Kotisivu | Edellinen sivu | Ylös | Seuraava sivu


Tulkattavat kielet


Käännettävien lausekielten ongelma on siinä, että ohjelmankehitystyö saattaa olla työlästä.

  • Aina virheen huomaamisen jälkeen täytyy ottaa selvillä, missä kohtaa lausekielistä ohjelmaa virhe sattui. Korjaamisen jälkeen täytyy moduuli taas kääntää, sitten linkittää koko ohjelma uudelleen...

Kääntäjän tehtävänä on "tulkita" lausekielellä esitetyn ohjelman komentoja, ja muuttaa se sarjaksi suorittimen ymmärtämiä konekäskyjä. Tulkin ideana taas on, että se myös suorittaa ko. konekäskyt kääntämisen yhteydessä.

  • Tulkin etuna siis on, että ohjelman suorittaminen tapahtuu ilman erityistä käännösvaihetta.
  • Toisaalta ohjelman toiminta on hitaampaa, koska tulkin pitää ohjelman suorittamisen lisäksi koko ajan "tulkata" lausekielistä ohjelmaa konekoodiksi.
  • Tulkattavan kielen käyttö vaatii lisäksi, että itse tulkkiohjelma on koneen muistissa aina ohjelmaa suoritettaessa. Käännetty ohjelmahan pyörii koneessa itsekseenkin.
  • Tulkit antavat ohjemoijan usein myös keskeyttää ohjelman suorituksen ja tutkia muuttujien arvoja. Ohjelmaa voi myös suorittaa käsky kerrallaan, jolloin virheen sijainti selviää helpommin.
  • On myös olemassa ohjelmointikieliä, joita on erittäin vaikea kääntää, mutta helppo tulkata (esim. Lisp).

Käytännössä suurin osa ohjelmista tehdään kuitenkin kääntämällä, koska näin saadaan nopeampia ohjelmia.

Ohjelmointikieliä joudut tietenkin käyttämään useimmilla tietotekniikan kursseila. Kielten perusteita käsittelevät kurssit 81210 Ohjelmointikielten periaatteet , 73118 Formaalit kielet ja 81171 Lausekielten toteutustekniikka.



Kotisivu | Edellinen sivu | Ylös | Seuraava sivu
Sanahaku | Hakemisto