Homepage | Previous page

OHJELMISTOTEKNIIKAN LAITOKSEN JATKO-OPINTO-OPAS


11.8.2005 (historia: 7.12.1995, epäolennaisia muutoksia 16.8.1996, versio 10.11.1998 julkistettiin vasta 24.3.1999 hallinnollisista syistä, 24.8.2004 tietojen ajantasaistuksia, 11.8.2005 linkkikorjaus.)

Tämä versio on tarkastettavana, ja on siksi vielä epävirallinen.

Antti Valmari

Näitä ohjeita sovelletaan 1.1.1996 ja sen jälkeen jatko-opintonsa Ohjelmistotekniikan laitoksella aloittaviin. Suurin osa ohjeiden tekstistä on käyttökelpoista myös aikaisemmin aloittaneille.

Tämä dokumentti on luettavissa osoitteesta http://www.cs.tut.fi/ohj/o-opas/lis.html.

  1. Johdanto
  2. Tutkintojen tavoitteet ja rakenne
  3. Ohjelmistotekniikka pääaineena
    1. Lähtötasovaatimukset
    2. Opetuksen tavoitteet
    3. Opintojen rakenne ja sisältö
    4. Lisensiaatintutkimus ja väitöskirja
  4. Ohjelmistotekniikka sivuaineena
    1. Lähtötasovaatimukset
    2. Sivuaineen tavoitteet ja sisältö

1. Johdanto

Tampereen teknillisessä yliopistossa voi suorittaa tekniikan lisensiaatin (TkL), tekniikan tohtorin (TkT) sekä filosofian tohtorin (FT) tutkintoja. Tutkintoja koskevat yleiset määräykset löytyvät asetuksesta teknillistieteellisistä tutkinnoista (As. 215/95), asetuksesta filosofian tohtorin tutkinnosta (As. 1279/91) sekä TTY:n tutkintosäännöstä. Nämä määräykset ovat varsin yleisluontoisia, ja jättävät paljon yliopistojen, osastojen, laitosten ja yksittäisten professoreiden harkintavaltaan.

Yleistä tietoa jatkotutkinnoista ja jatko-opinnoista TTY:ssa on koottu TTY:n opinto-oppaan osaan 3, Opas jatko-opiskelijoille. Se sisältää mm. luettelon jatko-opintoihin liittyvistä hallinnollisista menettelyistä. Sitä lienee saatavana opintotoimistosta sekä osastojen kanslioista. Toimitusteknisistä syistä johtuen siinä on viime vuosina ollut ajoittain virheellisiä tietoja.

Jokaisen jatko-opiskelijaksi aikovan on ennen jatko-opintojensa aloittamista suostuteltava joku pääaineensa professori opintojensa ohjaajaksi, ja sovittava hänen kanssaan alustavasti tutkintonsa koko sisällöstä. Samalla tarkistetaan, onko tulokkaalla riittävät esitiedot. Moni asia selviää tässä neuvottelussa. Ohjaajaksi kannattaa valita se professori, jonka opetus ja tutkimus ovat lähinnä lisensiaatintutkimuksen tai väitöskirjan aihetta. Esittely Ohjelmistotekniikan laitoksen professorikunnasta löytyy esimerkiksi seitistä osoitteesta http://www.cs.tut.fi/ohj/henkilokunta.html.

Tässä tekstissä täydennetään TTY:n kirjasen "Opas jatko-opiskelijoille" tietoja. Ensin kerrataan lyhyesti, mitä ylhäältä annetut määräykset sanovat jatkotutkintojen tavoitteista ja rakenteesta. Sen jälkeen selostetaan Ohjelmistotekniikan laitoksen omaksumia käytäntöjä.

2. Tutkintojen tavoitteet ja rakenne

As. 215/95 määrittelee jatkotutkintojen tavoitteet seuraavasti (3 luku Tieteellinen jatkokoulutus, 9. pykälä):

Opinnoissaan tekniikan lisensiaatin tutkintoa varten opiskelijan tulee osoittaa oman tutkimusalansa hyvää tuntemusta sekä kykyä itsenäiseen ja kriittiseen tieteelliseen ajatteluun.

Opinnoissaan tekniikan tohtorin tutkintoa varten opiskelijan tulee perehtyä syvällisesti omaan tutkimusalaansa ja kyetä itsenäisesti luomaan uutta tieteellistä tietoa.

Asetus jatkaa määrittelemällä tutkintojen rakenteet hyvin ylimalkaisesti. Ne on määritelty hieman tarkemmin TTY:n tutkintosäännössä (1.1.2003, 18. pykälä):

Lisensiaatin ja tohtorin tutkinto koostuu pääaineesta ja sitä tukevista opinnoista, joiden yhteislaajuus on noin 45 opintoviikkoa. Sen lisäksi lisensiaatin tutkintoa opiskelevan on tehtävä lisensiaatintutkimus ja tohtorin tutkintoa opiskelevan väitöskirja.

Osastoneuvosto vahvistaa kullekin jatko-opiskelijalle erikseen opintosuunnitelman, jossa mainitaan tutkinto sekä pääaineen ja sitä tukevien opintojen tutkintovaatimukset.

Pääainetta tukevat opinnot voivat sisältää yhden tai useamman sivuaineen, tieteellisiä yleisopintoja ja muita opintoja. "Muiden opintojen" käsitettä ei ole TTY:n oppaassa määritelty. Sinne voi sisällyttää esimerkiksi opetustehtäviin valmentavia pedagogisia opintoja. Pääaineen koko on vähintään 25 ov ja sivuaineen vähintään 10 ov. Ohjelmistotekniikan laitoksella suositellaan, että pääaine on ainakin 30 ov.

Tutkinnon varsinainen sisältö on hyvin pitkälle osaston, laitosten ja yksittäisten professorien harkintavallassa. Kuten jo todettiin, jokaisen opiskelijan on suostuteltava joku pääaineensa professori opintojensa ohjaajaksi, ja laadittava hänen kanssaan alustava opintosuunnitelma. Opintojen edetessä suunnitelmaa tarkennetaan yhdessä ohjaajan kanssa. Sivuaineen sisältö on sovittava jonkun sivuaineesta vastaavan professorin kanssa. Kun opintosuunnitelma on lopullisessa muodossaan, se on hyväksytettävä pääaineen osaston osastoneuvostossa.

Koska väitöskirja on huomattavan työläs ja aikaa vievä laatia, moni opiskelija on suorittanut ensin lisensiaatin tutkinnon, ja myöhemmin täydentänyt sen tohtorin tutkinnoksi tekemällä väitöskirjan. Väitöskirja saa (mutta sen ei ole pakko) olla lisensiaatintutkimuksen parannettu versio. Kaikkia lisensiaatintutkimukseen sopivia aiheita ei kuitenkaan voi hyväksyä väitöskirjan aiheiksi, joten lisensiaatintutkimuksen laajentaminen väitöskirjaksi ei ole aina mahdollista. Yksi käytännöllinen tapa on tähdätä alun perin väitöskirjaan, mutta tehdä tutkimuksen ollessa vielä kesken väitöskirjan "esiversio" ja hyväksyttää se lisensiaatintutkimuksena.

Tohtorin tutkinnon saa suorittaa suorittamatta välissä lisensiaatin tutkintoa. Muualla suoritetun lisensiaatin tutkinnon saa täydentää TTY:n tohtorin tutkinnoksi pyrkimällä ja pääsemällä TTY:n jatko-opiskelijaksi ja tekemällä väitöskirja.

Opetusministeriö pyrkii ohjaamaan kehitystä siihen suuntaan, että mahdollisimman moni jatko-opiskelija suorittaisi lopulta tohtorin tutkinnon. Tämä näkyy mm. siten, että tulostavoitteita asetettaessa ja tulosrahaa jaettaessa eräinä kriteereinä ovat perustutkinnot ja tohtorintutkinnot, mutta ei lisensiaatintutkinnot.

3. Ohjelmistotekniikka pääaineena

3.1 Lähtötasovaatimukset

Lähtötasovaatimuksissa on kolme osaa:

  1. Arvosanavaatimus.
  2. Suoritettujen perusopintojen vaatimus.
  3. Jatko-opintoihin orientoivan opintojakson suoritus.

Arvosanavaatimus on yhteinen kaikille Tietotekniikan osaston piiriin kuuluville jatko-opiskelijoille. Se tarkoittaa, että opiskelijan DI-tutkinnon keskiarvon tulee olla vähintään 3. Vaatimus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan hakija voidaan joskus hyväksyä jatko-opiskelijaksi vaikka arvosanojen keskiarvo olisi alle 3. Tämä edellyttää ohjaavan professorin kirjallista puoltoa. Puollon perusteluna voi olla esimerkiksi hyvä suoritustaso ohjelmistotekniikan opinnoissa. Ohjaavan professorin puolto on hankittava myös silloin, kun perustutkinto ei ole asteikolla 1, ..., 5 arvosteltu DI-tutkinto.

Suoritettujen perusopintojen vaatimus tarkoittaa, että opiskelijalla pitää olla TTY:n tuoreimman opinto-oppaan mukaisen diplomi-insinöörin tutkinnon ohjelmistotekniikan pitkän ammattiaineen (pääaineen) keskeisiä osia vastaavat suoritukset ennen jatko-opintojen aloittamista. Koska pääaineen sisältö on vaihdellut vuosien saatossa ja koska muista yliopistoista tulleilla on vaihtelevia opintoja, tulkitaan tätä vaatimusta jossain määrin joustavasti. Käytännössä vaaditaan, että opiskelijalla on ainakin 20 ov verran ohjelmoinnin peruskurssien jälkeisiä ohjelmistoalan opintoja, sisältäen ainakin seuraavat asiat:

  • Logiikkaa, diskreettiä matematiikkaa tai muuta formaalia taustaa.
  • Perustiedot tietorakenteista ja algoritmeista.
  • Ohjelmointikielten ja/tai ohjelmointiparadigmojen vertailua.
  • Käyttöjärjestelmien rakenne ja toiminta.
  • Ohjelmistotuotannon perusteet.
  • Nykyaikaisten käytäntöjen mukaisesti toteutettu isohko ohjelmistoprojekti.

On siis huomattava, että perustutkinnon suorittaminen ohjelmistotekniikka tai tietojenkäsittelytiede pääaineena ei automaattisesti takaa riittäviä esitietoja. Kaikki yllä luetellut asiat ovat olleet TTY:n ohjelmistotekniikan, ohjelmistotieteen tai ohjelmistotuotannon pitkän ammattiaineen tai jatkomoduulin pakollisina tai vahvasti suositeltuina opintojaksoina melkein poikkeuksetta jo kauan, joten useimmilla TTY:sta valmistuneilla alan opiskelijoilla ovat esitiedot kunnossa.

Vastaaviksi tiedoiksi hyväksytään muissa yliopistoissa suoritetut vastaavat opintojaksot tai muu riittävä näyttö. Esimerkiksi ohjelmistoprojektin voi korvata riittävällä työkokemuksella ohjelmointiin läheisesti liittyvissä tehtävissä yrityksessä, jossa on nykyaikaiset projektikäytännöt.

Opiskelija voi tarvittaessa täydentää esitietojaan ennen jatko-opintojen virallista aloittamista suorittamalla yo. listan asioita käsitteleviä TTY:n opintojaksoja joko tavalliseen tapaan tai erikseen opintojakson opettajan kanssa sovitulla tavalla. Näin saatuja opintoviikkoja ei yleensä hyväksytä jatkotutkintoon, mutta niistä saa erillisen todistuksen.

Joissakin tapauksissa opiskelijalta puuttuu merkittävä osa yo. listan opinnoista, vaikka hänellä olisi ollut ohjelmistotekniikka tai tietojenkäsittelytiede perustutkintonsa pääaineena. Näin saattaa olla esimerkiksi silloin, kun perustutkinnon suorittamisesta on kulunut kauan aikaa. Tällaisessa tapauksessa yo. listan opintojen suorituksia voidaan poikkeuksellisesti hyväksyä osaksi jatkotutkintoa. Listan opinnot on kuitenkin pääosin suoritettava ennen varsinaisten lisensiaattiopintojaksojen opiskelun aloittamista, jotta opiskelijalla olisi riittävät tiedot niiden seuraamiseen.

Esitietojen riittävyys on tarkistettava yhdessä opintojen ohjaajan kanssa ennen jatko-opintojen aloittamista.

Jatko-opintoihin orientoivan opintojakson suoritus

Jatko-opiskeluoikeus Tietotekniikan osastolla myönnetään aluksi tilapäisenä. Sen vakinaistamiseksi opiskelijan on suoritettava vuoden kuluessa jatko-opintojensa aloittamisesta opintojakso 8109992 Orientation to Postgraduate Studies.

3.2 Opetuksen tavoitteet

Kuten edellä lainattu asetus toteaa, lisensiaatin tulee tuntea tutkimusalansa hyvin ja kyetä itsenäiseen ja kriittiseen tieteelliseen ajatteluun. Tohtorin tulee tuntea tutkimusalansa syvällisesti ja kyetä itsenäisesti luomaan uutta tieteellistä tietoa. Asetus luokittelee lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot tieteellisiksi jatkotutkinnoiksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että lisensiaatiksi opiskeleva on valmennettava tuntemaan ohjelmistoja ja niiden suunnittelua tutkivan tieteen yleiset teoreettiset perusteet, sekä ymmärtämään ja soveltamaan rutiinitehtäviin alansa kieltä ja tutkimusmenetelmiä. Hänet on myös harjaannutettava arvioimaan ohjelmistotekniikan alalla esitettävien väitteiden luotettavuutta. Tohtorikandidaatti on lisäksi opetettava löytämään uusia ilmiöitä tai tuloksia ohjelmistotekniikan tieteenalalta. Opiskelija osoittaa omaavansa nämä tiedot kirjoittamalla lisensiaatintutkimuksen tai väitöskirjan.

Ohjelmistoja tutkivan tieteen yleiset teoreettiset perusteet on määritelty esim. raportissa Report of the ACM Task Force on the Core of Computer Science, jota on esitelty lehdessä Communications of the ACM, Tammikuu 1989, Vol 32, Nr. 1, sivut 9-23. Määritelmä on varsin laaja; kaikkea siihen sisältyvää ei voi mahduttaa yhteen tutkintoon. Siitä voi kuitenkin tarkistaa, mitä yleensä katsotaan kuuluvaksi oman aihealueen teoreettisiin perusteisiin, abstrahointi- tai mallinnusmenetelmiin, sekä teknisiin taitoihin. Jatkotutkinnon tulisi sisältää niistä ainakin jonkinlainen otos. Tämän varmistamiseksi Ohjelmistotekniikan laitos pyrkii kehittämään joukon jatkotutkinnossa pakollisia opintojaksoja.

Ohjelmistoja tutkivan tieteen kieli ja tyyli on se, mitä alan tieteellisissä lehdissä käytetään. Sitä harjoitellaan erityisesti opinnäytetyötä kirjoitettaessa. Jotta opinnäytetyön kirjoittamisen kynnys ei nousisi kovin suureksi, opiskelijan kannattaa valita opintojaksoja ja seminaareja, joissa hän pääsee laatimaan kirjallisia esityksiä ja saa niistä palutetta. Ohjelmistoja tutkivan tieteen ajattelutapaa ja täsmällisyystasoa harjoitellaan mm. seminaareissa ja laskuharjoituksissa.

3.3 Opintojen rakenne ja sisältö

Pääaineen minimilaajuus on 25 ov. Seuraava opintojakso on kaikille pakollinen:

Minkä tahansa pakollisen opintojakson voi opintojen ohjaajan ja / tai opintojakson opettajan suostumuksella korvata esim. kotilaskuilla, sopivalla kirjatentillä, toisessa yliopistossa suoritetulla opintojaksolla tai näiden yhdistelmällä, joka antaa vastaavat tiedot.

Ohjelmistotekniikan jatko-opintoihin sopivia opintojaksoja on lueteltu sivulla http://www.cs.tut.fi/~ohjsem/Jatko-op_kurssit.html.

Muitakin opintojaksoja ja suorituksia saa ehdottaa. Tyypillisiä ovat osallistumiset alan kansainvälisiin kouluihin ja kursseihin sekä toisissa yliopistossa suoritetut jatko-opintojaksot. Jopa osallistumisesta tieteelliseen konferenssiin voidaan joskus myöntää opintoviikko tai pari.

Osoitteessa http://www.cs.tut.fi/tos/jatko.shtml linkin "Ohjelmistotekniikan jatko-opintokirjat" takana on lista kirjoista, joiden tenttimisestä voi sopia opintojen ohjaajan kanssa. Listan ulkopuolisiakin kirjoja saa ehdottaa.

Kuten edellä todettiin, opintojen tarkka sisältö on sovittava jatko-opintoja ohjaavan professorin kanssa ja hyväksytettävä osastoneuvostossa. Ohjaaja pyrkii muodostamaan sisällöstä mielekkään kokonaisuuden, joten hän saattaa jopa kieltäytyä hyväksymästä yllä olevan listan suorituksia raivatakseen tilaa opinnäytetyön kannalta keskeisille aiheille. Opiskelijan ei siis kannata rynnätä hankkimaan mitä tahansa suorituksia kysymättä ensin ohjaajan mielipidettä. Yleisenä ohjeena voidaan pitää, että n. 20 ov varataan lisensiaatintutkimusta tai väitöskirjaa tukeviin aiheisiin, ja loput n. 10 ov ovat vapaammin valittavissa.

3.4 Lisensiaatintutkimus ja väitöskirja

Lisensiaatintutkimuksen tarkoitus on osoittaa, että tekijä kykenee itsenäiseen ja kriittiseen tieteelliseen ajatteluun, hallitsee aihealueensa ajattelutavan, tutkimusmenetelmät ja kielen, sekä tuntee aiheensa kannalta olennaiset aikaisemmat tulokset. Lisensiaatintutkimuksessa ei tarvitse olla uutta tieteellistä tietoa. Niinpä sen aiheen valinnalle ja asiasisällölle ei ole asetettu tiukkoja vaatimuksia. Se saa olla kirjallisuuskatsaus, ohjelmiston tai menetelmän esittely tms.

Aiheen valinnassa ei kannata olla liian kunnianhimoinen, sillä hyvä esitys keskinkertaisesta aiheesta kelpaa lisensiaatintutkimukseksi, mutta huono esitys vaativasta aiheesta ei kelpaa.

Olennaista on, että lisensiaatintutkimus on hyvin kirjoitettu. Sen tulee noudattaa sitä täsmällisyystasoa ja tyyliä, mitä alan tieteellisissä lehdissä käytetään, paitsi että siihen mahtuu ja tulee sisällyttää enemmän esimerkkejä, perusteluja yms. täydentävää aineistoa kuin lehtiartikkeleihin. Tutkimuksessa esitetyt ideat, väitteet ja konstruktiot on muotoiltava täsmällisesti ja perusteltava vakuuttavasti. Näppituntuma ja oma vakaa usko asian paikkansapitävyyteen ei riitä perusteluksi. Spekulointi ei ole kokonaan kielletty, mutta spekulaatiot on tunnustettava spekulaatioiksi, ja niiden merkitys työn kokonaisuudessa ei saa olla suuri.

Aiheen kannalta merkittävä aikaisemmin julkaistu työ on mainittava ja suhteutettava omaan työhön. Kirjallisuuskatsauksen tapauksessa aikaisempia tuloksia on arvioitava kriittisesti ja verrattava toisiinsa.

Lisensiaatintutkimus ei siis saa olla mikään ylimalkainen teksti, vaan sen on käsiteltävä valittu aihe täsmällisesti, luotettavasti, kriittisesti ja kohtuullisen kattavasti.

As. 215/95 toteaa, että väitöskirja ja lisensiaatintutkimus voi olla paitsi tekijän yksinään kirjoittama kirja (professorislangilla monografi), myös useasta tieteellisestä julkaisusta tai julkaistavaksi hyväksytystä käsikirjoituksesta koottu kokonaisuus, jossa on yhteenveto (nippu). Julkaisuissa saa olla yhteisjulkaisuja, jos tekijällä on niissä itsenäinen osuus. Ottaen huomioon, että lisensiaatintutkimus on ennen kaikkea kirjoitusharjoitus, nipussa on oltava ainakin yksi osa, jossa tekijä osoittaa omat kirjoittajan ja tieteellisen ajattelijan kykynsä. Lisensiaatintutkimukseksi ei voida hyväksyä sellaista nippua, jonka yksikään osajulkaisu ei ole kiistatta tekijän lähes yksin kirjoittama, ja jonka yhteenveto on ylimalkainen tai huonosti kirjoitettu.

Sopiva monografimuotoisen lisensiaatintutkimuksen pituus on noin 100 sivua, ehkä mieluummin alle kuin yli. Työstä ei kannata tehdä liian pitkää, sillä se hidastaa kirjoittamisen lisäksi ohjausta ja tarkastusta. Kyky poimia aihealueelta olennainen annetun sivumäärän rajoissa on osa kriittisen ajattelun taitoa! 200-sivuinen lisensiaatintutkimus on selvästi ylipitkä.

Väitöskirja eroaa lisensiaatintutkimuksesta vain siten, että siinä tulee olla jokin tieteellisesti mielenkiintoinen uusi tulos. (As. 215/95 toteaa, että "Väitöskirjan tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa.") Tämä kenties pieneltä kuulostava ero on käytännössä hyvin suuri. Ohjelmistotekniikan kansainvälinen taso on niin korkea, että tieteellisesti mielenkiintoisen uuden tuloksen saavuttaminen ei ole ollenkaan helppoa. Tämä tekee tohtorin tutkinnosta vaativan.

Väitöskirjan aiheen valinnassa kannattaa olla huolellinen. Koska opetuksessa voidaan kattaa ohjelmistoja tutkivan tieteen laajasta kentästä vain pieni osa, moni kiinnostava ja uudelta näyttävä aihe saattaa olla todellisuudessa loppuun kaluttu, jolloin siitä on äärimmäisen vaikeaa enää löytää mitään uutta. Esimerkiksi tavallisiin tietorakenteisiin ja algoritmeihin on erittäin vaikeaa (tosin ei täysin mahdotonta) keksiä mitään parannuksia, joita ei olisi joku joskus aikaisemmin jo ehdottanut.

Toinen ansa on valita aihe, jossa saavutettuja tuloksia on mahdoton vakuuttavasti perustella. Esimerkiksi oliomenetelmien vaikutus ohjelmoinnin tuottavuuteen on muuten täysin hyväksyttävä aihe, mutta tuottavuuden paranemisen näyttäminen toteen voi olla hyvin vaikeaa. Toisaalta, jos tekijä kuitenkin onnistuu keksimään keinon arvioida tuottavuuden paranemista edes jossain määrin luotettavasti, hänen tuloksensa ovat lähes varmasti sekä uusia että tieteellisesti mielenkiintoisia.

Aiheeksi ei myöskään kannata valita esimerkiksi jotakin tekijän toteuttamaa ohjelmistoa tai järjestelmää, ellei siinä ole ohjelmistotekniikan näkökulmasta jotakin todella uutta. Muuten siitä ei pysty löytämään tieteellisesti mielenkiintoista tulosta.

Tavoitetta ei saa asettaa myöskään liian korkealle. Alussa pieneltä vaikuttava tutkimusongelma saattaa paljastua elämäntyön kokoiseksi. Lahjakkailla opiskelijoilla on taipumusta aliarvioida ideoittensa arvoa. Melkein jokaisella opiskelijalla on taipumusta aliarvioida idean kunnollisesta toteuttamisesta aiheutuvaa työmäärää ja sen paperille panemisesta kertyvää sivumäärää. Liian laajasta aiheesta syntyy helposti työ, jossa on kyllä paljon asiaa, mutta joka on liian pinnallinen ja epätäsmällinen kelvatakseen väitöskirjaksi. Aihetta pitää uskaltaa tarkentaa tai rajata, jos alkuperäinen aihe osoittautuu huonoksi tai liian laajaksi.

Periaatteena on siis: mieluummin vähän hyvää kuin paljon huonoa.

Näitten ansojen välttämiseksi tekijän kannattaa hyvissä ajoin etsiä ajattelemaansa aihealuetta mahdollisimman hyvin tunteva henkilö, ja analysoida hänen kanssaan, onko aiheesta mahdollista saavuttaa uusi, tieteellisesti perusteltavissa oleva tulos. Kannattaa tulla juttelemaan rohkeasti ohjaajan tai kiinnostavan aihealueen asiantuntijan kanssa, vaikka mielessä oleva aihe aluksi tuntuisi liian kevyeltä. Monesta aiheesta löytyy tieteellisesti kiinnostavaa sisältöä kun näkökulmaa vähän vaihdetaan. Esimerkki: vaikka työtehtävissä suunniteltu parannettu algoritmi osoittautuisi jo 60-luvulla keksityksi, sen käyttötapa saattaa olla uusi.

Tuloksen mielenkiintoisuus ja uutuus voidaan mitata yrittämällä julkaista se jossain kovatasoisessa alan lehdessä tai konferenssissa. Pääsääntönä voidaan pitää, että jos kirjoittaja onnistuu saamaan yhdenkin puhtaasti oman julkaisunsa läpi kovatasoiseen lehteen tai konferenssiin, hän on saavuttanut riittävän mielenkiintoisen ja uutuusarvoa omaavan tuloksen. Tätä kriteeriä ei kuitenkaan saa tulkita kovin yksioikoisesti, sillä artikkelin läpimeno riippuu sen tason lisäksi myös satunnaisista tekijöistä, kuten sille valittujen tarkastajien huolellisuudesta ja mieltymyksistä. Tulosten riittävyyden päättää viime kädessä osastoneuvosto ensin esitarkastajilta ja myöhemmin vastaväittäjiltä saamiensa lausuntojen perusteella.

Väitöskirjan kirjoitustyylin yms. osalta pätevät tietysti edellä luetellut lisensiaatintutkimukselle asetetut vaatimukset. Monografimuotoisen väitöskirjan sopiva pituus on runsaat 100 sivua. Jo yhden 15-sivuisen tiiviin konferenssi- tai lehtiartikkelin asiasta saattaa tulla tämä määrä sivuja, kun mukaan lisätään vanhastaan tunnetun taustateorian esittelyä, aikaisempia tuloksia koskevaa osuutta muutetaan syvällisemmäksi, omien uusien tulosten esitystapaa lavennetaan havainnollisin esimerkein ja todistuksia auki kirjoittamalla, kokeellista aineistoa laajennetaan ja koejärjestelyjä selostetaan yksityiskohtaisesti, ja mukaan otetaan vähemmän tärkeitä omia tuloksia ja huomioita jotka jätettiin varsinaisesta julkaisusta pois toisarvoisina ja tilan puutteen vuoksi.

Nippuväitöskirjassa tulee olla ainakin yksi työn kannalta keskeinen uusi tieteellinen tulos, joka on kiistatta tekijän itse saavuttama. Tästä syystä Ohjelmistotekniikan laitos on omaksunut kannan, jonka mukaan nippuja, joiden jokaista osajulkaisua on ollut mukana kirjoittamassa tekijän ohjaaja, tutkimusryhmän vetäjä tai muu vanhempi tutkija ei tavallisesti voida hyväksyä.

4. Ohjelmistotekniikka sivuaineena

4.1 Lähtötasovaatimukset

Jatkotutkinnon sivuaine ei voi alkaa nollapisteestä. TTY:n yleisten periaatteiden mukaan opiskelijalla tulee olla esitietoinaan suunnilleen TTY:n tuoreimman opinto-oppaan mukaisen diplomi-insinöörin tutkinnon ohjelmistotekniikan lyhyen ammattiaineen (sivuaineen) keskeisiä osia vastaavat suoritukset. Ohjelmistotekniikan nopean kehityksen vuoksi Ohjelmistotekniikan laitoksella on päätetty jonkin verran tinkiä tästä vaatimuksesta. Esitietovaatimuksiksi on asetettu vähintään 15 ov tietojenkäsittelyn opintoja, sisältäen seuraavat aiheet:

  • Ohjelmoinnin perustaidot (enemmän kuin alkeiskurssi).
  • Ohjelmistotuotannon perusteet.
  • Perustiedot tietorakenteista ja algoitmeista.
  • Vähintään 3 ov muita ohjelmistotekniikan tai tietojenkäsittelytieteen opintojaksoja TTY:ssa tai muussa yliopistossa. Nämä eivät saa olla ohjelmoinnin tai ohjelmointikielten perusopintojaksoja.

Erityisesti on huomattava, että vankkakaan työkokemus ohjelmoinnista ei yksinään riitä esitiedoiksi, vaan opiskelijalla tulee olla yllä olevan listan verran systemaattista tietoa hyvien ohjelmointitapojen ja ohjelmointiteknisten ratkaisujen perusteista.

Opiskelija voi tarvittaessa täydentää esitietojaan ennen jatko-opintojen virallista aloittamista suorittamalla yo. listan opintoja TTY:ssä. Näin saatuja opintoviikkoja ei hyväksytä jatkotutkintoon, mutta niistä saa erillisen todistuksen.

4.2 Sivuaineen tavoitteet ja sisältö

Ohjelmistotekniikan sivuaineen opintojen tavoitteena on varmistaa, että opiskelijalla on tasapainoinen kuva ohjelmistotekniikan eri osa-alueista sekä hyvä käytännön ohjelmointitaito. Mitään tieteellisiä tavoitteita ei ole asetettu, koska opiskelijoiden lähtötiedot eivät yleensä riitä sellaisten saavuttamiseen, eivätkä ne ole välttämättä opiskelijoiden intresseissäkään. Sivuaineen tavoitteeksi on siis määritelty ne tiedot ja taidot, jotka pääaineen opiskelijoilta edellytetään lähtötietoina. Sivuaineen pienen koon vuoksi tätäkään ei aina voi saavuttaa.

Sivuaineen opintojen sisältö riippuu opiskelijan lähtötiedoista. Perusidea on, että opiskelija täydentää ensin tietonsa perustutkinnon ohjelmistotekniikan pääainetta vastaavalle tasolle. Tämän tehtyään hän saa jatkaa varsinaisilla lisensiaattiopintojaksoilla, jos haluaa, ja jos hänen tutkinnossaan on vielä tilaa.

Opiskelijan tulee siis ensisijaisesti suorittaa kohdassa 3.1 lueteltuja jatkotutkinnon pääaineen opiskelijan lähtötasovaatimuksiksi asetettuja opintoja. Usein sivuaineelle suositellut 10...15 opintoviikkoa täyttyvät jo tästä. Sivuaineeseen ei tietenkään hyväksytä kohdassa 4.1 lueteltuja sivuaineen lähtötasovaatimuksiksi asetettuja opintoja, eikä opintoja, jotka tai joita vastaavat opiskelija on jo käyttänyt muussa tutkinnossa, kuten perustutkinnossaan.

Kun opiskelijalla on kohdan 3.1 suoritukset koossa, hän voi jatkaa TTY:n opinto-oppaan pitkän ammattiaineen mukaan, ja / tai suorittamalla ohjelmistotekniikan jatkotutkinnon pääaineen opintojaksoja. Ohjelmistotekniikan pitkän ammattiaineen vaihtoehdoista ja opintojaksotarjonnasta löytyy tietoa osoitteesta http://www.cs.tut.fi/ohj/opinnot.html.

Esitietojen riittävyys on tarkistettava ja sivuaineen täsmällinen sisältö on sovittava Ohjelmistotekniikan laitoksen jonkun professorin kanssa. Luettelo professoreista löytyy osoitteesta http://www.cs.tut.fi/ohj/henkilokunta.html Tätä viimeksi päivitettäessä jatko-opiskeluasioista tietävät parhaiten Tarja Systä ja Antti Valmari.


Tampere University of Technology, Software Systems
Laboratory