3.5 UNIX-komennot

UNIX-komennon yleinen rakenne

Vaikka kurssilla on jo opetettu joitain UNIX:n komentoja, ei komennon yleistä rakennetta koskaan ole selitetty.

Yleensä UNIX:n komennot ovat muotoa

komento -optio1 -optio2.. parametri1 parametri2..

• "komento" on tietysti komennon nimi. Yleensä "komento" on ajettavan ohjelman nimi, esim "pico".
• Optiot (vivut, vipuset) ovat valinnaisia "vipuja", joiden avulla ohjelman toimintaa voi muuttaa. Esim. "ls -l".
• Parametrit taas ovat niitä tietoja, joita ohjelma toimiakseen tarvitsee. Esim. "pico teksti.txt", jossa parametri kertoo ohjelmalle, että sen pitäisi avata "teksti.txt"-niminen tiedosto editoitavaksi.
• Huomaa välilyönnit komennon, optioiden ja parametrien välillä!

Komentojen yhdisteleminen

Joskus olisi kätevä pystyä yhdistelemään UNIX-komentojen toimintaa.

Tätä varten UNIX:ssa lähes jokaisen ohjelman syötteen voi näppäimistön lisäksi ottaa tiedostosta tai toisen ohjelman tulosteesta. Samoin ohjelman tulosteen voi ohjata tiedostoon tai toisen ohjelman syötteeksi.

• Syötteen ottaminen tiedostosta tapahtuu laittamalla komennon loppuun "< tiedosto". Tätä ei kovin usein tarvitse.
• Tulosteen tiedostoon ohjaaminen sitä vastoin on usein kätevää. Tämä tapahtuu kirjoittamalla komennon loppuun "> tiedosto". Esim. luettelon hakemiston tiedostoista saa tiedostoon komennolla "ls -l > lista.txt".
• Jos yhden ohjelman tuloste halutaan toisen ohjelman syötteeksi, kirjoitetaan komennot peräkkäin ja laitetaan komentojen väliin "|" (pystypalkki, putki).
• Ehkä yleisin tämän käyttö on tulostuksen ohjaaminen More-ohjelmalla, jotta sitä voi katsella ruutu kerrallaan.
• Esim. pitkää hakemistolistausta voi katsella komennolla "ls -l | more".
• Myös pitemmät ketjut ovat mahdollisia.
• Vaikka tulostuksen ohjaisikin esim. tiedostoon, tulostavat ohjelmat virheilmoituksensa yleensä kuitenkin näytölle. (UNIX:ssa on tapansa myös virheilmoitusten tiedostoon ohjaamiselle.)

Kotisivu | Edellinen sivu | Ylös | Seuraava sivu
Sanahaku | Hakemisto