Aiempien kansainvälisten tutkimusten mukaan astmapotilaiden sitoutuminen hoitavaan lääkehoitoon (inhaloitava steroidi) on heikkoa. Huonon hoitoon sitoutumisen seurauksia voivat olla keuhkojen toiminnan heikkeneminen, astman hallinnan ja elämänlaadun lasku sekä terveydenhuollon kustannusten nousu. Lisäksi aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu keuhkoputkia avaavan astmalääkkeen (lyhytvaikutteinen β2-agonisti) käytön olevan potilailla runsasta, mikä on johtanut lisääntyneisiin astman pahenemisvaiheisiin ja sairaalahoidon tarpeeseen.
Vaikka astma on yksi yleisimmistä pitkäaikaissairauksista, tutkimustietoa astmapotilaiden lääkekäytöstä pitkältä seuranta-ajalta on vähän. Iida Vähätalon väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää aikuisiällä alkavaa astmaa sairastavien potilaiden sitoutumista inhalaatiosteroidihoitoon sekä hoitoon sitoutumisen vaihtelua pitkäaikaisessa seurannassa. Lisäksi hän arvioi tekijöitä, jotka liittyvät huonossa hoitotasapainossa olevaan astmaan ja selvitti, missä suhteessa potilaat käyttävät hoitavaa ja avaavaa astmalääkettä.
Vähätalo käytti tutkimuksessaan Seinäjoki Adult Asthma Study (SAAS) tutkimuksesta kerättyjä tietoja 12 vuoden seurannan ajalta. Tutkimukseen otettiin mukaan potilaat, joilla diagnosoitiin uusi aikuisiällä alkanut astma 2000-luvun taitteessa. Potilaat kutsuttiin seurantakäynnille 12 vuotta myöhemmin.
– Vertaamalla lääkärin määräämiä annoksia potilaiden apteekista ostamiin KELA:n korvaamiin astmalääkeostoihin oli mahdollista tarkastella potilaan sitoutumista inhalaatiosteroidihoitoon ja arvioida, mitä pitkäaikainen lääkekäyttö kertoi astman tilasta seurantakäynnillä, Vähätalo kertoo.
Vähätalon tutkimustulosten mukaan aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavat potilaat sitoutuivat kohtalaisesti, keskimäärin 69-prosenttisesti, pitkäaikaiseen inhalaatiosteroidihoitoon. Kuitenkin yli puolet potilaista sitoutui pitkäaikaiseen inhaloitavaan steroidihoitoon alle 80-prosenttisesti, jota pidetään hyvän hoitoon sitoutumisen raja-arvona. Potilailla, joilla oli tätä alhaisempi sitoutuminen hoitoon, keuhkojen toiminta huononi nopeammin.
Lisäksi potilaat, joiden astma ei ollut hoitotasapainossa, olivat sitoutuneet inhalaatiosteroidihoitoon hyvässä hoitotasapainossa olevia paremmin (76 % vs. 63 %). Kuitenkin niillä potilailla, joiden astma ei ollut hoitotasapainossa ja jotka sitoutuivat alle 80-prosenttisesti inhalaatiosteroidihoitoon, havaittiin nopeampaa keuhkotoiminnan heikkenemistä verrattuna niihin heikossa hoitotasapainossa oleviin potilaisiin, jotka sitoutuivat hoitoon yli 80-prosenttisesti.
Runsaan nopeavaikutteisen avaavaan astmalääkkeen käyttö oli harvinaista aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavilla. Kuitenkin jos henkilö sai korkeat pisteet astman oirekyselyssä ja hänen painoindeksinsä oli yli 30, se ennusti pitkäaikaista runsasta avaavan lääkkeen käyttöä.
– Tutkimustulosten perusteella aikuisiällä alkanutta astmaa sairastavien potilaiden sitoutuminen pitkäaikaiseen inhalaatiosteroidihoitoon oli kohtalaista ja toisaalta nopeavaikutteisen avaavan lääkkeen runsas käyttö oli harvinaista. Nämä ovat odotuksiamme parempia tuloksia, kun huomioidaan aiemmat kansainväliset tutkimustulokset. Koska osa potilaista ei saavuttanut hyvää hoitotasapainoa, vaikka he olivat hyvin sitoutuneita pitkäaikaiseen inhalaatiosteroidihoitoon, tulisi tälle potilasryhmälle harkita inhalaatiosteroidiannoksien pitämistä pieninä tai keskisuurina haittojen vähentämiseksi ja keskittyä yksilöllisempien hoitovaihtoehtojen kehittämiseen.
Iida Vähätalo työskentelee tutkijana Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella ja proviisorina Pirkkalan Itä-Apteekissa.
Väitöstilaisuus perjantaina 22. maaliskuuta
Proviisori Iida Vähätalon keuhkosairauksien alaan kuuluva väitöskirja Medication in Adult-Onset Asthma – Focus on adherence, inhaled corticosteroids, and short-acting β2-agonists tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 22.3.2024 klo 12 Kaupin kampuksen Arvo-rakennuksen auditoriossa F115 (Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Minna Purokivi Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Hannu Kankaanranta Tampereen yliopistosta.