RETKIVARUSTEITA KESÄKÄYTÖSSÄ

Koska joitakin tuotenimiä esiintyy tekstissä, niin totean nyt heti: TÄMÄ EI OLE MAINOS TAI MAKSETTU ILMOITUS !

----------------------------------------------------------------

Kirjoittanut Tero Ahtee, versio 1.0 kesäkuu 1993.

Kommentteja ja lisävinkkejä tähän juttuun ovat antaneet myös Arto T. J. Kojo, Timo Kiravuo, Mikael Niku ja Heikki Karinen.

Versio 1.0b 09.02.1994: muokattu tekstiä

----------------------------------------------------------------

KESÄ TULEE, OLETKO VALMIS LÄHTEMÄÄN MAASTOON VARUSTEINESI ?

Keikkakausi on jo hyvässä vauhdissa, mutta vielä ehtii tarkistamaan varusteensa ennen loppukesän ja syksyn kovia koitoksia.

Näin alkukesällä kannattaa tutkia kantolaite ja puku tarkkaan ikävien yllätysten varalta (ellet tarkasta niitä jokaisen keikan jälkeen). Ovatko saumat ehjät, onko pahoja kulumia ? Nyt on hyvä korjata tällaiset asiat, ikävämpää on havaita ne vasta maastossa.

Esitän tässä muutamia omia mietteitäni jotoksilla käytettävistä varusteista. Varmasti muitakin hyviä käyttötapoja ja varusteita löytyy.

***** PARAS VARUSTE ON SELLAINEN, JOTA OSAAT KÄYTTÄÄ HYVIN JA JOKA SOPII KÄYTTÖÖSI. RIIPPUMATTA SIITÄ MITÄ ALAN LEHDET JA "GURUT" SANOVAT. *****

Päähine:

tämä on hyvin henkilökohtainen ratkaisu. On lippalakkia, lierihattua, barettia, venelakkia eli suikkaa,... Itse pidän eniten lippalakista, koska se varjostaa silmiä auringossa ja suojaa hieman silmiä kuljettaessa risukossa. Silmälasien käyttäjät arvostavat lippaa ainakin sateella. Päähinettä on hyvä käyttää kesät talvet. Joissakin lippalakeissa on myös käännettävät korvalliset sisäpuolella (USA:n ja Suomen armeijan kenttälakit).

Hyttyshuppu:

en ole kokeillut. Voisi olla hyväkin varuste. Pystyy tekemään itsekin.

Hyttyshattu:

siis sellainen kiinalainen kahdenkympin metallirenkailla varustettu. Erityisen hyvä pitää nukkuessa päässä makuupussissa, toimii varmemmin kuin voiteet, hyytelöt, nesteet ja sumutteet (paitsi pikkumäkäräisiä vastaan) ! Hieman hankala kuljettaa, mutta kyllä se rinkan ison taskun sivussa selkää vasten pysyy ehjänä. Irtoverkkoa olen aikaisemmin kokeillut nukkuessa lippalakin päällä, mutta tuo valmishattu on helpompi pitää irti kasvoista.

Toinen vaihtoehto on vastaavan hintainen hyttyshattu ilman tukilankoja. Tällöin kannattaa käyttää (pitkälippaista) lippalakkia tai lierihattua hyttyshatun alla, jotta verkko pysyy irti kasvoista.

Hyttyskarkotteina roll-on, hyytelö tai hyttyspyyhkeet ovat parhaita niiden helposti kontrolloitavan levityksen takia. Onpa joskus koemielessä kasteltu hyttyskarkotenesteellä tavallinen kosteuspyyhe; karkotteenlevitys onnistui hyvin. Aine haihtuu iholta hien mukana mutta pysyy pidempään vaatteissa.

Kaulaliina:

hyvä tuulisella ilmalla, estää roskien putoilemista kauluksesta sisään niskaan metsässä. (Amerikkalaismallista verkkokaulaliinaa voi käyttää kasvonaamiona erikoiskeikoilla.)

Aurinkolasit:

suojaavat silmiä myös oksilta ja risuilta. Kippuramalliset sangat pysyvät hyvin päässä kovassakin menossa. Kotelon tulee olla tukeva, jotta lasit pysyisivät ehjänä kun et käytä niitä. Myös vesistöjen äärellä kannattaa käyttää aurinkolaseja kirkkaalla ilmalla.

Henkselit:

ehdoton varuste suomalaiselle miehekkäälle ruumiinrakenteelle (pisaravartalo). Valitse sellaiset, jotka todella pysyvät kiinni ja olkaimet ovat leveät (hinta saattaa olla lähelä sataa markkaa). Nappi- tai nipsutinkiinnityksellä ei ole väliä, kunhan ne eivät irtoa kriittisellä hetkellä.

Paidat:

täysin makuasia. Itse käytän verkkopaitaa aluspaitana kesät talvet. Kuumalla ilmalla hihat on voitava kääriä helposti ulos, ja kaulusta avattava. Liikkumavaraa on oltava, pituutta riittävästi. Mielellään taskujakin.

Takki ja housut:

malleja on lukemattomia. Tärkein on löytää sellainen kuosi, josta pitää. Yksi täysin suljettava (vetoketju, tarraläppä tms.) tasku tulisi olla henkilöpapereille, rahoille ja avaimillekin. Kuka tahansa pystyy itse virittelemään asua jonkin verran, lisäämään povitaskun yms. Eri värejä ja maastokuvioita voi sen jälkeen alkaa etsimään. Nykyisin monissa takeissa on nappien sijasta kaksisuuntainen vetoketju, eikä se olekaan mikään hullumpi ratkaisu (itse epäilin sitä ensin, mutten nyt enää vaihtaisi pois). Taskujen tulee olla tilavia, ja sellaisissa paikoissa etteivät rinkan viillekkeet tai lantiovyö tai oma vyö estä taskuilla käyntiä. Hupun käyttö takin kanssa on kätevää, mm. tuulisella tai muuten kylmällä säällä.

Housujen kuten tietenkin takinkin tulee olla todella väljä, että alle mahtuu kylmällä lisävaatetusta ja että liikkuminen on vapaata. Hihoissa ja lahkeissa säädettävä avautuminen (esim. tarranauha) olisi hyvä.

Kaverin kokemusten mukaan halpahallin kiinalainen maastopuku on kesällä kuuma ja talvella kylmä. Se siirtyikin yhden jotoksen jälkeen remonttiasuksi. Samalla kaverilla ohut kiinalainen sadepuku hajosi riekaleiksi ensimmäisellä jotoksella (lopuista paloista ei saanut tehtyä edes sadelahkeita !).

Käsineet:

kannattaa käyttää kesät talvet. Suojaa likaantumiselta, naarmuilta ja rakoiltakin. Nahkapintaiset kestävät kulutusta, halvat "nyppyläkäsineet" ovat ilmavia kuumana kesäpäivänä mutta sateella kastuvat heti läpimäriksi. Tavalliset työhanskat (kumitetuilla kämmenilläkin löytyy) sopivat aivan hyvin, etsi itse oma suosikkimallisi valtavasta tarjonnasta. (Muista AIDS-suojaus jotosten ensiapurasteilla.) Halpahalleista tai markkinoilta voi löytää halvalla sopivia työhanskoja.

Sormettomat kynsäkkäät ovat oivalliset kylmillä ilmoilla. Sellaiset voi tehdä itsekin vaikka "nypylähanskoista" leikkaamalla sormet pois.

Pohjalliset:

urheilujalkineisiin ja sappaisiin on saatavissa muotoiltuja pohjallisia. Ne pitävät kosteanakin muotonsa, eivätkä rutistu saappaissa. Maun mukaan voi näiden alla pitää ohuita pohjallisia. Pohjallisilla ja sukilla voi rajattomasti säädellä jalan kokoa kengässä (hyvä talvella). Ilman pohjallisia ei kannata lähteä maastoon. Pitkillä (viikon ja yli) reissuilla voi jopa ottaa varapohjalliset mukaan.

Sukat:

aina kahdet sukat jalkineisiin. Idea on se, että sukat hankautuvat toisiaan vasten, eikä jalka hankaannu sukkaa vasten (tuloksena rakkoja). Itse suosin paksupohjaisia sukkia (esim. huopapohjasukat), koska jalkani hikoilevat paljon. Villasukkana voi olla ohut tai paksu, riippuen allussukan paksuudesta ja jalkineen väljyydestä. Jalka ei saa hölskyä liikaa saappaassa, mutta ei myöskään olla liian tiukalla. Keikoilla pidän yleensä mukana kaksia eri paksuisia sukkia. (Kerran otin syysjotokselle vahingossa mukaan kahdet ohuet villasukat. Lauantaiaamuna piti vetää molemmat ohuet villasukat jalkaan, jottei saapas hölskyisi. Vähän oli tiukkaa mutta jalat selvisivät reissusta hienosti.)

Erikoisvirityksiäkin löytyy, eräs kaverini on hyvällä menestyksellä käyttänyt jalassaan ohuita naisten nailonisia nilkkasukkia. Se "liimautuu" jalkaan, ja luistaa seuraavassa sukassa. Ei koskaan rakkoja. Rakkojen syntyminen ja muut jalkavaivat ovat muuten hyvin yksilöllisiä, joten etsi itse oma suosikkiyhdistelmäsi (sukat/pohjalliset) äläkä luovu siitä helpolla.

Sukilla ja pohjallisilla voi rajattomasti säädellä jalan kokoa kengässä. Kokeile itse, etsi sopiva yhdistelmä. Suutarinliikkeissä on yleensä hyvät valokoimat pohjallisia.

Jalkineet:

mielestäni kumisaapas on ympärivuotinen jalkine suomalaisessa maastossa. Maihinnousukenkien kannattajat ovat oma joukkonsa, no onhan kauniina kesäpäivänä kiva tallustella kankaalla kevyillä varsikengillä. Mutta kun tulee vastaan suo, tai alkaa sataa... tuskin on tuullut rasvattua/hoidettua varsikenkiä riittävästi. Tämä on yksi ikuinen kiistelyn aihe, joten ei siitä sen enempää.

Kumisaappaita on lukemattomia eri malleja, kotimaisia ja ulkolaisia. Mielestäni saappaan tulee olla varreltaan tukeva ja pohjastaan riittävän paksu (vaikka painoa olisikin hieman enemmän). Esim. Partiosaappaissa on enemmän vahvennuksia kuin Kontiosaappaassa, pohjakuviokin on karkeampi. Ohutvartisissa (luonnonkumi) saappaissa varren saa rullattua helposti, mutta varsi ei tue edes nilkkaa. Varren pituuksiakin löytyy moneen lähtöön, niin ja tietenkin värejä.

Saappaan varren kääntäminen heikentää vartta taitekohdasta. Samoin pitää välttää liian lähellä nuotiota kuivaamista. Kuumuus haurastuttaa kumia nopeasti. Mielestäni paras asento kuivata saappaat nuotiolla on lappeellaan eli pitkänään maassa pohja nuotioon päin (tosin tämäkin on monesti makuasia).

Kumisaappaita kannattaa käsitellä silikonilla (sama aine kuin mitä käytetään esim. auton ovien kumitiivisteisiin pakkasella) silloin tällöin haurastumisen hidastamiseksi. Kirkas auringonvalo "rappeuttaa" kumia.

Sadevarusteet:

sadelahkeet ovat ehdottomat. Vaikkei sataisi, kesän aamukasteinen heinikko kastelee polvet läpimäräksi jo viiden metrin kävelyn jälkeen. Sadelahkeet on helppo tehdä itsekin. Sadelahkeiden tulee olla riittävän väljät (lue: ilmavat).

Sadeviittoja on niin monen mallisia, että sadetakkia tuskin enää kannattaa käyttää. Valitse itse oma suosikkisi käyttötarkoituksen mukaan (myös pyöräilykäyttö tms.).

Erikoisia virityksiä ovat mm. sadehihat (rinkka suojaa selkää) ja hartioiden sadesuoja (miniviitta) tihkusaateella. Rinkan sadesuojaa tarvitsee vain pitkäaikaisessa kaatosateessa. Materiaalivaihtoehtoja on usein kaksi; tuulikankainen kevyt malli ja muovitettu painava mutta todella vedenpitävä kangas.

Eräs kaverini toi minulle ulkomaanmatkoiltaan kevyen amerikkalaisen "army style" PVC-sadeviitan, kolmannella käyttökerralla se repesi pääaukosta eikä sillä tehnyt enää mitään. Varo siis kaukoidän halpatuontijäljitelmiä.

Vanhetessaan hyväkin materiaali alkaa päästää vettä lävitseen, ainakin saumoista. Erilaisia aineita kankaan käsittelyyn löytyy alan kaupoista. Ainakin saumat kannattaa käsitellä ennen pitkää.

Muuta:

kuljeta aina vähintään litra puhdasta vettä mukanasi. Ei Suomessa janoon kuole, mutta eipä sitten majoittumisvaiheessa tarvitse alkaa etsiskellä ojaa tai järveä. (No tietenkin kun aletaan lähestyä leiripaikkaa, täytetään vesikassi tai ohut muovinen taiteltava vesikannu (5-10 litraa), sekä kerätään sytykkeet nuotioon.)

Kompassi on AINA syytä pitää mukana (ja varakompassi (voi olla pelkkä kompassirasia) rinkassa). Vaikka olet lähdössä lyhyelle retkelle kauniilla säällä, voi palatessasi olla sumuista tai pimeää. Kompassihan on aina kiinni jossakin putoamisen ehkäisemiseksi (esim. napinlävestä lenkissään). Kynätaskulamppu kannattaa kiinnittää narulla taskun läppään tms. Samoin voi menetellä linkkuveitsen ja pillin kanssa. Muovinen pelastusliivin puhalluspilli on myös hyvä pitää aina mukana, hinnat ovat alle viitosen (jouduin hankkimaan omat pillini Turusta, kun en Tampereelta löytänyt venetarvikeliikkeistä !).

Ensiaputarvikkeita ja pikkutavaroita voi kuljettaa jossakin rasiassa (peltirasia, pakastepurkki tms. vedenpitävä). Mukana tulisi olla tuttuja ja kokeiltuja lääkkeitä; nopeavaikutteista särkylääkettä (esim. Ketorin), lievempää kuumetta laskevaa särkylääkettä (esim. Burana (2x Burana 400 = Burana 800 ja kipu lähtee !) tai Ibusal), ripulilääkettä (esim. Imodium), flunssalääkettä (esim. tabletteina Coldrex tai Fortal, jauheena Finnrexin). Laastaria, vedenpuhdistustabletteja (esim. Puritabs, Micropur), pilaantuneen ruoan jälkivaikutuksiin hiilitabletteja, huulirasvaa, (vedetöntä) vaseliinia hiertymiin, neulaa ja lankaa korjauksiin, muutama hakaneula. Peilinä kannattaa käyttää viestityspeiliä eli (tärähdyksenkestävää) kiillotettua peltiä (peilin käyttökohteina mm. roskan poisto omasta silmästä).

Luonnollisesti tulitikkuaski pakataan mini-minigrip-pussiin, ja niitä pidetään muutama aski eri paikoissa taskussa ja rinkassa. Sytytyspaloja on tarjolla monenlaisia, ja itsekin niitä voi tehdä.

Karttapussina (A4 valokopio) on kahden litran Minigrip-pussi ehdoton.

WC-paperia rulla mukaan (muovipussissa), se sopii mm. laiskalle henkilölle ruoka-astioiden tiskaukseen.

****************************************************************

VARUSTEIDEN HANKINNASTA;

Pääsääntö:

köyhällä ei ole varaa huonoon. Osta kerralla kunnon varuste halvan jäljitelmän sijaan, niin se palvelee sinua vuosikausia.

Kaikkien varusteiden kohdalla on eri "koulukuntia", joiden mukaan jokin tietyn tyyppinen varuste on se ainoa oikea. Tällaisia ikuisia kiistelynkohteita ovat mm. putkirinkka vastaan anatomic-tyyppi, untuvapussi vastaan keinokuitutäyte, gore-tex, fleece jne. vastaan muut uudet materiaalit. Nämä varusteasiat liikkuvat makuasioiden arvioinnin tasolla, se paras varuste on sellainen, jonka tunnet sopivan käyttöösi.

RINKKA

Rinkan hankinnassa korostan itse mm. vankkaa rakennetta, työn laatua ompelusaumoissa ja kiinnityksissä, taskujen lukumäärää ja kokoa (iso termospullo tai 1,5 litran juomapullo), pakkaamisen ja purkamisen helppoutta irrottamatta läpän hihnoja. Eräs periaatteellinen ero on läpän kiinnitys; voiko pussista ottaa tavaroita helposti irrottamatta läpän kiinnitysremmejä. Toinen iso ero on lukkojen rakenne (toimintaperiaate) ja materiaali; muovia vai metallia (vaikka kestävyys on nykyään jo yhtä hyvä).

Tunnelitaskut sivuissa alkavat olla jo vakio-ominaisuus. Suutarilla tai vastaavassa pikkupajassa voi rinkkaan teettää haluamiaan lisävirityksiä, mm. lisää kiinnityslenkkejä tai taskuja.

On sanottu, että putkirinkka sopisi pidemmille matkoille ja painavemmille varusteille. Putkirinkaan voi kyllä helpommin kiinnittää ulkopuolista kuormaa.

Kannattaa muistaa, että korjaus ja varaosien saanti on kotimaisilla varusteilla ulkomaisia parempi (ellei firma mene konkurssiin).

MAKUUPUSSI

Makuupussissa mielestäni hyviä ominaisuuksia ovat pitkä vetoketju, jalkopäässä kosteus/kipinäsuoja, pääosan aukon koon säätömahdollisuus, leveys hartioiden kohdalta, ei läpitikattu rakenne, paloaehkäisevä pintakangas. Untuva kestää paremmin tiukkaan pakkaamista kuin keinokuitu, untuva ei syty helposti, untuva saattaa olla jopa kevyempää kuin keinokuitu. Untuvan pesu taas on hankalampaa. Untuva kestää kosteutta huonommin kuin keinokuitu.

Makuupussia tulisi pestäkin silloin tällöin. Hankaluutena on vain löytää firma, jolle uskaltaisi antaa pesutehtävän, kotimainen pussivalmistaja huoltaa vain omia pussejaan. Kotipesussa tulisi pesukoneen vetoisuuden olla yli 7 kiloa (kuulemma pussin kannalta paras pesutapa). Pussilakanaa voi kuulemma käyttää suojana pesussa. Korjaus ja huolto ovat kotimaisilla pusseilla hyvin saatavilla.

MAKUUALUSTA

Paksuus on ratkaiseva. Talvella paksummasta (yli 10 mm) on etua, kesällä käy ohuempikin. Tarkoituksena on ensisijaisesti kylmän maan eristäminen nukkujasta, toisena vasta tulee pehmyys.

Paksu makuualusta ja ohut makuupussi on mielestäni parempi vaihtoehto kuin ohut makuualusta ja paksu makuupussi. Nukkujan ja maan välissä oleva osa makuupussista puristuu tiiviiksi ja siten huonosti lämpöä eristäväksi; hyvä makuualusta eristää kylmän maan nukkujasta.

Solumuovisen makuualustan saa 20-100 markalla, materiaaleissa ei ole suuria eroja (kalliissa makuualustassa saattaa olla luistamattomampi pinta).

Jollei kaupasta löydy mieleistäsi (pituus/leveys) mallia osta solumuovia metritavarana (eri paksuuksia löytyy, leveys yleensä 150 cm) ja leikkaa itse itsellesi sopiva alusta !

Itse käytän talvella 15 mm:n alustaa leveydellä 75 cm, kesäalustan paksuus on 10 mm ja leveys 65 cm. Pituus on 200 cm vaikka en sentään niin pitkä ole; mutta eivätpä jalat ole maata vasten ("normaalipituisenkin" makuupussin jalkopää jää helposti normaalipituisen makuualustan ulkopuolelle ja likaantuu). "Ylileveän" makuualustan kuljetus reissussa ei ole niin hankala ongelma kuin ensi alkuun voisi kuvitella (tottumuskysymys).

Ilmatäytteiset uudenlaiset makuualustat ovat kalliita (300-500 mk) ja painavia mutta pehmeitä. Reikiäkään ei niihin tule kovin helposti (mutta kuitenkin jos oksa tai kivi jää pahasti alle). Monet vanhemman polven retkeilijät käyttävät näitä.

Teksti: Tero Ahtee


Gore-tex = huokoinen polytetrafluorietyleeni-kalvo, jokainen huokoinen on 20 000 kertaa pienempi kuin vesitippa mutta 700 kertaa suurempi kuin vesimolekyyli.

Hollofil = polyesterivanun tavaramerkki jossa kuidussa on kaksi sisäistä ilmakanavaa.

Quallofil = dacron/polyesterivanun tavaramerkki jossa kuidun sisässä on neljä reikäkanavaa.

Thinsulate = tavaramerkki mikrokuidun täytölle olefin/polyesteriin.


jotosvarusteita

talviretkivarusteita


Tämän sivun muokkasi: Tero Ahtee, tensu@cs.tut.fi.

Tämä sivu = http://www.cs.tut.fi/~tensu/kesaretkivar.html