- Viinalla ja lääkkeillä yritin paikata tyhjiötä. En juonut kuin normaalit ihmiset, vaan join yksin kämpässäni. Kavereitten kanssa en oikein pärjännyt. Aina tuli jotain rähinää. Päädyin lopulta aggressiiviseksi juoppohulluksi.
- Silloin en enää pystynyt uskomaan, että voisin joskus elää inhimillistä elämää, kuvailee Matti synkimpiä vaiheitaan.
- Hän otti minua kaulasta kiinni, ja sanoi lempeästi: "Jeesus sua, Matti, kuitenkin rakastaa".
- Vaikka minulla oli ollut vakaat aikeet antaa selkään, minut jotenkin tyhjennettiin voimasta. En pystynytkään siihen. Sen sijaan juttelimme aamuyöhön. Minussa heräsi toivonkipinä: "Voisinko minäkin ..."
- Pelkäsin pitkään kaverien asennetta. Kerran itkin porukassa väsymystäni elämään, ja sanoin haluavani tulla uskoon. Kaverit vaan kyselivät, olinko hullu.
- Eräässä tilaisuudessa tein ratkaisuni. Minulla oli kauhea ihmispelko mennä alttarille rukoiltavaksi. Joku sanoi sisimmässäni, että älä mene, kaikki nauraa sulle. Menin silti alttarille. Kerroin haluavani antaa elämäni Jeesukselle, jos Jeesus huolii. Saarnamies julisti minulle kaikki syntini anteeksi, ja suunnaton sisäinen taakkani jäi siihen. Vapauduin tuskasta, pelosta ja itsemurha-ajatuksista. Tajusin, että tätä olin etsinyt koko elämäni, mutta aina väärästä paikasta.
Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet elämästä. Viinanhimo kiusasi edelleen joskus.
- Ajattelin voivani ottaa ihan pienet ryypyt, mutta se ei jäänytkään yhteen ryyppyyn.
- Olin tutustunut Hannu-Heikki Hyppöseen, joka oli luvannut, että voin soittaa vaikka keskellä yötä, jos tuntuu tosi pahalta. Viinanhuuruisena soitin hänelle, ja kerroin tilanteen.
- Hän käski minun pysyä kotona ja tuli paikalle nopeammin kuin ambulanssi. Hän vei minut saunomaan luokseen. Autossa pelkäsin rajua tuomion saarnaa, ja kysyin häneltä, mitä tästä nyt tulee. Hän ei tuominnutkaan, vaan rauhoitteli, että tästä tulee vielä hyvää. Nuhtelun sijaan hän vain lauloi hyväntuulisena hengellisiä lauluja.
- Hän teki minulle petin, ja menimme nukkumaan. Yöllä kun heräsin, hän oli vuoteeni ääressä rukoilemassa puolestani.
- Aamulla minulla oli edelleen paha morkkis ja yritin paeta paikalta ikkunasta. Pääni ei kuitenkaan mahtunut ikkunasta läpi, ja oli pakko jäädä, virnistää Matti.
- Pyhä Henki laittoi minut todella tuntemaan syntini. Aamukahvilla vain katselin varpaitani, kun en kestänyt kohdata Hannu-Heikin katsetta.
- Hän kysyi, olisiko minulla jotain Herralle vietävää. Olihan minulla paljonkin. Kun hän rukoili puolestani, sama alttarilla kokemani rauha tuli taas sydämeeni.
- Armoton totuus on kammottavaa. Tuomareita ja syyttäjiä on tässä maailmassa ihan tarpeeksi. Saatanakin on syyttäjä. Toiseen ojaan joudutaan, jos kerrotaan totuudettomasta armosta. Silloin "parannetaan" kovin kevyesti. Totuuden ja armon tulee olla yhdessä. Vasta silloin totuus voi tehdä vapaaksi. Raamattu kertoo, että Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.
- Jos minulla on halu nuhdella ja sanoa kovasti, yritän pysyä mahdollisimman kaukana kyseisestä henkilöstä. Sielunhoitajan pitää itkeä itkevien kanssa. Jos toisella on vaikeaa, pitää tarjota olkapäätä, johon voi itkeä, eikä arvostelua, joka saa itkemään, kertoo Matti harkitsevasti.
- Tätä on vaikea oppia kirjoista. Kun armoa on saanut itse maistaa, voi asettua oikealle tasolle ja auttaa pehmein käsin.
- Kerran eräs mies soitti minulle yöllä, ja kertoi saaneensa vanhoja ryyppykavereita kylään. Heillä oli pullot mukana, ja tämä mies kertoi, että se on menoa nyt. Hän ei enää jaksa vastustaa viinaa.
- Ehdotin, että pyytäisimme Jumalalta voimaa. Rohkaisin ja siunasin häntä, ja rukoilimme puhelimessa hetken. Kolmen päivän päästä häneltä tuli kortti, jossa hän kertoi saaneensa voimaa, ja käskeneensä miehiä lähtemään pois Jeesuksen nimessä.
- Kerran vein erästä langennutta kotiinsa. Mielessäni pyöri monenlaisia kovasydämisiä asioita, ja olin vähällä sanoa kovat sanat. Onneksi sain pidätettyä.
- Kotona Jumalan Henki kysyi minulta, onko minussa yhtään Jumalan rakkautta, joka vuodatetaan Pyhän Hengen kautta. Tajusin, ettei ollut, ja halusin tehdä parannusta. Vaimo rukoili puolestani ja julisti synnit anteeksi. Herra kohtasi minut siinä, ja sydämeni pehmeni taas.
- Samana yönä kolmen aikaan eräs mies soitti arasti humalapäissään, ja olin iloinen koko sydämestäni, että hän soitti. Illalla olisin ehkä vielä sanonut kovasti. Miten olisikaan käynyt, jos en olisi katunut kovuuttani, pohtii Matti.
Sanojen takaa Matin olemuksesta välittyy armollisuus. Kuka kaipaisikaan syyttelyä? Jeesuksen armo voi parantaa ja muuttaa jokaisen.