Pitääkö mainita "se-ja-se® on sen-ja-sen rekisteröity tavaramerkki"?

Käytettäessä sanaa tai tunnuskuvaa, joka on rekisteröity tavaramerkiksi, on lain mukaan joissakin tilanteissa mainittava, että kyseessä on tavaramerkki. Tämä juttu käsittelee sitä, millaisia nämä tilanteet ovat, ja millä eri tavoilla maininta voidaan esittää. Lisäksi käsitellään lyhyesti rekisteröimättömiä tavaramerkkejä koskevia mainintoja. Ensin kuitenkaan kerrotaan lyhyesti, mitä tavaramerkit ovat.

Mitä tavaramerkit ovat?

Tavaramerkki (engl. trademark) eli tuotemerkki on myytävissä tavaroissa oleva erityinen tunnusmerkki, jolla se pyritään erottamaan muiden elinkeinonharjoittajien myymistä tavaroista. Tavaran käsite on tässä yhteydessä ilmeisesti ymmärrettävä laajasti.

Oikeus tavaramerkkiin sisältää ennen muuta yksinoikeuden käyttää merkkiä tavaroissa, joita valmistetaan ja myydään. Kun siis Coca-Cola-yhtiö on rekisteröinyt tavaramerkin Coca-Cola, ei kellään muulla kuin tällä yhtiöllä tai sen valtuuttamalla ole oikeutta saattaa myyntiin virvoitusjuomaa kyseisellä nimellä tai sellaisella nimellä, joka olisi siihen helposti sekoitettavissa. Tämä ei tietenkään estä myymästä kilpailevaa tuotetta jollakin toisella nimellä.

Oikeus tavaramerkkiin voidaan saada vakiinnuttamalla tavaramerkki eli käyttämällä sitä niin, että se tulee yleisesti tunnetuksi, tai rekisteröimällä se. Merkki voidaan rekisteröidä jo ennen kuin sitä ruvetaan käyttämään.

Pari olennaista otetta tavaramerkkilaista (7/1964):

1 §. Rekisteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin erityiseksi tunnusmerkiksi myytäviksi tarjottavien tai muutoin elinkeinotoiminnassa liikkeeseen laskettavien tavaroiden erottamiseksi toisten tavaroista.

Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti ja jonka avulla voidaan erottaa elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat toisten tavaroista. Tavaramerkkinä voi olla erityisesti sana mukaan lukien henkilönnimi, kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen päällyksen muoto.

Mitä tässä laissa säädetään tavaroista, on vastaavasti voimassa palveluista.

- -

4 §. Tämän lain 1 - 3 §:n mukainen oikeus tavaran tunnusmerkkiin sisältää sen, että elinkeinotoiminnassa kukaan muu kuin merkin haltija ei saa tavaroittensa tunnuksena käyttää siihen sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjassa tai muulla tavalla, siihen luettuna myös suullinen käyttäminen. - -

Lisätietoja on dokumentissa Yleistietoa immateriaalioikeudesta, kohdassa Tavaramerkit. Huomattakoon erityisesti, että eri immateriaalioikeudet yleisesti sekotetaan toisiinsa. Esimerkiksi se, että graafista kuviota käytetään luvattomasti, voi sisältää sekä tavaramerkkioikeuden loukkauksen että tekijänoikeuden loukkauksen, koska kuvio voi saada tavaramerkkiasemastaan aivan riippumatta tekijänoikeuden suojan, jos se ylittää ns. teoskynnyksen. Toisaalta tekijänoikeuteen on olemassa runsaasti poikkeuksia - usein aika tulkinnanvaraisia - joiden nojalla saattaa olla mahdollista käyttää kuviota ilman tekijänoikeuden haltijan lupaakin.

Tässä emme käsittele enempää tavaramerkin olennaisinta sisältöä, joka on suojaa muita elinkeinonharjoittajia vastaan. Sen sijaan tarkastelemme kysymystä tavaramerkkien ilmoittamisesta tavaramerkeiksi yleisesti, siis esimerkiksi kirjoissa, Web-sivuilla yms., silloin, kun kyse ei ole kyseistä lajia olevien tavaroiden myynnistä vaan jostakin muusta. Sikäli kuin laki säätelee asiaa, sen ilmeisenä tarkoituksena on suojata tavaramerkkiä "laimentumiselta", jossa tavaramerkki muuttuu yleisnimeksi, jolloin tavaramerkki ei enää palvele erottamistehtäväänsä. Erottamistehtävä taas on sekä tavaramerkin haltijan että (potentiaalisten) ostajien etujen mukaista.

Milloin pitää mainita, että kyse on tavaramerkistä?

Tavaramerkkilakiin tuli merkittäviä muutoksia 1.3.2000, jolloin astui voimaan muutoslaki (56/2000), jossa 11 § on muutettu seuraavaksi:

Sanakirjan, käsikirjan taikka muun sellaisen painetun tai tietoverkossa olevan julkaisun tekijä, julkaisija ja kustantaja ovat velvolliset rekisteröidyn tavaramerkin haltijan pyynnöstä huolehtimaan siitä, ettei julkaisuun oteta tavaramerkin toisintoa ilmoittamatta, että tavaramerkki on rekisteröity.

Jos joku laiminlyö noudattaa, mitä 1 momentissa on määrätty, on hän velvollinen myötävaikuttamaan siihen, että oikaisu julkaistaan sillä tavoin ja siinä laajuudessa, kuin havaitaan kohtuulliseksi, sekä kustantamaan sellaisen oikaisun.

Tässä on uutta tuo "tai tietoverkossa olevan". Mitä se varsinaisesti tarkoittaa on tietysti vähän epäselvää. Ehkä ei ihan sitä, että jos millä tahansa sivullani mainitsen Coca-Colan, niin minun olisi lisättävä vähintäänkin ®-merkki, jos Coca-Cola-yhtiö niin vaatii. Mutta jos Web-sivu on luonteeltaan sanakirja, käsikirja tai muu sellainen, niin silloin olisi lisättävä. Tämä näyttää melko selvältä, eli olennaista on, millainen julkaisu on sisällöltään ja luonteeltaan. Mutta hallituksen esityksessä (HE 133/1999) pykälän yksityiskohtaiset perustelut olivat seuraavat:

11 §. Voimassa olevan lain mukaan sanakirjoihin tai vastaavan tyyppisiin painotuotteisiin toisinnetun tavaramerkin yhteydessä on oikeuden haltijan pyynnöstä ilmoitettava, että merkki on rekisteröity. Tämä ilmoitusvelvollisuus laajennettaisiin koskemaan myös julkisen, sähköiseen muotoon laaditun, samankaltaisen julkaisun tekijää. Tämän lisäksi velvollisuus koskisi, kuten voimassa olevan lain mukaan, myös julkaisun kustantajaa ja julkaisijaa. Verkkojulkaisun osalta julkaisijana ei pidettäisi palveluoperaattoria tai muuta pelkkää teknisluonteisen toteuttamismahdollisuuden tarjoajaa.

Säännöksessä tarkoitettuna julkaisuna pidettäisiin esimerkiksi internetissä olevia kotisivuja, jotka ovat kaikkien tietoverkkoon kytkettyjen tietokoneiden kautta luettavissa. Säännöksessä tarkoitettu tietoverkko voi olla koko maailman kattava tai paikallinen, kunhan verkkoon laadittua dokumenttia voidaan pitää julkisena. Verkossa olevan julkaisunkin osalta vaadittaisiin samankaltaisuutta käsikirjaan tai sanakirjaan. Siten suurin osa luonnollisten henkilöiden laatimista itseään, perhettään tai harrastuksiaan esittelevistä kotisivuista jäisi säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Viimeinen virke näyttäisi vetävän rajaa sen mukaan, mikä on julkaisun status, "virallisuus". Mutta luonnollisempi ja lain kirjaimen mukainen tulkinta on, että vaatimus kyllä koskee myös "epävirallisia" sivuja siltä osin, sivu on luonteeltaan "sanakirja, käsikirja tai muu sellainen". Aika näyttää, millaiseksi tulkinta muotoutuu. Esimerkiksi ns. fakki eli FAQ, (answers to) Frequently Asked Questions, olisi luontevaa tulkita käsikirjaan rinnastettavaksi.

Tulkinnanvaraiseksi jää, ovatko myös nyyseihin (Usenet news) lähetetyt viestit "julkaisuja". Ovathan nekin "kaikkien tietoverkkoon kytkettyjen tietokoneiden kautta luettavissa". Eri asia sitten on, että nyysiartikkeli suhteellisen harvoin on luonteeltaan sanakirja, käsikirja tai vastaava - ellei sitten kyse ole esimerkiksi fakista.

Huomattakoon, että laki velvoittaa mainitsemaan tavaramerkkiaseman vain tavaramerkin haltija pyynnöstä ja vain rekisteröityjen tavaramerkkien osalta. Kyse on tällöin tietenkin Suomessa rekisteröidyistä tavaramerkeistä. Mikään ei toki estä teoksen tekijää oma-aloitteisesti kirjoittamasta sellaisia mainintoja. Mainittakoon, että PRH:n tavaramerkkirekisteristä voi nykyisin tehdä hakuja Webin kautta (maksutta).

Rekisteröidyn tavaramerkin symbolia ei pidä käyttää, ellei kyse ole todella rekisteröidystä tavaramerkistä. Mainittakoon, että markkinatuomioistuin on 1.11.1999 antamassaan päätöksessä katsonut, että elinkeinonharjoittaja oli käyttäessään markkinoinnissaan rekisteröimättömän tuotenimensä yhteydessä ®-merkkiä rikkonut lakia (SopMenL 1 ja 2 §).

Miten? Riittääkö ®-merkki?

Yleisesti käytetään symbolia ® sen osoittamiseen, että kyseessä on tavaramerkki. Mutta mahtaneeko ®-merkki riittää täyttämään vaatimuksen? Tyylikästä mutta hiukan työlästä olisi tehdä kustakin ®-merkistä linkki mainintaan muotoa "X on Y:n rekisteröity tavaramerkki" erillisellä sivulla. Mutta riittäisikö sekään vai pitäisikö asia mainita itse sillä sivulla, jolla tavaramerkki esiintyy?

Koska laki vaatii vain sellaisen ilmoituksen, että tavaramerkki on rekisteröity, vaatimuksen voitaneen katsoa täyttyvän, kun asia on jollakin yleisesti ymmärretyllä tavalla ilmoitettu. Se voidaan ilmoittaa sanallisesti, mutta ®-merkkiä lienee pidettävä yleisesti ymmärrettynä, ja se voi olla parempikin kansainvälisissä yhteyksissä, esim. monikielisellä sivulla. Laki ei vaadi ilmoittamaan, minkä yrityksen tavaramerkistä on kyse, eikä sitäkään, että kyseessä on rekisteröity tavaramerkki.

Mikään ei estä mainitsemasta, minkä yrityksen tavaramerkistä on kyse. No, joku ehkä pitää sitä piilomainontana, mutta pitäköön. Linkki yrityksen Web-sivulle ja kyseistä tuotetta käsittelevälle sivulle voivat nekin olla paikallaan joissakin yhteyksissä, antaen lukijalle mahdollisesti hyödyllistä tietoa; laki ei niitä tietenkään vaadi.

Esimerkkejä vaihtoehtoisista tavoista, joita voitaneen kaikki pitää hyväksyttävinä ja joista voi valita asiayhteyteen ja tilanteeseen sopivan:

Jos kyse on ruokaohjeesta, siinä voisi olla aiheellista puhua yleisesti vähälaktoosisesta maidosta, mutta koska sellainen usein tunnetaan "Hyla-maitona" tai "hylamaitona", voi selventävä huomautus olla paikoillaan. Mutta silloin pitää varautua siihen, että jos ohje on osa reseptikokoelmaa, jonka voisi tulkita käsikirjaa vastaavaksi julkaisuksi, tavaramerkin haltijalla olisi oikeus vaatia edellä kuvatun kaltainen maininta. Tai sitten voi ennalta lisätä vaikkapa sen ®-merkin - ei se paljoa paina.

Lain vaatimusta ei liene syytä tulkita niin, että jokaiseen esiintymään ("toisintoon") olisi liitettävä puheena olevan kaltainen maininta, esim. ®-merkki sanan "Hyla" perään aina, kun se esiintyy tekstissä. Luonnollinen tulkinta on, että riittää yksi maininta kussakin julkaisussa, esimerkiksi kirjassa tai Web-sivulla. Mutta kukin Web-sivu lienee syytä laskea yhdeksi julkaisuksi tässä yhteydessä, t.s. yksi maininta sivustossa ei riitä. Luonnollisimmat paikat maininnoille ovat ensimmäisen esiintymän yhteydessä ja sivun lopussa, sen mukaan käytetäänkö ®-merkkiä vai sanallista ilmaisua.

(Seuraava teksti on mahdollisesti vanhentunutta. Sivu, jota siinä tarkoitetaan, on poistunut, ja tämä saattaa merkitä Microsoftin linjan muuttumista.)

Esimerkiksi Microsoft, joka tunnetusti on tarkka oikeuksistaan, ilmoittaa sivullaan Tavaramerkkeihin viittaaminen näin:

Vaikka viittaamiseen ei tarvita erityislupaa, Microsoft pyytää, että tavaramerkkejä ja rekisteröityjä tavaramerkkejä käytetään oikein ja että niihin viitataan asianmukaisesti. Asianmukaiseen viittaukseen kuuluu oikean tavaramerkkisymbolin (® tai TM) käyttö ja oikean tuotekuvauksen käyttö (ainakin 50 %:ssa esiintymiskerroista) Microsoftin tuoteluettelon mukaisesti. Viittauksissa tulee käyttää koko tuotenimeä, ja tavaramerkit tulee merkitä täydellisesti ensimmäisessä ja näkyvimmässä viittauksessa tai mahdollisimman pian sen jälkeen.

Tätä lienee syytä pitää toivomuksena, ei vaatimuksena. Selvästi toivomuksena ("Microsoft arvostaa lisäksi sitä, että - -") on esitetty, että mukana olisi ilmoitus, joka osoittaa merkin omistajaksi Microsoft Corporationin.

(Vanhentunut teksti päättyi.)

Tavaramerkin kirjoitusasu: HYLA®a vai Hylaa® vai miten?

Usein esitetään vaatimus, jonka mukaan tavaramerkki pitäisi kirjoittaa täsmälleen siinä asussa, jossa se on rekisteröity. Tämä on kiistanalainen kysymys, mutta luonnollinen ajatus on, että kirjoitusasu on kieleen kuuluva asia. Vaikka esimerkiksi tavaramerkin "Hyla" rekisteröinnissä on käytetty kirjoitusasua "HYLA", on perusteltua noudattaa suomen kielen normaaleja oikeinkirjoitussääntöjä. Kirjoitusasu "HYLA" olisi suorastaan harhaanjohtava, koska se antaisi sellaisen käsityksen, että kyseessä on kirjaimittain luettava (hoo yy äl aa) isokirjainlyhenne.

Isokirjaimisuudella on ehkä tavoiteltu vahvempaa erisnimenomaisuutta tai parempaa näkyvyyttä; isojen kirjainten käytöllähän on monenlaisia motiiveja. Ehkä on myös ajateltu sitä, että valmistaja itse käyttää tavaramerkkiä päällyksissä yms., joissa tyylillisistä syistä sanoja muutenkin kirjoitetaan isoin kirjaimin. Mutta käytettäessä tavaramerkkejä normaalitekstissä on luonnollista mukauttaa ne normaalitekstin sääntöihin. Vastaavastihan tavaramerkki saatetaan esimerkiksi siirtää toiseen merkistöön, translitteroida, ilman, että se menettää tavaramerkkiluonnettaan.

Kielikello-lehden numerossa 2/2000 Salli Kankaanpää kirjoittaa, otsikolla Voiko sanoja omistaa, tavaramerkkien kirjoitusasusta näin:

- - tuotemerkin omistajat ovat yleensä tarkkoja sanan oikeasta kirjoitusasusta. Esimerkiksi Aspirin on Aspirin eikä suomalaisittain "Aspiriini". Sinänsä mielenkiintoista on, ettei toiminimen omistaja itse välttämättä noudata rekisteröityä kirjoitusasua. Esimerkiksi yrityksen nimi Länsiauto Oy on kaupparekisterissä kirjoitettu juuri näin, mutta logossaan yritys silti kirjoittaa LänsiAuto.

Vaikka esimerkki hiukan osuukin harhaan sekottaessaan tavaramerkin eli tuotemerkin ja toiminimen toisiinsa, toteamus kirjoitusasujen vaihtelusta pitää paikkansa. Voitaneen jättää kunkin kirjoittajan harkinnan varaan, missä määrin tavaramerkin kirjoitusasu mukautetaan kielen yleisiin sääntöihin isokirjaimisuuden osalta. Sen sijaan pitemmälle vietyyn oikeinkirjoituksen korjailuun, kuten x:n korvaamiseen ks:llä taikka yhdysmerkin lisäämiseen tai poistamiseen, ei ole syytä ryhtyä. Isokirjaimisuus on eri asemassa, koska sen on katsottava kuuluvan typografian alaan, ja typografian säännöt riippuvat siitä, missä yhteydessä sana esiintyy.

Kysymys tavaramerkin taivuttamisesta on selvempi: tavaramerkkiä taivutetaan normaalisti, ja ®-merkkiä taivutettaessa se tulee taivutetun muodon perään. Edellä mainittu Kankaanpään kirjoitus perustelee tämän erittäin osuvasti:

Jotkut tavaramerkin haltijat ovat myös toivoneet, ettei tavaramerkkiä lainkaan taivutettaisi. Yritykset ovat nähtävästi pelänneet, ettei nimeä voi enää tunnistaa, jos se saa taivutuspäätteen. Ilmausta muuntelemalla voi joskus löytää sellaisen rakenteen, että nimi voi esiintyä perusmuodossaan (vrt. maista Coca-Colaa - juo Coca-Cola). Pitemmän päälle suomen kieltä on kuitenkin mahdoton kirjoittaa, ellei nimeä voi lainkaan taivuttaa. Niinpä myös rekisteröityjä tavaramerkkejä on tekstissä taivutettava lauserakenteen vaatimalla tavalla.

Käytännössä ongelmia voi tulla rekisteröidyn tavaramerkin tunnuksesta, ympyröidystä R:stä. Merkitäänkö pääte ennen vai jälkeen ®:n ja tuleeko kaksoispistettä vai ei? Useimmiten ®-merkin voi jättää kokonaan pois, kuten esimerkiksi tässä artikkelissa on tehty. Joskus tavaramerkin haltija kuitenkin haluaa ®-merkin näkyvän omassa mainonnassaan. Tällöin ® kirjoitetaan vasta taivutuspäätteen (ja mahdollisten omistusliitteiden ja liitepartikkeleiden) jälkeen, sillä onhan sana sama sana kaikissa taivutusmuodoissaan. Taivutetaan siis esimerkiksi maista Coca-Colaa®, hoitona käytetään Aspirinia®. On hyvä, jos tuote- tai toiminimi on asultaan sellainen, että sitä on muutenkin helppo taivuttaa.

Miten ®-merkin voi tuottaa

Web-sivulla (HTML:ssä) voidaan ®-merkki esittää ns. entiteettinä ® tai kirjoittaa "sellaisenaan", kunhan käytetty koodaus on ISO Latin 1 (eikä esim. DOS- tai Mac-koodi).

Useimmissa Windows-ohjelmissa voi ®-merkin kirjoittaa Alt-menetelmällä: Alt 0174. MS Wordissä toimivat myös Ctrl Alt R ja (R).

Mac-merkistössä ®:n koodiarvo on 168 (desimaalisena).

Hätätilassa, esimerkiksi silloin, kun merkistö on rajoittunut, voidaan ehkä käyttää korvikkeena suluissa olevaa R-kirjainta, (R). Tällaista käytäntöä esiintyy mm. dokumenteissa, jotka on kirjoitettu vain Ascii-merkistöä käyttäen. Voi kyllä kysyä, onko notaatio riittävän selvä ilman selityksiä eli täyttääkö se yksinään vaatimuksen sen ilmoittamisesta, että kyseessä on tavaramerkki. Karkeasti ottaen voi sanoa, että nykyisin ®-merkki on luotettavasti esitettävissä silloin, kun ns. skandit (äåöÅÄÖ) ovat, joten normaalissa suomenkielisessä viestinnässä (ja esim. englanninkielisillä Web-sivuilla) on syytä käyttää sitä eikä korvikkeita.

Rekisteröimättömiä tavaramerkkejä koskevat maininnat

Jos tavaramerkki on vakiintunut mutta rekisteröimätön, ei edellä käsitelty velvollisuus koske sitä. Eri asia sitten on, että rekisteröimätöntäkään tavaramerkkiä ei saa käyttää tavaramerkkilain vastaisesti tavaroita kaupattaessa. Mutta silloin, kun vain kerrotaan tavaroista, on kirjoittajan omassa harkinnassa, haluaako hän mainita, että kyse on tavaramerkistä. Usein tämä on lukijalle hyödyksi etenkin silloin, kun nimen tavaramerkkiluonne ei ole yleisesti tunnettu vaan sitä saatetaan pitää yleisnimenä.

Ilmoitettaessa, että kyseessä on tavaramerkki yleisesti (siis käytännössä lähinnä silloin, kun se ei ole rekisteröity), käytetään usein symbolia, joka koostuu kirjaimista TM yläindeksityyliin esitettynä. Tämä symboli sisältyy erillisenä merkkinä useisiin merkistöihin, esim. Unicodeen merkkinä TRADE MARK SIGN (U+2122) ja ns. Windows-merkistöön koodipositiossa 153 (desimaalisena). Esimerkiksi Web-sivuilla ei ole mitään yleisesti hyvää tapaa esittää tätä merkkiä; ks. dokumenttia Mikrojen merkistöjen aiheuttamista ongelmista Webissä. Tilanteesta riippuu, millaista muuta ratkaisua käytetään - vai vältetäänkö koko merkkiä ja sanotaan asia sanoin.

Esimerkiksi sellaisen ratkaisun käyttö HTML:ssä kuin <sup><small>TM</small></sup>, joka näyttää sinun selaimellasi tänään tältä: TM, ei ole hätäratkaisu tai korvike vaan vaihtoehto. Edellä mainittu Unicode-merkki U+2122 on Unicode-standardin mukaan ns. kompatibiliteettimerkki, joka määrätyssä mielessä vastaa merkkiyhdistelmää TM yläindeksityylillä esitettynä.

Tehtäessä esim. vain paperilla julkaistavaa dokumenttia Windows-ympäristössä ei ongelmaa ole: useimmissa Windows-ohjelmissa toimii ns. Alt-menetelmä: Alt 0153. MS Wordissa merkin saa aikaan myös yhdistelmällä Ctrl Alt T. Mutta näin tuotettua symbolia siis ei pidä panna Web-sivulle, kirjoittaa normaaliin meiliviestiin ("sähköpostiin") tms.