Kotisivu | Edellinen sivu | Ylös | Seuraava sivu


Liukuluvut


Pelkillä kokonaisluvuille ei pitkälle pötkitä, varsinkaan tieteellisessä laskennassa. Tätä varten tarvitaan myös tapa esittää liukulukuja ("desimaalilukuja").

Liukulukujen esittäminen muistissa muistuttaa fysiikasta tuttua lukujen eksponenttiesitystä, esim. 12.3 = 123 * 10-1. Näin liukuluku voidaan esittää kahden kokonaisluvun (tässä 123 ja -1) avulla.

  • Käytännössä tietokone käyttää liukulukujenkin esittämiseen binaarijärjestelmää, ja esittää luvut muodossa m*2e , missä m ja e ovat binaarisia kokonaislukuja.

Jos laskutoimituksessa jompikumpi luvuista menee liian suureksi, tulee taas ylivuoto. Lisäksi laskuissa saattaa tietysti tulla pyöristysvirheitä.

Liukulukujen tarkkuus ja suurin mahdollinen luku riippuvat tietysti siitä, kuinka monta bittiä luku vie.

  • Yksinkertaisen tarkkuuden liukuluvut ovat yleensä 32 bittiä pitkiä (esim. 8 bittiä eksponenttia varten ja loput mantissaan).
  • Suurempaa tarkkuutta vaadittaessa käytetään yleensä kaksinkertaisen tarkkuuden liukulukuja, jotka vievät tilaa muistissa 64 bittiä. Tämä riittää jo useisiin sovelluksiin.

Usein suoritin ei osaa suoraan tehdä liukulukulaskutoimituksia, vaan se tekee ne monimutkaisena sarjana kokonaislukulaskuja. Usein suorittimen yhteyteen voi asentaa liukulukuprosessorin, joka hoitaa liukuluvut. Monissa uusissa suorittimissa liukulukuyksikkö on rakennettu valmiiksi suorittimen sisään.



Kotisivu | Edellinen sivu | Ylös | Seuraava sivu
Sanahaku | Hakemisto