Kotisivu | Edellinen sivu | Ylös | Seuraava sivu


Virtuaalimuisti


Vaikka muistin hinta onkin jatkuvasti laskenut, ei se silti ole ilmaista. Varsinkin moniajokäyttöjärjestelmässä muistin tarve saattaa hetkellisesti olla suurikin, koska suorituksessa on kerralla useita prosesseja.

Virtuaalimuistin (näennäismuistin) avulla koneeseen saadaan näennäisesti paljon fyysistä keskusmuistia suurempi muistimäärä.

  • Tämä tapahtuu siten, suurin osa näennäisestä "keskusmuistista" sijaitsee tosiasiassa esim. kiintolevyllä. Käyttöjärjestelmä pitää todellisessa keskusmuistissa vain esim. viimeksi tarvittuja muistialueita.
  • Aina, kun levyllä olevaa muistialuetta tarvitaan, hakee käyttöjärjestelmä sen kiintolevyltä. Tarvittaessa tätä ennen siirretään jokin osa fyysisessä muistissa olevasta tiedosto kiintolevylle, jotta muistiin saadaan tilaa uudelle tiedolle.
  • Tällä tavoin toteutettu virtuaalimuisti on koneessa pyöriville prosesseille täysin "näkymätöntä", ts. se ei eroa mitenkään siitä, että koneessa todella olisi paljon fyysistä keskusmuistia.
  • Virtuaalimuistin haittapuolena on, että tiedon hakeminen levyltä on hidasta. Kone tuntuu ajoittain "tahmaavan", kun suurempi muistialue joudutaan hakemaan levyltä.
  • Virtuaalimuistin tekninen toteutus vaatii suorittimelta tiettyjä erityispiirteitä, mm. muistinhallintayksikön. Uudemmissa mikroprosessoreissa tämä on valmiiksi sisäänrakennettuna.

Tässä oli joitain asioita käyttöjärjestelmistä. Aiheen kiinnostaessa kannattaa tutustua kurssiin 81180 Käyttöjärjestelmät, jolla asioita käsitellään enemmän.




Kotisivu | Edellinen sivu | Ylös | Seuraava sivu
Sanahaku | Hakemisto