RETKIVARUSTEITA TALVIKÄYTTÖÖN

Koska joitakin tuotenimiä esiintyy tekstissä, niin totean nyt heti: TÄMÄ EI OLE MAINOS TAI MAKSETTU ILMOITUS !

----------------------------------------------------------------

Kirjoittanut Tero Ahtee. Versio 1.0 = 09.01.1994.

Lisäkommentteja on antanut Veli-Matti Junkkari.

Versio 1.1 = 22.09.1999, Tero Ahtee.

Varmasti muitakin hyviä käyttötapoja ja varusteita löytyy.

----------------------------------------------------------------

TALVI TULEE, OLETKO VALMIS LÄHTEMÄÄN MAASTOON VARUSTEINESI ?

Talvinen keikkakausi alkaa olla jo hyvässä vauhdissa, mutta vielä ehtii tarkistamaan varusteensa ja hankkimaan uutta ennen lopputalven kovia koitoksia.

Jo ennen keikkakautta kannattaa tutkia kantolaite, puku ja muut tärkeimmät varusteet (sukset, sauvat, ahkio) tarkkaan ikävien yllätysten varalta (ellet tarkasta niitä aina jokaisen keikan jälkeen). Ovatko saumat ehjät, onko pahoja kulumia ? Nyt on hyvä korjata tällaiset asiat; ikävämpää on havaita ne vasta maastossa ja koettaa kylmässä tuulessa ja tuiskussa tehdä ensihuolto.

Esitän tässä muutamia omia mietteitäni talvisilla jotoksilla käytettävistä varusteista.

***** PARAS VARUSTE ON SELLAINEN, JOTA OSAAT KÄYTTÄÄ HYVIN JA JONKA OLET KÄYTÄNNÖSSÄ TODENNUT SOPIVAN KÄYTTÖÖSI. RIIPPUMATTA SIITÄ MITÄ MYYNTIHENKILÖT, ALAN LEHDET JA "GURUT" SANOVAT. *****

PÄÄHINE: tämä on hyvin henkilökohtainen ratkaisu; pipo, talvilippalakki, karvahattu, rakennuskypärän sisähuppu, kommandopipo,...

Pipo on kaikkein käyttökelpoisin, koska niitä löytyy useita eri mallisia ja materiaalivaihtoehtojakn on. Materiaalit voidaan jakaa villaan, akryyliin ja sekoiteaineisiin. Kaikissa on ongelmana tuulen pitävyys. Se on yleensä ratkaistu pipon sisällä tai päällisen ja vuorin välissä olevalla kankaalla (esim. flanellia). Vuori ja päällinen voivat siis olla eri materiaaliakin.

Villa on lämmin kovilla pakkasilla ja kosteanakin, akryyli taas on kylmä vähän joka säällä, sekoitekankaat siinä välissä.

Hiihtäjillä näkyy pipoja joiden takaosa on etuosaa pidempi; se suojaa hyvin korvia ja niskaa.

Kommandopipoihin pätee edellinen materiaalin suhteen. Malleista mielestäni kolmeaukkoinen on paras. Suu vaatii oman aukkonsa, koska muutoin hengitys huurruttaa/kastelee pakkasella pipon ikävästi siltä kohtaa (tosin olen kuullut ettei tämä olisi kaikilla ongelmana...?).

Yleensäkin nenän kautta hengittäminen talvella lämmittää sisäänhengitysilman paremmin kuin suun kautta haukkominen (se on siis terveellisempää).

Jos haluat käyttää muodikasta pipoa voit tarvita korvaläppiä. Huomaa että korvaläpissä on eri kokoisia korvan peitto-osia.

KAULALIINA: ehdottoman tarpeellinen kylmällä. Kaulaliinalla voi hyvin säädellä hikoilua. Villaa vai sekoitemateriaalia; katso kohtaa pipo. Itse suosin villaa kovilla pakkasilla ja akryylia lämpimämmällä.

KAULURI: kaulaliinan vaihtoehto (nykyisin mm. SA int), mutta lämmön säätelymahdollisuuksia ei ole. Pysyy kyllä aina paikoillaan.

BALACLAVA ELI "PUTKI": monikäyttöinen päähine, käytännössä 40-50 cm:n mittainen venyvästä materiaalista ommeltu putki. Se toimii mm. kaulurina, pipona tai korvia ja poskia suojaavana huppuna, tilanteen mukaan. Itse pidän syyskauden reissuilla ohutta balaclavaa; jos tuulee tai on muuten kylmä niin rullattuna kaulassa, yöllä taitan ja pyöräytän sen kaksinkerroin pipoksi makuupussiin.

Kannattaa kokeilla sekä kaulaliinaa, kauluria että "putkea" ja valita tilanteen mukaan sopivin.

AURINKOLASIT: muista AINA Lapissa ja keväthangilla. Kippuramalliset sangat pysyvät hyvin päässä kovassa menossa. Kotelon tulee olla tukeva, jotta lasit pysyisivät ehjänä kun et käytä niitä.

Kerran huhtikuun lopulla hiihtelin Saanan laelle (reissu kesti vain nelisen tuntia) ja aurinkokin siinä paisteli. Aurinkolasit olivat päässä eikä mitään ongelmia ollut (no ilman aurinkolaseja ei kyllä näkisi edes lasketella alas kun kinosten reunoja ei näkyisi). Seuraavana päivänä huomasin että naama oli palanut (mutta silmät olivat aivan kunnossa) !

LASKETTELIJAN LASIT: varsinkin tuulisilla aukeilla (mm. tuntureilla ja meren jäällä) ehdottomat. Tarkista onko laseissasi myös UV-suojausta aurinkolasien tapaan viiman suojauksen lisäksi (yleensä on jonkinlainen "suodatus"). UV-säteilyhän on silmälle "näkymätöntä" mutta haitallista (pilvisellä "ei-kirkkaalla" säällä pupillit ovat auki ja saavat "liikaa" säteilyä ilman suojalaseja). Tutki miten hyvin "ilmastoituja" lasit ovat, hiestyessä huuruiset lasit vain harmittavat (onhan toki olemassa huurtumisen estoaineita, en ole kokeillut).

HENKSELIT: ehdoton varuste suomalaiselle miehekkäälle ruumiinrakenteelle (pisaravartalo). Valitse sellaiset, jotka todella pysyvät kiinni ja olkaimet ovat leveät (hinta saattaa olla lähellä sataa markkaa). Nappi- tai nipsutinkiinnityksellä ei ole väliä, kunhan ne eivät irtoa kriittisellä hetkellä.

PAIDAT: täysin makuasia. Itse käytän verkkopaitaa alimmaisena kesät talvet. Aluspaitana pidän urheilijoita ja metsureita varten kehitettyjä alusasuja. Tuon hengittävän aluspaidan päällä pidän pitkähelmaista flanellipaitaa (mallia VPu).

Liikkumavaraa paidoissa on aina oltava, ja helmassa (selässä) pituutta riittävästi. Mielellään suljettavia taskujakin. Hihansuissa resorit estävät lämmönhukkaa.

Aina kannattaa pitää varapaitaa (varapaitoja) mukana ! Illalla kuivat alusvaatteet päälle ja makuupussiin, mikäpä sen mukavampaa. Kosteilla vaatteilla tuloksena on vain kostunut makuupussikin - kylmä siinä tulee ja nukkuu huonosti. Aamulla taas kosteat vaatteet (jollei kuivatettu nuotiolla tms.) päälle, ne kuitenkin hikeentyvät päivän mittaan.

ALUSASUT: Periaatteena on pitää ihoa vasten kosteutta eli hikeä läpäisevä vaatekerros, joka päällä ei tule "märän paidan tunnetta". Seuraava kerros sitten imee sitä kosteutta. Samanlaisia kerrastoja ja välipaitoja kannataa silmäillä kaupoissa.

Materiaaleista polyamidi (nailon) ja polyesteri ovat tekokuituja (no sen olet kyllä vähintää jo arvannut).

Yleisin materiaali kosteutta läpäisevissä alusasuissa (kaksiosainen tai umpihaalarimallinen) on polypropeeni. Se ei siedä kuumuutta, pesu alle 60 asteen lämmössä.

First-lämpöasun materiaali on 55 % puuvillaa ja 45 % polypropyleeniä. Ideana on, että sisäpinnalla polypropyleeni läpäiseen hien, joka imeytyy ulkopinnan puuvillaan.

Ullfrotten asujen materiaali: 50 % villaa, 35 % polyesteriä ja 15 % polyamidia. Eli puolet villaa ja puolet tekokuitua.

Myös ruskovilla-alusasut (merinovillaa) ovat hyviä. Ne täytyy vain pestä kertaalleen ennen käyttöä (kaveri veti asun suoraan päälleen reissuun, ja hieman liioitellen hän haisi metrin verran vastatuuleen !). Suora lainaus mainostekstistä: "Villa-asu lämmittää. imee kosteutta ja hikeä, on joustava eikä edes kosteanakaan liimaannu iholle. Se pystyy huolehtimaan ihon eritteistä ja kuona-aineista. Villa-asu pysyy näin käyttökelpoisena jopa useita viikkoja kestävän erävaelluksen aikana."

Lämpö(väli)asuissa eli lämpöpuserossa ja -housuissa materiaalina on usein polyamidi/polyesteri/tekoturkis.

Hyviä piirteitä ovat resorit lahkeissa ja hihansuissa sekä peukaloaukko tai vastaava (hyvä olla myös villapaidassa).

(Vinkki: keväisin metsuritarvikeliikkeiden alennusmyynneistä voi tehdä hyviä löytöjä talviretkeilyyn.)

ALUSHOUSUT: talven kylmällä ei ole sama mitä pidät jalassasi. Itse suosin "tupletteja", joissa on pitkät alushousut ja pikkuhousut yhdistetty. Monet pitävät tavallisten pitkien alushousujen päällä tuulenpitäviä shortseja tai jopa uimahousuja viimaa vastaan. No haittapuolena on ettei tarpeilla ole sitten helppo käydä. Urheilijoiden alusasuista löytyy myös monenmallisia vaihtoehtoja.

Lyhyitä alushousuja voi pitää pitkien alushousujen alla. Kun olo alkaa käydä tunkkaiseksi tarvitsee vaihtaa vain lyhyet housut.

TAKKI JA HOUSUT: malleja on lukemattomia. Tärkein on löytää sellainen kuosi, joka on toimiva ja josta pitää. Yksi täysin suljettava (vetoketju, tarraläppä tms.) tasku tulisi olla henkilöpapereille, rahoille ja avaimillekin. Kuka tahansa pystyy itse virittelemään asua jonkin verran.

Syksy- ja talvikäytössä suosin itse sarkaa, koska se sietää kosteutta hyvin. Eräänä itsenäisyyspäivän viikonloppuna olin keikalla, kun lauantai-iltana alkoi sataa räntää joka muuttui aamuyöllä vesisateeksi. Sarkapuku kastui täysin, muttei se silti tuntuut kylmältä. Kaverit joilla oli maastopuku tai toppatakki värjöttelivät kylmissään ! Gore-tex-takki piti myös osan kosteudesta ulkona.

Tosin mitä erilaisimpia uusia materiaaleja on makkinoilla. Polyesterimikrokuidun (markkinointinimenä mm. fleece) ideana on pitää lämpö sisällään mutta päästää kosteus (hiki) ulos. Gore-texin ideana on päästää kosteus (hiki, vesihöyry eli vesimolekyyli) ulos mutta pitää vesi (sade, vesipisara) ulkona; tämä onnistuu mikrokuitukankaan sekä vesimolekyylin ja vesitipan erilaisen koon ansiosta.

Thinsulate-materiaali puolestaan koostuu mikro-ohuista kuiduista ja se sitoo ilmaa enemmän kuin muut materiaalit - ja sehän lämmittää.

Taskujen tulee olla tilavia ja sellaisissa paikoissa etteivät rinkan viillekkeet tai lantiovyö tai oma vyö estä taskuilla käyntiä. Taskuja tulee voida käyttää helposti käsineet kädessä. Hupun käyttö takin kanssa on kätevää, mm. tuulisella säällä tai naamioiduttaessa nopeasti. Lisätuulensuojaa tarvitsee usein kesälläkin.

Takissa voisi olla paljon kiristysremmejä (hihansuut, helma, pääaukko,...) jos oleilee tuulisilla alueilla.

Housujen kuten tietenkin takinkin tulee olla todella väljä, että alle mahtuu kylmällä lisävaatetusta ja että liikkuminen on vapaata. Hihoissa ja lahkeissa säädettävä avautuminen (esim. tarranauha) olisi hyvä. Joissakin housumalleissa on korotettu selkäosa kylmyyttä vastaan.

Avohaalarimalliset housut ovat varteenotettava vaihtoehto. Niitä olen nähnyt ainakin sarkaisena ja toppakankaisena. Kannattaa vilkuilla lasketteluvarustekauppojen alennusmyyntejä.

TAUKOVAATETUS: talvella näitä tarvitaan. Oma suositukseni koostuu armeijan vaatemalleista: sissitakki ja pakkaspuvun (avohaalarimalliset) housut. Ylimääräiset kuivat käsineet on myös mukava ottaa rinkasta käsiin tauon ajaksi. Myös väljä pilkkihaalari on oivallinen taukovaate, tilaa ei vie enempää kuin toppatakki ja -housut, selkä pysyy aina peitossa ja huppukin on hyvä juttu, ja on nopea pukea päälle.

Onko täyte untuvaa vai keinokuitua on taas makuasia käytön mukaan.

Lukusia erimallisia liivejäkin on saatavilla, ja eri materiaaleilla.

KÄSINEET: kannattaa käyttää vaikkei oliskaan kylmää (monet eläkeikäiset vaeltajat syyttävät kopperoista kouristaan nuoruuden uhmaansa). Suojaa likaantumiselta, naarmuilta ja rakoiltakin. Nahkapintaiset kestävät kulutusta. Kumitettu pinta taas hylkii kosteutta.

Päällimmäiseksi joka tapauksessa pitkävartiset rukkaset materiaalista riippumatta, ja alle sormikkaat tai kynsikkäät tarpeen mukaan. Nimenomaan pitkävartiset rukkaset jotta lumi ei kostuta ranteita ja paidanhihoja kaaduttaessa.

Mitä erilaisimpia käsineitä löytää kun pitää kaupoissa silmänsä auki. Mm. armeijan ylijäämäputiikeissa on usein tarjolla ulkolaisia nahkaisia "kolmisormi"rukkasia pitkällä varrella.

Sormettomat kynsikkäät ovat ehdottomat ! Sellaiset voi tehdä itsekin vaikka villasormikkaista leikkaamalla sormet pois.

Kuivat varakäsineet on muuten uskomattoman mukava poimia rinkasta yöpymispaikalla !

POHJALLISET: urheilujalkineisiin ja sappaisiin on saatavissa muotoiltuja pohjallisia. Ne pitävät kosteanakin muotonsa, eivätkä rutistu saappaissa. Maun mukaan voi näiden alla pitää muunlaisia pohjallisia. Pohjallisilla ja sukilla voi rajattomasti säädellä jalan kokoa kengässä.

Paksu pohjallinen estää kylmää paremmin kuin paksu sukka ! On selvää hölmöilyä lähteä reissuun ilman pohjallisia vain sukkiin luottaen.

Talvella kannattaa aina pitää kaksia pohjallisia saappaissa (jos niiden koko sen suinkin sallii).

Jenkit kehittivät Korean sodan aikana "nailonverkkopohjallisen", jossa on 4-8 kerrosta hyttysverkon näköistä mutta kovempaa ristikkoa. Siihen jää aina ilmaa väliin, ja kosteus valuu pohjalle eikä ole suoraan sukkaa vasten. Todella erinomainen pohjallinen kylmässä (etenkin jos jalat hikoilevat paljon). Ruotsalaisilla on nykyisin samantyylinen yksikerroksinen pohjallinen, jossa verkko-osa on isoreikäisempi.

Alimmainen pohjallinen voi olla paksua pehmeää materiaalia, päällimmäisen tulee olla (tai puolet päällimmäisestä) sellaista materiaalia joka säilyttää muotonsa eikä ruttaannu jalan alla. Helposti löytyy pohjallisia joissa päällysosa on lampaanvillaa ja alusta solumuovia. Jalkine- ja suutarinliikkeistä saattaa joskus tehdä hyviä löytöjä.

Yleensäkin pohjalliset on helppo kuivata erillään, saapaskin kuivuu paremmin.

SUKAT: aina kahdet sukat jalkineisiin. Idea on se, että sukat hankautuvat toisiaan vasten, eikä jalka hankaannu sukkaa vasten (tuloksena rakkoja). Itse suosin paksupohjaisia sukkia (esim. froteesilmukka- tai huopapohjasukat), koska jalkani hikoilevat paljon. Villasukkana voi olla ohut tai paksu, riippuen allussukan paksuudesta, jalkineen väljyydestä ja kelistä. Jalka ei saa hölskyä liikaa saappaassa, mutta ei myöskään olla liian tiukalla. Keikoilla pidän yleensä mukana kaksia eri paksuisia sukkia.

Talvella väljyys kengissä on hyvin tärkeää. Eihän tyylikkään kireä hanskakaan lämmitä juuri lainkaan.

Nykyisin sukkien ulkopinta voi olla kovaa kulutusta (hankausta) kestävää, ja sisäpinta pehmeätä esim. froteesilmukoita tai froteenukkaa. Tai yleensä villassa on sekoitekuituja kulutuskestävyyden lisäämiseksi.

Ullfrotten sukat ovat 60 % villaa ja 40 % polyamidia. Sidosteen huopapohjasukkien (merinovilla) koostumus on 70 % villaa ja 30 % polyamidia. Veikka-neuleen paksupohjaiset sukat ovat 20 % villaa, 50 % akryyliä, 30 % polyamidia.

Päällyssukat eli villasukat ovat tyypillisesti koostumukseltaan seuraavat: 65-70 % villaa ja 30-35 % polyamidia.

Saapassyylinkejä on hykyisin huopaisen lisäksi myös thinsulate- ja gore-tex-materiaaleista.

Vanhat perinteiset jalkarätit ovat edelleenkin nopeimmat kuivattaa, mutta niiden kääriminen täytyy kyllä hallita jotteivat jalat kipeydy.

Sukilla ja pohjallisilla voi rajattomasti säädellä jalan kokoa kengässä. Kokeile itse, etsi sopiva yhdistelmä.

JALKINEET: mielestäni (kotimainen) huopakumisaapas on ehdoton jalkine suomalaisessa maastossa. Irroitettava huopavuori on kiinteää parempi: se on helpompi kuivata, ja kulunut (kantapää) huopikas voidaan vaihtaa uuteen. Irtohuopavuoria on saumatonta "prässättyä" (vaikeaa löytää enää nykyään) sekä "kokoon ommeltua" mallia. Noissa huovan paksuus vaihtelee valmistustavan ja valmistajan mukaan (prässätty on usein paksumpi), huomaa tämä kun hankit uusia sisuksia !

Kumisaappaita on lukemattomia eri malleja, kotimaisia ja ulkolaisia. Mielestäni saappaan tulee olla varreltaan tukeva ja pohjastaan riittävän paksu (vaikka painoa olisikin hieman enemmän). Pohjakuvioissakin löytyy vaihtoehtoja.

Kumisaappaita kannattaa käsitellä silikonilla (sama aine kuin mitä käytetään esim. auton ovien kumitiivisteisiin pakkasella) silloin tällöin haurastumisen hidastamiseksi.

Olen kuullut että nahkasaapas pysyy kuivana (ei ime lumesta kosteutta) vasta kun pakkasta on yli 10 astetta. Lieneekö totta vai "urbaani legenda" ? Tai tietenkin jos saapas on hyvin rasvattu (saapasrasva, minkkiöljy, yms...).

SADEVARUSTEET: ei niitä talvella tarvita. (Paitsi kerran talvijotoksella maaliskuussa kaatosateessa olisin kaivannut sadetakkia sadeviitan sijaan...) Lumiluolaa kaivettaessa tai avantoa tehtäessä kastuu kyllä varmasti. Kunnon sadeasu toimii myös varmana tuulensuojana.

SUKSET JA AHKIO: Suksien kanssa pelehdittäessä on syytä pitää varakärki mukana, jopa nykyisten ei-puu-suksien kanssa. Varasompakin voi olla hyvä ajatus, ainakin retki-suksisauvojen (malli SA) somman kiinnitus on epäilyttävän tuntuinen (kerran maaliskuun suojasäällä porukka hukkasi viisi sompaa päivän aikana !). Suksisiteiden korjaamiseen auttaa vain tarvikepussi ruuveineen (teholiimat vain jäätyvät) ja meisselihän löytyy linkkarista tai monitoimityökalusta.

Sukset ja sauvatkin ovat niin julman kalliita, ettei niitä monikaan tule uuten kaupasta hankkineeksi, kirpputoreja ja realisointikeskuksia kannattaakin nykyaikana kierrellä.

Suksien pitopohjatyyppejä ovat perinteisesti olleet suomupohja ja pito(kitka)pohja. Makuasia tuokin. Suomupohja kuluu aikanaan sileäksi, mutta sitä voi puukolla, taltalla ja viilalla parannella. Käsittääkseni SA int käyttää nykyään pelkästään pitopohjaa, vaikka suomupohjaisiakin suksia oli ainakin aiemmin. Talvella varsinkin suojakelillä kannattaa käyttää taas sitä tuttua silikonia (puikko tai spray) suksien pohjissa, jollei ole tullut laitetuksi pohja- tai muita voiteita. Kyllä muovipohja ainakin kuluneena imee vettä.

"Oikea" retkisauva (pari sataa markkaa) on paljon jäykempi ja kestävämpi kuin "tavallinen" suksisauva (vajaa satanen) johon on vaihdettu isompi sompa (pari kymppiä). Rannelenkin tulee myös olla riittävän iso.

Niin tavarat ahkioon vai rinkkaan ? Molemmat ovat karkeasti ottaen samanhintaisia, mutta ahkio ei yleensä helpota liikkumista sulan maan aikana. ;-) Ahkiota ei senvuoksi paljoa käytetä; ollaan etelässä ja lyhyillä retkillä. On viime kädessä makuasia (tottumus, kunto, ruumiinrakenne, luonteenlaatu jne.) kumpaa tavarankuljetustapaa käyttää.

Huonolla kelillä (suojasää, upottava uusi lumi) tai huonossa maastossa (paljon korkeuseroja matkalla, jyrkkiä nousuja) ahkiosta tulee "ähkiö".

Mutta kuitenkin ahkiossa kulkee jopa 90 kg tavaraa melko kivuttomasti mukana (paitsi suojakelillä ylämäkeen ilman takajarrua). Levähdystauko on aina kun pysähdyt, ei tarvitse laskea rinkkaa alas. Ahkion päällä mahtuu istuskelemaan irroittamatta edes suksia jalasta. Ahkioon mahtuu enemmän ja isompia tavaroita kuin rinkkoihin, mm. oikein talviteltta sekä kamiina, normaalikokoinen lumilapio, jopa varasauvoja ja -suksia.

Ahkion perään kannattaa virittää jonkinlainen jarru (läppä) joka ylämäkeä noustessa estää ahkiota luisumasta alaspäin. Vetoaisoina hyviksi ovat osoittautuneet muoviputket joiden sisällä kulkee kiristysnaru. Aisat ovat lannevetovyöhön kulkiessaan ristissä ohjaamisen helpottamiseksi. Vetoliinaa käytettäessä jarruketju saisi olla pitkähkö. Korjauksien varalta mukaan viiksilankaa, ilmastointiteippiä, ruuveja, prikkoja ja muttereita.

Ahkioon on helppo lastata kaikki tarvittava partiokohtainen varustus. Mm. Fiskarsin pieni muovivartinen alumiinilumilapio, tai iso alumiinilumilapio (en vieläkään luota ABS-(tms.)muovilapioihin), Fiskarsin muovivartinen iso kirves, kunnon kaarisaha varaterineen. Polttopuita tai ainakin sytykkeitä, talttaan tai laavuun maakiiloiksi vaikka isoja nauloja.

SA-LUMIPUKU: ennenvanhaan 1980-luvun alkupuoliskolla oli vain "sota-ajan malli", se soveltuu vain naamiointiin. 1980-luvun loppupuolella käyttöön tuli uudenmallinen kaksiosainen asu; yläosa oli anorakki kengurupussilla, housut avohaalarityyppiset. Kankaana ohut enstex (tuulenpitävä, likaa ja kosteutta hylkivä). Uusin lumipuku "M91" on samantyylinen mutta takki on vetoketjulla ilman etutaskua. Kummallakin takkimallilla on oma vankka kannattajajoukkonsa. Laskuvarjojääkäreillä on valkoinen yksiosainen taukohaalari, joka nimensä mukaan on liian lämmin pidettäväksi päällä liikkeessä.

MUUTA: kuljeta aina vähintään litra puhdasta vettä mukanasi. Saahan sitä lumesta sulattamalla helposti, eikä kivennäisaineiden puute ala vaivata vaikka viikonkin käyttäisi lumesta sulatettua vettä. Lisää puolillaan olevaan vesipulloon lunta, se sulaa joukkoon. On hyvä pitää pieni (litteä) retkipullo vyössä, rinkan vöissä tai taskussa helposti saatavilla.

Yksi merkki nestevajauksesta on on iltaisin saappaita riisuessa iskevä suonenveto. Myös suolainen muona (esim. tonnikalaa suolavedessä) auttaa. Selvä liikarasituksen merkki on puolestaan ruokahaluttomuus rankan päivän jälkeen. Illalla tulee aina syödä tukevasti ja lämmintä.

Paitsi lämmin ruoka, juuri ennen makuupussiin kömpimistä kannattaa liikkua lämpimäksi (ei hikeen). Parhaita lihasliikkeitä ovat yläruumiille etunojapunnerrukset ja alaruumiille kyykkyyn-ylös-liikkeet. Samanlainen lämmittely juuri ennen riu'ulla käyntiä on mukava.

Luonnollisesti tulitikkuaski pakataan mini-minigrip-pussiin, ja niitä pidetään muutama aski eri paikoissa taskussa ja rinkassa. Sytytyspaloja on tarjolla monenlaisia, ja itsekin niitä voi tehdä (polttoöljyä/valopetroolia tai steariinia imeytetään pahvilevyyn tms.). Itse pidän Flamgoa parhaana. Kaupoissa on monenlaisia sytytyspaloja, mainittakoon että miltei kaikki "raapaisupinnalla varustetut huopapalat" eivät pala tuulessa. Pakkasessa bensiinisytkä vielä toimii, kun kaasusytytin (on yleensä butaani- eikä propeenikaasua) oikkuilee.

Kompassihan on aina kiinni jossakin (esim. taskun napinlävessä) putoamisen ehkäisemiseksi. Kynätaskulamppu kannattaa kiinnittää narulla samoin. Samoin voi menetellä linkkuveitsen ja pillin kanssa. Muovinen pelastusliivin puhalluspilli (ei liikkuvia osia, ei ole kylmän tuntuinen) on myös hyvä pitää aina mukana, hinnat ovat alle viitosen (jouduin hankkimaan omat pillini Turusta, kun en Tampereelta löytänyt venetarvikeliikkeistä !).

Ensiaputarvikkeita ja pikkutavaroita voi kuljettaa jossakin rasiassa (peltirasia, pakastepurkki tms. vedenpitävä). Mukana tulisi olla tuttuja ja kokeiltuja lääkkeitä; nopeavaikutteista särkylääkettä (esim. Ketorin), lievempää kuumetta laskevaa särkylääkettä (esim. Burana (2 x Burana 400 = Burana 800 eli tosi kova tälli !) tai Ibusal), ripulilääkettä (esim. Imodium), flunssalääkettä (esim. Coldrex tai Fortal tai Posivil). Laastaria, vedenpuhdistustabletteja (esim. Puritabs), pilaantuneen ruoan jälkivaikutuksiin hiilitabletteja, huulirasvaa, vaseliinia hiertymiin, neulaa ja lankaa korjauksiin, muutama hakaneula.

Karttapussina (A4 valokopio) on kahden litran Minigrip-pussi ehdoton. Se kun on pakastepussi niin se kestää takuuvarmasti taivuttelua pakkasessakin. Varakartta eri paikkaan.

Terästermospullo alkaa puolustaa paikkaansa talvella, vaikkei sitä kesällä käyttäisikään. Jos käytät isoa (liki litran) pulloa, huomaat että kunnollinen rukkasetkin kädessä toimivat korkki ja kädensija ovat välttämättömiä.

Mistä tuli mieleen pakkassääntö: paljain käsin ei kannata käsitellä metallia pakkasella. Ei ainakaan kaataa sinolia alumiinipullosta keittimeen -30 asteessa (nimimerkki "vetoketjuja on vaikea käyttää kun sormenpäissä on rakkulat").

Hyvä tyyli on keittää aamulla vettä termospulloon, siitä voi päivän aikana valmistaa nopeasti ja helposti "Lämmin kuppi"-keittoa, "PuuroHetki"-puuroa, mehua, teetä, kaakaota, murukahvia yms. ilman että tarvitsisi käyttää keitintä tai tehdä tulia (useisiin pussi-sekoituksiin riittää lämmin vesi). Samoin voi illalla tehdä, jos herää yöllä kylmän tunteeseen hörppää lämmintä nestettä ja jatkaa unia. Ja aamulla saa ensimmäisen kupillisen kuumaa ilman että tarvitsee nousta makuupussin lämmöstä.

Huulirasva ja pakkasvoide kannattaa pitää mukana, tuntureilla oikein aurinkoöljyäkin keväällä. Kuitenkaan pakkasvoidetta ei pidä käyttää kuin äärimmäisessä kylmyydessä ja silloinkin ei koko kasvoihin. Viimeisimpien tutkimusten mukaan ihosta nouseva kosteus jää ihon ja rasvakerroksen väliin ja itse asiassa kylmentää ihoa ! Tuulensuojan takia käytän joskus voidetta vain nenään ja poskipäihin. Luonnon keinot ovat parhaita; jätä reilusti kasvot pesemättä ja parta ajamatta.

Keittimeen talvipoltin, tai lämpökynttilä jolla kuumentaa sinolin/marinolin syttymislämpötilaan.

Kynttilä tai peräti 2,5 markan pihalyhty luo valoa ja tunnelmaa leiriin. Kota tai tiipii lämpiääkin pihalyhdyllä. Kynttilää voi vetäistä suksenpohjiin jos voiteet ovat unohtuneet.

Kaminassa turvebriketit (sellaiset tiiliskiven näköiset) toimivat hyvin "termostaattikipinässä" yön yli. Niitä ei pidä laittaa kahta-kolmea useampaa, ettei kamina kärsi liikaa. Briketti ei syty sellaisenaan, tuli täytyy sytyttää haloilla. Illalla 2-3 brikettiä kamiinaan ja lämpöä riittää pitkään. Liian monen briketin jäljet näkyvät poimuina ja muhkuroina kaminan kyljessä aamulla (briketti hehkuttaa kuumasti, kerran talvikeikalla iskemätön sissiteltan kamina muotoutui yhdessä yössä ihan eri näköiseksi !).


MUUTAMA TUOTENIMI:

Gore-tex = huokoinen polytetrafluorietyleeni-kalvo, jokainen huokoinen on 20 000 kertaa pienempi kuin vesitippa mutta 700 kertaa suurempi kuin vesimolekyyli.

Hollofil = polyesterivanun tavaramerkki jossa kuidussa on kaksi sisäistä ilmakanavaa.

Quallofil = dacron/polyesterivanun tavaramerkki jossa kuidun sisässä on neljä reikäkanavaa.

Tactel = polyamidikankaan tavaramerkki.

Thinsulate = tavaramerkki mikrokuidun täytölle olefin/polyesteriin.

Impregnointi = kankaan kemiallinen käsittely esim. silikonilla tai fluorihiilellä.


jotosvarusteita

kesäretkivarusteita


Tämän sivun muokkasi: Tero Ahtee, tensu@cs.tut.fi.

Tämä sivu = http://www.cs.tut.fi/~tensu/talviretkivar.html