Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit:

Luetelmat

Luetelman perusrakenne

Luetelmalla tarkoitetaan seuraavantapaista rakennetta:

Suomessa on yleisissä tuomioistuinasioissa kolme oikeusastetta:
– käräjäoikeus
– hovioikeus
– korkein oikeus.

Esimerkki havainnollistaa yksinkertaisen luetelman sääntöjenmukaista rakennetta:

Luetelman kohtien tulisi siis olla samantasoisia siinä mielessä, että jos yksikin kohta on virke tai useita virkkeitä, kaikki kohdat ovat tällaisia. Tästä poikkeaminen antaa vaiku­tel­man selvästä huolimattomuudesta.

Välimerkit luetelmassa

Jos luetelma johdantoineen on tulkittavissa yhdeksi virkkeeksi, tulee luetelman loppuun piste, muiden kohtien loppuun ei mitään välimerkkiä. Jos taas luetelman kohdat muo­dos­tu­vat virkkeistä, tulee kunkin virkkeen loppuun iso välimerkki, yleensä piste.

Sääntöä pisteen käytöstä luetelman viimeisen kohdan lopussa rikotaan varsin usein. Il­mei­ses­ti sitä ei koeta tarpeelliseksi, koska luetelman päättyminen itsessään ”panee pisteen” esi­tet­tä­väl­le asialle.

Usein luetelman viimeisen kohdan lopussa oleva piste päättää sen virkkeen, joka alkaa luetelmaa edeltävästä selityksestä ja jonka osia luetelman kohdat ovat. Pistettä ei ole luontevaa käyttää eikä yleensä käytetä, jos luetelma ei ole tekstin osana, vaan esitetään aivan erillisenä, esimerkiksi diaesityksen sivuna, jolla on vain luetelma.

Jos luetelma liittyy kysymykseen, olisi periaatteessa loogista kirjoittaa luetelman (viimeisen kohdan) loppuun kysymysmerkki, jos luetelmaa edeltävä johdanto esittää kysymyksen. Täl­löin­hän luetelma voidaan tulkita virkkeen osaksi, ja kun virke kokonaisuutena on kysyvä, kuuluu sen loppuun kysymysmerkki.

Mitkä seuraavista ovat oikeita joutsenia:
– viisujoutsen
– kyhmyjoutsen
– pikkujoutsen?

Luontevampaa olisi kuitenkin kirjoittaa kysymysmerkki johdannon loppuun. Tällöin kysy­mys­merk­ki lopettaa virkkeen, ja luetelma on tekstistä erillinen kokonaisuus, johon teksti viittaa. Tällöin luetelman loppuun ei edellä esitetyn mukaisesti ole aihetta kirjoittaa mitään väli­merkkiä.

Mitkä seuraavista ovat oikeita joutsenia?
– viisujoutsen
– kyhmyjoutsen
– pikkujoutsen

Vaihtoehtoluetelmat

Kielenkäytön ohjeissa ei yleensä ole käsitelty erikseen sellaisia luetelmia, jossa kohdat esitetään toistensa vaihtoehtoina. Jos sellaista lue­tel­maa vastaava esitys kirjoitettaisiin juoksevana tekstinä, niin kahden viimeisen kohdan välissä on tai-sana. Täten tulee helposti mieleen, että tai-sana kuuluu myös luetelman kahden vii­mei­sen kohdan väliin. Tämä ei kuitenkaan ole kovin selkeä esitystapa, sillä vaihtoehtoisuus ilme­nee vasta, kun suurin osa luetelmasta on luettu. Lisäksi on kyseen­alaista, onko se nor­mien mu­kai­nen.

Parempi on muotoilla esitys niin, että vaihto­ehtoisuus ilmenee luetelman edeltä, yleensä siis sen johdannosta. Kielikello 2/2006 sanookin: ”Jos luetelmassa esitetään vaihto­ehto­ja, se kannattaa kertoa jo johdanto­lausees­sa sekaannusten välttämiseksi.”

Tarkastellaan esimerkkinä seuraavaa tekstikappaletta:

Lähetä hakemuksesi sähköpostitse, kirjeitse, faksilla tai verkkosivullamme olevalla lomakkeella.

Jos tämä halutaan muuttaa luetelmaksi, ei kannata tehdä muutosta mekaanisesti, jolloin syntyisi tai-ongelma. Sen sijaan voidaan kirjoittaa esimerkiksi seuraavasti:

Lähetä hakemuksesi jollakin seuraavista tavoista:
– sähköpostitse
– kirjeitse
– faksilla
– verkkosivullamme olevalla lomakkeella.

Numeroidut luetelmat

Kielenkäytön ohjeissa ei yleensä juuri käsitellä numeroituja luetelmia, joita kuitenkin paljon käytetään. Niiden ulkoasussa on paljon vaihtelua: tuleeko numeron jälkeen piste tai muu välimerkki, käytetäänkö tavallisia vai roomalaisia numeroita vaiko ehkä kirjaimia a, b, c jne. numerointia vastaavaan tarkoitukseen.

Ohjeet ottavat kantaa hiukan epäsuorasti: ne mainitsevat sulkeiden käytön säännöissä, että oikeanpuoleista kaarisuljetta ”)” käytetään osoittamassa numeron tai kirjaimen jäl­jes­sä luettelon jäsentä. Sulkeen käyttöä voidaankin pitää selvempänä kuin pisteen käyttöä.

Suomessa on yleisissä tuomioistuinasioissa kolme oikeusastetta:
1) käräjäoikeus
2) hovioikeus
3) korkein oikeus.

Tekstinkäsittelyohjelmien ym. tuottamat luetelmat ovat yleensä oletusarvoisesti sellaisia, että numeron perässä on piste eikä suljetta. Normit eivät ota asiaan selvää kantaa. Suomen kielessä on vanhastaan käytetty suljetta. Se sopiikin suomeen paremmin kuin piste, koska luvun jälkeinen piste muutoin osoittaa luvun järjestysluvuksi; joskus siis esimerkiksi ”1.” saatetaan ainakin ensin hahmottaa luetelman kohdan sisältöön kuuluvaksi järjestysluvuksi. Asia on toisaalta yleensä melko helposti korjattavissa ohjelman asetuksia muuttamalla. Ks. kohtaa Luetelman kirjoittaminen.

Numeroituja luetelmia kannattaa käyttää varovaisesti. Numeroinnilla voidaan kyllä korostaa kohtien lukumäärää, ja ennen muuta numerointi auttaa viittaamaan eri kohtiin, etenkin jos käydään suullisesti läpi kirjoitetun luetelman kohdat. Toisaalta numerointi usein koetaan tärkeys- tai muuta järjestystä osoittavaksi ja korostavaksi, vaikka ei olisi tarkoitus. Pistettä käytettäessä tämä vaara on erityisen suuri, koska piste luvun jäljessä yleensä osoittaa sen järjestysluvuksi.

Kirjainten käytöllä voidaan mainittuja vaaroja välttää, mutta kirjaimet voidaan kokea vähemmän havainnollisiksi. Yleensä on tapana käyttää gemenakirjaimia.

Suomessa tavataan kolmea joutsenlajia:
a) laulujoutsen
b) kyhmyjoutsen
c) pikkujoutsen.

Luetelmien tarve ja ongelmat

Luetelmia käytetään yleisesti esittelyissä ja selityksissä, joissa on paljon yksityiskohtia. Luetelman ajatellaan jäsentävän ilmaisun selvästi erillisiin kohtiin. Luetelmia käytetään paljon muistiinpanoissa, luonnostelussa, luentokalvoissa ja teknisissä kuvauksissa. Web-sivuille niitä on erityisesti suositeltu siksi, että luetelmat sopivat nopeaan, silmäilevään lukemiseen. ”Voitko kirjoittaa asiasta muutaman ranskalaisen viivan?” on tavallinen pyyn­tö hahmotella nopeasti lyhyt kirjallinen esitys, joka ei koostu normaaleista kappaleista ja virkkeistä vaan avainsanoista ja ehkä lyhyistä lauseista.

Monet pitävät luetelmia sopimattomina tyylikkääseen tekstiin. Tähän ehkä vaikuttaa niiden yleisyys teknisissä esityksissä. Lisäksi luetelma voi vaikuttaa nopeasti tehdyltä, jopa kyhätyltä. Vaikutusta saattaa vielä korostaa se, että luetelmassa käytetään luetelmapalloja eikä luetelmaviivoja.

Usein luetelma voidaankin muuntaa juoksevaksi tekstiksi sujuvasti etenkin, jos luetelma on lyhyt.

Suomessa on yleisissä tuomioistuinasioissa kolme oikeusastetta, nimittäin käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus.

Saatetaan myös tehdä kompromissi: luetellaan kohdat tekstissä, mutta numeroidaan ne. Vaikka tämä on hyväksyttyä ja kielenhuollon ohjeiden esimerkeissä käytetty menettely, se yleensä yhdistää molempien vaihtoehtojen huonot puolet. Kohdat eivät erotu selkeiksi osiksi kuten luetelmassa, mutta ei myöskään saada sujuvasti luettavaa ja ilmaisultaan huoliteltua tekstikappaletta.

Suomessa on yleisissä tuomioistuinasioissa kolme oikeusastetta: 1) käräjäoikeus, 2) hovioikeus ja 3) korkein oikeus.

Kielikellon 2/2006 ohjeiden mukaan esimerkin kaltaisissa tapauksissa voidaan käyttää ja-sanan tilalla myös pilkkua. Menettely ei ole hyvä, koska se turhaan rikkoo kielen yleisiä käytäntöjä.

Kannattaa siis arvioida, millainen esitystapa sopii tekstin tyyliin. Jos luetelman käyttöön päädytään, on hyvä osata niiden käyttöön liittyvät välimerkkisäännöt. Tärkeämpää on muodostaa luetelma muodoltaan yhtenäiseksi ja tasapainoiseksi.

Yleensä kompromissi luetelmaksi tekemisen ja tekstikappaleeksi kirjoittamisen välillä on huono ratkaisu. Siinä yhdistyy molempien vaihtoehtojen haittoja. Kuitenkin esimerkiksi lakiteksteihin on vakiintunut seuraavan esimerkin mukainen rakenne. Siinä sisältö on kirjoitettu ikään kuin kappaleeksi, mutta sitä on kuitenkin taitossa käsitelty kuten lue­tel­maa. Pilkun tilalla saattaa esiintyä myös puolipiste. Lisäksi tai-sanan edelläkin on usein pilkku. Poikkeamaa kielen normeissa käsitellyistä tapauksista merkitsee myös virkkeen jatkuminen luetelman jälkeen.

Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Rikoslaki 24:9

Tällaisesta esitystavasta ei pidä ottaa mallia. On paljon parempi muotoilla esitys niin, että koko luetelma on siihen liittyvän tekstin jäljessä.

Luetelmien ulkoasu

Tekstinkäsittelyohjelmilla kirjoitettavat luetelmat ovat yleensä sellaisia, että luetelma­merk­ki­nä on luetelmapallo. Vaikka tähän on laajalti totuttu, kirjapainotason painotuotteissa on tyylikkäämpää käyttää luetelmaviivoja, jotka ovat kielen yleisten sääntöjen mukainen esitystapa. Katso kohtia Luetelmamerkit ja Luetelman kirjoittaminen.

Oikeinkirjoitussäännöt eivät ota kantaa siihen, esitetäänkö luetelmat sisennettyinä, kuten tietokoneohjelmat yleensä tekevät. Myöskään ei oteta kantaa siihen, miten kaukana lue­tel­ma­merk­ki on luetelman kohdan tekstin alusta. Kuitenkin ajatusviivan käytön säännöt sanovat, että luetelmaviivana käytetyn ajatusviivan jälkeen tulee välilyönti. Tämä on luonnol­lis­ta tulkita niin, että yleisesti pitäisi luetelmamerkin ja tekstin välissä olla ainakin väli­lyön­nin verran tyhjää tilaa. Usein tietokoneohjelmat jättävät tilaa paljon enemmänkin, mutta sellainen ei useinkaan edistä selvyyttä.

Luetelman ulkoasu voidaan usein tehdä paremmaksi kuin tekstinkäsittelyohjelman tuottama perusasu. Seuraavia keinoja kannattaa harkita:

Tyylikysymys on myös se, mitä tapahtuu, kun luetelman kohdan teksti jakautuu usealle riville. Tietokoneohjelmat yleensä aloittavat uuden rivin samasta kohdasta kuin ensim­mäi­sen, mutta mahdollista on aloittaa toinen ja myöhemmät rivit luetelmamerkin kohdalta.

Yleensä pidetään sopivimpana, että luetelman rivit alkavat samasta kohdasta. Tietokone­ohjel­mat siis tekevät tämän automaattisesti, kunhan käytetään niiden tarjoamia valmiita välineitä luetelmien tekemiseen.