Kotisivu | Edellinen sivu | Ylös | Seuraava sivu


Tekstin esittäminen


Tekstin esittäminen tietokoneen muistissa perustuu siihen, että sovitaan jokaista kirjainmerkkiä kohti yksi luku (ts. bittijono), joka "tarkoittaa" ko. merkkiä.

Yleisin käytössä oleva järjestelmä kokonaislukujen ja kirjainmerkkien vastaavuudesta on ASCII-koodi. Siinä kirjaimet, numerot ja tietyt erikoismerkit esitetään 7 bitin avulla. (Näin tavusta jää yksi bitti yli, ja sitä voidaan käyttää tarkistusbittinä.)

  • ASCII-koodi on amerikkalaisten tekemä, joten siinä ei ole tilaa Euroopassa käytetyille kansallisille kirjainmerkeille, kuten "ä" ja "ö".
  • Yksi ratkaisu on ollut "muuttaa" muutama erikoismerkki ääkkösiksi. Yleisimmässä järjestelmässä "{"="ä", "["="Ä", "|"="ö" ja "\"="Ö". Muutama muukin erikoismerkki on vaihtunut kirjaimeksi.
  • Em. järjestelmä on yleisesti käytössä, mutta huono, koska esim. aalto- ja hakasulut ovat ohjelmoinnissa usein tarpeellisia, joten ei ole suotavaa, että ne näyttävät ääkkösiltä.
  • Vastaavasti esim. kaikki päätteet eivät tunne em. ääkkösesitystä, joten ääkköset näkyvät ruudulla sulkusekamelskana!
  • Parempi järjestelmä on ottaa käyttöön kaikki tavun 8 bittiä, ja käyttää näin saadut 128 uutta bittijonoa tarkoittamaan kansallisia merkkejä.
  • Näin on syntynyt mm. ISO-latin-1 (tai itse asiassa ISO-8859-1) -standardi, jossa on mukana lähes kaikki länsi-Euroopassa tarvitut kirjaimet. Tämä standardi on yleistymässä, ja sitä käyttää mm. PC:n Windows, Amiga ja yhä useampi muukin tietokone.
  • Em. standardin ongelmaksi jää, että itä-Euroopan kielissä on vielä paljon kirjaimia, jotka eivät mahtuneet mukaan ISO-latin-1:een. Tämän vuoksi on myös standardit ISO-latin-2 - ISO-latin-9, jossa samat 8 bitin jonot on tulkittu toisella tavalla.

Suunnitteilla on myös 31-bitin merkkistandardeja, joilla saadaan jo kiinakin mukaan merkkijärjestelmään.



Kotisivu | Edellinen sivu | Ylös | Seuraava sivu
Sanahaku | Hakemisto