Nykyajan kielenopas, luku 2 Oikeakielisyyden merkitys:

Kielivirheitä on monenlaisia

Tavanomaista ”pilkunviilausta”

Seuraavassa on muutama esimerkki sellaisista kielivirheistä, joihin usein kiinnitetään huo­mio­ta. Jos sinulle ei ole selvää, että kyse on (ainakin tavallaan) virheellisistä ilmaisuista, niin nämäkin asiat kyllä selviävät tästä oppaasta tai siinä kuvatuista tietolähteistä. Tässä vai­hees­sa on olennaista, että nämä ovat luonteeltaan ja merkitykseltään erilaisia virheitä.

Kielenhuolto usein askartelee sellaisten asioiden parissa, joista yllä olevat ovat esimerkkejä. Se käsittelee yksityiskohtia, joiden merkitys on usein varsin pieni. Kielenhuoltoon voisi käyttää määrättömästi aikaa. Olennaista on kysyä, mitä hyötyä on oikeakielisyydestä. Voidaan myös kysyä käänteisesti: mitä todellista haittaa on kielen normien rikkomisesta?

Miksi oikeakielisyys on ahdas näkökulma?

Muodollisesti täysin virheetön kieli voi olla käsittämätöntä tai harhaanjohtavaa. Mitään kie­len sääntöjä ei ehkä rikota, mutta teksti ei sano mitään tai sen sisältö kätkeytyy ilmaisun se­ka­vuu­den alle. Kun lukija sitten yrittää saada tekstistä selvää, hän ehkä tarttuu siihen osaan, jonka luulee ymmärtävänsä – ja ymmärtää sen aivan väärin. Seuraava teksti on ole­tet­ta­vas­ti tarkoitettu niin sanotulle suurelle yleisölle, kaikille Helsingin seudulla busseissa tai muis­sa julkisissa liikennevälineissä matkustaville:

Mitä tehdä, jos askellus ei toimi?

Kuljettaja voi ja hänen pitäisi säätää bussin vyöhykettä, jos automaattinen askellus on mennyt sekaisin tai on jäljessä. Lukijalaite tietää sijaintinsa askelluksen perusteella. Toisin sanoen bussipysäkkien välimatka on laskettu* ja renkaaseen kiinnitetty mittari laskee matkaa ja päättelee sijainnin sen perusteella. Jos matka on esimerkiksi laskettu alun perin väärin tai jos bussi tekee ylimääräisen lenkin tai oikaisee tms.* matkamittari ei pidä paik­kaan­sa. Tällöin kuljettajan on korjattava virhe käsin. Kuljettajanlaitteessa on nuoli­näp­päi­met, joita painamalla bussin 'sijaintia" reitillä voidaan muuttaa.

Pelkän oikeakielisyyden kannalta tähän ei voida huomauttaa paljoakaan. Pari pilkkua puut­tuu. Edelle on merkitty tähdellä (*) kohdat, joihin kielen sääntöjen mukaan kuuluisi pilk­ku; näistä ensimmäinen on hiukan tulkinnanvarainen. Lisäksi loppupuolella on käytetty lai­naus­merk­ke­jä väärin eli on aloitettu yksinkertaisella ja lopetettu kaksinkertaisella lainaus­merkillä. Ilmaisu ”alunperin” pitäisi kirjoittaa kahdeksi sanaksi, ”alun perin”. Myös ”kuljettajan­lait­tees­sa” olisi parempi kahtena sanana. Olennaista asiassa kuitenkin on, että oikea­kieli­syys­kor­jauk­set eivät juurikaan vaikuta tekstin ymmärrettävyyteen. Virkkeiden rakennekin on aika selkeä. Tekstin isot ongelmat ovat ihan muualla.

Esimerkin kysymys on muotoiltu tavalla, joka ei sano tavalliselle matkustajalle mitään. Mitä ihmettä tarkoittaa ”askellus”, kun siinä ei varmaankaan ole kyse matkustajan askelista? Esitetty vastaus ei edes vastaa kysymykseen matkustajan kannalta lainkaan. Eihän se sano, mitä matkustajan pitäisi tehdä. Rivien välistä voi ehkä lukea ohjeen: Kerro asiasta kul­jet­ta­jal­le. Tekstin kirjoittaja on ehkä ajatellut, että tämä on itsestään selvää. Mutta se on jäänyt sanomatta, ja se olisi ainoa asia, joka matkustajan tarvitsee tietää – jos hän on jotenkin päätynyt kysymään, mitä tehdä, jos askellus ei toimi.

Oikeakielisyys viestintää auttamassa

Edellinen esimerkki kertoo, että oikeakielisyys on aika ahdas näkökulma. Siitä huolehtiminen voi jopa kääntää huomion pois paljon olennaisemmista asioista. Kieliasun korjailu onkin yleensä järkevää vasta sitten, kun tekstin asiasisältö ja rakenne ovat melko hyvin kunnossa. Seuraavassa esimerkissä näin on, mutta kieliasu kaipaa hiomista.

Normaalit kissan karvat voi jakaa kahteen eri perustyyppiin: sileisiin, suoriin ja aika terävä­kärkisiin peitinkarvoihin ja niiden alla oleviin lyhyempiin ja pehmeämpiin pohjakarvoihin, jotka taas voi jakaa kahteen-kolmeen eri alatyyppiin. Näiden lisäksi on pitkät ja jäykät tuntokarvat. Tavallisesti peitinkarvat ovat enintäin muutaman senttimetrin mittasia ja turkki peittää tuuheana, tasaisena ja sileänä koko kissan vartalon pehmentäen ääriviivoja kevyesti. Sellainen on normaali lyhyt turkki ja se on samanlainen kuin kissan villeillä esi-​isillä.

Korjatussa asussaan teksti on miellyttävämpi lukea:

Normaalit kissan karvat voi jakaa kahteen perustyyppiin: peitinkarvoihin ja pohja­karvoi­hin. Peitinkarvat ovat sileitä, suoria ja aika teräväkärkisiä. Niiden alla on pohja­karvo­ja, jotka ovat lyhyempiä ja pehmeämpiä ja jakautuvat kahteen tai kolmeen alatyyppiin. Peitin- ja pohjakarvojen lisäksi on pitkät ja jäykät tuntokarvat. Tavallisesti peitinkarvat ovat enin­tään muutaman senttimetrin mittaisia, ja turkki peittää tuuheana, tasaisena ja sileänä koko kissan vartalon pehmentäen ääriviivoja kevyesti. Sellainen on normaali lyhyt turkki, ja se on samanlainen kuin kissan villeillä esi-isillä.

Tekstin alkuosan rakennetta on muutettu melkoisesti, sillä alkuperäisessä asussa puhuttiin kahdesta tyypistä ja sitten tuli kaksoispisteen jälkeen ”sileisiin, suoriin ja”. Lukija voi häm­men­tyä, jos puhutaan kahdesta tyypistä, mutta ei heti suoraan mainita niitä. Lisäksi ei ole hyvä, että kappaleen ensimmäinen virke on pitkä ja vaikeasti jäsennettävissä. Tekstistä on poistettu eri-sanat, joilla ei oikein ole mitään tehtävää tekstissä. Muut korjaukset ovat sel­vem­min oikeakielisyysasiaa, ja niitä on perusteltu tässä oppaassa annettujen ohjeiden se­li­tyk­sis­sä, tai sitten kyse on kirjoitusvirheiden korjauksista.

Alkuperäisessä tekstissä on toisen virkkeen alussa sana ”Näiden”, ja lukija joutuu erikseen miettimään, mihin se oikein viittaa. Lukija saattaa jopa tulkita virheellisesti, että se viittaa juu­ri sitä ennen mainittuun asiaan, alatyyppeihin! Pilkkujen lisääminen on parantanut tekstin luet­ta­vuut­ta, koska lisätyt pilkut jakavat virkkeen asiasisällön mukaisesti.

Tyylikysymys on, kannattaako tärkeiden sanojen olla kursiivilla senkin jälkeen, kun ne on siirretty tärkeälle paikalle, kappaleen ensimmäiseen virkkeeseen. Esimerkissä on kursivointi poistettu sen osoittamiseksi, että ilman kursivointiakin tärkeät sanat korostuvat asemansa takia.