä. Erityisesti on kaksi ”erimittaista ajatusviivaa”: em dash ja en dash. Lisäksi on erikseen minus sign.

Pitkä vai lyhyt viiva (m-viiva vai n-viiva)?

Typografinen vai ortografinen ero?

Aiemmin ajatusviiva käsitettiin usein yhdeksi merkiksi, jonka pituuden vaihtelu oli typografista, fontista riippuvaa vaihtelua. Niinpä vanhoissa ohjeissa puhutaan vain yleisesti ajatusviivasta.

Käytännössä ajatusviivan pituus suomalaisissa painoteksteissä on vaihdellut suuresti. Aiemmin pitkä ajatusviiva oli yleinen, mutta lyhyt on nykyisin selvästi yleisempi. Osittain on käytetty myös viivoja, jotka voisi tulkita puolipitkiksi.

Kielikello-lehden numerossa 3/1993 julkaistiin laaja artikkeli Merkit, joka sisältää ohjeita eri välimerkkien, muun muassa yhdysmerkin ja ajatusviivan käytöstä.

Ohjeista on julkaistiin uusi versio Kielikellossa 3/1998, mutta siinä ei ollut merkittäviä muutoksia tältä osin. Se tosin ensimmäistä kertaa suomen kielen huollon historiassa otti esille kysymyksen lyhyestä ja pitkästä ajatusviivasta – mutta otti siihen sen omituisen kannan, että voi käyttää kumpaa vain.

Välivaiheen kanta: kumpi vain

Kielikellossa 3/1998 esitetty kielenhuollon kanta oli seuraava:

Ajatusviivoja on kaksi eripituista, ns. lyhyt ajatusviiva (–) eli n-viiva (englannin en dash) ja pitkä ajatusviiva (—) eli m-viiva (englannin em dash). Nämä eripituiset ajatusviivat ovat lähtöisin painotekniikan tarpeista. Kielenhuolto ei ole pitänyt tarpeellisena erottaa niitä eri käyttötarkoituksiin, joten kaikissa ajatusviivan tehtävissä voi käyttää kumman pituista ajatusviivaa tahansa. Pääasia on, että ajatusviiva eroaa selvästi yhdysmerkistä (-).

Todellisuudessahan ”painotekniikka” eli typografia on pyrkinyt edistämään tekstien luettavuutta ja miellyttävää ulkoasua sillä, että eri merkityksissä käytetyt vaakaviivat ovat erinäköisiä. Kielenhuollon kanta on kestämätön senkin takia, että se jättää vapaaseen vaihteluun sellaisen asian, jossa kansainväliset merkistöstandardit tekevät eron kahden eri merkin välille.

Aiemmin kielenkäyttäjät joutuivat kysymään, kumpaa kahdesta eri merkistä kielenhuolto tarkoittaa puhuessaan ajatusviivasta. Vuoden 1998 vastaus oli hälläväliätyylinen ja salli jopa sen, että samassa tekstissä on molemmanmittaisia ihan miten sattuu. Kaipa sitä sitten olisi – jos vain huvittaa — saanut aloittaa sivuhuomautuksen pitkällä ajatusviivalla ja lopettaa sen lyhyellä. (Sellaista en vielä ole nähnyt, mutta kylläkin huomautuksen, joka on aloitettu lyhyellä ajatusviivalla ja lopetettu yhdysmerkillä.) Tokkopa moni niin tekee, ainakaan tahallaan, mutta sen sijaan kompuroidaan kyllä viivojen pituuksissa, vaikka kuinka yritettäisiin toimia järkevästi.

Eriyttämisajatuksia

Seuraavassa esittelen alkuperäisen ajatukseni siitä, että m-viivalle ja n-viivalle mää­ri­tel­täi­siin omat tehtävänsä. Olen tästä ajatuksesta luopunut osittain käytännön syistä – eriyttäminen vaatisi paljon opastustyötä ja johtaisi sekavuuteen pitkänä siirtymäaikana – ja osittain siksi, että n-viivan käyttöä on pidettävä eurooppalaisen typografiaperinteen mukaisena. Eriyttämisajatuksilla on kuitenkin oma merkityksensä, koska niiden perustelut viittaavat ongelmiin, jotka on syytä joka tapauksessa ottaa huomioon.

Ajatusviivan eriyttäminen kahdeksi erimittaiseksi merkiksi sekä miinusmerkin käsitteleminen niistä kummastakin poikkeavaksi olisi perusteltua, koska on kyse merkityksiltään erilaisista symboleista. Tämä periaatteellinen, kansainvälisten standardien mukainen erottelu ei vaadi sitä, että kaikissa tilanteissa merkkien ulkoasu on erilainen, mutta se mahdollistaa ulkoasun erilaisuuden. Laadukkaassa typografiassa yhdysmerkki, n-viiva, m-viiva ja miinusmerkki ovat kaikki erinäköisiä, ja miinusmerkki on paksumpi, mikä korostaa sen luonnetta operaattorina eikä välimerkkinä.

EU:n käännöspalvelun dokumentissa Suomen kielen käyttöohjeita 2 Jyrki Lappi-Seppälä kirjoitti v. 1998:
Typografiseen merkkivalikoimaan kuluu oikeastaan kolmenpituisia viivoja: yhdysmerkki eli tavuviiva (-), en dash (–), joka on typografisen puolikkaan eli pienen n-kirjaimen levyinen, ja em dash (—), joka on typografisen neliön eli pienen m-kirjaimen levyinen. Jotkin kielet käyttävät jokaista kolmea viivaa eri tarkoitukseen, mutta suomessa on sovittu vain kahdesta viivalajista, joskin eri kustantajat ja kirjapainot käyttävät ajatusviivana vaihtelevasti joko en dashia tai em dashia. Suosittelen puolipitkän viivan vakiinnuttamista tähän käyttöön, koska ainakin joissain kirjainleikkauksissa (ei välttämättä nyt käsillä olevassa) täyspitkä viiva nousee liiaksi esiin tekstistä ja vaikeuttaa sen hahmottamista.

Vaikka Lappi-Seppälän esittämä huolenaihe on tärkeä, kyseinen ongelma on fonteissa (kirjainleikkauksissa) ja pitää ratkaista niitä tai niiden valintaa korjaamalla. On huomattava, että m-viivan ja n-viivan ero on olemassa myös tekstin digitaalisessa esitysmuodossa, jossa merkeillä ei ole mitään erityistä ulkoasua ja joka voidaan esittää erilaisia fontteja käyttäen. Mainittakoon vielä, että missään standardissa ei ole kiinnitetty m-viivaa tai n-viivaa minkään erityisen kirjaimen levyiseksi. Näiden merkkien nimet juontavat kyllä juurensa sentapaisesta käytännöstä, jonka Lappi-Seppälä mainitsee, mutta viivojen pituudet vaihtelevat – ja m-viivan liiallinen nouseminen esiin johtuu juuri siitä, että se on tehty selvästi m-kirjainta, jopa isoa M-kirjainta leveämmäksi.

Lisäksi viittaan yleisten perusteluiden osalta siihen, mitä olen esittänyt merkkikäsitteestä kirjoituksessani A tutorial on character code issues sekä erityisesti jaksoon Why should we be so strict about meanings of characters? kirjoituksessa The ISO Latin 1 character repertoire - a description with usage notes.

Ehdotukseni pohjautuu paljolti siihen, mitä olen kuvannut kirjoituksessani Dashes and hyphens toisaalta kyseisistä merkeistä merkistöstandardien kannalta, toisaalta niiden käytöstä englannin kielessä. Tässä asiassa sopii ottaa mallia englannista, koska sen käytäntö näiden merkkien osalta on melko johdonmukainen ja edistää luettavuutta. Yksityiskohtaisesti ehdotukseni on seuraava:

Mitä n-viivan käyttö vaikuttaa?

Edellä viitattiin jo siihen, että n-viivan käyttö vastaa eurooppalaista perinnettä. Sen sijaan m-viiva on amerikkalaisen käytännön mukainen (eräissä ajatusviivan käyttötavoissa) ja johtuu lähinnä siitä, että ajatusviiva kirjoitetaan kiinni sitä ympäröiviin sanoihin (esimerkiksi ”He said—surprisingly—that he will leave soon”). Eurooppalaissa käytännössä viiva on lyhyempi, mutta vastaavasti sen ympärillä on tyhjät välit. Tavallisimmin ajatusviiva nykyisin kirjoitetaankin n-viivana nykysuomessa silloin, kun ei jouduta tai sorruta käyttämään yhdysmerkkiä ajatusviivan korvikkeena.

Yhtenäinen käytäntö on ilmeisesti parhaiten saavutettavissa sillä, että suositaan n-viivaa kaikkiin ajatusviivan tehtäviin.

Tällöin tulisi kuitenkin noudattaa seuraavia periaatteita:

Nykyinen suositus

Vuonna 2006 vahvistettu standardin SFS 4175 painos suosittaa yksiselitteisesti lyhyttä ajatusviivaa kaikkiin ajatusviivan tehtäviin. Se myös esittää miinusmerkin erillisenä merkkinä.

Kielikello 2/2006 esittää samansuuntaisen kannan, joskin sen kannanotto ajatusviivan pituudesta voidaan tulkita lievemmäksi.

Tarkemmin ajatusviivan käytön ohjeita selostetaan ja kommentoidaan Nykyajan kielenoppaan kohdassa Ajatusviiva.

Viivamerkkien tuottaminen tietokoneella

Seuraavassa on muutama tapa tuottaa kyseiset merkit eräissä tilanteissa:

merkki Windows MS Word Mac HTML TeX CSS
n-viiva Alt 0150  Ctrl - Alt - –-- \u2013
m-viiva Alt 0151   Ctrl Alt - Shift Alt - —--- \u2014
miinusmerkki  Insert → Symbol…   −$-$ \u2212

MS Wordissä on edellä mainituissa näppäilyissä käytettävä numeerisen näppäimistön (numeric keypad) miinusmerkkiä.

MS Wordissä saattaa varsinaisen miinusmerkin lisääminen olla mahdollista Insert-toiminnon kautta. Merkki löytyy, jos löytyy, ryhmästä Mathematical Operators summaoperaattorin jäljestä. Ota huomioon, että tämä merkki puuttuu useista fonteista. Riittävän moderneissa käyttöympäristöissä (kuten Windows XP) voi miinusmerkin kirjoittaa Wordissa ja joissakin muissa ohjelmissa näppäilyllä Alt x 2212.

Jos käytössä on suomalainen kansainvälinen näppäimistöasettelu, voidaan n-viiva kirjoittaa näppäilyllä AltGr yhdysmerkki ja m-viiva näppäilyllä Shift AltGr m.

Tekstiä kirjoitettaessa MS Word korvaa kaksi peräkkäistä yhdysmerkkiä (--) ajatus­viivalla. Tämä piirre on kuitenkin yleensä syytä ottaa pois käytöstä! Siihen nimittäin jostain syystä liittyy, että Word korvaa myös sananalkuisen yhdysmerkin ajatusviivalla, esimerkiksi ilmaisussa ”ota tai jätä -periaate”. Piirre poistetaan käytöstä englannin­kielisessä versiossa näin: valikossa Tools komennon Auto correct toinen välilehti Auto format as you type sisältää valinnan Symbol characters (--) with symbols (–); siitä on syytä poistaa rasti. Suomenkielisessä Word 2000:ssa vastaavasti: ”Työkalut” > ”Automaattinen korjaus” > ”Automaattinen muotoilu kirjoittaessa” ja rasti pois kohdasta ”Symbolimerkit (--) symboleilla (–)”.

Oikeita ajatusviivoja ei aina voi tuottaa luotettavasti

Erityisiä ikävyyksiä aiheuttaa se, että datan käsittelyn ja siirron problematiikkaa tuntemattomat käyttävät ja suosittelevat käyttämään merkkejä em dash ja en dash silloinkin, kun niitä ei voi käyttää luotettavasti. Erityisesti huomattakoon, että edellä Windows-sarakkeessa kuvattu tapa (josta tarkemmin ks. ohjetta Erikoismerkkien kirjoittaminen suomalaisella PC-näppäimistöllä) samoin kuin MS Word -sarakkeessa kuvattu tapa tuottaa merkit Windowsin merkkikoodin mukaisina; mihin tahansa muuhun järjestelmään siirtäminen edellyttää koodinmuunnosta. Lisäksi HTML-sarakkeessa ilmoitettu tapa, vaikkakin periaatteessa universaali, ei vielä toimi läheskään kaikissa Web-selaimissa.

On tärkeää ymmärtää, mikä on missäkin tilanteessa järkevää. Kyseisiä merkkejä ei voi toistaiseksi käyttää mitenkään luotettavasti esimerkiksi meilissä (”sähköpostissa”), nyyseissä (”Internetin keskusteluryhmissä”). Web-sivuilla tilanne on jo melko hyvä, mutta täysin luotettavasti ajatusviivat eivät Webissäkään toimi. Jos ajatusviivojen käyttö on todella välttämätöntä – kuten käsillä olevassa dokumentissa – on sitten löydettävä vähiten riskialtis tapa. Mutta toisaalta: tavallisessa tekstinkäsittelyssä esimerkiksi MS Wordillä, laadittaessa asiakirjaa, joka vain tulostetaan paperille ja ehkä monistetaan, puhumattakaan lehtien ja kirjojen painokuntoon saattamisesta, on tuskin koskaan perusteltua syytä olla käyttämättä kunnollisia ajatusviivoja.

Terho Itkonen kirjoitti Suomalainen Suomi -lehteen vuonna 1961 artikkelin Ensyklopedista nykysuomea, jossa hän arvioi edellisenä vuonna ilmestynyttä Otavan ison tietosanakirjan I osaa ja puuttuu myös yhdysmerkin käyttöön ajatusviivan tilalla:

Saman tien otettakoon suomittavaksi eräs toinen yhdysmerkkitapaus, josta Ison tietosanakirjan kaltaisen teoksen olisi kaikin mokomin pitänyt sanoutua irti – siitäkin huolimatta, että se on ehtinyt jo vallan vakiintua Otavan tietokirjoihin (myös Aikalaiskirjaan ja sen jäykkänimiseen jälkeläiseen Kuka kukin on). Tarkoitan yhdysmerkin käyttöä ilmauksissa, jotka kieliopin mukaan vaatisivat ajatusviivaa. Ei kirjoituskoneiden vaillinaisuudella eikä tilansäästöseikoillakaan voida puolustella sellaisia toistuvia kirjoitusvirheitä kuin v. 1154-1453 (pro 1154–1453), 1 - 2 viikon ajan (huom. väli yhdysmerkin molemmin puolin; pro 1–2 viikon), kesäk. 1921 - heinäk. 1922 – semminkään kun teoksessa silti kirjoitetaan aivan oikein esim. Reinin–Marnen kanava, Delhin–Agran rata. Tämä onkin pahin muistutus, joka teoksen oikeinkirjoituksen johdosta voidaan tehdä, ja ainoa, josta ei kai kukaan voi olla eri mieltä.

Tilanne ei ole paljoakaan parantunut. Päinvastoin tietokoneiden lisääntyvä käyttö on laajalti johtanut typografian rappeutumiseen. Korostan kahta periaatetta:

  1. Siellä, missä tekstien siirrettävyys tietokonejärjestelmästä ja -ohjelmasta toiseen on keskeistä, kuten yleensä Internetissä, on toistaiseksi yleensä käytettävä typografisesti ala-arvoisia esitystapoja. Käytännössä kaikki edellä kuvatut vaakaviivamerkit on korvattava Ascii-merkistön yhdysmerkillä (-), jonka ympärille kuuluu määrätapauksissa tyhjä väli kummallekin puolelle.
  2. Siellä, missä puheena olevia eri merkkejä voi luotettavasti käyttää, kuten käytännössä aina on painojulkaisuja tehtäessä, on käytettävä oikeita merkkejä, vaikka se vaatisi pientä lisävaivaa. Erityisesti yhdysmerkin käyttö erilaisina ajatusviivoina ei ole silloin hyväksyttävää.

Closely related information in English: Dashes and hyphens.