Vain parasko on hyvä?

Mielipidekirjoitus 14.12.1999

Kun opetuksen huippuyksikkönimitykset (siinä vaiheessa vielä ehdotukset) julkistettiin joulukuussa 1999, eivät Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen korkeakoulu saaneet yhtään nimitystä tietotekniikan alueelta. Aamulehden pääkirjoituksessa käsiteltiin tätä "epäonnistumista" provosoivaan sävyyn. Keskustelimme laitoksella oikeasta reagointitavasta, ja sen pohjalta kirjoitin oheisen mielipidekirjoituksen. Joku toinen laitokselta oli kuitenkin sillä välin jo kirjoittanut ja lähettänyt aika lailla saman kaltaisen kirjoituksen, joten jätin tämän lähettämättä.

Otsikon kirjoitukselleni annoin vasta siirtäessäni sen seittiin 13.4.2000.


Aamulehden pääkirjoituksessa kyseltiin missä on kasvualojen korkeakouluopetuksen laatu Tampereella, kun ei yksikään suositus opetuksen huippuyksiköksi osunut niihin. Tampereen yliopiston tietojenkäsittelyopin laitoksen johtaja Seppo Visala ehti jo 14.12. kertoa, miksi hänen laitoksensa ei osallistunut kilpailuun. Tampereen teknillisen korkeakoulun Tietotekniikan osastolla sijaitseva Ohjelmistotekniikan laitos osallistui.

Opetuksen huippuyksiköiden karsinta oli ankara. Keskimäärin yksi laitos korkeakoulua kohden tai yksi laitos noin 7000 opiskelijaa kohden sai suosiksen. Tekniikan alalle suosituksia osui tätäkin vähemmän, kaikenkaikkiaan vain kaksi. Näin kovassa kilpailussa mitaleitta jääminen ei välttämättä tarkoita, että laitos olisi huono.

Kasvualojen huonolle menestykselle on luonnollinen syy: kasvu. Täällä eletään aivan toisenlaisessa todellisuudessa kuin pienissä laitoksissa. Keskimääräinen kurssin osanottajamäärä Ohjelmistotekniikan laitoksella on kaikkein pienimmätkin seminaarit mukaanlukien sadan luokkaa. Suurin osa opiskelusta tapahtuu kursseilla, joiden opiskelijamäärä on yli kaksisataa. Tällaisen määrän tenttiä on vaikea korvata esseekirjoituksilla, sillä mistään ei löydy tarpeeksi opettajia arvioimaan niitä. Eikä tällaista määrää ei voi lähettää kirjastoon hakemaan itsenäisesti tietoa, ettei kirjasto tukehtuisi.

Ongelmia aiheuttaa jo se, että suurin rakennuksemme luentosaleista vetää vain 120 opiskelijaa, ja sitä käyttävät osaston muutkin laitokset. Onneksi tähän tulee parannus, kun osaston uudisrakennus valmistuu.

Tässä tilanteessa olemme panostaneet opetuksen kehittämiseen omalla tavallamme. Opettajat ovat kirjoittaneet opetusmateriaalin melkein jokaiselle kurssille. Opiskelijoilla on runsaasti omia tietokoneita. Niinpä heidät voi lähettää internetiin hakemaan itsenäisesti tietoa, ja sen olemme tehneet. Heillä voi teettää vaativia harjoitustehtäviä, kunhan tarkistamiseen liittyvät rutiinit automatisoidaan mahdollisimman pitkälle, ja senkin olemme tehneet. Olemme järjestäneet pienelle ryhmälle henkilökohtaista opetusta tutkimushankkeidemme yhteydessä, ja niin edelleen.

Otaniemeläinen tietotekniikan perusopetus sai suosituksen opetuksen huippuyksiköksi, ja siitä heille vilpittömät onnittelumme. Olemme tehneet yhteistyötä opetuksen kehittämisessä. Käytämme perusopetuksen apuna samoja automaatteja, ja olemme vastavuoroisesti toimittaneet heille sulautettujen järjestelmien opetusmateriaalia. Uuden talonkin he ovat jo ehtineet saada.

Opetuksemme kehittämisen pahin pullonkaula ei ole pula rahasta, vaan pula ihmisistä. Teollisuuden imu on niin valtava, että harva haluaa jäädä korkeakouluun massakursseja opettamaan. Alemmissa opetusviroissa palkkaus on kehnoa, ja tie ylempiin opetusvirkoihin on pitkä, vaivalloinen, ja kulkee kehnosti palkattujen tutkijapaikkojen kautta. Osastolla oli hiljattain auki kuusi assistentuuria. Hakijoita oli yhteensä kolme, joista vain yksi oli pätevä. Uusia professuureja on perustettu ympäri Suomea, mutta vain muutamaan on saatu päteviä hakijoita. Onneksi meillä ei ole käynyt kuten Otaniemessä, jossa harmittavan moni ohjelmoinnin professori on hakeutunut pois korkeakoulusta.

Vaikka emme saaneet opetuksen huippuyksikön asemaa, nuorten kannattaa edelleen pyrkiä meille opiskelemaan. Tietotekniikka on laaja ja monipuolinen alue, josta löytyy mielenkiintoisia ja hyvin palkattuja työtehtäviä muillekin kuin intohimoisille bittinikkareille. Vaikka emme pysty täällä kovin henkilökohtaista opetusta antamaan, ei ruoho ole muissa alan yksiköissä sen vihreämpää. Yksi laitos on hyvä yhdessä asiassa ja toinen toisessa.

Antti Valmari
Professori, TTKK Ohjelmistotekniikan laitos