
- Hyvin kierosti saatana vei minua syvemmälle ja syvemmälle. Huumeiden käyttöä varten piti varastaa ja välittää huumeita. Tieni johti vankilaan.
- Kun pääsin vankilasta, en halunnut palata entiseen elämääni. Etsin muutosta, mutten silloinkaan löytänyt. Lankesin yhä syvemmälle, jopa prostituutioon, Rosa sanoo.
- Olin parikymppisenä aivan rikkinäinen. Kaikki inhimillinen oli kadonnut elämästäni.
- Ensimmäistä kertaa minulle syttyi toivo. Menin kommuuniin hoidattamaan itseäni, mutta en vielä tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä. Joku sanoi, että tarvitsen henkilökohtaisen kokemuksen Jumalasta.
Rosa keskeyttää vuolaan puheensa, liikuttuu, pyyhkii kyyneleitään ja nieleksii. Tauon jälkeen hän jatkaa:
- Eräässä hengellisessä kokouksessa Jumalan Henki valaisi ja kosketti. Huusin tuskasta suoraa huutoa. Koin olevani syntinen ja mahdoton Jumalan edessä. Mutta hän antoi anteeksi. Kolmen kuukauden kuluttua Herra kastoi minut Pyhällä Hengellä. Hän muutti kivisydämeni lihasydämeksi!
Rosa on nyt elämänmyönteinen, säteilevä ihminen. Kuohuvan espanjalaisveren takaa heijastuu Kristuksen antama rauha.
- Nyt saan auttaa muita niinkuin minua on autettu. Haluan palvella niinkuin minua on palveltu.
- Työskentelen kristillisessä huumehoitokodiss. Kaikki tulevat sinne siksi, että pääsisivät eroon huumeista. Jeesusta etsivät jäävät.
- Työtä tekemällä opimme elämään. Opimme kurinalaisuutta, joka meidän elämästämme puuttuu. Kaiken perustana työssä on rakkaus.
- Jumala on antanut minulle sulhasen, jolla on sama tausta ja sama halu palvella. Hänkin on HIV-positiivinen. Meillä on pian häät.
- Meidän HIV-positiivisten pitää huolehtia itsestämme normaalia enemmän. Alussa oli hirmuisen vaikeaa. Ajan myötä Jumala on auttanut.
- Jos elän, elän Kristukselle. Jos kuolen, kuolen Kristukselle.
Rosan valoisa olemus kuoleman varjossa jos mikään kirkastaa Jumalan voimaa arjen keskellä. Menneisyys on annettu anteeksi. Kristus tuo toivon niin elämässä kuin kuolemassa.
Jorma Niemelä. Copyright 1994.
Juttu on julkaistu aiemmin Uusi Toivo -lehdessä.