Joka päivä maailman rahaliikenteessä vaihtaa omistajaa noin 1500 miljardia dollaria. Puolessa tunnissa valuuttaa liikkuu Suomen valtion budjetin verran. Tästä 97 % on keinottelurahaa, joka kiertää maapalloa etsien nopeaa voittoa. Maailmantaloudesta on tullut jättimäinen pelikasino.

Valuuttakeinottelijat pystyvät heilauttamaan suurienkin maiden valuuttoja ja ovat jo romauttaneet mm. Meksikon, Aasian, Venäjän ja Brasilian taloudet. Pörssikurssien ja koko maailman talouden epävakaisuus on kasvanut. Suurkeinottelija George Soros on äskettäin varoittanut jopa kapitalismin romahduksesta.

Globalisaation myötä ylikansalliset yhtiöt ovat kasvaneet jättimäisiksi rahan ja vallan keskittymiksi. Maailman suurimman yrityksen General Motorsin liikevaihto on yli viisi kertaa suurempi kuin 124-miljoonaisen Bangladeshin bruttokansantuote. Vuoden sisällä on myös tehty seitsemän maailmanhistorian suurinta yritysfuusiota.

Olemme menossa kohti uudenlaista feodalismia, jossa herroina eivät ole maanomistajat vaan ylikansalliset yhtiöt. Monen tuotteen ja raaka-aineen monopoli on vain muutamilla yhtiöillä. Maailman 500 suurinta teollisuusyhtiötä työllistävät 0,05 % maailman väestöstä, mutta hallitsevat 25 % maailman kokonaistuotannosta.

Tavarat ja pääomat liikkuvat vapaasti yli rajojen, mutta lait, verotus ja valvonta toimivat kansallisella tasolla, jolloin yhtiöt voivat kiertää niitä siirtämällä toimintaa muihin maihin. Ne voivat maksattaa osan kuluistaan valtioilla ja saavat huomattavia tukia. Vapaakauppa hyödyttää myös järjestäytynyttä rikollisuutta.

Tietotekniikan ja -verkkojen kehitys on tärkeä työkalu globalisaatiossa. Tuleva verkkokauppa mullistaa edelleen talouselämän rakenteita. Digitaaliselle kaupankäynnille ei vielä ole pelisääntöjä.

YK:n entinen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali on todennut, että elämme keskellä maailmanlaajuista vallankumousta. Talous on saanut yliotteen politiikasta. Ylikansalliset markkinavoimat toimivat demokraattisen kontrollin yläpuolella. Poliitikot eivät enää voi päättää keskeisistä asioista itse, sanoo Boutros-Ghali. Silti globalisaatiota halutaan entisestään vahvistaa.

Globalisaatio ei ole luonnonilmiö. Se perustuu ns. uusliberalismiin, jonka mukaan täysin vapaat markkinat toimivat parhaiten ja lisäävät koko yhteiskunnan hyvinvointia. Maailmankauppaa on vapautettu pitkälti teollisuusmaiden ehdoilla.

Taloudelliset ja poliittiset eliitit varsinkin teollisuusmaissa ovat sitoutuneet globalisaatioon. Tämä käy selvästi ilmi mm. niiden kontrolloimien Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF), Maailmanpankin ja Maailman kauppajärjestön (WTO) viime vuosien päätöksistä. Korkein johto on liittänyt Suomeakin määrätietoisesti Euroopan Unioniin ja muuhun globalisoitumiskehitykseen.

Kapitalismista on tullut maailman johtava talousideologia. Sen tavoitteena ei ole kaikkien hyvinvointi, vaan voiton tuottaminen omistajille. Suuret voitot eivät muutu kasvuksi ja työpaikoiksi, vaan yhtiöt irtisanovat työntekijöitään kasvattaakseen voittoja entisestään.

Hyvinvointivaltio on historiassa vain pieni silmänräpäys. Yhteiskunnat ja maailma ovat jakautumassa pieneen A-luokkaan ja suureen B-luokkaan. Varallisuus keskittyy ja talouskasvu suuntautuu yhä enemmän rikkaille. Suomessakin on optiomiljonäärejä ja leipäjonoja.

Maailman 358 rikkainta ihmistä omistavat yhtä paljon kuin köyhimmät 2.500.000.000 ihmistä ansaitsevat vuodessa. Varakkain 20 % maailman väestöstä ansaitsee 80 % koko maailman bruttokansantuotteesta.

Globalisaatio on bisnekselle hyvä, mutta ihmiskunnalle huono asia. Talous on väline, jonka tulee palvella ihmisiä, eikä päinvastoin. Esimerkiksi Nestlen ja muiden valmistajien äidinmaidonkorvikkeet käyvät hyvin kaupaksi kehitysmaissa, mutta Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan ne aiheuttavat 1500.000 lapsen aliravitsemuskuoleman vuosittain.

Suomen luterilaisen kirkon piispat kritisoivat äskettäin markkinataloutta ja uusliberalismia. He peräänkuuluttivat talouden säätelymekanismeja ja rakenteita, "sillä on vastuutonta rakentaa yhteiskuntaa pelkästään taloudellisen kasvun varaan".

Maailman rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen tulojen ero on kaksinkertaistunut vuodesta 1960. Samalla maailman väkiluku kasvaa jyrkästi ja ylittää tänä vuonna 6 miljardia. Lähes kaikki väestönkasvu on kehitysmaissa.

Kehitysmaiden velka on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Maailman köyhimmissä maissa velkojen korot ovat suuremmat kuin niiden saama kehitysapu. Ne siis maksavat kehitysapua teollisuusmaille! Velkojen hoito vie enemmän varoja kuin terveydenhoito ja koulutus yhteensä.

Maailmanlaajuinen Jubilee 2000-kampanja ajaa köyhien valtioiden velkojen anteeksiantoa. Aloite tuli kristityiltä, ja siihen löytyykin peruste Vanhan Testamentin sapattivuosista. Emeritusarkkipiispa John Vikström, Suomen Jubilee 2000-kampanjan suojelija, otti äskettäin kantaa köyhimpien maiden velkojenperuutuksen puolesta. Suomella on niistä saatavia 170 miljoonaa markkaa.

Ympäristönsuojelu, terveys, demokratia ja ihmisoikeudet eivät ole oleellisia markkinavoimille ja ylikansallisille yhtiöille. Niiden tehtävänä on tehdä rahaa. Lapsityö, ympäristön tuhoaminen ja nälkäpalkat tuovat suuria voittoja pienelle yläluokalle. Pyöritämme parhaillaan suunnatonta ekologista Auschwitzia.

Kehitysmaissa työskentelee yli 500 miljoonaa ihmistä teollisuusmaihin suuntautuvassa tuotannossa. Etelän työläisen ja pohjoisen kuluttajan välissä on yleensä jokin ylikansallinen yhtiö. Järjestelmä muistuttaa "sivistynyttä" orjuutta. Suomenkin kaupoissa on paljon lapsiorjien tekemiä tavaroita.

Epäoikeudenmukaisuus ja globalisaation haitat eivät sinänsä ole uutta. Jo Vanhan Testamentin profeetat puhuivat johtomiehiä vastaan, jotka olivat petollisia, eivät hankkineet oikeutta orvoille eivätkä ajaneet leskien asiaa.

Raha ohjaa pitkälti yritysten ja ihmisten toimintaa, mutta rahalla voi myös äänestää. Raha on kieli, jota yritykset ymmärtävät. Boikotoimalla tiettyjä tuotteita tai ostamalla eettisesti valmistettuja ns. reilun kaupan tuotteita, joita on pian tulossa Suomenkin ruokakauppoihin, voi vaikuttaa yritysten toimintaan.

Ismo Rakkolainen 1999

Lisää lukemista aiheesta

David Korten: Maailma yhtiöiden vallassa. Like-kustannus 1998.

Hans-Peter Martin ja Dieter Schumann: Globalisaatioloukku. Osuuskunta Vastapaino 1998.

George Soros: Kansainvälisen kapitalismin kriisi. Tammi 1999.

Alvin Toffler: Suuri käänne. Otava 1991.

Kuluta harkiten-opas. Suomen rauhanpuolustajat 1998.