Tietojenkäsittelyn opetusmateriaaliyhteistyö
yliopistojen välillä

Antti Valmari
Suomen Tietojenkäsittelytieteen Seura
ja
Tampereen teknillinen korkeakoulu, Ohjelmistotekniikan laitos

Muistio 24.2.2000

Tätä muistiota säilytetään osoitteessa http://www.cs.tut.fi/%7eava/kirjoitelmia/opmat.html

  1. Johdanto
  2. Termeistä ja rajauksesta
  3. Materiaalin yhteiskäytön ongelmia
    1. Materiaalin luovutuksen esteitä
    2. Materiaalin vastaanoton esteitä
    3. Kirjan kirjoittamisen esteitä
  4. Ongelmien ratkaisuehdotuksia
    1. Materiaalin "virallistaminen"
    2. Muuta
    3. Kirjojen teosta
  5. Ehdotus materiaalin luovutuksen säännöiksi
  6. Lukijoiden kommentteja

1. Johdanto

Tietojenkäsittelyn opetus yliopistoissa on viime aikoina kasvanut rajusti. Osaavista ja pätevistä opettajista on kova pula kaikilla tasoilla tuntiopettajista professoreihin, ja tilanne näyttää olevan yhä huononemassa.

Vaikka tietojenkäsittelyn tutkinnot eri yliopistoissa poikkeavat toisistaan, on niissä paljon yhteistä. Ohjelmoinnin peruskurssi tai vastaava on tietysti jokaisessa. Monesta löytyy muun muassa tietorakenteiden ja algoritmien tai laskennan teorian kurssi. Eri yliopistojen laitokset ovat perinteisesti suunnitelleet kurssinsa ja keränneet ja valmistaneet opetusmateriaalinsa itse.

Pahan opettajapulan vuoksi saattaisi kuitenkin olla viisasta hakeutua yhteistyöhön. Tämä muistio on tarkoitettu yhteistyökeskustelujen pohjaksi. Siinä pohditaan niitä pulmia, joita liittyy lähinnä suomenkielistä opetusmateriaalia koskevaan yhteistyöhön eri yliopistojen välillä. Muistion loppuun on tarkoitus koota lukijoiden kommentteja. Suositeltavin paikka kommenttien lähettämiseen on uutisryhmä sfnet.tiede.tietotekniikka.

2. Termeistä ja rajauksesta

Koska muistio käsittelee opetuksen järjestämiseen eikä sisältöön liittyviä asioita, ei termiä tietojenkäsittely tarvitse määritellä kovin tarkasti. Keskustelun kannalta olisi kuitenkin hyvä, että osallistujilla olisi riittävän paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Siksi tässä muistiossa määritellään tietojenkäsittely tarkoittamaan kaikkea sitä tiedettä, mikä tutkii tietokoneohjelmia, niiden laatimista, mahdollisuuksia ja rajoituksia laajasti ymmärrettynä.

Termillä yliopisto tarkoitetaan myös yliopistotasoisia korkeakouluja, kuten teknillisiä korkeakouluja ja kauppakorkeakouluja. Ammattikorkeakoulujen tarpeet lienevät sen verran erilaiset, että on tarkoituksenmukaista rajata keskustelun sisältö (vaikka ei keskustelijoita) ainakin alkuvaiheessa yliopistojen näkökulmaan.

Muistiossa keskitytään suomenkieliseen materiaaliin, vaikka osa huomioista sopii myös ruotsin- ja englanninkieliseen materiaaliin. Englanninkieliseen materiaaliin kiinnitetään vähän huomiota kahdesta syystä: monen opiskelijan on olennaisesti helpompaa opiskella suomenkielisestä materiaalista vaikka se olisi laadultaan vähän heikohkokin, eikä englanninkielisestä korkeatasoisesta materiaalista useinkaan ole pulaa. Ruotsinkielinen materiaali olisi muuten symmetrisessä asemassa suomenkielisen kanssa, mutta niitä tapauksia, joissa samaa asiaa opetetaan ruotsiksi useammassa kuin yhdessä paikassa ei ole paljoa.

3. Materiaalin yhteiskäytön ongelmia

Tyypillisellä tietojenkäsittelyn kurssilla on käytössä muun muassa seuraavanlaista materiaalia:

Saman materiaalin käyttöön useissa yliopistoissa liittyy ainakin seuraavia ongelmia:

3.1 Materiaalin luovutuksen esteitä

  1. Opettajalla tai laitoksella voi olla tarvetta säädellä materiaalin jakelua opiskelijoille. Tällöin materiaalin luovutus edellyttää, että luovuttaja voi luottaa siihen, että vastaanottaja ei edes vahingossa päästä materiaalia karkaamaan. Paperimuodossakin oleva materiaali saattaa levitä nopeasti, ja elektronisessa muodossa karkuun päässyttä materiaalia ei ehkä voi saada enää mitenkään kuriin. Syitä rajoittaa materiaalin saatavuutta ovat mm.
  2. Kokemus on osoittanut, että tekijänoikeuksia ei aina kunnioiteta, jos materiaali ei muistuta kirjaa ja on liian helposti saatavana. Ihmisillä näyttää olevan taipumus kohdella ilmaiseksi saatua huonommin kuin rahalla hankittua. Vaikka materiaalin laatija ei haluaisi rahallista korvausta materiaalinsa käytöstä, hän yleensä silti toivoo, että sitä kohdellaan jossain määrin kunnioittavasti, sillä onhan sen laatiminen vaatinut kovasti työtä.
  3. Luentokalvot ja opetusmonisteet ovat usein sen verran hiomattomia, että tekijästä voi tuntua nololta luovuttaa niin keskeneräistä tai vaatimatonta työtä ulkopuolisille. Omien luentojen tueksi kelvollisesta monisteesta on tunnetusti pitkä matka kirjaan, jonka voi hyvillä mielin antaa muitten luettavaksi luennoista irrallaan.
  4. Erilaisista lähteistä keräämällä ja kopioimalla tehdyn materiaalin jakeluun liittyy vaikeita tekijänoikeusongelmia.
  5. Materiaalin luovuttaminen toisen yliopiston käyttöön ilman korvausta on tulospisteajattelun vastaista.

3.2 Materiaalin vastaanoton esteitä

  1. Yliopistojen kurssit poikkeavat usein rajauksiltaan ja/tai esitystavoiltaan sen verran toisistaan, että toisessa yliopistossa koottu tai laadittu materiaali sopii huonosti toisen kurssille. Toinen yliopisto on esimerkiksi valinnut huomattavasti matemaattisemman käsittelytavan kuin toinen. Yksi yliopisto saattaa suosia esimerkkien kielenä Javaa, toinen C++:aa, kun kolmas vannoo Pascalin ja neljäs pseudokoodin nimiin.
  2. Toisen yliopiston materiaaliin on vaikea tehdä muutoksia. Erityisen harmillista on, jos tiedossa olevia virheitä ei voi korjata.
  3. Toisen yliopiston luentokalvoista opettaminen on noloa ainakin jos kaikesta näkyy, että kyseessä on toisen yliopiston materiaali. Se luo herkästi vaikutelman, että opettaja opettaa piraattikopioista, tai ainakin että hän on laiska.
  4. Osa opettajista kokee itse tehdystä materiaalista opettamisen niin paljon muualta hankitun materiaalin käyttöä helpommaksi, että ei halua käyttää muualta saatavaa.

3.3 Kirjan kirjoittamisen esteitä

Materiaalin muokkaaminen kirjaksi ratkaisisi useimmat yllä mainituista ongelmista. Valitettavasti kirjojen teolle on tunnetusti isoja esteitä:

  1. Kirjan kirjoittaminen vaatii huomattavan työmäärän.
  2. Kustantajaa on vaikea löytää, elleivät markkinat ole tarpeeksi isot.
  3. Kirjoja voi korjata ainoastaan uuden painoksen yhteydessä, mikä on hidasta.
  4. Kirjakaan ei välttämättä ole rajaukseltaan tai esitystavaltaan sopiva kurssin pohjaksi.
  5. Kirja saattaa tarvita tuekseen erilliset luentokalvot.

4. Ongelmien ratkaisuehdotuksia

Uskon, että suurin osa yllä mainituista ongelmista ratkeaisi, jos opetusmateriaalin luovutuksesta yliopistojen välillä tehtäisiin avointa ja hyväksi tunnustettua toimintaa sopimalla selvät pelisäännöt.

4.1 Materiaalin "virallistaminen"

Jos materiaali on tarkoitettu opiskelijoille jaettavaksi, sille tulee antaa nimi, joka ei sido sitä alkuperäiseen yliopistoon, esimerkiksi "Tietorakenteiden muistiinpanoja" eikä "Kurssin 12345-6 muistiinpanoja". Materiaalin kansilehdellä tulee näkyä materiaalin nimen lisäksi tekijän nimi, yliopisto ja laitos sekä version päiväys. Materiaalin tulisi olla mainittu vastaanottavan yliopiston opinto-oppaan kurssikuvauksissa kurssimateriaalina tai oheismateriaalina. Näin se saisi opiskelijoiden mielissä samankaltaisen aseman kuin kirja, jolloin opiskelijat kunnioittaisivat tekijänoikeuksia paremmin.

Olipa materiaali tarkoitettu opiskelijoille jaettavaksi tai ei, luovuttajan ja vastaanottajan välillä tulee tehdä ainakin sanallinen sopimus, jossa vastaanottaja sitoutuu säilyttämään ja jakamaan materiaalia vain sovituilla tavoilla. Sopimuksessa tulee nimetä vastaanottajan puolelta vastuuhenkilö, jolle materiaali luovutetaan ja joka vastaa sen turvallisesta säilytyksestä ja jakelun pelisääntöjen noudattamisesta. Luontevin valinta vastuuhenkilöksi on sen kurssin vastuullinen opettaja, jolla materiaalia on tarkoitus käyttää.

Tieto siitä, että materiaali on vastaanottavalla puolella hyvissä käsissä auttaa tekijän haluttomuuteen luovuttaa tasoltaan kaukana kunnon kirjasta olevaa työtä. Lisäksi tieto siitä, että materiaalia käytetään muuallakin lisää tekijän intoa parantaa sitä. Jos kirjaa huonomman materiaalin yhteiskäyttö tulee tavaksi, se lakkaa aikaa myöten tuntumasta nololta. Eikä se oikeasti ole noloa: epätäydellinen materiaali on vastaanottajalleen erittäin hyödyllinen, jos vaihtoehtona on vielä puutteellisempi materiaali, niinkuin nykyisin kiireen vuoksi usein on.

Kyseisten kurssien opettajat ovat luontevin taho materiaalin yhteiskäytöstä sopimiseen. Luovutuksen tulee kuitenkin tapahtua yhteisymmärryksessä sekä luovuttavan että vastaanottavan laitoksen kanssa. Lisäksi osa yllä ehdotetuista toimenpiteistä (kuten maininta opinto-oppaassa) vaatii laitoksen, tiedekunnan tms. panosta.

4.2 Muuta

Materiaalin luovutuksen tulospistevastaisuutta lieventää kolme seikkaa. Ensinnäkin, jos luovutus tulee yleiseksi käytännöksi, pääsee laitos vastaavasti hyötymään muitten tekemästä materiaalista. Toiseksi, materiaalin virallinen (esimerkiksi opinto-oppaasta todettavissa oleva) käyttö toisessa yliopistossa on ansioksi sekä materiaalin tekijälle että hänen laitokselleen. Opetusansioita on viime aikoina pyritty korostamaan virantäytöissä, ja oman materiaalin käyttö toisessa yliopistossa on vahva opetusansio. Tästä syystä on tärkeää, että vastaanottajat pitävät luovuttajan ajan tasalla materiaalin käytöstä. Kolmanneksi, kun materiaalin käyttäjäkunta laajenee, kasvaa into kehittää sitä. Voi esimerkiksi ylittyä se kynnys, jonka jälkeen hyvä moniste kannattaa muokata kirjaksi. Sitäpaitsi muut käyttäjät saattavat innostua auttamaan materiaalin kehittämisessä.

Erilaisista lähteistä --- esimerkiksi alkuperäisjulkaisuista --- keräämällä kootun materiaalin tekijänoikeuskysymykset ovat niin hankalia, että lienee parempi pidättäytyä luovutuksesta kokonaan. Lähdeluetteloita saa tietysti luovuttaa, jolloin vastaanottaja voi koota saman materiaalin itse, jos haluaa. Tämän muistion ehdotukset keskittyvät laitoksilla itse tehdyn materiaalin yhteiskäyttöön, mitä melkoinen osa varsinkin alkupään kurssien materiaalista on.

Materiaalin muokkaaminen usean yliopiston tarpeisiin sopivaksi vaatii työtä. Monta ongelmaa saataisiin kuitenkin ratkaistua vähällä vaivalla. Nimeämällä materiaali uudelleen, siirtämällä kurssin käytännön järjestelyjä koskevat tiedot erilliseen, helposti poistettavaan osaan, ja poistamalla muualta suorat viittaukset kurssiin saadaan jo paljon aikaan. Esimerkkien kielen vaihto pseudokoodiksi on yleensä mahdollista esimerkiksi tietorakenteiden kursseilla, ja se tekee materiaalista riippumatonta harjoitustöiden ohjelmointikielen valinnasta. Jos materiaalista puuttuu jokin vastaanottavalle laitokselle tärkeä asiakokonaisuus, vastaanottava laitos voisi kenties maksaa jotain sen lisäämisestä materiaaliin, tai tehdä ko. osuuden itse ja luovuttaa osaksi materiaalia.

Useiden yliopistojen yhteiskäytössä olevan materiaalin ylläpito on järjestettävä. Vähimmäisvaatimus on, että ilmeiset virheet saadaan korjattua seuraavan vuoden versioon. Ongelmia syntyy lähinnä silloin, kun materiaalin alkuperäinen laatija on siirtynyt pois yliopistomaailmasta tai on haluton tekemään enää mitään muutoksia. Tällaisessa tapauksessa olisi hyvä, jos materiaalin ylläpito-oikeudet ja -vastuu voitaisiin siirtää sillä hetkellä aktiivisille käyttäjille. Uusi ylläpitäjä liittäisi nimensä ensin materiaalin ylläpitäjäksi, ja panoksensa määrästä riippuen vähitellen kohoaisi oheiskirjoittajaksi alkuperäisen rinnalle ja kenties jopa ainoaksi kirjoittajaksi, jos hän aikaa myöten tulee kirjoittaneeksi materiaalin kokonaan uudelleen. Tässäkin tapauksessa materiaalin historian alkuperäisine tekijöineen tulee käydä materiaalista ilmi.

4.3 Kirjojen teosta

Hyvät suomenkieliset oppikirjat helpottavat opettajien työtä ja parantavat oppimistuloksia niillä kursseilla, joilla niitä käytetään. Kirjat nostavat osaamistasoa myös nykyisen opiskelijajoukon ulkopuolella eksymällä lukiolaisten ja heidän opettajiensa, jo työelämään ehtineiden tai muiden ulkopuolisten käsiin. Tällä voi olla pitkällä aikavälillä vielä suurempi merkitys kuin yksittäisiin kursseihin liittyvällä hyödyllä.

Suomessa saattaa hyvinkin olla piilevää halukkuutta suomenkielisten oppikirjojen kirjoittamiseen, jos vain siihen liittyvät ongelmat saadaan ratkaistuiksi. Tätä osoittaa mm. se, että muutamia kirjoja on tehtykin (esim. Haikala - Märijärvi: Ohjelmistotuotanto), ja monissa yliopistoissa on tehty laitosraportteina julkaistuja kirjan kaltaisia opetusmonisteita. Laajalevikkisen kirjan teko on (tai sen ainakin tulisi olla!) merkittävä akateeminen ansio varsinkin opetuspainotteisten virkojen täyttöä ajatellen.

Uskoakseni ratkaisevin este kirjan teolle on epäily menekin vähäisyydestä. Nykyisin on kuitenkin niin isoja kursseja, että kirjalle saattaisi löytyä riittävä ostajamäärä jo yhden laitoksen opiskelijoista. Valitettavasti juuri tällaisten kurssien opettajat ovat yleensä liian kiireisiä kirjan tekijöiksi.

Menekin ongelmaa auttaisi, jos useat laitokset voisivat etukäteen sitoutua kirjan käyttäjiksi esimerkiksi kolmen seuraavan vuoden ajaksi. Sitoutuminen tietysti edellyttää, että kirjan tekijä ottaa riittävästi huomioon muiden laitosten tarpeet ja toiveet kirjan suhteen. Laitosten tai opettajien välinen yhteistyö on tässä ratkaisevassa merkityksessä.

Jos kirjalla on riittävästi menekkiä, siitä voi ottaa uusintapainoksia esimerkiksi kolmen vuoden välein, mikä mahdollistaa virheiden korjaamisen. Virheiden ongelmaa voi ratkaisevasti lievittää myös perustamalla seittisivun (seitti = www), jossa tiedossa olevat virheet on lueteltu korjauksineen.

Kirjan laadinta valmiin opetusmonisteen pohjalta on pienempi työ kuin laadinta alusta alkaen. Työmäärää voi kohtuullistaa myös jakamalla taakkaa niiden laitosten kesken, jotka aikovat kirjaa käyttää. Samalla varmistuisi, että monen käyttäjän toiveet otetaan huomioon. Nykyisin voimassa olevat säädökset sallivat laitoksen tukea kirjahanketta lievittämällä kirjoittajan opetus- ja muuta kuormaa kirjan teon ajaksi.

Kirjana julkaisemattoman materiaalin jakelun pelisääntöjen tulee olla sellaisia, että ne eivät estä materiaalin kehittämistä myöhemmin oikeaksi kirjaksi, jolla on kustantaja. Tästäkin syystä on tärkeää, että materiaalia ei päästetä leviämään elektronisessa muodossa.

Jos kirja on hyvä, sen tukena käytettävät luentokalvot voivat olla melko yksinkertaisia. Kirjan tekijät ehkä pystyvät melko vähällä vaivalla tuottamaan pelkät avainsanat, pääväitteet, määritelmät, kuvat, kaaviot, yms. sisältävät kalvot opettajien käyttöön.

Suomenkielisen oppikirjan saa aikaan myös suomentamalla hyvän ulkomaisen oppikirjan. Ikävä kyllä käännössopimuksen teko ulkomaisen kustantajan kanssa voi olla hankalaa, ja ulkomainen kustantaja saattaa asettaa käännöksen markkinoinnille, jakelulle ja uusintapainosten ottamiselle ehtoja, jotka haittaavat kirjan järkevää käyttöä ja korjailua Suomessa. Ulkomaiset kirjat on yleensä tehty toisenlaiseen opiskelukulttuuriin, ja ovat kotimaista käyttöä ajatellen joskus turhan laveasanaisia. Kääntäminenkin on iso työ, eikä tuo tekijälleen yhtä paljon akateemista ansiota kuin oman kirjan kirjoittaminen. Ammattimaisen käännösavun käyttö nostaisi kustannukset helposti liian korkeiksi.

5. Ehdotus materiaalin luovutuksen säännöiksi

Alla on ehdotus kirjana julkaisemattoman opetusmateriaalin luovutuksen pelisäännöiksi. Säännöt on tarkoitettu pohjaksi, jota voi muokata ja soveltaa tilanteen mukaan.

6. Lukijoiden kommentteja

Tähän kohtaan on tarkoitus kirjata muistion lukijoiden kommentteja. Parasta olisi, jos kommentit lähetettäisiin uutisryhmän sfnet.tiede.tietotekniikka kautta. Kommentteja voi lähettää myös sähköpostitse ava@cs.tut.fi (en tehnyt tästä linkkiä, koska sen käyttö saattaa hukata tiedon lähettäjästä). Pyydän kommentin yhteydessä ilmoittamaan, saanko lisätä kommentin tähän, ja lisäänkö sen nimettömänä vai lähettäjän nimellä. Tekijänoikeussyistä en voi lisätä kommentteja tähän ilman lupaa.

Koska en voi sitoutua käytttämään loputtomasti aikaa tämän muistion muokkaamiseen, varaan itselleni oikeuden päättää, mitä kommentteja otan mukaan ja missä määrin muutan muistion tekstiä niiden perusteella.

Juha Haataja 25.2.2000: [AV lyhensi] Lisäisin kylläkin materiaalin vastaanoton esteeksi vielä seuraavan: ei tiedetä, mitä materiaalia muualla on tehty. Polemisoin asiaa 1997 lehtiartikkelissa, joka löytyy myös www-osoitteesta http://www.csc.fi/math_topics/Publ/Opastuotanto.html Jutun otsikko on "Yliopistojen opastuotanto - hyödyntämätön voimavara?"