Lauseenvastikkeet

Mitä lauseenvastikkeet ovat?

Lauseenvastikkeella tarkoitetaan sen­tapai­sia rakenteita kuin ”syksyn tullessa”, ”tehtyäni työni loppuun” ja ”saadakseni rahaa”. Nehän kor­vaa­vat sellaisia sivulauseita kuin ”kun syksy tuli (t. tulee)”, ”kun olin (t. olen) tehnyt työni loppuun” ja ”jotta saisin (t. olisin saanut) rahaa”.

Lauseen­vas­ti­ke on yleensä lyhyempi kuin vastaava sivulause. Toisaalta sivulause on usein yksiselitteisempi. Esi­merkki­tapauksissa sivu­lauseesta ilmenee aikamuoto, lauseenvastikkeista ei. Toki se, mil­lai­seen aikaan lauseenvastikkeen verbi viittaa, on useimmiten asiayhteyden perusteella selvää.

Seuraavassa taulukossa on esitetty kielioppien mukaiset suomen kielen varsinaisten lausekkeenvastikkeiden tyypit esimerkkien avulla. (Iso suomen kielioppi esittää (§ 876), että ”lauseenvastike” ei ole kieliopillinen vaan pedagoginen termi. Sekin kuitenkin kuvaa pe­rin­näi­ses­ti lauseen­vastikkeina kuvatut rakenteet olennaisesti samoin kuin vanhat kieliopit.)

Näiden lisäksi luokitellaan lauseenvastikkeiksi usein myös muita rakenteita. Esimerkiksi lause ”rikastuin kirjoittamalla” vastaa merkitykseltään virkettä ”rikastuin sen avulla, että kirjoitin”. Verbinmuotoja ”kirjoittamalla” ja ”kirjoittaen” voidaan yhtä perustellusti pitää lauseen­vastik­keina.

Lauseenvastikkeina sanan laajassa mielessä voidaan yleisesti pitää ilmauksia, jotka eivät ole lauseita mut­ta sisältävät verbinmuodon tai -johdoksen ja vastaavat lausetta. Esimerkiksi ilmaisun ”kir­jeen kirjoittanut mies” voidaan käsittää vastaavan ilmaisua ”mies, joka kirjoitti kirjeen”.

Olennaista tässä ei ole, miten asiat kieliopillisesti jäsennetään, vaan se, että hyvin monen­lai­set ilmaisut ovat muunnettavissa lauseiksi. Jos virkkeestä muodostuu raskas, kan­nat­taa­kin etsiä siitä kohtia, joissa voisi siirtää asioita sivulauseisiin. Muunnos tekee ilmai­sun mer­ki­tyk­sen usein ymmärrettävämmäksi tai yksiselitteisemmäksi. Tämä pätee eten­kin silloin, kun lauseenvastike on pitkä.

Lauseenvastikkeen tapaisia ovat myös monet ilmaisut, joissa on sellainen sana kuin ”johdosta”, ”vuoksi” ja ”toimesta”. Ne nimittäin sisältävät jonkinlaisen maininnan syy- tai vaikutussuhteesta. Usein ne voidaan luontevasti korvata sivulauseilla. Esimerkiksi virke ”Tarvittaessa rakennetaan ensi vuonna toinen samanlainen lisätila oppilasmäärän kasvun vuoksi” on sinänsä virheetön. Se on kuitenkin niin pitkä, että sille voisi tehdä hyvää, jos yksi asia erotetaan sivulauseeksi: ”Tarvittaessa rakennetaan ensi vuonna toinen samanlainen lisätila, koska oppilasmäärä kasvaa”. Ilmaisussa on varsinainen lauseenvastikekin, ”tar­vit­taes­sa”, mutta se on lyhyt ja merkitykseltään selvä.

Lauseenvastikkeiden ongelmia ja ratkaisuja niihin

Nasevaa vai teennäistä?

Etenkin ennen kielenopetuksessa ja -oppaissa erityisesti kehotettiin käyttämään lauseen­vastikkeita. Korostettiin, että ne ovat suomen kielelle ominaisia nasevia ilmaisukeinoja. Mainittiin sellaisia esimerkkejä nasevuudesta kuin lauseenvastike ”näin käytyä”, jonka kääntäminen muille kielille kieltämättä johtaa monisanaisuuteen. Mutta miten sujuvaa suomea se oikeasti on? Miltä se kuulostaisi puheessa, ja moniko sen sujuvasti ymmärtää? Arkipuheessa moni sanoisi ”sit ku oli käynyn näin”, ja sama rakenne sopii aivan hyvin kirjoitettuun kieleenkin: ”kun oli käynyt näin”.

Tullessa-tyyppinen lauseenvastike ehdon tai olosuhteen ilmaisuna

Lauseenvastikkeita käytetään laajasti väärissä merkityksissä. Tavallisimpia virheitä on sen­tyyp­pi­sen lauseenvastikkeen kuin ”syksyn tullessa” käyttäminen ehtoa, syytä, perus­tet­ta tai vain olosuhdetta ilmaisemaan, vaikka kielen sääntöjen mukaan kyseessä on aikaa ilmaiseva rakenne. Saa­te­taan esimerkiksi kirjoittaa ”tämän toteutuessa”, vaikka tarkoitetaan ”jos tämä toteutuu” eikä ”kun tämä toteutuu”. Suomen kielessä ei ole mitään lauseenvastiketta, jota voisi käyt­tää jos-lauseen vastineena.

Tosin sentapaiset ilmaisut kuin ”sateen sattuessa” (merkityksessä ’jos sataa’) ovat melko tavallisia, eikä niitä yleensä paheksuta. Iso suomen kielioppi kuvailee (§ 545), siirtymistä ajal­li­ses­ta merkityksestä muihin merkityksiin ja rinnastaa sen siihen, että kun-lauseetkin voivat kuvata myös muuta kuin aikasuhteita. Eikö muutenkin voisi hyväksyä sitä, että tätä lauseen­vastike­tyyppiä käytetään myös jos-lauseen vastineena? Lyhyt vastaus tähän on, että se häm­men­tää kielen rakennetta eikä tuota oikeastaan mitään hyötyä. Joka tapauksessa se on ny­kyis­ten normien vastaista. Voi myös syntyä väärinkäsityksiä ja epäselvyyksiä, jos lukija ei tiedä, merkitseekö lauseenvastike aikaa, ehtoa vai jotain muuta.

Kielenoppaissa puututaan usein seuraavanlaisiin tapauksiin:

Tässä tapauksessa ei väärinkäsityksen vaaraa ole. Ilmaisu kuitenkin rikkoo kielen sääntöjä, koska Matti ei tietenkään voittanut silloin, kun Pekka tuli toiseksi, vaan ensin Matti voitti ja sitten Pekka tuli toiseksi. Ongelmana on, että asia on yritetty sanoa hienosti, lauseen­vastik­keel­la, vaikka tähän ei mikään lauseenvastike sovi. On parempi kirjoittaa luonnollisesti:

Liian raskaat lauseenvastikkeet

Pahin ongelma ehkä kuitenkin on, että lauseenvastikkeisiin kasataan liian paljon asiaa. Arkisessa puhekielessä käytetään vain vähän lauseenvastikkeita, ja ne ovat hyvin lyhyitä, usein kiinteitä sanontoja kuten ”mennen tullen”. Tavallisessa kirjoitetussa kielessä lauseen­vastikkeet ovat yleensä lyhyitä, niin että verbillä on yksi määrite, ehkä kaksi: ”käydessäni eilen Turussa”. Mutta joissakin kielimuodoissa, kuten virkakielessä, harrastetaan hyvin raskaita lauseenvastikkeita, kuten ”suorittaessani eilen eräiden virkatoimien takia melko lyhyen käynnin Turussa”.

Jos lauseenvastikkeiden raskauteen vielä liittyy se, että samassa virkkeessä on monia lauseenvastikkeita, ilmaisu muuttuu useimmille lähes käsittämättömäksi. Lisäksi mukaan tulee helposti kielivirheitä.

Lauseenvastikkeet voidaan yleensä korvata sivulauseilla. Jos teksti on mutkikasta, niin tällöin kuitenkin virkkeistä tulee silloin pitkiä ja hankalia. Usein on tarpeen jakaa tekstiä eri virkkeisiin asiasisällön mukaan tai muutella sanajärjestystä.

Esimerkistä ilmenee, että runsaasti lauseenvastikkeita sisältävä ilmaisu (1) on jonkin verran lyhyempi kuin vaihtoehtoiset ilmaisut (2) ja (3). Lyhyyden hintana on kuitenkin vaikea­selkoisuus.

Tekemällä-tyyppisen lauseenvastikkeen merkitys

Lauseenvastike on subjektin ja predikaatin yhteinen määrite. Lauseenvastike siis ilmaisee esimerkiksi sen, milloin tai miten joku (subjekti) tekee jotain (predikaatti). Esimerkiksi lau­sees­sa ”Hän pysäytti koneen nappia painamalla” lauseenvastike ”nappia painamalla” il­mai­see, miten (mitä välinettä käyttäen) hän pysäytti koneen.

Tämän takia esimerkiksi seuraavanlaista lauseenvastiketta on pidetty virheellisenä: ”Pyö­ri­mi­nen loppuu nappia painamalla”. Eihän pyöriminen paina nappia. Sen sijaan ”Pyö­ri­mi­nen lopetetaan nappia painamalla” olisi oikein. Ymmärrettävistä syistä tällaiset il­mai­su­tyy­pit kui­ten­kin sekaantuvat toisiinsa. Lisäksi väärinkäsityksen vaaraa yleensä ei ole sil­loin, kun pre­di­kaat­ti on luonteeltaan passiivinen eli kuvaa, mitä subjektille tapahtuu (esim. ”loppuu”).

Ongelma on kuitenkin yleensä vältettävissä pienehköillä muutoksilla lauserakenteessa. Voidaan joko korvata lauseenvastike sivulauseella tai sitten vaihtaa sen verbiä:

Vakavia väärinkäsityksiä voi syntyä, jos tekemällä-tyyppistä lauseenvastiketta käytetään ehdon ilmaisemiseen. Jos kirjoitetaan ”tekemällä tietoturvasuunnitelma voidaan yrityksen tietoturvallisuus järjestää asianmukaiseksi”, annetaan aivan väärä käsitys. Eihän pelkkä suunnitelman tekeminen vielä järjestä mitään. Oikeammin: ”kun on tehty tieto­turva­suunnitelma, voidaan yrityksen tietoturvallisuus järjestää asianmukaiseksi”.

Lauseenvastike ja pilkku

Nykyiset pilkun käytön säännöt vaativat pilkun sivulauseen ja päälauseen väliin, mutta kiel­tä­vät käyttämästä pilkkua lauseenvastikkeen ja lauseen muun osan välissä. Tämä osittain epä­loo­gi­nen sääntö vaikeuttaa usein lauseen jäsentämistä etenkin, jos se alkaa pitkällä lau­seen­vas­tikkeella.

Pilkuttomuussääntöä rikotaan usein. Vaikka pilkku auttaisi hahmotusta, se kuitenkin saattaa myös häiritä, kuten mikä tahansa kielen normeista tai yleisestä käytännöstä poikkeava voi häiritä.

Kaavamaistuneet lauseenvastikkeet: ”riippuen ilmasta”

Kielenhuollon vanhoja mielikohteita

Monien kielenhuoltajien mieliaiheisiin kuuluvat sellaiset ilmaisut kuin ”siitä-ja-siitä johtuen”. Edellä sanotun mukaisesti tällaiset ilmaisut ovatkin epäilyttäviä. Eiväthän ne tarkoita sitä, mitä niiden pitäisi tarkoittaa lauseenvastikkeita yleisesti koskevien sääntöjen mukaan, kuten sellaista sivulausetta kuin ”siten, että se johtuu siitä-ja-siitä”. Kielenhuollon vanhoja ohjeita on usein yritetty saada perille siten, että selitetään, miten naurettavia sellaiset ilmaisut kuin ”hän hyppää seipäällä 4–5 metriä riippuen ilmasta” oikeastaan ovat.

Naurettavaksi osoittaminen ei kuitenkaan tunnu tehoavan kovin hyvin. Yleinen kielitaju ei suhtaudu lauseenvastikkeisiin ihan kielioppien ja normien mukaisesti. Esimerkkilausetta aika harva kummeksuisi, ellei rupeaisi erikseen miettimään sitä.

Kun lauseenvastikkeen käyttö on normien vastaista, syynä on useinkin se, että lau­seen­vas­ti­ke ei viittaa siihen tekemiseen, jonka lauseen subjekti ja predikaatti ilmaisevat. Lau­sees­sa ”hän hyppää seipäällä 4–5 metriä riippuen ilmasta” ei ”riippuen ilmasta” määritä lau­seen ydin­tä ”hän hyppää” kuten kieliopin mukaan pitäisi. Se määrittää adverbiaalia ”4–5 met­riä” eli kertoo, että tulos riippuu ilmasta (säästä).

On kuitenkin hyvä käyttää lauseenvastikkeita vain normien mukaisesti. Se ei yleensä ole vaikeaa.

Yleensä helppo purkaa sivulauseeksi

Kaavamaistuneelle lauseenvastikkeelle löytyy usein helposti parempi vaihtoehto, jopa useita paljon parempia vaihtoehtoja.

Hyväksyttävät johtuen ja riippuen?

Käytännössä kuitenkin monet johtuen-tyyppiset muodot ovat muodostuneet kaavamaisten sanontojen osiksi. Tällaiset sanonnat eivät sovi hyvään tyyliin, mutta paperikielen moniin muotoihin ne ovat pesiytyneet niin vahvasti, ettei niitä useinkaan kannattaisi ruveta kor­jai­le­maan kielentarkistuksessa. Kielenhuollossa niihin on ruvettu suhtautumaan sallivammin, ja niiden katsotaan kehittyneen postpositioiksi.

Sakari Vihonen kirjoitti jo Kielikellon numerossa 1/1985: ”Nykyviestinnässä johtuen ja riippuen ovat niin vakiintuneita, ettei kielenkäyttäjien enemmistö edes tajua niitä ver­bin­muo­doik­si. Ne ovat irronneet taivutusparadigmoistaan ja kiteytyneet partikkeleiksi.” Hänen mu­kaan­sa niiden käyttöä ei tulisi pitää virheenä. Nykyisin niitä saattaakin nähdä jopa kie­len­huol­ta­jien teksteissä.

Myös Kielikellon 2/2010 artikkelissa Näin ollen suhtaudutaan hyväksyvästi lauseen­vas­tik­kei­den laajentuneeseen käyttöön, vaikka siinä varoitetaankin niiden liiallisesta, maneeri­mai­ses­ta käytöstä. Artikkeli mainitsee useita sanontoja, joissa lauseenvastikkeessa käytetty muo­to ”on ikään kuin irtaantunut sille tyypillisistä lauseasemista”, mikä tarkoittanee, ettei ky­se enää ole lauseenvastikkeesta. Tällaisiksi se mainitsee muodot alkaen, lähtien, lukien, johtuen, riippuen, liittyen, perustuen ja koskien. Näiden asema kielessä kuitenkin taitaa vaih­del­la. Esi­mer­kik­si alkaen lienee jo suojassa kielenhuollon kritiikiltä, vaikka sillä muo­dos­te­tut ra­ken­teet ei­vät kovin puhtaita lauseen­vastikkeita olekaan.

Kielikellon 3/2010 artikkelissa Asiaa koskien, toimenpiteitä edellyttäen mainitsee ki­tey­ty­neik­si ilmauksiksi, ”joissa infinitiivi on jo täysin irtaantunut sille ominaisista tehtävistä”, myös seuraavat: tarpeen tullen, juurta jaksaen ja alun pitäen. Se mainitsee myös muodon päätellen esimerkkinä sanonnoista, joissa ”tekijänä on subjektin sijaan joku täsmentämätön persoona”. Toisaalta se mainitsee ilmauksia, jotka on muodostettu sanoilla johtuen, koskien ja riippuen, ja esittää ne vältettäviksi sen takia, että infinitiivillä on eri tekijä kuin predikaatilla – vaikka nä­mä ovat edellä mainittuja, käytännössä pitkälti postpositioiksi muuttuneita sanoja!

Miten tähän sekavuuteen pitäisi suhtautua? Seuraava lähestymistapa voisi olla järkevä:

• Lauseenvastikkeiden käyttö pyritään pitämään vanhojen normien mukaisena. Tällöin tehden-tyyppiselle rakenteelle on ominaista, että
  • se ilmaisee, mitä lauseen subjekti tekee lauseen predikaatin ilmaiseman tekemisen ohella (samanaikaisesti)
  • se kuvaa oheistekemistä eikä ilmaise esimerkiksi syytä, seurausta tai päätelmää
• Vakiintuneksi sanonnoiksi kiteytyneitä lauseenvastikkeita kuten alun alkaen voi käyttää, vaikka käyttö poikkeaakin edellä mainituista säännöistä. Vakiintuneina voi pitää ainakin Nykysuomen sanakirjasta löytyviä tämäntyyppisiä sanontoja.
• Yleisesti postpositoina käytettyihin verbinmuotoihin kuten riippuen ja johtuen suh­tau­du­taan sallivasti. Niitä ei korjata muiden teksteissä, ellei korjauksella saavuteta sel­vää ym­mär­ret­tä­vyy­den paranemista. Niitä voi käyttää omissa teksteissä, jos muunlainen ilmaisu johtaisi hankaluuksiin.

Pikakorjaus voi pahentaa

Johtuen-tyyppisten sanojen käyttö postpositioina ei juurikaan häiritse lukijoita. Sen sijaan niitä sisältävien ilmausten kiireessä tai huolimattomasti tehty korjaus voi johtaa todellisiin ongelmiin.

Seuraava esimerkki on erään tietokonejärjestelmän ilmoitustekstistä:

Se, mihin sana ”tämä” viittaa, on asiayhteydessäänkin epäselvää, joten tässä on myös esi­merk­ki pronominien käytön ongelmista. Mutta hämmennystä on herättänyt myös ilmaisu ”yh­tey­den nopeuden mukaan”. Se on mitä ilmeisimmin suomennettu tyyppiä ”depending on…” olevasta englanninkielisestä tekstistä. Suomentaja on selvästikin yrittänyt välttää kie­len­huol­lon paheksumaa riippuen-ilmaisua, mutta iskenyt kirveensä kiveen, kuten täl­lai­ses­sa asiassa usein käy. Kielenhuoltajien antamaa ohjetta korvata riippuen-ilmaisu mukaan-ilmai­sul­la ei pidä soveltaa ajattelematta, mitä virkkeessä oikein halutaan sanoa.

Esimerkkivirkkeessä on ilmeisesti tarkoitus sanoa useita asioita yhdellä kertaa:

• aikaa voi vierähtää
• ajan kesto riippuu yhteyden nopeudesta
• ja siitä voi riippua sekin, kuluuko aikaa lainkaan (käyttäjän kokemusmaailmassa).

Jos ei ole aikaa ja taitoa esittää asiaa selkeästi, on ehkä parempi käyttää kehnoa, mutta luki­joil­le suhteellisen ymmärrettävää ilmaisua ”yhteyden nopeudesta riippuen”. Sellaisen ilmauk­sen suurin vika ei ole se, että se rikkoo oikeakielisyyden sääntöjä, vaan epäselvyys: siitä ei useinkaan ilmene selvästi, mikä riippuu jostakin. Kuten edellä mainittiin, laajentuneessa käy­tös­sä lauseenvastike ei määritä subjektia ja predikaattia vaan jotain muuta – eikä usein­kaan ole ilmeistä, mitä se määrittää.

Niinpä korjaaminen usein edellyttää, että tiedetään itse asiasta enemmän kuin siitä on tekstissä sanottu. Tässä tapauksessa sopiva ilmaisu voisi olla seuraava:

Tavallisia kaavamaisuuksia ja niiden korjauksia

Seuraavassa taulukossa on muutamia tyypillisiä johtuen-tyyppisiä kaavamaisia sanontoja ja parempia vaihtoehtoja niille. Mutta jos tällaisia sanontoja korjataan, on siis ajateltava, mikä virkkeen tarkoitettu sisältö on. Korjattu ilmaisu on yleensä täsmällisempi, ja on tärkeää, että tällöin valitaan vaihtoehto, joka täsmentää oikeaan suuntaan eli sanoo sen, mitä on tar­koi­tettu.