Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit:

Muut välimerkit: . ? ! … : ; - –

Sisällys: (Sulkeita ( ) [ ] { } käsitellään seuraavassa luvussa. Lainausmerkeistä on myös oma lukunsa, samoin puolilainausmerkistä eli heittomerkistä.)

Piste

Piste välimerkkinä

Pistettä käytetään välimerkkinä virkkeen lopussa. Jos virke on sulkeissa tai lainausmerkkien sisällä, kuuluu piste loppu­sulkeen tai loppulainausmerkin edelle.

Yhtiön tulos oli hyvä. Erityisen myönteistä oli viennin kehitys.

Pisteen jälkeen tulee välilyönti, paitsi jos seuraa loppusulje tai lainauksen lopettava lai­naus­merk­ki. Jotkut jättävät pisteen jälkeen kaksi välilyöntiä. Sellaista menettelyä on käy­tet­ty eng­lan­nin ja joskus suomenkin kielessä, mutta lähinnä konekirjoitusteksteissä. On esi­tet­ty, että se parantaisi luettavuutta, koska virkkeet erottuvat toisistaan paremmin. Suomen kielen sään­nöis­sä ei suositeta, jos­kaan ei erikseen kielletäkään, kahden välilyönnin käyttöä, eikä se ole tavallinen käytäntö.

Kun pisteellinen lyhenne kuten ”jne.” päättää virkkeen, toista pistettä ei kirjoiteta.

Siellä järjestetään kursseja, kokouksia, seminaareja jne.

Jos virke tai virkkeitä on sulkeissa tai lainausmerkeissä, piste tulee ennen oikeaa suljetta tai lainauksen päättävää merkkiä, muuten sen jälkeen.

Koulutusmäärärahat on tänä vuonna entistä selvemmin kohdistettu tietotekniikan so­vel­lus­ten käyttöön. (Viime vuonna 10 % määrärahoista kohdistettiin tietotekniikan kou­lu­tuk­seen.)
Koulutusmäärärahat on tänä vuonna entistä selvemmin kohdistettu tietotekniikan sovellusten käyttöön (viime vuonna 10 % määrärahoista).
Säännöissä on seuraava pykälä: ”Johtokunta kokoontuu kolme kertaa vuodessa.”

Jos virke päättyy matemaattiseen kaavaan, erikoiskielen ilmaukseen tms., sen loppuun tulee normaalisti piste. Tämä koskee myös tilannetta, jossa kaava tms. on ladottu omalle rivilleen. Joskus kuitenkin piste jätetään pois, jotta lukija ei luulisi pisteen kuuluvan esimerkiksi tieto­kone­kielen ilmaukseen. Ks. lisätietoja kohdasta Kaavat ja välimerkit.

Tulos saadaan kaavasta (a + b) / 2.
Tulos saadaan kaavasta
(a + b) / 2.
Anna komento ”cd ..”.
Anna komento
cd ..

Piste osoittamassa järjestyslukua

Piste numerojonon perässä osoittaa, että se tarkoittaa järjestyslukua. Tällöin pisteen jälkeen tulee tyhjä väli samoissa tilanteissa kuin sanan jälkeen. On suotavaa käyttää tällöin yhdis­tä­vää välilyöntiä. Jos nimittäin rivinvaihto sattuu tällaisen pisteen jälkeen, lukija saattaa ainakin ensin hahmottaa tilanteen niin, että virke päättyy kyseiseen pisteeseen.

1. päivänä tammikuuta
25. toimintavuosi
8. luokka
2. kohta

Järjestysluvun merkitseminen edellä kuvatulla tavalla edellyttää, että luku on perusmuodossa tai samassa muodossa kuin seuraava sana, kuten se yleensä on. Muutoin on käytettävä merkintää, jossa numerojonon perässä on kaksoispiste, järjestysluvun tunnus ja sijapääte; ks. kohtaa Järjestysluvut.

Hän tuli 9:nneksi. [= yhdeksänneksi]

Lakikielessä on vanha perinne kirjoittaa jättää pisteet pois järjestysluvuista, esimerkiksi ”3 syyskuuta”, ”lain 3 luvun 5 §:n 2 momentissa”. Tällainen kirjoitusasu saatetaan jopa lukea peruslukuja käyttäen ”lain kolme luvun viisi pykälän kaksi momentissa” eikä yleiskielen mu­kaan ”lain kolmannen luvun viidennen pykälän toisessa momentissa”. Tämä ei ole yleis­kie­len sääntöjen mukaista eikä fiksuakaan.

Asiasta on säädetty lain 3. luvun 5 §:n 2. momentin 3. kohdassa.

Jos järjestyslukua seuraa pykälämerkki §, on tavallista olla käyttämättä pistettä, esi­mer­kik­si ”5 §”. Tämä on hyväksyttävää paitsi vakiintuneisuutensa takia myös siksi, että §-merkkiä ei käytetä muissa yhteyksissä, joten se jo itsessään osoittaa edeltävän numeron järjestys­luvuksi. Virallisissa kielenkäytön ohjeissa kuitenkin yhä vaaditaan pisteen käyttöä pykälä­merkinnöissä (esim. ”5. §”) lakikielen ulkopuolella.

Piste lyhenteen lopussa

Pistettä käytetään lyhenteen lopussa puuttuvan osan merkkinä. Tällöin pisteen jälkeen tulee tyhjä väli samoissa tilanteissa kuin sanan jälkeen. Jos virke jatkuu, on suotavaa käyttää yh­dis­tä­vää välilyöntiä, sillä rivin lopussa oleva piste voi aiheuttaa vaikutelman virkkeen lop­pu­misesta.

ks. = katso
jne. = ja niin edelleen
Vp. = vastausta pyydetään
s. = sivu(t), sivu(i)lla
tark. = tarkastaja, tarkastettu
fil. maist. = filosofian maisteri

Pistettä ei käytetä lyhenteen lopussa eräissä erikoistapauksissa, kuten esimerkiksi ma = maanantai, s = sekuntia(a), EU = Euroopan unioni. Aihetta käsitellään tarkemmin lyhenteitä koskevan luvun kohdassa Pisteet lyhenteissä.

Kun pisteellinen lyhenne päättää virkkeen, kirjoitetaan vain yksi piste, joka siis toimii samalla lyhenteen pisteenä ja virkkeen lopettavana pisteenä. Sen sijaan muun välimerkin kuin pisteen edellä ei lyhenteen pistettä jätetä pois.

Kakkuun voit lisätä rusinoita, manteleita yms.
Voit lisätä kakkuun mausteita makusi mukaan (rusinoita, manteleita yms.).
Lisää kakkuun rusinoita, manteleita yms., jos haluat.
Lisätäänkö kakkuun rusinoita, tms.?
Huom.!

Kun pisteellistä lyhennettä taivutetaan, piste jää kaksoispisteen edeltä pois.

mrd:n [= miljardin]
s:lla [= sivulla]

Piste lyhenteen sisällä

Pistettä käytetään yhdyssanan lyhenteen sisällä osoittamassa, että merkkejä on jätetty pois. Piste voi tällöin korvata kirjainten ohessa myös yhdysmerkin.

apul.prof. [= apulaisprofessori]
dipl.ins. [= diplomi-insinööri]
tekn.tal. [= teknis-taloudellinen]

Piste ajan ilmauksissa

Pistettä käytetään usein erottamaan tunnit minuuteista ja minuutit sekunneista, kun il­mais­taan ajan kesto tai kellonaika. Tämä on Suomen kansallisen oikeinkirjoitusstandardin mu­kais­ta. Vertaa kohtaan Ajan ilmaisut.

1.27.36 [= 1 tunti 27 minuuttia 36 sekuntia]
kello 12.15

Piste numeroinnissa

Numeroitaessa otsikoita käytetään pistettä jaotustasojen välissä, mutta ei koko otsikko­nume­ron perässä, siis esimerkiksi ”kohta 2.3.1”, kuten kohdassa Esityksen jaottelu ja numerointi tarkemmin kuvataan.

3.6 Tiivistelmä

Numeroidun luetelman kohtien numeroiden perään ei suositella pistettä, vaan oikeaa suljetta.

1) kissa

Pistettä käytetään kansainvälisen käytännön mukaisesti myös standardien, tietokone­ohjelmien yms. versioiden numeroissa numeroinnin tasojen erottamiseen.

Unicode-standardin versiota 4.1.0 seuraava versio oli 5.0, joka sisälsi 1 365 uutta merkkiä.

Vertaa kohtaan Kaksoispiste jaotuksen tasojen erottimena.

Pisteiden käyttö erillisten ilmausten lopussa

Pistettä käytetään siis virkkeen lopussa ja muutamissa erikoistapauksissa, joita edellä kä­si­tel­tiin. Pistettä ei yleensä käytetä sellaisen erillään olevan ilmaisun lopussa, joka ei muo­dos­ta virkettä eli jossa ei ole yhtään lausetta. Tällaisia ovat esimerkiksi allekirjoitukset.

On kuitenkin monia tapauksia, joissa erillään olevan ilmaisun perään kirjoitetaan piste, vaik­ka ilmaisu ei muodosta virkettä. Toisaalta esimerkiksi otsikon loppuun ei kirjoiteta pis­tet­tä (ellei se lopu pisteelliseen lyhenteeseen), vaikka otsikko olisi virke.

Pisteen käytön säännöt ovat osittain tulkinnanvaraiset ja kiistanalaiset, ja käytäntökin vaihtelee. Seuraavat periaatteet ja esimerkit kuvannevat yleisintä tulkintaa ja käytäntöä.

Arvoisa vastaanottaja

Ohessa on verokorttini kopio, jota
ei tarvitse palauttaa.

Espoossa 4. huhtikuuta 2005
Jukka K. Korpela
puh. (09) 888 2675
Pistettä ei käytetä
Pistettä käytetään
(valokuva kukista)
Kuva 42. Kevätkukkia.

Kuvateksteissä esiintyy monenlaisia käytäntöjä. Kuva­teks­tin alussa oleva ilmoitus esitetään usein liha­voi­tu­na tai kursivoituna. Joskus se erotetaan sitä seu­raa­vas­ta var­si­nai­ses­ta kuva­teks­tis­tä kaksoispisteellä (Kuva 42: Kevätkukkia.), mutta piste on nykyisen yleisempi. Aivan lyhyen kuvatekstin, esi­mer­kik­si nimen, loppuun ei yleensä kir­joi­te­ta pistettä. Jul­kai­suis­sa on hyvä noudattaa yhte­näis­tä käytäntöä. Tällöin pisteiden käyttö on oikea valin­ta, koska toden­näköi­ses­ti osa kuva­teks­teis­tä on virk­keitä.

Kielikello 2/2006 neuvoo (kohdasssa Pisteen muuta käyttöä):

Kuvatekstin ja esimerkiksi taulukon nimen lopussa käytetään pistettä, kun tekstinä on kokonainen lause; muussa tapauksessa pistettä ei yleensä käytetä. Erityisesti silloin, kun samassa yhteydessä on erimuotoisia kuvatekstejä, voi kaikkien loppuun kuitenkin yhtenäisyyden vuoksi panna pisteen.

Jos piste jätetään pois kuvatekstin tai muun irrallisen tekstiosuuden lopusta, saattaa lukijalle joskus syntyä mielikuva, että teksti katkeaa kesken. Sattuuhan joskus, että kirjoittajalta to­del­la jää kirjoittaminen kesken eikä hän huomaa myöhemmin täydentää sitä.

Pisteen erikoiskäyttöä

Pisteellä on myös monenlaista erikoiskäyttöä. Kohdassa Ellipsi käsitellään kolmen (tai joskus kahden) pisteen yhdistelmän merkityksiä. Tilastotaulukoissa saattaa piste osoittaa, että tietoa on loogisesti mahdoton esittää, ja usean pisteen yhdistelmällä voi olla muita merkityksiä.

Sisällysluetteloissa ja muissa taulukkotyyppisissä esityksissä on vanhastaan usein käytetty pistejonoa ohjaamaan lukijan katsetta. Word-ohjelman toiminto, joka luo sisällysluettelon, tuottaa sellaisen esityksen, joskin ns. pisteviivan muodostumisen voi kyllä estää.

Verkkosivuilla pisteviivan tuottaminen olisi varsin hankalaa, eikä sitä juuri yritetäkään. Sen sijaan taulukoiden muotoilussa käytetään usein yhtenäisiä viivoja esimerkiksi taulukon rivien välissä katseen ohjaamiseen.

Seuraavassa esimerkissä on ohjaavat pistejonot toteutettu alkeellisesti: käyttämällä tekstissä tasalevyistä fonttia ja kirjoittamalla sopivat määrät pisteitä.

Kissat..............12
Hamsterit...........15
Hevoset.............42

Pisteviivan käyttö esimerkiksi kirjojen sisällysluetteloissa on lähinnä vanha tapa, eikä se suin­kaan ole koskaan ollut yksinomainen käytäntö. Sen tarve syntyy halusta sijoittaa sivu­nume­rot yhteen sarakkeeseen, jolloin numero usein joutuu kauas tekstistä, johon se liittyy. Tähän on yksinkertainen ratkaisu: ei tehdä numeroista saraketta, vaan kirjoitetaan numero suo­raan tekstin perään, vain välilyönnillä siitä erotettuna. Tämä voi tuntua oudolta, jos siihen ei ole tottunut, mutta se tekee sisällysluettelon käytöstä helpompaa.

Kissat 12
Hamsterit 15
Hevoset 42

Kysymysmerkki

Kysymysmerkin peruskäyttö

Kysymysmerkkiä ”?” käytetään suoran kysymysvirkkeen lopussa.

Lähdetäänkö sieneen?

Olennaista siis on, sisältääkö virkkeen päälause kysymyksen. Jos virke päättyy epäsuoraan kysymys­lauseeseen, ei kysymysmerkkiä tule, ellei päälausekin ole kysyvä.

Paljonko kello on?
Hän kysyi, paljonko kello on.
Hän kysyi: ”Paljonko kello on?”
Kysyitkö, paljonko kello on?

Kysymysmerkkiä käytetään, jos virke on muodoltaan kysyvä, vaikka se olisikin kysymykseen muotoon puettu kohtelias pyyntö. Sama koskee retorista kysymystä eli kysymystä, johon ei odoteta vastausta.

Voisitko ojentaa suolan?
Olisiko enää hullummin voinut käydä?

Tosin Riitta Eronen esittää kirjoituksessaan ”Pilkulleen” (teoksessa Kielipoliisin käsikirja, toim. Pirkko Muikku-Werner) retorisista kysymys­lauseista seuraavan ohjeen: ”Kysymysmerkkiä ei tarvita, mutta ei sitä virheenäkään pidetä.” Kielikellossa julkaistuissa varsinaisissa välimerkkiohjeissa (numerossa 2/2006, kohta Kysymysmerkki) sanotaan lievemmin ja hämärämmin: ”Jos kysymyslause kui­ten­kin on sisällöltään lähinnä toteamus (eli retorinen kysymys, johon ei odoteta vastausta), sen voi lo­pet­taa pisteeseenkin.” Tässä siis sallitaan piste eikä suinkaan aseteta sitä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Li­säk­si esi­merkkinä on virke ”Kuka sen nyt niin varmasti tietää.” Se on todellakin toteamus, ja kysymys­lau­seen muotoon puettuihin toteamuksiin ohje varmaan sopiikin. Retoriset kysymykset ovat kuitenkin muu­ta: ne ovat puheessa (retoriikassa) tai puheen­omaisessa kirjoituksessa käytettyjä tyyli­keinoja, joissa kuu­li­ja tai lukija haastetaan miettimään kysymystä, vaikka hänen ei tietenkään odoteta esittävän vastausta.

Kysymysmerkki otsikoissa ja teosten nimissä

Otsikoissa voidaan poiketa yleisistä säännöistä. Kysymysmerkki voidaan jättää niistä pois myös selvän kysymyksen jäljestä. Ks. kohtaa Välimerkit otsikoissa.

Sama koskee kirjojen tai muiden teosten nimiä, jotka voidaan käsittää eräänlaisiksi otsikoiksi. Jos nimi on selvästi tarkoitettu haastamaan lukijan pohdintaan, kysymysmerkki on paikallaan. Jos taas nimi on muodoltaan kysymyslause mutta kuvaa lähinnä teoksen aihetta (niin että sen edelle voidaan ajatella sanat ”tässä kirjassa kerrotaan”), kysymysmerkki voisi tuntua jopa oudolta. Tätä kuvaavat seuraavat kirjojen nimet:

Onko maallamme malttia vaurastua?
Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa

Ei väliä kysymysmerkin edelle

Kysymysmerkkiä ennen ei jätetä tyhjää väliä, ei edes ohuketta, toisin kuin ranskan kielessä. Jos tuntuu siltä, että kysymysmerkki ikävästi koskettaa tekstin viimeistä kirjainta, on parempi hiukan lisätä välistystä viimeisen kirjaimen jälkeen.

Voulez-vous danser avec moi ? [ranskaa, kysymysmerkin edellä ohut väli]
Tanssitko kanssani?
Tanssitko kanssani? [välistystä lisätty 1 typografinen piste]

Kysymysmerkin käytön erikoissääntöjä

Kysymysmerkki saatetaan korvata pisteellä (tai huutomerkillä) silloin, kun virke on lähinnä vain muodoltaan kysyvä ja sisällöltään enemmänkin toteamus (tai huudahdus). Kieli­toi­mis­ton ohjeissa hyväksytään tämä toteamusten osalta ja esitetään seuraava esi­merkki:

Kukapa sen niin varmasti tietää.

Monissa väite- ja kysymysvirke eroavat puheessa lähinnä vain sävelkulultaan, kirjoituksessa vain lopussa olevan välimerkin avulla. Suomen kielessäkin käytetään jonkin verran väite­lau­seen tekemistä kysymykseksi siihen tapaan (”Hän tulee huomenna?”), mutta tämä kuuluu lähinnä arkikieleen.

Hän tulee huomenna.
Tuleeko hän huomenna?

Usein kysymystä ei esitetä lauseena, vaan vain yhdellä sanalla, esimerkiksi ”Huomenna?” Suomen kielen rakenteeseen sopii paremmin se, että sanassa on tällöin kysyvä liite -ko tai -kö. Silloin sana voidaan luontevasti käsittää lauseen (esim. ”Huomennako hän tulee?”) lyhentymäksi.

Huomennako?

Muutoinkin saatetaan esittää kysymys ilmaisulla, joka ei muodosta lausetta ja jonka vain sävel­kulku puheessa ja kysymysmerkki kirjoituksessa osoittaa kysymykseksi. Vaikka esi­mer­kik­si Kielikello 3/1998 sisältää tästä (kohdassa Kysymysmerkki) seuraavat esimerkit, ei ilmaisutapaa voi pitää ai­na­kaan huoliteltuun kieleen sopivana. Mainoksiin ja otsikoihin se saattaa lyhyytensä ansiosta sopia. Valitettavasti Kielikello 2/2006 ohjaa kyseenalaiseen suuntaan mainitsemalla (kohdassa Kysymysmerkki) vieläpä esi­mer­kin ”Et siis välitä matkustamisesta?”

Hilsettä olkapäillä?
Olympialaiset Suomeen?

Johdantolauseen merkitys

Kysymystä usein edeltää jonkinlainen johdantolause. Tällöin on olennaista, onko johdanto ja kysymys muotoiltu yhdeksi virkkeeksi. Jos on, niin kysymys on sivulauseen asemassa, eikä loppuun tule kysymysmerkkiä. Jos ne ovat eri virkkeitä, jolloin välissä on yleensä kaksois­piste, tulee loppuun kysymysmerkki. Se, onko kyseessä yksi virke, riippuu väli­merkkien käytöstä, ei siitä, alkaako kysymys versaalilla.

Onkin syytä kysyä, mistä nämä muutokset johtuvat.
Onkin syytä kysyä: mistä nämä muutokset johtuvat?
Onkin syytä kysyä: Mistä nämä muutokset johtuvat? Mitä niistä seuraa?

Kaksi kysymysmerkkiä – tosi naiivia??

Joskus käytetään kahta tai jopa useampaa kysymysmerkkiä korostamassa virkkeen kysyvää luonnetta, kysyjän hämmästystä tms. Tätä tehokeinoa on käytetty liioitellusti niin paljon, että sitä useimmissa tyylilajeissa pidetään huonona, jopa mauttomana. Erittäin kohtuullisesti käy­tet­ty­nä se kuitenkin voi joskus puoltaa paikkaansa.

Kysymys- ja huutomerkki?!

Kysymysmerkin ja huutomerkin yhdistelmä (?! tai !?) on epämääräinen tunteen ilmaus eikä sovi asiatekstiin. Kevyessä kirjoittelussa se on melko tavallinen, mutta vastuu tulkinnasta jätetään lukijalle.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas sanoo miedonpuoleisesti:

Huutomerkin ja kysymysmerkin yhdistelmä (!? tai ?!) ilmaisee tunnesävyistä ihmettelyä. Se onkin asiatekstissä harvinainen.
Näin halpaa!?
Onko tässä enää mitään järkeä?!

Sisäkkäisten kysymysten ongelma

Joskus ilmaisun looginen rakenne vaatisi kahta peräkkäistä kysymystä, tosin siten, että niiden välissä on lainausmerkki. Tilanne syntyy, kun kysymysvirkkeen lopussa on lainattu teksti, jo­ka esittää suoran kysymyksen.

Kielitoimiston suositus (Kielikello 3/1998 ja 2/2006 sekä Kielitoimiston oikein­kir­joi­tus­opas) kuitenkin on, että tällaisissa ti­lan­teis­sa kirjoitetaan vain yksi kysymysmerkki. Suo­si­tuk­sen mukaan kysymysmerkki tulee en­nen lainausmerkkiä, jos lainausta edeltää selvä johto­lau­se, joka päättyy kaksoispisteeseen.

Kuka kysyikään: ”Onko maallamme malttia vaurastua?”

Muutoin kysymysmerkki kirjoitetaan lainausmerkin jälkeen (eli lainauksen lopusta jätetään kysymysmerkki pois).

Kuinka moni kirjoitti aiheesta ”EU tulee, oletko valmis”?

Koska tilanne on harvinainen ja koska suosituksen mukainen välimerkkien käyttö on ou­dok­sut­ta­vaa (ja vaikea muistaa), kannattaa ongelma yleensä kiertää. Tämä onnistuu usein muut­ta­mal­la suora lainaus epäsuoraksi. Tosin ilmaisun luonne voi muuttua, koska ei viitata mää­rä­ta­val­la muotoiltuun kysymykseen vaan sen esittämään asiaan. Niinpä saattaa olla tarpeen rakentaa ilmaisu kokonaan uudestaan, eri pohjalle.

Kuka kysyikään, onko maallamme malttia vaurastua?
Yksi aiheista oli ”EU tulee, oletko valmis?” Moniko kirjoitti siitä?

Ks. myös kohtaa Lainausmerkkien ja muiden välimerkkien suhde.

Kyseenalaistava kysymysmerkki

Kysymysmerkkiä käytetään myös ilmaisemaan tekstissä oleva sana tai asia epäselväksi tai muuten epävarmaksi. Silloin se on yleensä sulkeissa sanan jäljessä tai yhdessä sanan kanssa.

Tyhjää äänesti yksi vihreiden (?) edustaja.
Tyhjää äänesti yksi edustaja (vihreä?).

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa on asiasta seuraavat esimerkit, joista ensimmäisessä vain ilmaistaan vuosiluku epävarmaksi, toisessa taas tarkemmin esitetään epäilys, että vuosiluku voikin olla 2005 eikä 2004:

Asiaa käsiteltiin jo vuoden 2004 (?) kesätapaamisessa.
Asiaa käsiteltiin jo vuoden 2004 (2005?) kesätapaamisessa.

Sulkeissa olevalla kysymysmerkillä voidaan ilmaista myös kirjoittajan kannanottoa ku­vaa­miin­sa asioihin, etenkin muiden ihmisten tekojen tai sanojen selostukseen. Kannanoton luon­ne voi vaihdella epäilystä paheksumiseen, ja usein sitä vielä korostetaan käyttämällä usei­ta kysymys­merkkejä peräkkäin. Tällaisia ilmauksia ei voi pitää asiatyyliin sopivina.

Kysymysmerkkiä käytetään šakkiottelun selostuksessa siirron kuvauksen perässä (esim. e2–e3?) osoittaa, että se­los­ta­ja pitää siirtoa huonona tai ainakin epäilyttävänä. Tällöin kyse ei siis ole epävarmuudesta sen suhteen, tapahtuiko siirto, vaan kielteisestä kannanotosta siir­toon.

Edellä kuvatuille kysymysmerkin käyttötavoille on ominaista, että ne ovat pelkästään kirjoitettuun kieleen kuuluvia ilmauksia. Niillä esitetyt kannanotot jäävät pois, kun teksti luetaan ääneen, ellei kannanottoja ilmaista jollakin tavalla aivan erikseen.

Kysymysmerkki nimen osana

Nykyisin on muodostettu nimiä, joiden lopussa on kysymysmerkki. Esimerkiksi brittiläinen kuluttajajärjestö käyttää itsestään nimetä ”Which?”. Sellaisen nimen käyttö suomenkielisessä tekstissä johtaisi kummallisuuksiin, jos kysymysmerkki yritettäisiin säilyttää sanaa tai­vu­tet­taes­sa­kin. Yleisesti on sallittua ja suositeltavaa jättää kysymysmerkki pois. Vrt. kohtaan Huutomerkki nimen osana jäljempänä.

Asiasta oli valittanut Which-järjestö.
Asiasta oli valittanut Which.
Asiaa käsiteltiin Whichin valituksen takia.

Huutomerkki

Huutomerkin peruskäyttö huudahduksissa

Huutomerkkiä ”!” käytetään huudahtavan virkkeen tai erillisen huudahduksen lopussa. Huudahdus voi olla kehotus, käsky, tunteenpurkaus tms. Usein voi lauseen lopussa käyttää joko pistettä tai huutomerkkiä, ja valinta vaikuttaa lauseen sävyyn.

Nyt on työt tehty tältä päivältä!
Soitapas minulle heti huomenaamulla!
Huomio!
Eläköön!
Hän huudahti: ”Lopetetaan jo!”

Huutomerkkiä ennen ei jätetä tyhjää väliä, toisin kuin ranskan kielessä. Sen sijaan voidaan typografisista syistä hiukan lisätä välistystä sen edelle, jotta se ei näyttäisi olevan kiinni edeltävässä merkissä ja jotta se paremmin erottuisi. Välistyksen tarve tietenkin riippuu siitä, millainen kirjain kysymysmerkin edellä on.

Kansalaiset! [ei väliä – oikein kirjoitettu, mutta tässä ahdasta]
Kansalaiset ! [välilyönti huutomerkin edellä – virhe]
Kansalaiset! [0,1 em:n välistys huutomerkin edellä]

Huutomerkin kahdennus on lapsellista!!

Huutomerkki joskus kahdennetaan, mutta tähän pätee sama kuin kysymys­merkin kah­den­ta­mi­seen. Vielä pahempaa on kirjoittaa monia huutomerkkejä!!!!

Muutenkin huutomerkkiä on hyvä käyttää säästeliäästi! Huudahtelu helposti tekee tekstin levottomaksi ja antaa lapsellisen vaikutelman!

Myös huuto- ja kysymysmerkin käyttö yhdessä (Mitä!?) tekee yleensä epäasiallisen vai­ku­tel­man. Ks. kohtaa Kysymys- ja huutomerkki?!

Huutomerkki lainauksessa

Jos huudahdus lainataan, niin huutomerkin käyttö riippuu siitä, onko lainaus suora vai epäsuora. Suora lainaus sisältää lainatut sanat sellaisinaan, yleensä lainausmerkeissä, ja tällöin tulee huudahdukseen kuuluva huutomerkki mukaan. Epäsuora lainaus liittää sanat osaksi omaa virkettä, ja siihen voi sisältyä sanonnan muuttaminen. Silloin ei loppuun tule huutomerkkiä, paitsi silloin harvoin, kun lainaajakin haluaa lainauksellaan huudahtaa.

Hän sanoi: ”Nyt on työt tehty tältä päivältä!”
Hän sanoi, että nyt on työt tehty tältä päivältä.
Hän sanoi, että nyt on työt tehty tältä päivältä! [Lainaaja korostaa huudahtaen.]

Huutomerkin erikoiskäyttöä

Matemaattisissa merkinnöissä huutomerkkiä käytetään luvun tai lausekkeen perässä tar­koit­ta­maan niin sanottua kertomaa (englanniksi factorial). Ilmaisu n! tarkoittaa lukua, joka saa­daan kertomalla luvut 1:stä n:ään keskenään. Esimerkiksi 5! = 1 ⋅ 2 ⋅ 3 ⋅ 4 ⋅5 = 120. Tämän takia on hyvä välttää ilmaisuja, joissa huudahtava lause loppuu numeroin merkittyyn lukuun. On parempi kirjoittaa ”Tulos on viisi!” kuin ”Tulos on 5!”, ainakin jos lukijat saattavat olla ma­te­maat­ti­ses­ti ajattelevia.

Tietotekniikassa huutomerkillä on hyvinkin kummallisia merkityksiä. Monissa ohjelmointi­kielissä se tarkoittaa kieltoa eli negaatiota: lauseke !p tarkoittaa ’ei p’ eli ’ehto p ei ole voi­massa’.

Huutomerkillä on muutakin erikoiskäyttöä. Šakkiottelun selostuksessa huutomerkki (esim. e2–e3!) osoittaa, että selostaja pitää siirtoa hyvänä. Kysymysmerkin ja huutomerkin yhdistelmällä (e2–e3?!) voidaan kuvata siirto arveluttavaksi vaikkakaan ei selvästi vir­heel­li­sek­si, ja päinvastainen yhdistelmä (e2–e3!?) taas osoittaa, että siirto on kiinnostava, mutta ei välttämättä paras.

Huutomerkki sulkeissa

Sulkeissa oleva huutomerkki, ”(!)”, tarkoittaa huomion kiinnittämistä edeltävään sanaan tai muuhun ilmaukseen. Usein sitä käytetään lainauksen sisällä, lainaajan huomautuksena siitä, että edeltävä ilmaisu on todella peräisin lainatusta tekstistä eikä ole lainaajan kirjoitusvirhe. Samaan tarkoitukseen käytetään myös merkintää ”(sic)”, joka johtuu latinan sanasta, joka tarkoittaa ’niin’.

Näitä merkintöjä eivät lukijat useinkaan osaa tulkita oikein mm. sen takia, että niitä käy­te­tään siis toisaalta merkityksessä ’tässä ei ole paino­virhettä’, toisaalta ilmauksen ko­ros­ta­mi­sek­si jostain muusta syystä. Niiden käyttöä ei siis voi suositella tavalliseen yleis­ta­jui­sek­si tar­koi­tet­tuun tekstiin.

Huutomerkki nimen osana

Joihinkin erisnimiin on pyritty ottamaan huutomerkki. Esimerkiksi eräs orkesteri käyttää nimeä ”Avanti!”, ja Kirjastot.fi suosittelee tätä nimiasua sivustossaan Hankalat musiikkinimet.

Välimerkit ovat kuitenkin kielen sääntöjen mukaan käytettäviä kirjoituksen aineksia, joiden ottaminen nimeen on epäasiallista ja aiheuttaa sekaannuksia. Lisäksi ne häiritsevät taivutusta. Siksi niihin voi suhtautua kohdassa Yritys- ja tuotenimet mainitun kieli­lauta­kun­nan kannanoton mukaisesti: huutomerkki jätetään pois. Sitä ei siis katsota nimen osaksi, vaikka yritys tms. käyttäisi sitä nimen logoasussa ja muutenkin. Aihetta käsitellään myös kohdassa Nimen kirjoitusasun korjaaminen.

Kuuntelin Avantia.

Jos kuitenkin joudutaan noudattamaan käytäntöä, jossa huutomerkkiä pidetään nimen osana, sitä kannattaa noudattaa johdonmukaisesti. Huutomerkkiä käsitellään täten kuten nimessä esiintyvää erikoismerkkiä. Kielenhuollon käsikirja toteaa, että tällaisissa tapauksissa ”voi siis joutua käyttämään kahta suurta välimerkkiä peräkkäin” (siis esimerkiksi huutomerkin jälkeen pistettä).

Festivaaleilla esiintyi myös Avanti!.

Omituista vaikutelmaa voi usein lieventää käyttämällä yhdyssanaa, jossa nimi on alkuosana.

Festivaaleilla esiintyi myös Avanti!-orkesteri.

Jos huutomerkkiin loppuvaa nimeä joudutaan taivuttamaan, taivutetaan varsinaista nimeä eli sanaa. Esimerkiksi Avantin sivuilla esiintyvät taivutukset kuten ”Avanti!a” ovat virheellisiä. Tässäkin kummallisuutta voi lieventää käyttämällä yhdyssanaa, jossa nimi on alkuosana.

Kuuntelin Avantia!.
Kuuntelin Avanti!-orkesteria.

Jos huutomerkillinen nimi on yhdyssanan alkuosana, on luonnollista soveltaa sääntöä, jonka mukaan yhdyssanassa käytetään tällöin yhdysmerkkiä. Erikseen kirjoittaminen, kuten ”Avanti! kamariorkesteri” Avantin sivuilla, on selvästi virheellistä. Kielikellon 2/2006 ohjeissa on (kohdassa Yhdysmerkki) seuraava esimerkki, jossa on kyse huutomerkillisenä mainostetun nimen ”Aasiaan!” käytöstä yhdyssanan osana.

Aasiaan!-kampanja ~ Aasiaan-kampanja

Kielenhuollon käsikirja suo­sit­te­lee, että tällaisessa tapauksessa jätetään ennen yhdysmerkkiä tyhjä väli, esim. ”Avanti! -orkesteri”. Tämä ei siis kuitenkaan ole virallinen ohje, ja se lisäisi huutomerkin aiheuttamia epäselvyyksiä.

Ellipsi …

Ellipsi (pistekolmikko) merkkinä

Tässä tarkoitetaan ellipsillä ensisijaisesti erityistä merkkiä ”…”, joka sisältyy useisiin mer­kis­tö­stan­dar­dei­hin. Siinä on siis kyse yhdestä merkistä, jonka ilmiasu koostuu kolmesta vie­rek­käi­ses­tä pisteestä, joiden välissä on suhteellisen paljon tilaa. Merkistä käytetään myös ni­mi­tys­tä pistekolmikko ja (hämäävästi) kolme pistettä.

Typografisessa käytännössä ellipsi on yleensä ollut sellainen, jossa pisteiden välissä on tyhjää tilaa enemmän kuin jos kir­joi­tet­tai­siin pisteet peräkkäin. Myös en­sim­mäi­sen pisteen edellä ja vii­mei­sen jäl­jes­sä saattaa olla hiukan yli­mää­räis­tä tilaa. Tämä koskee lähinnä painotekstien pe­rin­näi­siä fontteja, kuten Times New Roman. Muissa fonteissa tilanne saattaa olla jopa päinvastainen ja siis typografisen perinteen vastainen. Myös pisteiden koot voivat vaihdella: ellipsin pisteet saattavat olla erinäköisiä kuin tavallinen piste.

Teoksen The Chicago Manual of Style mukaan englannin kielessä käytettävä ellipsis koostuu pisteistä, joiden välillä on hiukan tyhjää, spaced periods, kun taas eräissä muissa kielissä (ranska, italia, espanja) käytettävä ellipsi, josta kirja käyttää nimitystä suspension points, koostuu kolmesta ta­val­li­ses­ta, välis­tä­mät­tö­mäs­tä pisteestä. Missään ei liene keskusteltu siitä, kumpaa käytäntöä suomessa tulisi nou­dat­taa. Van­hal­la kirjapainotekniikalla ladotuissa teksteissä pisteet ovat välistettyjä, jopa hyvinkin sel­väs­ti. Ellipsi­merkin käyttöä voi siis pitää oikeampana.

Jos ellipsi ei ole käytettävissä tai jos se on käytettävässä fontissa tehtäväänsä sopimaton, kirjoitetaan sen asemesta kolme tavallista pistettä pe­räk­käin (...). Tällöin voidaan ehkä merk­kien välistyksellä (noin 0,1 em-yksikköä) saada ulkoasu muistuttamaan ellipsiä.

Ellipsin tilalla käytetään joskus kahta pistettä ”..”, etenkin vaihteluvälejä ilmaistaessa, esim. ”5..8” pro ”5…8” tai ”5–8”. Kahden pisteen käyttöä, joka osittain johtuu eräiden ohjelmointi­kielten merkinnöistä, ei voi suositella. Ilmaisutapa on epäselvä, koska ”..” voi syntyä myös kirjoitusvirheenä, kun on tarkoitus kirjoittaa vain yksi piste.

Yleisesti käytetyt tekstinkäsittelyohjelmat toimivat niin, että kun käyttäjä kirjoittaa pisteen kolme kertaa peräkkäin, ohjelma muuntaa ne ellipsiksi. Tämän takia moni tulee käyttäneeksi ellipsimerkkiä tietämättään.

Ellipsi osoittamassa kesken jättämistä

Ellipsi kertovassa kielessä

Ellipsillä osoitetaan, että ajatus tai esitys on jätetty kesken. Se kirjoitetaan suoraan, ilman väliä, viimeisen mukana olevan sanan perään. Sen jälkeen on tyhjä väli samoissa tapauk­sis­sa kuin sanan jälkeen. Jos se on sellaisen virkkeen lopussa, joka lopetettaisiin pisteellä, jätetään piste pois.

Ensi viikolla tapaamme, ja silloin…
Varokin koskemasta siihen tai…!
Siellä oli Pekka, Masa, Miia, Lissu… En muista kaikkia.

Edellä olevat esimerkit ovat puhekieltä jäljittelevästä kirjoitetusta kielestä. Tyypillisesti ellipsiä onkin käytetty kaunokirjallisuudessa ja lähinnä vuorosanoissa.

Ellipsi luettelon lopussa

Nykyisin ellipsiä käytetään myös esittämään, että asioiden luettelo ei ole täydellinen. Tällaista ei voi pitää hyvänä tyylinä. On parempi käyttää sellaista lyhennettä kuin ”jne.” tai ”yms.” tai (etenkin virallisemmassa tyylissä) vastaavia lyhentämättömiä ilmauksia. Vielä parempi on usein muotoilla virke niin, että luettelon osittaisuus ilmenee muulla tavoin. Vertaa seuraavien vaihtoehtojen tyylieroja:

Alueella kasvatetaan vehnää, maissia, viiniä…
Alueella kasvatetaan vehnää, maissia, viiniä ym.
Alueella kasvatetaan vehnää, maissia, viiniä ynnä muita.
Alueella kasvatetaan muun muassa vehnää, maissia ja viiniä.

Jos ellipsiä käytetään luettelon lopussa, se kirjoitetaan yleiskielessä suoraan kiinni edeltävään kohtaan, ilman pilkkua tai välilyöntiä. (Tämä poikkeaa ellipsin käytöstä matemaattisissa yh­teyk­sis­sä.) Näin ainakin on pääteltävissä seuraavasta Kielikellon 2/2006 esimerkistä (kohdasta Kolme pistettä):

Kappaleiden merkintään käytettiin roomalaisia numeroita I, II, III…

Ilmauksia, joissa on mukana pilkku ja ehkä myös välilyönti ellipsin edellä, ei kuitenkaan voi pitää virheellisinä. Joka tapauksessahan kirjoittaja ratkaisee, mistä kohdasta hän katkaisee jonon, esimerkiksi kirjoittaako hän ”I, II, III…” vai ”I, II, III, IV… On luonnollista sallia har­kin­ta­val­ta myös pilkun osalta, esimerkiksi ”I, II, III,…” tai ”I, II, III, …”.

Ellipsi ilmauksen alussa

Ellipsiä käytetään joskus myös ilmauksen alussa osoittamassa, että ilmaus alkaa keskeltä virkettä. Tyypillisesti kyse on tällöin vuorosanasta, joka jatkaa jotakin toista vuorosanaa. Tällöin ellipsi kirjoitetaan kiinni seuraavaan sanaan. Ellipsin edelle tulee välilyönti, lainaus­merkki, repliikkiviiva tai muu välimerkki samalla tavoin kuin tulisi, jos ellipsiä ei olisi.

”Hän laittoi myös ruokaa…”, sanoi Tupu.
”…ja tiskasi!” jatkoi Hupu.

Ellipsi tauon merkkinä

Ellipsiä käytetään myös vuorosanoissa osoittamaan miettimistä ja taukoa, vaikka kielen­oppaat ja ohjeet eivät yleensä tällaista käyttöä mainitsekaan. Myös ajatusviivaa on käy­tet­ty samaan tarkoitukseen, ja tämä olisi nykyisten suositusten hengen mukaista.

Onhan sitä siinä… yhtä tasaista taivalta.

Kuitenkin ellipsin käyttö esityksen katkeilemisen kuvaamiseen on vanha käytäntö. Vuonna 1948 julkaistu Aarni Penttilän Suomen kielen äänne- ja oikeinkirjoitusoppi selostaa ”piste­ryhmän” yhtä käyttöä seuraavasti:

Osoittamaan, että esitys katkeilee esim. esittäjän (puhujan) vain vaivalloisesti saa­des­sa sanotuksi sanottavansa t. äkkiä hillitessä itsensä taikka että esitys kat­kais­taan, koska kirjoittaja t. puhuja ei enää löydä riittävän sattuvia ilmauksia t. pitää jatkoa niin selvänä, että voi jättää sen lukijan sanoitta ymmärrettäväksi. Pisteitä on ta­val­li­ses­ti kolme.
Kirja mainitsee mm. seuraavan esimerkin (Juhani Aholta):
»Ja sitä on tuota yhtä suoraa tietä… kuinka pitkälle liekään?» kyseli hän. – »Onhan sitä siinä… yhtä tasaista taivalta.»

Ellipsin käyttö miettimisen osoittamiseen saattaa liittyä myös sanan kesken jättämiseen: puhuja aloittaa sanan, mutta jättää sen kesken ja sitten sanoo toisen.

Vien teidät Hanhivaaran luostar… siis lasarettiin!

Ellipsin tyyliarvo

Ellipsiä käytetään monissa tyylilajeissa. Se saattaa tehdä milloin lapsellisen, milloin mahti­pontisen vaikutelman. E. A. Saarimaan Kielenopas sanoo ellipsistä: ”Tätä erikoisesti tun­tei­le­van tyylin suosimaa välimerkintäkeinoa on syytä käyttää säästeliäästi.”

Kielitoimiston oh­jeis­sa Kielikellossa 3/1998 kuvataan ellipsin käyttöä hiukan epäselvästi: ”Kolme pistettä on harvinainen välimerkki. Sitä käytetään lähinnä kaunokirjallisessa tai tuttavallisessa tyylissä osoit­ta­maan, että lauseesta puuttuu alku tai loppu. Sen sijaan asia­tyylissä käytetään poiston merk­ki­nä kahta ajatusviivaa – – eikä kolmea pistettä. Il­mauk­sen kes­ken jääminen taas osoi­te­taan tavallisesti käyttämällä lyhennettä jne., ym. tai yms.” Uudemmissa ohjeissa (Kieli­kello 2/2006, kohta ) ollaan olennaisesti samoilla linjoilla.

Ei ellipsiä lainauksiin

Joissakin kirjoitustyyleissä on (englannin käytännön mukaisesti) käytetty ellipsiä osoit­ta­maan, että lainauksesta on jätetty pois jotakin. Koska tällainen käyttö voi sekaantua kesken jättämistä osoittavaan ellipsiin ja siten aiheuttaa epäselvyyksiä, sitä ei voi suositella, vaan on parempi käyttää ajatusviivoja.

Standardin SFS 4175 vuoden 2006 painoksessa onkin otettu yksiselitteinen kanta. Sen mukaan ellipsillä (kolmella pisteellä) osoitetaan, että ajatus tai esitys on jätetty kesken. Standardi erikseen korostaa, että sanojen pois jättäminen lainauksesta osoitetaan kahdella ajatusviivalla. Standardin edellisessä, vuoden 1998 painoksessa oli sama ajatus, mutta siinä oli eräässä alaviitteessä tämän kanssa ristiriidassa oleva lainauksia koskeva lausuma ”eräissä tyylilajeissa poisjätön merkkinä voidaan käyttää kolmea pistettä”.

Ellipsi merkitsee siis todellisen esityksen jäämistä kesken tai joskus pysähtelyä. Sen sijaan ajatusviivat osoittavat, että alkuperäisessä tekstissä tai puheessa esitys on jatkunut, mutta jatko ei ole mukana lainauksessa.

Ellipsin vaikutus muiden välimerkkien käyttöön

Viralliset säännöt eivät ole kovinkaan yksiselitteisiä ja selkeitä sen suhteen, miten ellipsin yhteydessä käytetään muita välimerkkejä ja välilyöntejä. Seuraavassa esitetään yksi melko johdonmukainen säännöstä. Perusajatuksena on, että ellipsiä käsitellään kuten se olisi sen sanan osa, jota se seuraa.

Enpä tiedä… en jaksa ajatella.
Siellä oli hevosia, lehmiä, lampaita…
Älä koske siihen tai…!
Enpä tiedä… Olkoon menneeksi!

Pisteet merkkien poisjätön merkkinä

Aiemmin on ellipsiä tai muuta pisteryhmää käytetty myös osoittamaan, että kirjoitusasusta puuttuu kirjaimia tai muita merkkejä esimerkiksi häveliäisyyssyistä. Tällöin on usein käytetty pisteitä sama määrä kuin pois jätettyjä merkkejä, esimerkiksi P....le. Myös ajatusviivaa on käytetty samanlaiseen tarkoitukseen.

Nykyiset suositukset eivät ota kantaa siihen, mitä mer­kin­tö­jä tällaisissa yhteyksissä pitäisi käyttää. Koska nykyisin yleisesti suositellaan aja­tus­vii­vaa poiston merkitsemiseen, tuntuisi luonnoliselta käyttää sitä pikemminkin kuin pis­tei­tä, esi­mer­kik­si P–le.

Ellipsi taulukkomerkintänä

Erään käytännön mukaan ellipsiä tai kolmea erillistä pistettä on käytetty tilastotaulukoissa osoittamaan, että tietoa ei esitetä, koska se on salassapidettävä. Nykyinen virallinen suositus on neljä pistettä (....).

Ellipsi matematiikassa

Matematiikan merkinnöissä ellipsiä käytetään yleisesti osoittamaan, että on jätetty pois lu­vus­ta numeroita, sarjasta termejä, luettelosta kohtia tms. Usein ellipsi on ilmaisun lopussa osoit­ta­mas­sa, että numerojono, sarja tms. jatkuisi loputtomasti tai voi vaihdella pituudeltaan.

Jos kyseessä on luettelo, jonka osat on erotettu pilkuilla, erotetaan ellipsikin luettelon osista pilkulla (toisin kuin yleiskielessä). Tosin matematiikka­standardi SFS-ISO 80000-2 ei erikseen ota asiaan kantaa ja sen oma käytäntökin on osittain horjuva, mutta sen esi­mer­keis­sä on yleensä käytetty seuraavanlaisia tapoja, joita käytetään myös kirjassa MAOL-taulukot:

e = 2,718 281 8…
(a1, a2, …, an)
Z = { …, −2, −1, 0, 1, 2, … }
a1 + a2 + … + an)

Näitä käytäntöjä kannattaa siis käyttää matematiikassa ja luonnontieteissä, ja ne voidaan tiivistää seuraavasti:

Standardissa SFS-ISO 80000-2 ellipsi on toteutettu osittain ellipsimerkillä, osittain kolmella peräkkäisellä pisteellä, joiden välissä ja ympärillä on välilyönnit. Ulkoasu on tällöin typografisesti väärä, koska ellipsin ulkoasu vaihtelee tämän takia jopa yhden sivun sisällä. Standardi ei edes mainitse ellipsi­merkkiä. Standardia ei muutenkaan voida pitää typografisesti esikuvallisena saati normatiivisena.

Standardissa SFS 4175:2006 on seuraava, matematiikkastandardista poikkeava merkintätapa, josta puuttuu välilyönti pilkun ja ellipsin välistä:

kokonaisluvut 1, 2, 3,…

Tämän kanssa ristiriidassa on toisaalta Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan esimerkki ”roomalaisia numeroita I, I, III…”, josta siis puuttuu myös pilkku ellipsin edeltä.

Matematiikassa käytetään usein ellipsin tilalla vastaavaa merkkiä, joka on rivin pe­rus­vii­van yläpuolella. Merkistöstandardeissa tällainen merkki on nimeltään midline horizontal ellipsis (U+22EF). Suomenkieliseksi nimeksi sopisi rivinkeskinen ellipsi. Merkki sisältyy melko har­voi­hin fontteihin. Esimerkiksi kirjan The Chicago Manual of Style kuvaamassa mate­maat­tis­ten merkintöjen käytännössä tällainen symboli esiintyy tavallisen ellipsin tilalla summien, re­laa­tioi­den tms. yhteydessä, jolloin ellipsimerkki halutaan samalle korkeudelle kuin ope­raat­to­rit. Tällaista käytäntöä suosittaa myös Detailtypographie-kirja. Jos rivinkeskinen ellipsi ei ole käytettävissä, voidaan käyttää tavallista ellipsiä ja ehkä säätää sen sijaintia pysty­suunnassa.

a1 + a2 + ⋯ + an
x1 < x2 < ⋯ < xn

Ellipsi vaihteluväliä osoittamassa

Luonnontieteen ja tekniikan kielessä käytetään ellipsiä rajakohtien (pienimmän ja suu­rim­man arvon) välissä. Tällöin tarkoitetaan niin sanottua suljettua väliä, johon myös raja-arvot kuuluvat. Ilmaisu voidaan tavallaan tulkita erikoistapaukseksi ellipsin käytöstä pois­jätön merkkinä: ellipsi vastaa kaikkia arvoja alarajan ja ylärajan välissä.

Vanhastaan tätä tätä ilmaisutapaa ei ole suositeltu yleiskieleen. Käytännössä kuitenkin yleiskieleen suositeltu tapa, ajatusviivan käyttö, johtaa epäselviin tai erikoisiin ilmaisuihin silloin, kun mukana on miinusmerkkisiä lukuja (esim. ”−5–−2”). Niinpä tällaisissa yhteyksissä sallitaan nykyisin ellipsin käyttö yleiskielessäkin. Aiheesta on lisää kohdassa Luku- tai suure­välin ilmoittaminen.

Välilyöntien käyttöä näissä yhteyksissä ei ole tarkasti säädelty, mutta luonnollisin me­net­te­ly lienee, että ellipsin ympärillä on välilyönnit, jos ainakin toinen rajakohdista sisältää väli­lyönnin.

Lämpötila on −5…−2 °C. [tekniikassa tavallinen ilmaisu]
Lämpötila on −5 °C … −2 °C. [mittayksikköstandardin mukainen kirjoitustapa]

Kaksoispiste

Kaksoispiste välimerkkinä

Lainauksen edellä

Kaksoispistettä käytetään suoran lainauksen edellä silloin, kun sitä edeltää johtolause tai pelk­kä lainatun henkilön nimi. Kaksoispisteen jälkeen tulee välilyönti, ja sen jälkeinen lainaus aloi­te­taan yleensä versaalilla.

Paavo sanoi: ”Mennään jo!”
Paavo: ”Mennään jo!”

Etenkin lehtikielessä käytetään otsikoita, joissa esitetään tiivistetysti jonkin tahon väite tai muu lausuma. Tällöin käytetään vuorosanan tapaista ilmausta, jossa on kaksoispiste lau­su­man esittäjän ja itse lausuman välissä. Kyse ei kuitenkaan ole suorasta lainauksesta, vaan usein hyvinkin vapaasta tulkinnasta. Lainausmerkkejä ei tällöin tietenkään käytetä.

Amazon: IBM yrittää omistaa internetin

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan kaksoispisteen jälkeinen ilmaus voidaan tällöin aloittaa versaalilla tai gemenalla. Versaali­alkuisuus on sikäli luontevaa, että kyseessä on virkettä vastaava ilmaus, jota edeltää eräänlainen lähde­viittaus.

Kaksoispisteen jälkeen otsikossa voi käyttää isoa tai pientä alkukirjainta:
Sotilaslähde: Mannertenvälinen kriisi uhkaa ~
Sotilaslähde: mannertenvälinen kriisi uhkaa

Täsmentävän ilmauksen edellä

Kaksoispistettä käytetään välimerkkinä täsmentävän ilmauksen kuten selityksen, perustelun, päätelmän tai luetelman edellä. Tällöin sen jälkeen tulee välilyönti.

Kaksoispisteen jälkeinen täsmentävä ilmaus aloitetaan gemenalla (pienellä alku­kir­jai­mel­la), vaikka se olisi kokonainen virke.

Seuraukset olivat vakavat: maiden välille syntyi sota.
On syytä ottaa käyttöön viruksentorjuntaohjelma: virukset ovat erittäin merkittävä uhka, jota vastaan on tehokkaita torjuntakeinoja.
Tapahtumat vastaavat varsin yksityiskohtaisesti elämäkerrallisia tietoja: kirjailija siis selvästi kuvaa omia kokemuksiaan.
Näytteet otetaan kahdesti vuodessa: kesä- ja joulukuussa.

Jos täsmentävä ilmaus kuitenkin koostuu useista virkkeistä, ne kirjoitetaan normaalien virk­kei­den tavoin eli jokainen niistä aloitetaan versaalilla (isolla alkukirjaimella). Pitkät täs­men­tä­vät ilmaukset ovat kuitenkin yleensä epätäsmällisiä, koska ei ole ollenkaan selvää, mis­sä vai­hees­sa täsmennykset loppuvat ja siirrytään uuteen asiaan.

Seuraukset olivat vakavat: Maiden suhteet katkesivat ja kärjistyivät. Lopulta niiden välille syntyi sota.

Kaksoispiste katkaisee ja yhdistää

Täsmentävän ilmauksen edellä käytetään kaksoispistettä vain, jos sitä edeltävä osa jo muo­dos­tai­si kokonaisen virkkeen.

Kaksoispistettä seuraava täsmentävä ilmaus ei siis ole loogisesti virkkeen osa, vaan koko virkettä tarkentava lisäys. Täten kaksoispiste samalla katkaisee ja yhdistää: se lopettaa varsinaisen virkkeen, mutta yhdistää sen seuraavaan tarkennukseen. Tarkennus ei useinkaan ole virke.

Jos taas täsmentävä ilmaus on kielellisesti osa virkettä, sen edellä ei ole mitään väli­merk­kiä tai sen edellä on pilkku – tai joskus ajatusviiva. Ilmaus alkaa usein selittävällä sanal­la kuten ”nimittäin” tai ”koska”.

Näytteiden otto kahdesti vuodessa, nimittäin kesä- ja joulukuussa, on todettu riittäväksi.

Usein tällainen ratkaisu on mahdollinen silloinkin, kun kaksois­pistet­tä­kin voisi käyttää.

Tapahtumat vastaavat varsin yksityiskohtaisesti elämäkerrallisia tietoja, joten kirjailija selvästi kuvaa omia kokemuksiaan.
Näytteet otetaan kahdesti vuodessa, nimittäin kesä- ja joulukuussa.

Kaksoispistettä käytetään välimerkkinä vain, jos sitä seuraava täsmentävä ilmaus lopettaa virkkeen. Jos virke jatkuu täsmentävän ilmauksen jälkeen, on käytettävä muita välimerkkejä, kuten ajatusviivoja, sulkeita tai pilkkuja.

Näytteet otetaan kahdesti vuodessa – kesä- ja joulukuussa – ja tutkitaan välittömästi.

Kaksoispiste: hienoa tyyliä, johon voi kompastua

Kaksoispiste kuuluu puolipisteen lailla lähinnä korkeaan tyyliin. Äidinkielenopettajat eri­tyi­ses­ti suosittelevat ja kehuvat niiden käyttöä; lukijat eivät niinkään.

Tyylivaikutus muuttuu kielteiseksi, jos kaksoispistettä käytetään puolipisteen sijasta taikka muuten tilanteessa, johon se ei kuulu. Lisäksi kaksoispisteen idea on lukijoille usein epäselvä. Koska kaksoispiste katkaisee, se saattaa antaa sen jälkeiselle täsmennykselle enemmän pai­noa kuin olisi aiheellista.

Usein voisi hyvin käyttää pilkkua kaksoispisteen tilalla. Esitystä voi vielä täsmentää sopi­val­la tarkennuksella pilkun jäljessä.

Näytteet otetaan kahdesti vuodessa: kesä- ja joulukuussa.
Näytteet otetaan kahdesti vuodessa, kesä- ja joulukuussa.
Näytteet otetaan kahdesti vuodessa, nimittäin kesä- ja joulukuussa.

Joissakin muissa tapauksissa taas voi syntyä epäselvyyttä mm. siitä, seuraako kaksoispisteen jälkeen päätelmä vai perustelu. Niinpä usein onkin parempi käyttää pilkkua ja sopivaa side­sanaa.

Kaksoispiste luetelman edellä

Yleensä luetelman edellä kannattaa käyttää kaksoispistettä. Se osoittaa, että luetelman kohdat eivät kuulu suoraan edellä olevan virkkeen rakenteeseen.

Tällöin luetelmaa edeltävä selitys on muo­dol­taan kokonainen virke tai otsikonomainen teksti. Selityksen lopussa on usein sana ”seuraavat” tai vastaava, joka tekee selityksestä muo­dol­taan täyden virkkeen. Vertaa seuraavia vaihtoehtoja. Ensimmäisessä virke jatkuu suoraan luetelman kohdissa, jolloin kaksoispistettä ei käytetä. Luetelman kohdat ovat lauseen­jäseniä lauseessa, joka alkaa ennen luetelmaa. Teksti voitaisiin suoraan muuntaa kappa­leek­si jät­tä­mäl­lä rivinvaihdot ja luetelmaviivat pois sekä lisäämällä pilkku ja ja-sana. Tässä käytetty vaihto­ehto on yleensä selkeämpi, koska se erottaa luetelman omaksi kokonaisuudekseen.

Suomessa tavattavat joutsenlajit ovat
– laulujoutsen
– kyhmyjoutsen
– pikkujoutsen.
Suomessa tavattavat joutsenlajit ovat seuraavat:
– laulujoutsen
– kyhmyjoutsen
– pikkujoutsen.

Kaksoispistettä käytetään silloinkin, kun luetelmaa edeltävä selitys ei muodosta virkettä, vaan on luonteeltaan otsikko, jossa ei ole lainkaan verbiä.

Suomessa tavattavat joutsenlajit:
– laulujoutsen
– kyhmyjoutsen
– pikkujoutsen.

Kielikello 2/2006 lisää kuitenkin luetelmia koskevien perusohjeiden jälkeen: ”Selvästi ot­si­kon­omai­sis­sa yhteyksissä kaksoispisteen voi jättää pois.” Tätä lienee järkevä tulkita sen verran suppeasti, että kaksoispiste jätetään pois vain, jos selitys on otsikkona ja se on osoitettu otsikoksi ulkonaisin keinoin kuten lihavoinnilla.

Suomessa tavattavat joutsenlajit

– laulujoutsen
– kyhmyjoutsen
– pikkujoutsen.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan kohdassa, jossa esitetään sama periaate kaksoispisteen pois jättämisestä, on seuraava esimerkki. Siinä luetelmaa edeltävän tekstin otsikko­luonne on selvä: teksti kuvaa luetelman sisällön ja on lisäksi lihavoitu.

Tulppaanien hoito-ohje

– Leikkaa varsia veitsellä noin 1 cm.
– Lisää maljakkoon kylmää vettä noin 5 cm.
– Laita tulppaanit maljakkoon muovipakkauksessaan.
– Poista muovi noin puolen tunnin kuluttua.

Kaksoispiste teoksen nimen osien välissä

Englannin kielessä käytetään usein kaksoispistettä erottamaan teoksen nimen alkuosa (ot­sik­ko, engl. title) selittävästä jälkiosasta (alaotsikosta, engl. subtitle). Itse teokseen on täl­löin usein painettu jälkiosa selvästi pienemmällä fontilla uudelle riville, jolloin välimerkkiä ei tar­vita.

Jos sellainen teos mainitaan tekstissä ja siitä halutaan mainita koko nimi, on jonkinlainen välimerkki tarpeen. Kirjallisuus­luetteloon sopisi ehkä piste, mutta tekstissä se ei tunnu hy­väl­tä. Suomen kielessä voitaneen tällöin noudattaa samaa menettelyä kuin englannissa, siis käyt­tää kaksois­pistettä. Sitä ei kuitenkaan tarvita, jos osien välissä on sidesana kuten or tai eli.

Ostin kirjan The Italian country table: Home cooking from Italy’s farmhouse kitchens.
Keijo Korhosen kirja Haavoitettu jättiläinen: Yhdysvallat syyskuun 2001 jälkeen ilmestyi jo vuonna 2002.
Darwinin pääteos tunnetaan yleensä nimellä Lajien synty, mutta sen täydellinen nimi on Lajien synty luonnollisen valinnan vaikutuksesta eli Luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta.

Kaksoispiste päätteen, johtimen tai liitteen edellä

Kaksoispiste päätteen edellä

Kaksoispistettä käytetään päätteen edellä silloin, kun lyhenne, numeroin ilmaistu luku tai symboli edustaa taivutusmuodossa olevaa sanaa ja taivutusmuoto on tarpeen ilmaista. Päätteiden merkitsemistä lyhenteisiin käsitellään tarkemmin jäljempänä.

EKG:n
300:lla
50 €:lla
50 g:lla
alv:ineen [= arvonlisäveroineen]
100°:seen [= sataan asteeseen]
3:lla [= ruutukolmosella]
i:stä [= iistä, i-kirjaimesta]

Kirjaimista puhuttaessa vanha käytäntö on, että tekstiin kirjoitetaan kirjain itse eikä sen nimeä, esi­mer­kik­si ”tuosta puuttuu f” eikä ”tuosta puuttuu äf”. Jos lauseyhteys vaatii taivuttamista, pääte mer­ki­tään edellä kuvatulla tavalla, esimerkiksi ”lisäsin siihen f:n”. Nykyisin kuitenkin esiintyy huo­li­tel­luis­sa asia­teks­teis­sä­kin käytäntöä, jossa kirjoitetaan kirjaimen nimi. Tällöin taivutukseen ei tietenkään tarvita kaksois­pistet­tä, vaan nimi kirjoitetaan normaalisti sanana, esimerkiksi äf : äffän : äffästä jne. Samanlaista vaihtelua on johdoksissa. Yleensä kirjoitetaan esimerkiksi ”i:tön”, mutta kielen­huol­ta­jien teksteissäkin saattaa jo esiintyä asu ”iitön”. Typografinen vaikutelma on parempi ja tekstin ääneen lukeminen hel­pom­paa, mutta osa lukijoista saattaa pitää äffästä ja iistä kirjoittamista puhekielisyytenä.

Tällaisissa tapauksissa ei tekstiä saa jakaa eri riveille kaksoispisteen jäljestä. Ks. kohtaa Sanan jako eri riveille.

Kaksoispistettä ei kuitenkaan käytetä, jos sanan viimeinen kirjain on mukana lyhenteessä.

nrossa [= numerossa]

Kaksoispistettä ei käytetä ns. lyhennesanoissa eli ilmauksissa, jotka ovat alkujaan lyhenteitä, mutta ovat muuttuneet sanoiksi. Lyhennesanoina voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavia: Nato, Opec, Etyk. Ne siis luetaan normaaleina sanoina ja taivutetaan sen mukaisesti. Kuten yleensä vieraita nimiä taivutettaessa, päätteen edellä käytetään i:tä sidevokaalina, jos sana päättyy konsonanttiin.

Natossa
Opecin
Etykiin

Jos nimeen liittyy tavaramerkin symboli ™ tai ®, niin kielenhuollon ohjeiden mukaan nimeä taivutetaan normaalisti ja symboli liitetään sen loppuun. Tavaramerkin symbolia siis kä­si­tel­lään kirjoitetun kielen aineksena, jota ei ajatella luettavaksi ääneen. Normaalissa teks­tis­sä täl­lai­sia symboleita ei tarvita, mutta joissakin kielimuodoissa niitä joudutaan käyt­tä­mään.

Lääkitykseen käytetään Aspirinia®.

Kaksoispiste liitepartikkelin edellä

Kielenhuollon ohjeet eivät mainitse kaksoispisteen käyttöä liitepartikkelin kuten -kin, -kaan, -han, -pa tai -ko edellä. Kaksoispistettä on kuitenkin tapana käyttää samoissa tilanteissa kuin taivutuspäätteen edellä.

SMP:hän
42:kin

Ilmauksessa voi olla sekä taivutuspääte että liitepartikkeli. Yleensä tilanne ei tuota ongelmia.

SMP:ssähän
42:llekin

Jos sana kuitenkin on toista-loppuinen lukusana, syntyy hämmentävä tilanne. Jos esimerkiksi sana viidessätoistakaan haluttaisiin kirjoittaa niin, että luku merkitään numeroin, pitäisi sen jälkeen kirjoittaa sekä taivutuspääte ssä että liitepartikkeli kaan. Tässä ei liene muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa ne peräkkäin, vaikka ne kirjaimin kirjoitetussa sanassa ja puhutussa sanassa eivät olekaan peräkkäisiä ja vaikka kokonaisuus näyttää oudolta.

15:ssäkaan

Kaksoispiste johtimen edellä

Kaksoispistettä käytetään myös silloin, kun lyhenteestä muodostetaan johdos eli lyhen­tee­seen liitetään johtopääte eli johdin. Tällaiset ilmaisut eivät ole kovin tavallisia, ja ne voivat häm­men­tää lukijoita. Niissä siis ei käytetä yhdysmerkkiä kuten yhdyssanoja muodos­tet­taes­sa (ei siis ”SAK-lainen”). – Sananloput ”-lainen” ja ”-mainen” tulkitaan tässä yhtey­des­sä johto­päätteiksi.

SAK:lainen
SAK-tyyppinen

Kaksoispiste taivutusmuotojen erottimena

Kielitieteessä ja muutoin kieltä käsiteltäessä käytetään kaksoispistettä erottamaan saman sanan taivutusmuotoja. Tällöin teksti yleensä käsittelee taivuttamista, mutta joskus kyseessä on vain sanan yksilöinti silloin, kun kahdella eri sanalla on sama perusmuoto. Vertaa tilden käyttöön vaihtoehtoisten asujen tai sanojen välissä.

Kielitoimiston ohjeiden (Kielikello 3/1998, kohta Kaksoispiste) mukaan tällaisissa tapauksissa kirjoitetaan kaksoispisteen ympärille välilyönnit. Tämä on myös yleisin käytäntö. Hakuteoksissa ja kielitieteellisissä tutkimuksissa saatetaan tilan säästämiseksi jättää välilyönnit pois.

Vanha taivutus on alpi : alven : alvet jne.
Hän tunsi sanan kuusi : kuuden, mutta ei sanaa kuusi : kuusen.

Kaksoispiste suhteen merkkinä

Kaksoispistettä käytetään ilmaistaessa lukujen tai suureiden suhdetta. Tällöin sen ympärille ei standardin SFS 4175 kirjoiteta välilyöntejä, toisin kuin käytettäessä kaksoispistettä jakolaskun merkkinä (ks. seuraavaa kohtaa).

mittakaava 1:20 000 [etäisyys maastossa on 20 000 kertaa niin suuri kuin kartalla]
mehua ja vettä suhteessa 1:3 [yksi osa mehua kolmeen osaan vettä]
a:b = c:d [verranto: a:n suhde b:hen on yhtä suuri kuin c:n suhde d:hen]
kuvasuhde 16:9 [kuvan leveyden suhde korkeuteen on 16:9]

Sääntö, jonka mukaan suhteen merkin ympärillä ei käytetä välilyöntejä, on melko mieli­val­tai­nen ja johtaa hiukan outoon kirjoitus­asuun etenkin, jos luku sisältää välilyönnin. Ilmaus ”1:1 000” hahmottuu visuaalisesti helposti väärin, osiin ”1:1” ja ”000”. Lisäksi matematiikka­standardin 80000-2 esimerkissä käytetään välilyöntejä suhteen merkin ympärillä: ”h : b”. Niinpä säännön rikkominen ilmaisun luontevuuden takia voi olla perusteltua (esi­mer­kik­si ”1 : 20 000”).

Suhteiden merkitsemiseen käytetään muitakin tapoja etenkin silloin, kun tarkoitetaan esiintyvyyttä, kuten taudin yleisyyttä väestössä (1:200, 1/200, 0,5 %).

Suhdemerkinnän taivuttamista pitäisi välttää. Ks. kohtaa Numeromerkintöjen taivutus.

Unicode-merkistö sisältää myös ratio-nimisen merkin U+2236, joka on määritelty ma­te­maat­ti­sek­si operaattoriksi ja joka on ulkoasultaan kaksoispisteen kaltainen. Se olisi mer­ki­tyk­selt­ään yksiselitteisempänä sopiva suhteen merkiksi, mutta se sisältyy suhteellisen har­voi­hin fontteihin, eikä matematiikka­standardi edes mainitse sitä.

Kaksoispiste ääntämismerkinnöissä

Ääntämismerkinnöissä (foneettisessa kirjoituksessa) käytetään usein kaksoispistettä vo­kaa­lin jäljessä osoittamassa, että vokaali ääntyy pitkänä. Esimerkiksi suomen sana luulee mer­ki­tään tällöin [lu:le:]. Tämä on tavallista muun muassa tieto­sana­kirjoissa. Vaihtoehtoinen tapa on vaakaviivan (pituusmerkin) käyttö vokaalin päällä.

Bremen [bre:men]
Bremen [brēmen]

Toisaalta esimerkiksi kansainvälinen foneettinen merkistö IPA määrittelee pituusmerkiksi merkin modifier letter triangular colonː” U+02D0. Koska se ei useinkaan ole käy­tet­tä­vis­sä silloinkaan, kun monia IPA-merkistön tavallisia merkkejä voi käyttää, sen tilalla käytetään yleisesti kaksoispistettä. Epäselvyyksiä ei voi syntyä, koska kaksoispisteellä ei IPAssa ole (muuta) merkitystä.

Kaksoispiste tekijämerkinnöissä

Jos kirjaan, artikkeliin yms. viitattaessa mainitaan myös tekijä tai tekijät, on tapana erottaa tekijätieto teoksen nimestä kaksoispisteellä. Sen edellä ei ole välilyöntiä, jäljessä on. Tällainen merkintätapa sopii kirjallisuusluetteloihin, kirjamainoksiin yms. Tekstissä on parempi muo­toil­la asia niin, että tekijä mainitaan normaalissa lauseyhteydessä.

Desmond Morris: Eläin nimeltä ihminen
Oletko lukenut Desmond Morrisin kirjan Eläin nimeltä ihminen?

Kaksoispiste jakolaskun merkkinä

Kaksoispisteen käyttö jakomerkkinä on sääntöjen mukaan sallittua, mutta se on vanhahtavaa ja voi johtaa epäselvyyksiin. Siksi jakomerkkinä on parempi käyttää vinoviivaa, ainakin kou­lu­mate­ma­tii­kan ulkopuolella. Jos kaksoispistettä käytetään jakolaskun merkkinä, sen ym­pä­ril­le kirjoitetaan sääntöjen mukaan välilyönnit, toisin kuin käytettäessä sitä suhteen merkkinä (ks. edellistä kohtaa).

20 000 : 5 = 4 000 [kaksikymmentätuhatta jaettuna viidellä on neljätuhatta]
Mittakaava 1:20 000 [yhden suhde kahteenkymmeneentuhanteen]

Kaksoispiste jaotuksen tasojen erottimena

Kaksoispistettä käytetään koodinluonteisissa ilmauksissa monitasoisen jaotuksen tasojen välisenä erottimena, esimerkiksi sarjan numeron ja osan numeron välissä.

Matt. 3:15 [Matteuksen evankeliumikirjan 3. luvun 15. jae]
virsi 492:1–3 [virren 492 säkeistöt 1–4]
KM 1993:33 [vuoden 1993 komiteanmietintö numero 33]
RL 40:5 [rikoslain 40. luvun 5. pykälä]
lehtemme numerossa 2003:5
KKO:2005:82 [korkeimman oikeuden vuoden 2005 tuomio numero 82]

Tuomioistuinratkaisujen numeroinnissa on käytetty sekä merkintätapaa KKO 2005:82 että merkintätapaa KKO:2005:82. Muun muassa Finlex-tietokannan Oikeustapauksia-osassa käytetään jälkimmäistä, jossa siis on kaksoispiste myös tuomioistuimen nimen lyhenteen ja vuosiluvun välissä.

Eri yhteyksissä on kuitenkin käytössä erilaisia tapoja osoittaa jaotus. Nu­me­roi­taes­sa otsikoita ei jaotustasojen välissä käytetä kaksoispistettä vaan pistettä (esimerkiksi 4.4.5.4). Lehtien ja julkaisusarjojen numeroinnissa on kahta lähinnä kahta käytäntöä, ni­mit­täin vuosiluku:numero tai numero/vuosiluku. Lakien numerointi on jälkimmäisen käy­tän­nön mu­kai­nen, esim. 5/2003.

Kaksoispistettä käytetään usein myös ajan ilmauksissa tuntien ja minuuttien sekä minuuttien ja sekuntien välissä.

Kaksoispistettä käytettiin aiemmin rahasummia ilmaistaessa, esimerkiksi 2:50 mk. Tapa on täysin vanhentunut Suomessa, vaikka se mainitaankin vielä Kielikellossa 2/2006 artikkelissa Merkit ruotsiksi. Ruotsinruotsissa se yhä esiintyy jopa viranomaisten suosittelemana (esim. 2:50 kr).

Kaksoispiste julkaisupaikan ja julkaisijan erottimena

Melko yleisen käytännön mukaan teoksen julkaisupaikka ja julkaisija erotetaan toisistaan kaksoispisteellä, jos tällaiset seikat ilmoitetaan lähdetiedoissa.

Korpela, Jukka K.: Verkkojulkaisun typografia. Helsinki: RPS-yhtiöt, 2010.

Tällainen kaksoispisteen käyttö kuitenkin poikkeaa selvästi kaksoispisteen muusta käytöstä. Sopivampi merkki olisi puolipiste. Yleiset standardit eivät edellytä minkään erityisen merkin käyttöä.

Korpela, Jukka K.: Verkkojulkaisun typografia. Helsinki; RPS-yhtiöt, 2010.

Puolipiste

Puolipistettä käytetään ryhmittelyyn. Sitä on usein erityisesti suositeltu äidinkielen ope­tuk­ses­sa ja tyylioppaissa. Joskus se voikin parantaa tyylivaikutelmaa, mutta puoli­pistettä käy­te­tään helposti väärin. Vaikka kirjoittaja osaisi käyttää sitä oikein, lukijat eivät useinkaan osaa tulkita sen merkitystä oikein. Tavallisessa yleistajuisessa asia­teks­tis­sä puolipistettä ei yleensä kannata käyttää.

Kun puolipistettä käytetään välimerkkinä, sen jälkeen jätetään aina tyhjä väli.

Kielikellossa 3/1997 on laajahko puolipisteen käytön selostus ja ohjeisto Puolipiste ei ole kaksoispiste.

Puolipiste välimerkkinä

Puolipistettä käytetään yhdistämään virkkeitä, jotka liittyvät ajatukseltaan kiinteästi yhteen.

Laulujoutsen kuuluu Suomen alkuperäiseen linnustoon; kyhmyjoutsen levisi maahamme vasta 1900-luvulla.

Puolipisteen vaikutuksen havaitsee oikeastaan vasta tarkastelemalla sillä yhdistettyjä virk­kei­tä suhteessa laajempaan kokonaisuuteen, johon ne kuuluvat, kappaleeseen. Puoli­pis­teen käy­tös­sä on olennaista, että sillä yhdistetyt virkkeet kuuluvat yhteen kiin­teäm­min kuin kap­pa­leen virk­keet muutoin. Seuraavassa esimerkissä puolipisteellä on liitetty virkkeeseen sivu­huo­mau­tus, joka toisessa tyylissä voitaisiin myös kirjoittaa sulkeisiin. Jos se kirjoitettaisiin taval­li­sek­si, pisteellä muista erotetuksi virkkeeksi, niin se muodostaisi katkon aja­tuk­sen kulkuun.

Albert Einstein oli erittäin monipuolinen fyysikko. Erityisesti hänet tunnetaan suh­teel­li­suus­teo­riois­ta, jotka hän julkaisi vuosina 1905 ja 1915; Nobelin palkinnon hän kuitenkin sai valosähköisen ilmiön teoriasta. Suhteellisuusteoriasta Einstein päätyi aineen ja energian väliseen vastaavuuteen, joka ilmaistaan tunnetulla yhtälöllä E = mc².

On sanottu, että puolipiste sopii käytettäväksi, kun pilkku ei tarpeeksi erottaisi ilmauksia toisistaan ja piste erottaisi ne liiaksi. Puolipiste on kuitenkin periaatteessa aina korvattavissa pisteellä, kun taas pilkulla korvaaminen yleensä vaatii myös lauserakenteen muutoksen, esimerkiksi konjunktion lisäämisen.

Laulujoutsen kuuluu Suomen alkuperäiseen linnustoon. Kyhmyjoutsen levisi maahamme vasta 1900-luvulla.
Laulujoutsen kuuluu Suomen alkuperäiseen linnustoon, kun taas kyhmyjoutsen levisi maahamme vasta 1900-luvulla.

Useimmiten on parasta tehdä valinta pisteen ja pilkun välillä eikä käyttää puolipistettä.

Keskiarvot eivät riitä kuvaamaan ilmaston muutosta; tarvitaan dynaamista lähestymistapaa.
Keskiarvot eivät riitä kuvaamaan ilmaston muutosta. Tarvitaan dynaamista lähestymistapaa.
Keskiarvot eivät riitä kuvaamaan ilmaston muutosta, vaan tarvitaan dynaamista lähestymistapaa.

Puolipiste pilkun tehtävässä

Puolipistettä käytetään selvyyden vuoksi pilkun sijasta luettelossa, jonka kohdat sisältävät pilkkuja. Tarpeen tähän aiheuttavat tavallisimmin desimaalipilkut. Toinen tyypillinen tapaus on ihmisten nimien luettelo, jossa on henkilön sukunimi ja etunimi pilkulla erotettuina.

Arvot ovat 2,1; 3,3; 4,7; 5,5.
Osallistujat: Ahvenainen, Antti; Janatuinen, Jaakko; Kari, Ilkka; Viljanen, Ville.

Puolipistettä käytetään selvyyden vuoksi myös luettelossa, jonka osat ovat pitkiä.

Tavoitteet ovat seuraavat: hengen ja terveyden suojeleminen ja työturvallisuuden edis­tä­mi­nen; omaisuus- ja ympäristövahinkojen estäminen; kuluttajan etujen var­men­ta­mi­nen.

Usein tällainen rakenne voitaisiin korvata luetelmarakenteella, joka muodostetaan lue­tel­ma­vii­vo­ja käyttäen ja jossa kohtien välissä ei käytetä pilkkuja. Luetelmia kuitenkin väl­te­tään useis­sa tyylilajeissa.

Tavoitteet ovat seuraavat:
– hengen ja terveyden suojeleminen ja työturvallisuuden edistäminen
– omaisuus- ja ympäristövahinkojen estäminen
– kuluttajan etujen varmentaminen.

Erikoistapaus edellä mainitusta on puolipisteen käyttö ryhmiteltäessä sanan merkityksen se­li­tyk­siä sanakirjassa tai tietosanakirjassa. Sanakirjassa puolipistettä käytetään yleensä erot­ta­maan olennaisesti erilaisia merki­tyksiä toisistaan, kun taas pilkulla erotetaan sanan eri vas­ti­nei­ta, jotka eroavat vain vivahteiltaan, tyylilajiltaan tms.

aridi kuiva, kulottunut, auringon polttama; hedelmätön; (kuv.) kuiva, ikävä

baletti näyttämöllä musiikin säestyksellä esitettävä taidetanssi; sitä varten sävelletty musiikki; sitä esittävä tanssijaryhmä.

Yhdysmerkki

Sisällys:

Yhdysmerkki ”-” ei kuulu var­si­nai­siin välimerkkeihin eli sa­no­jen välissä käytettäviin merkkeihin. Sen sijaan yhdys­merk­kiä käytetään sanan tai merkinnän sisällä, lopussa tai alussa

Yhdysmerkki merkkikoodeissa

”Tavallinen yhdysmerkki” on kummajainen

Kirjoituskoneissa ja tietokoneiden näp­päi­mis­töis­sä sekä monissa merkki­koodeis­sa on merkki, joka on tarkoitettu käytettäväksi sekä yhdysmerkkinä että ajatusviivana ja miinusmerkkinä. Usein sitä käytetään vielä muissakin tehtävissä.

Tämä johtuu vanhoista teknisistä rajoituksista kuten tarpeesta käyttää varsin suppeaa merkki­valikoimaa vanhoissa kirjoitus­koneissa, vanhoissa tiedon­siirron tavoissa ym. Tämän takia on syntynyt monia käytäntöjä, jotka perustuvat yhdysmerkin moninaiskäyttöön ja jotka tulevat häviämään vain hitaasti.

Seuraava taulukko esittää eräitä tyypillisiä ilmauksia, joissa monet ovat tottuneet käyttämään yhdysmerkkiä, vaikka muu merkki olisi oikeampi.

KorvikemerkintäOikea merkintäKäytetty oikea merkki
klo 10 - 18klo 10–18ajatusviiva
lento Helsinki - Vaasalento Helsinki–Vaasaajatusviiva
Tule pian - juna lähtee!Tule pian – juna lähtee!ajatusviiva
-5 astetta−5 astettamiinusmerkki korvike.
5 - 2 = 35 − 2 = 3miinusmerkki

Yhdysmerkit nykyaikaisissa merkkikoodeissa

Nykyisin tietokoneissa voidaan jo hyvin monissa yhteyksissä käyttää laajaa merkki­vali­koi­maa, jossa muun muassa ajatusviivoilla ja miinusmerkillä on omat koodinsa. Lisäksi yhdys­merk­ke­jä­kin on useita:

Esimerkiksi suomen sanassa kuu-ukko voidaan periaatteessa käyttää mitä tahansa edellä mai­ni­tuis­ta neljästä merkistä, joskin numeroviivan käyttö olisi outoa. Yleensä (ja myös tässä op­paas­sa) kirjoitetaan tämäntapaiset sanat käyttäen tavuviiva-miinusmerkkiä joko siksi, ettei tun­ne­ta vaihtoehtoja, tai siksi, että tunnetaan vaihtoehtoihin liittyviä monia teknisiä ongelmia.

Merkistöstandardeissa on myös pehmeä tavuviiva (soft hyphen). Nykyisen tulkinnan mukaan se ei ni­mes­tään huolimatta ole yhdysmerkki, vaan näkymätön ohjaus­merkki, joka ilmoittaa sallitun ta­vu­tus­koh­dan.

Yhdysmerkkien ulkoasu

Yhdysmerkki, sitova yhdysmerkki ja Ascii-yhdysmerkki ovat useimmissa fonteissa kes­ke­nään samanlevyiset. Poikkeuksena on mm. Lucida Sans Unicode, jossa Ascii-yhdys­merk­ki on sa­man­le­vyi­nen kuin (lyhyt) ajatusviiva, mutta yhdys­merkki ja sitova yhdys­merkki ovat oikean­mit­tai­set. Merkkien olennainen ero on niiden merkityksessä ja ominaisuuksissa, jotka voivat epäsuorasti vaikuttaa asia­kirjan ulko­asuunkin.

(viivamerkkejä Code2000-fontissa) Varsinainen yhdysmerkki on usein ja voi hyvin olla lyhyt, jopa miltei pistemäinen. Ajatusviiva ja miinusmerkki ovat selvästi pitempiä. Koska Ascii-yhdysmerkkiä käy­te­tään niiden kaikkien tilalla, on typo­gra­fi­ses­ti perusteltua suunnitella se kes­ki­mit­tai­sek­si. Valitettavasti niissäkin mel­ko harvoissa fonteissa, joihin sisältyy varsinainen yhdys­merk­ki, se on usein toteutettu saman­nä­köi­se­nä kuin Ascii-yhdysmerkki. Ohei­nen kuva esittää kuitenkin Code2000-fontin eräitä viivamerkkejä, jotka on harkitusti suun­ni­tel­tu erimittaisiksi.

Jos tekstissä halutaan käyttää varsinaista yhdysmerkkiä, on otettava huomioon fontti­ongelmien lisäksi se, että tätä merkkiä tulisi käyttää johdonmukaisesti. Jos joissakin sanoissa on Ascii-yhdysmerkki ja joissakin varsinainen yhdysmerkki, voi syntyä ikävää sekavuutta, jos ne ovat fontissa erimittaiset, kuten niiden pitäisi.

Edellä mainituista merkeistä muut kuin Ascii-yhdysmerkki aiheuttavat yleensä ongelmia, jos niitä syötetään tietojärjestelmiin tai ohjelmiin, jotka eivät osaa käsitellä niitä. Jos esi­mer­kik­si teks­tin­käsit­tely­ohjel­mal­la tehty asiakirja on tarkoitus siirtää julkaisu­ohjelmistossa muo­kat­ta­vak­si, on syytä selvittää etukäteen, selviääkö julkaisu­ohjelmisto esimerkiksi (varsi­nai­ses­ta) yhdysmerkistä ja sitovasta yhdysmerkistä.

Yhdysmerkin muoto on yleensä vaakasuora viiva, mutta joissakin fonteissa se on hiukan kalteva, oikealle nouseva, ja silloin yleensä lyhyt. Tällainen muoto, joka lienee peräisin fraktuurasta, voi ai­heut­taa hämmennystä.

Joissakin fonteissa (esimerkiksi Microsoft Sans Serif ja edellä mainittu Lucida Sans Uni­code) Ascii-yhdysmerkki on täysin tai lähes samanpituinen kuin ajatusviiva (n-viiva). Tästä syn­ty­vän sekaannus­vaaran takia sellaisten fonttien käyttöä on hyvä välttää.

Yhdysmerkin nimet

Yhdysmerkkiä kutsutaan yleisesti yhdysviivaksi tai tavuviivaksi, joskus myös väliviivaksi. Yhdysmerkki-nimi on virallinen, ja selvintä on käyttää sitä. Tavuviiva-nimi on paras varata yhdysmerkin yhteen käyttötarkoitukseen ja merkitykseen. Väliviiva-sanaa kannattaa eri­tyi­ses­ti välttää, koska se helposti sekaantuu ajatusviivaan, jota käytetään mm. luku­välien il­mauk­sis­sa (esim. 0–10).

Yhdysmerkki tavuviivana

Yhdysmerkkiä käytetään tavuviivana rivin lopussa osoittamaan, että sana on jaettu eri riveille.

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjai-
sella rinteellä, liki Toukolan kylää.

Jos sanan normaalissa kirjoitusasussa on yhdysmerkki ja sana jaetaan sen kohdalta eri riveille, kirjoitetaan rivin loppuun vain yksi yhdysmerkki. Ulkoasusta ei siis näe, onko rivin lopussa oleva yhdysmerkki vain sanan jakamista osoittava tavuviiva vai kuuluuko se itse sanan kirjoitusasuun.

kuorma-auto
kuorma-
auto

Jäljempänä käsitellään erikseen sitä, millaisista kohdista sanan saa jakaa eri riveille.

Yhdysmerkki yhdyssanoissa

Tavallisimpien virheiden välttäminen

Silmiinpistävimpiä oikeinkirjoitusvirheitä on yhdysmerkin jättäminen pois sellaisista il­mauk­sis­ta kuin ”7-vuotias”. Jostakin syystä se usein esiintyy teksteissä, joissa tehdään myös vas­tak­kais­suun­tai­nen, yhtä räikeä virhe: selvä sanaliitto kuten ”7 vuotta” kir­joi­te­taan­kin yhdys­merk­kiä käyttäen yhdyssanaksi. Ääntämyksen ajatteleminen auttaa muistamaan oikean asun: seitsenvuotias (yhdyssana), seitsemän vuotta (sanaliitto).

Jopa yksinkertaisissa tapauksissa tehdään virheitä myös sellaisissa yhdyssanoissa, joiden alkuosa on lyhenne, vieraskielinen sana tai muu erikoisilmaus. Niihin kuuluu yhdysmerkki, mutta yleisesti käytetään erilaisia vääriä kirjoitusasuja, jopa useita eri tapoja samassa tekstissä.

Yleisiä virheitä
Kirjoitusasu Kommentti
IP -osoiteVäärin. Saattaa osittain johtua sekaantumisesta yhdyssanoihin, joissa alkuosa on sanaliitto.
IP –osoiteVäärin. Johtuu käytännössä siitä, että kirjoitetaan edellinen asu, mutta Word-ohjelma muuttaa yhdysmerkin ajatusviivaksi.
IP- osoiteVäärin. (Ylimääräinen välilyönti.)
IP - osoiteVäärin. (Kaksi ylimääräistä välilyöntiä.)
IP-osoiteOikea kirjoitusasu.

Perussäännöt

Yhdysmerkkiä käytetään yhdyssanan osien välissä seuraavissa tapauksissa, joista useimpia kuvataan jäljempänä tarkemmin omissa kohdissaan:

Eräissä moniosaisissa ilmauksissa on yhdysmerkin tai muiden merkkien käyttö usein ongel­mal­lis­ta. Tätä kuvataan jäljempänä kohdassa Suhdeilmaisut kuten ”hinta–laatu-suhde”.

Karkea virhe: XYZ tuote

Nykyisin on hyvin tavallista kirjoittaa tuotenimi ja tuotteen laji kuvaileva sana kahdeksi eri sanaksi. Varsinkin teknisten tuotteiden mainonnassa ja esitteissä kirjoitetaan tyyliin ”Intel prosessori”. Tämä on kuitenkin karkea virhe, kuten kohdassa Yhteen vai erikseen? kuvataan.

XYZ-tuote
Intel-prosessori
Miele-astianpesukone

Ei ”G8 -maat” vaan ”G8-maat”

Yhdysmerkin edelle ei jätetä välilyöntiä, vaikka yhdyssanan alkuosa olisi erisnimi, eri­kois­merk­ki tai muu erikoisilmaus. On siis kirjoitettava ”Canon-kamera”, ei ”Canon -kamera” (eikä tietenkään ”Canon kamera”). Samoin kirjoitetaan välilyönneittä ”DVD-B-verkko”.

Välilyöntiä käytetään yhdysmerkin edellä kuitenkin sanaliiton ja sanan yhdistelmässä.

Canon G5 -kamera [= kamera, jonka malli on Canon G5]

Sentapaiset virheelliset kirjoitusasut kuin ”DVD-B -verkko” johtunevat paljolt sekaantumisesta edellä mainitun laisiin että sa­man­ta­pai­siin ilmauksiin, joissa alkuosa on sanaliitto. Jos kirjoitettaisiin esimerkiksi ”DVD B” (eikä ”DVD-B”), olisi oikea kirjoitusasu ”DVD B -verkko”. Vrt. Kieli-ikkunaan Verraton yhdysviivailija.

Yhdysmerkki taivutuksessa, johdoksissa ja yhdyssanan osissa

Yhdysmerkki säilyy myös sanaa taivutettaessa.

Uusi-Seelanti : Uudessa-Seelannissa
Isoon-Britanniaan : Isoon-Britanniaan [mutta mieluummin vain Britannia : Britanniaan]

Sen sijaan kun erisnimestä muodostetaan johdos, yhdysmerkkiä ei käytetä.

Uusi-Seelanti > uusiseelantilainen
Länsi-Suomi > länsisuomalainen
Valko-Venäjä > valkovenäläinen
Guinea-Bissau > guineabissaulainen

Kielennimi ”valkovenäjä” kirjoitetaan ilman yhdysmerkkiä sen takia, että jälkiosaa ei tulkita erisnimeksi, kuten ei kielten nimiä yleensäkään.

Poikkeuksena on kuitenkin, että kahden saman vokaalin välissä yhdysmerkki säilyy johdoksissakin. Virallisissa säännöissä tätä ilmeisesti ei sanota, mutta se on vallitseva ja järkevä käytäntö,

Yli-Ii
yli-iiläinen

Jos yhdysmerkin sisältävä yhdyssana otetaan yhdyssanan osaksi, yhdysmerkki säilyy. Tällaiset tapaukset ovat harvinaisia. Se, tuleeko sanaan yhdysmerkki myös pääyhdysosien väliin, riip­puu sen rakenteesta yleisten sääntöjen mukaisesti. Tässä tosin on jonkin verran hor­jun­taa; ks. kohtaa Yhdysmerkki moniosaisissa yhdyssanoissa.

A-vitamiinipitoisuus
arvo-osuusjärjestelmä [osat: arvo-osuus ja järjestelmä]
Papua-Uusi-Guinea [osien Papua ja Uusi-Guinea väliin tulee yhdysmerkki, koska osat ovat rinnasteiset]

Jos kirjoitetaan ilmaus Liisan-päiväkahvi yhdeksi sanaksi, niin osien Liisan-päivä ja kahvi väliin ei tule yhdysmerkkiä, koska mikään sääntö ei sitä vaadi. Suositellumpi ilmaus on kuitenkin Liisan päivän kahvi. Ks. kohtaa Alkuosana sanaliitto.

Yhdyssana, jonka osana on tunnus tms.

Yhdyssanan osien välissä käytetään yhdysmerkkiä, jos osaa ei ole kirjoitettu kirjaimin sa­na­na, vaan tunnuksella, numerolla, sym­bo­lil­la, koodilla, lyhenteellä tms. Ks. kuitenkin kohtia Yhdys­merk­ki ja lyhenteet ja Yhdysmerkki lyhennesanojen yhteydessä. Toisaalta sellaisia ra­ken­tei­ta kuin ”hepatiitti A” ei tulkita yhdyssanoiksi (ks. Hepatiitti A vai A-hepatiitti?).

A-vitamiini
x-kirjain
versaali-K
β-säteily [= beetasäteily]
e-asiointi [mieluummin: sähköinen asiointi t. verkkoasiointi]
A4-koko
F1-kilpailu
3D-malli [= kolmiulotteinen malli]
3,5-vuotias
50-vuotisjuhlavastaanotto
EU-maat [= EU:n maat, Euroopan unionin maat]
SFS-EN-standardi
ALV-numero
alv-numero
taulu-tv
digi-tv-lähetys
kursiivi-x

Jos yhdyssanan osana on sulkeissa oleva ilmaus, on yleensä luonnollista tulkita se irralliseksi lisäykseksi, joka ei vaikuta sanan kirjoitusasuun eikä siis vaadi yhdysmerkkiä. Tällaisia il­mauk­sia esiintyy varsinkin kemian nimistössä. Ks. kohtaa Sananosa sulkeissa.

kromi(III)kloridi

Pelkkä yhdysmerkin esiintyminen yhdyssanan osan sisällä ei aiheuta sitä, että osien väliin kirjoitettaisiin yhdysmerkki. Ks. kuitenkin kohtaa Yhdysmerkki rakennetta rikkomassa.

osa-aikatyö [yhdyssanan osina ”osa-aika” ja ”työ”]

Jos kirjoitusmerkki mainitaan yhdyssanassa nimellään, ei yhdys­merk­kiä tarvita.

plusmerkki [= +-merkki]
miinuspiste
ässänmuotoinen [= S:n muotoinen]
aanelonen [arkikieltä, = A4-arkki]

Tällaisissa tapauksissa voidaan kuitenkin joskus käyttää yhdysmerkkiä, jotta yhdyssana olisi helpompi hahmottaa. Tämä koskee mm. seuraavia virallisia merkkien nimiä.

et-merkki [= &-merkki, &]
ät-merkki [= @-merkki, @]

Yhdysmerkki sitaattilainoissa

Yhdysmerkkiä käytetään usein sellaisissa yhdyssanoissa, jotka ovat kokonaisuudessaan sitaattilainoja. Alkukielinen, tavallisesti englanninkielinen, ilmaisu on tällöin usein kir­joi­tus­asul­taan horjuva (come-back, come back, comeback). Tällöin voidaan suomessakin perus­tel­la eri kirjoitusasuja. Englannissa sanaliitto usein kehittyy ensin yhdysmerkilliseksi ja sitten kokonaan yhteen kirjoitettavaksi yhdyssanaksi, kun se yleistyy ja vakiintuu.

Yhdysmerkillinen asu, jota kielitoimiston ohjeetkin rivien välissä suosittavat, sopii suomen kieleen usein paremmin kuin sanaliitoksi kirjoittaminen. Tämä johtuu etenkin siitä, että täl­lais­ta ilmaisua käytetään usein yhdyssanan osana, ja esimerkiksi ”tax-free-myymälä” on siis­tim­pi kirjoitusasu kuin ”tax free -myymälä”.

tax-free
come-back
drive-in
roll-on

Yhdysmerkin käyttö on erityisen tavallista silloin, kun vierasperäinen ilmaisu koostuu saman sanan tai tavun toistamisesta.

agar-agar
beri-beri
cha-cha-cha
go-go
ro-ro

Sen sijaan kirjoitetaan (Suomen kielen perussanakirjan ja yleisen käytännön mukaan) ”siksak” eikä ”sik-sak”.

Yhdyssana, jonka osana on erisnimi

Jos yhdyssanan osista ainakin toinen on erisnimi (ja kirjoitetaan siis versaalialkuisena), käytetään osien välissä yleensä yhdysmerkkiä.

Nummi-Pusula
Länsi-Suomi
Iso-Britannia [mutta mieluummin vain Britannia]
Suomen Venäjän-kauppa
Suomen Tukholman-suurlähettiläs
Saksan-matka
Mattila-niminen
Matti-setä
Puukko-Mack
Maamme-laulu
Opel-moottori

Kuitenkin monissa vakiintuneissa ilmauksissa käsitellään alkuosaa yleis­nimen tavoin, jolloin se kirjoitetaan gemena-alkuisena. Tällöin ei yhdysmerkkiä käytetä, ellei jokin muu sääntö sitä vaadi.

dieselmoottori
ranskanleipä

Edellä mainittujen tapausten kuvauksissa saatetaan puhua erisnimiluonteen hämärtymisestä. Sellaisesta onkin kyse esimerkiksi sanassa ”dieselmoottori”, mutta ei niinkään sanassa ”ranskanleipä”. Sen alkuosa kyllä ymmärretään Ranskaan viittaavaksi, mutta yhdyssana on muuttunut merkitykseltään yleiseksi ja tavalliseksi yleiskielen sanaksi. Sen alkuosa viittaa vain väljästi alkuperään.

Toisaalta genetiivissä oleva erisnimimäärite voidaan usein tulkita eril­lisek­si sanaksi eikä yhdyssanan osaksi. Silloin ei tietenkään käytetä yhdysmerkkiä, vaan sanojen välissä on väli­lyönti. Kun erisnimi määrittää toista sanaa, on viisikin vaihto­ehtoa, joista tosin yleensä tulee kussakin ilmauksessa kyseeseen vain yksi tai kaksi: erisnimi erillisenä sanana gene­tii­vis­sä, erisnimi yhdyssanan alkuosana genetiivissä tai nominatiivissa sekä yleisnimen tavoin käy­tet­ty erisnimi sana genetiivissä tai nominatiivissa. Ks. myös kohtaa Erisnimi­alkuiset ilmaisut.

Ranskan suurlähettiläs
Ranskan-suurlähettiläs [eri merkitys kuin edellisellä]
Caesar-salaatti
ranskanleipä
caesarsalaatti

Sen sijaan esimerkiksi ”Caesarsalaatti” on virheellinen sekamuoto. Jos alkuosa (henkilön­nimi) kirjoitetaan versaalialkuisena, tarvitaan yhdysmerkki. Jos sitä taas käsitellään yleis­nimen tavoin, ei yhdysmerkkiä käytetä, ja koko sanakin kirjoitetaan gemena-alkuisena, koska ruokalajien nimet tulkitaan yleisnimiksi, ei erisnimiksi.

Ilman yhdysmerkkiä kirjoitetaan nykyisten sääntöjen mukaan sellaiset paikannimet (maan­tieteel­li­set nimet), jossa jälkiosana oleva yleisnimi katsotaan kiinteäksi osaksi itse nimeä. Toisaalta rakennusten nimissä noudatetaan yleisiä sääntöjä. Ks. kohtaa Paikannimien erityiskysymyksiä.

Oulujoki
Araljärvi
Tampere-talo

Sukunimien yhdistelmät

Yhdysnimessä eli sukunimessä, joka on muodostettu yhdistämällä kahdesta nimestä, käy­te­tään nimien välissä yhdysmerkkiä, ei ajatusviivaa. Ero on olennainen, koska ajatusviivaa käy­te­tään eräissä nimimerkinnöissä eri henkilöiden sukunimien välissä.

Maija Ek-Niemi [yhdysnimi]
Ek-Niemi–Ylä-Anttila: Opaskirja [kaksi tekijää, Ek-Niemi ja Ylä-Anttila]

Tosin nimilaki ei, outoa kyllä, säädä tällaisten nimien kirjoitusasua, vaan puhuu vain entisen sukunimen käytöstä puolisoiden yhteisen sukunimen edellä. Tiukasti tulkiten kyseessä ei siis ole yhdysnimi, vaan kahden nimen käyttö yhdessä. Huoliteltuun asiatekstiin on täysin va­kiin­tu­nut se periaate, että nimien välissä on tällöin yhdysmerkki (ilman välilyöntejä).

Tosin tästä periaatteesta poiketaan mm. puhelinluetteloissa, joissa yhdysnimissä on enimmäkseen yhdysmerkki, mutta joissakin yhdisnimissä ajatusviiva (esimerkiksi ”Ek–Niemi”.

Ongelmia aiheuttavat kuitenkin yhdistelmät, joissa toinen nimistä on kaksisanainen, esi­mer­kik­si ”von Schultz”. Jos yhdistelmä tulkitaan yhdyssanaksi, olisi sanaliiton ja sanan yh­dis­tel­mää koskevien yleisten sääntöjen mukaan kirjoitettava esimerkiksi ”Virtanen- von Schultz”, ”von Schultz -Virtanen” ja ”von Schultz- de Broglie”. Tällainen vaikuttaa monista oudoilta, ja niinpä on ryhdytty käyttämään asuja, joissa ei ole välilyöntiä yhdysmerkin edellä eikä jäl­jes­sä, esimerkiksi ”Virtanen-von Schultz”, ”von Schultz-Virtanen”. Nämäkään eivät kui­ten­kaan näytä hyviltä.

Kielikellossa 2/2006 esitetyn kannan mukaan sovelletaan edellä mainittuja yleisiä sään­tö­jä, mutta lehden numerossa 3/2006 esitetään painovirheiden oikaisujen yms. jou­kos­sa tähän ”korjaus” (muutos), ja lehden verkkoversiossa numeron 2/2006 sisältö on muutettu tämän mukaiseksi (kohdassa Rinnasteisten osien välissä):

Kaksoissukunimissä yhdyssana kirjoitetaan kuitenkin vakiintuneen käytännön mu­kaan ilman välilyöntejä, vaikka jompikumpi sukunimistä koostuisi erikseen kir­joi­tet­ta­vis­ta osista.

Tämä merkitsisi seuraavanlaisia nimiasuja, jotka esiintyvätkin Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa esimerkkeinä:

Virtanen-von Schultz
von Schultz-Virtanen

Saman periaatteen mukaan olisi ilmeisesti kirjoitettava myös esimerkiksi von Schultz-van der Vaart.

Todellisuudessa mitään vakiintunutta käytäntöä ei ole. Tapaukset ovat harvinaisia, ja kirjoitusasu vaihtelee.

Parasta olisi ehkä muuttaa kirjoitustapaa niin, että tällaisissa tapauksissa sukunimet kirjoitettaisiin peräkkäin ilman yhdysmerkkiä, toki sananväli jättäen, esimerkiksi ”Virtanen von Schultz” ja ”von Schultz Virtanen”. Tällainen on Ruotsissa käytäntönä, joskin siellä ni­mien yhdistelmää (esimerkiksi Höök Enhagen) pidetään periaatteessa sellaisena, että jäl­kim­mäi­nen nimi on sukunimi ja edellinen eräänlainen lisänimi (mellannamn) etunimien ja suku­nimen välissä.

Yhdysmerkki esiintyy myös eräissä yhdyssanamuotoisissa nimissä, etenkin sellaisissa, joissa alkuosa on ”Ala-” tai ”Ylä-”. Ulkonaisesti tällainen yhdysmerkki ei eroa nimien välissä käytettävästä. Jos tällainen nimi yhdistetään toiseen sukunimeen, syntyy yhdistelmä, jossa yhdysmerkki esiintyy kahdessa eri merkityksessä, esimerkiksi ”Mäki-Anttila-Virtanen”. Suomessa ei ole käytössä kolmen sukunimen yhdistelmiä, joten kuvitteellisesta esi­merk­ki­nimes­tä voi päätellä, että se on nimien ”Mäki-Anttila” ja ”Virtanen” yhdistelmä.

Ranskassa vuoden 2005 alussa voimaan tulleen lain mukaan lapselle voitiin antaa sukunimeksi vanhempien suku­nimet kahdella yhdysmerkillä erotettuina, esimerkiksi Martin--Durant. Kahden yhdysmerkin käyttöä perusteltiin sillä, että se erottaa tällaiset yhdistelmänimet vanhoista yhdysmerkillisistä nimistä, jotka eivät ole henkilön vanhempien sukunimien yhdistelmiä. Tästä on kuitenkin nyttemmin siirrytty periaatteeseen, jonka mukaan sukunimet kirjoitetaan tällaisissa tapauksissa eri sanoiksi, jotka erotetaan tavallisella sananvälillä esimerkiksi Martin Durant.

Jos sukunimien yhdistelmä on muodostunut yrityksen nimeksi, tavaramerkiksi tms., lienee yleensä parasta käsitellä sitä erisnimenä, joka kirjoitetaan vakiintuneessa asussa. Tällöin asu usein poikkeaa siitä, miten sukunimien yhdistelmä suomessa muodostettaisiin. Englannissa nimien välissä on usein yhdysmerkki. Ei siis tarvitse ryhtyä selvittämään, mihin esimerkiksi nimi Merriam-Webster perustuu, vaan sen voi kirjoittaa englannin mukaisesti. (Tämä nimi johtuu Noah Websteristä ja Merriamin veljeksistä eli se oli alkujaan Merriamien ja Websterin sanakirja, joten suomen kielen kannalta johdonmukaisempaa olisi käyttää ajatusviivaa: Merriam–Webster.)

Tarkista asia Merriam-Websteristä [= Merriam-Webster-sanakirjasta]

Muut yhdistelmänimet

Usein on tulkinnanvaraista, tulisiko nimien yhdistelmissä käyttää yhdysmerkkiä vai ajatus­viivaa. Sukunimien yhdistelmiin on yhdysmerkki vakiintunut, kuten edellä mainittiin. Yleisesti voidaan sanoa, että jos kahden nimen yhdistelmä on jonkin kohteen nimitys, käytetään vä­lis­sä yhdysmerkkiä. Jos taas kumpikin nimi tarkoittaa omaa kohdettaan ja ne ovat jonkin sanan rinnakkaisia määritteitä tai ilmaisevat osapuolia. Ks. kohtaa Ajatusviiva osapuolia ilmaistaessa.

Ruotsi-Suomi [Suomessa käytetty nimitys Ruotsista aikana, jolloin siihen kuului myös nykyisen Suomen alue]
Ruotsi–Suomi-maaottelu

Kaksiosaiset yhdistettyjen valtioiden nimet ovat etenkin entisistä unionivaltioista puhuttaessa yleensä yhdysmerkillisiä, kuten ”Itävalta-Unkari” ja ”Brandenburg-Preussi”. Sama koskee sel­lai­sia historiallisia alueennimiä kuin Schleswig-Holstein ja Elsass-Lothringen. Toisaalta ny­kyi­sin valtioiden moniosaisina niminä on ruvettu käyttämään yleensä ja-sanalla muo­dos­tet­tua sanaliittoa, esimerkiksi ”Trininad ja Tobago”, vaikka ne aiheuttavatkin taivutus­ongel­mia. Historiallisena nimityksenä esiintyy mm. 1900-luvun alun tilanteesta pu­hut­taes­sa alueen nimi ”Serbia-Montenegro”, mutta vuosina 1992–2006 valtion nimenä käy­tet­täes­sä se oli muodossa ”Serbia ja Montenegro”.

Esimerkiksi oppilaitosten nimissä, joissa mainitaan kaksi paikkakuntaa, on yhdysmerkki yleinen. Niissä yleensä vieläpä jätetään ensimmäinen nimi taivuttamatta, esim. ”Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu”, ikään kuin sijaintipaikka olisi nimeltään ”Kemi-Tornio”.

Erikseen on mainittava kirjoitusasu ”Helsinki-Vantaan lentoasema”, josta usein käytetään lyhyempää muotoa ”Helsinki-Vantaa”. Ilmaisu on epälooginen, mutta kielitoimiston hy­väk­sy­mä. Asu johtuu kansainvälisestä käytännöstä lentoasemien nimeämisessä (esim. Stockholm-Arlanda, Paris-Orly). Suomen kielen mukaista olisi ollut kirjoittaa ”Helsingin–Vantaan lento­asema”.

Rinnasteisiksi yhdyssanoiksi voidaan tulkita sellaisetkin, joissa jokin kohde nimetään kah­del­la eri nimellä, esimerkiksi eri aikoina käytetyllä, kuten ”maalaisliitto-keskusta­puolue”. Epä­sel­vem­pi on ”Neuvostoliitto-Venäjä”. Lisäksi voi syntyä epäselvyyksiä, koska esimerkiksi unioni­valtion nimityksessä ”Itävalta-Unkari” osien suhde on aivan toinen. Jopa sinänsä tyy­li­tön ja moni­mielinen vinoviivan käyttö (”Neuvostoliitto/Venäjä”) saattaa olla selvempää kuin yhdys­mer­kin käyttö.

Eräät kuntien nimet ovat rinnasteisia yhdyssanoja, koska kunta on muodostettu yh­dis­tä­mäl­lä kaksi kuntaa. Tällaisia on joitakin ulkomaisiakin kaupunkien nimiä. Tel Avivista ja Jaffasta yhdistämällä muodostetun kaupungin nimi kirjoitetaan yleensä ”Tel Aviv-Jaffa”, vaikka yleisten sääntöjen mukaan pitäisi yhdysmerkin edellä olla välilyönti (Tel Aviv -Jaffa.)

Nummi-Pusula
Cluj-Napoca

Yhdistetty etunimi kirjoitetaan joskus suoraan yhteen, esim. ”Annamaija”. Tällainen asu saattaa olla myös asianomaisen virallinen, väestörekisteriin merkitty nimi. Asiatyylissä on luonnollisestikin pyrittävä käyttämään sitä kirjoitusasua, jossa nimi on virallisesti re­kis­te­röity.

Rinnasteiset yhdyssanat

Merkityksen ja muodon rinnasteisuus

Rinnasteisia yhdyssanoja koskevat kirjoitussäännöt ovat osittain hyvin tulkinnanvaraisia. Kielikellossa 3/1998 esitetyt säännöt sanovat:

Jotkin yhdyssanat ovat rinnasteisia sisällöltään, mutta eivät muodoltaan. Tällöin osien välissä ei käytetä yhdysmerkkiä: afroaasialainen, indoeurooppalainen, sosioekonominen. Sen sijaan muodoltaankin rinnasteisia ovat afrikkalais-aasia­lai­nen, intialais-eurooppalainen ja sosiaalis-taloudellinen, joten niissä tarvitaan yhdysmerkki.

On epäselvää, mitä muodon rinnasteisuudella tarkoitetaan, ja Kielikellon 2/2006 ohjeissa se­li­tys­tä on vieläpä supistettu. Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa taas sanotaan: ”Jos mer­ki­tyk­sel­tään rinnasteiset osat ovat erimuotoisia, yhdysmerkkiä ei käytetä.” Ilmeisesti vaa­di­taan, että yhdysosissa on samanlainen pääte, sikäli kuin jommassakummassa on jokin joh­to­pää­te. Tosin esimerkiksi sanassa ”afrikkalais-aasialainen” esiintyy pääte ”-lainen” alku­osas­sa eri muodossa kuin loppuosassa, nimittäin erityisessä yhdyssanamuodossa.

Lienee tulkittava niin, että jos merkitykseltään rinnasteinen yhdyssana on alkuosaansa myöten lainaa, sen osien ei katsota olevan muodoltaan rinnasteisia. Tällöin siis ei käytetä yhdysmerkkiä. Alkuosa on usein o-loppuinen.

afroamerikkalainen
angloamerikkalainen
anglosaksinen

Yhdysmerkillisenä kirjoitetaan myös sellaiset sanat kuin ”talonmies-siivooja”. Niissä on kyse selvästä merkitysten rinnasteisuudesta: ammattiin tai tehtävään kuuluu kaksi asiaa. Muodon rinnasteisuus on usein tulkinnanvaraista, koska toisessa osassa saattaa olla johdinaines (kuten ”-ja”), jota toisessa ei ole. Vinoviivan käyttö (näyttelijä/ohjaaja) on tällaisissa tapauksissa selvä virhe ja voi johtaa harhaan, koska vino­viivan perusmerkitys on ’tai’.

näyttelijä-ohjaaja
keisari-suuriruhtinas

Usein tällaiset rinnasteiset ilmaukset voitaisiin esittää myös ja-sanaa käyttäen: ”näyttelijä ja ohjaaja”. Sellaista kuitenkin usein vältetään, koska pelätään väärinkäsitystä: jois­sa­kin ti­lan­teis­sa olisi tulkinnanvaraista, tarkoitetaanko yhtä vai kahta ihmistä.

Yhdyssanan osien merkitysten rinnasteisuus voi tarkoittaa eri asioita. Usein rinnasteisuus siis vastaa ja-sanaa, mutta tällekin on eri tulkintoja. Esimerkiksi ”taloudellis-sosiaaliset kysymykset” tarkoittaa tyypillisesti samaa kuin ”taloudelliset ja sosiaaliset kysymykset”, joka taas tarkoittaa tavallisesti samaa kuin ”taloudelliset kysymykset ja sosiaaliset kysymykset”. Rinnasteisella yhdyssanalla kuitenkin pyritään toisaalta tiivistämään sanontaa, toisaalta luomaan mielikuvaa siitä, että asiat liittyvät toisiinsa. Saatetaan ajatella, että ”taloudellis-sosiaaliset kysymykset” ovat kysymyksiä, joista kukin on samalla sekä talou­del­li­nen että sosiaalinen. Toisaalta esimerkiksi ”jääkaappi-pakastin” tarkoittaa laitetta, joka koostuu jää­kaa­pis­ta ja pakastimesta, vaikka nämä osat ovat toiminnaltaan yleensä erilliset.

Selvyyttä vanhoista ohjeista

Käytännössä muun muassa seuraavia sanoja ei käsitellä rinnakkaisina oikeinkirjoituksen kannalta:

kuurosokea
mustavalkea
voileipä

Sellaiset tapaukset kuin ”mustavalkea” käsitellään nykyisin säännössä värien nimistä muodostettuina yhdyssanoina, jotka kirjoitetaan yleensä kokonaan yhteen. Niiden lisäksi on muita tapauksia, joissa merkitys on enemmän tai vähemmän selvästi rinnakkainen, mutta yhdysmerkkiä ei silti käytetä.

K. Cannelinin Kieliopas: ohjeita suomenkielen käyttäjille. 1, Äänne- ja sanaoppi (1. painos v. 1916) valottaa yhdysmerkin käyttöä seuraavasti (lainaus on 3. painoksesta, kohdasta 110):

Yhdysmerkkiä suositellaan käytettäväksi rinnastetussa (kopulatiivisessa) yhdistyksessä:
a)molempien yhdysosien ollessa erisnimiä: Elsass-LothringiItävalta-Unkari y. m.
b) edellisen yhdyssosan ollessa typistynyt: jumal-ihminenkansallis-isänmaallinenranskalais-suomalainen
c) muita tapauksia: kääntäjä-mukailijasuolaa-leipäätohtori-insinööriurkuri-lukkari y. m.

Kirja esittää myös seuraavan huomautuksen, joka sisältää poikkeuksia esitettyihin sääntöihin:

kuuromykkä (< kuuro ja mykkä) — lukukirjoitustapa (luku- ja kirjoitustapa) — maailma (< maa ja ilma) — punakeltainen (< puna ja keltainen) — sinivalkoinen (< sini ja valkoinen) — voileipä (voi ja leipä)

Tämä vanha säännöstö siis kuvaa yhdysmerkillisyyden vain joitakin erikoistapauksia koskevaksi. Se selittää, että huomautuksessa mainitut poikkeukset ”ovat tosin nekin rinnastusyhdistyksiä, mutta kun nissä vain edellinen osa — samoin kuin muissakin yhdysperäisissä — on pääkorollinen, kirjoitetaan ne väliviivattomina”. Tämän perusteella voidaan muotoilla seuraava ohje, joka nykyistä virallista säännöstöä paremmin kuvaa vallitsevan tilanteen ja auttaa kielenkäyttäjää:

Jos yhdyssanan jälkiosan alkutavulla on samanlainen pääpaino kuin koko sanan alkutavulla, eikä vain sivupainoa, käytetään yhdyssanassa yhdysmerkkiä.

Mainitunlainen painotus määräytyy melko monimutkaisella tavalla, jota on vaikea kuvata täsmällisesti. Siihen vaikuttaa se, koetaanko yhdyssanan osat samanlaisiksi ja rinnasteisiksi, mutta myös se, missä määrin yhdyssana on kiteytynyt nimitys, jota ei enää hahmoteta eri osista koostuvaksi (kuten voileipä).

Erikoistapaus ”evankelis-luterilainen”

Yleisesti tulkitaan rinnasteiseksi myös sana ”evankelis-luterilainen”, vaikka kielen­huollon suositus onkin yhdysmerkittömyys, kuten normiristiriitojen kuvauksessa selostettiin. Käytännössä ongelma voidaan yleensä kiertää käyttämällä vain sanaa ”luterilainen”, joka tarkoittaa samaa.

Toi­saal­ta sanaa ”roomalaiskatolinen” ei tulkita rinnasteiseksi, vaan siinä alkuosa on tar­ken­ta­va mää­ri­te; vrt. sanaan ”kreikkalaiskatolinen”. Normaalissa asia­tyylissä näitä sanoja ei tarvita, vaan niiden tilalla käytetään sanoja ”katolinen” ja ”ortodoksi(nen)”.

Yhdysmerkin selventävä vaikutus vähäinen

Yhdysmerkin käyttö rinnasteisissa yhdyssanoissa on tarkoitettu helpottamaan yhdys­sanan ymmärtämistä rinnasteiseksi. Tosin tämä ei useinkaan toimi, koska yhdys­merkkiä käytetään muissakin yhdyssanoissa kuin rinnasteisissa ja koska yhdys­merkkiä toisaalta ei käytetä kaikissa sellaisissa yhdys­sanoissa, jotka ovat loogisesti ottaen rinnasteisia.

Vain harvoissa tapauksissa yhdysmerkin käyttö vaikuttaa siihen, miten yhdyssana on tulkittava. Seuraava esimerkki on lähinnä keinotekoinen:

teknistieteellinen [= teknisiä tieteitä koskeva t. niihin perustuva]
teknis-tieteellinen [= tekninen ja tieteellinen, tekninen tai tieteellinen]

Yhdysmerkki moniosaisissa yhdyssanoissa

Yhdyssana voi olla moniosainen kahdella tavalla:

Yhdyssanaan ei siis tule sen pääosien (kuten linja-auto ja asema) väliin yhdysmerkkiä vain sillä perusteella, että osista jompikumpi sisältää yhdysmerkin. Usein toinen yhdysmerkki kuitenkin selventäisi sanan rakennetta. Vrt. kohtiin Rinnasteiset määriteosat ja Yhdysmerkki rakennetta rikkomassa.

Käytännössä säännöissä kuitenkin tarkoitetaan, että kahta yhdysmerkkiä käytetään myös sellaisissa sanoissa kuin ”digi-tv-sovitin”. Sen voidaan ajatellaan jäsentyvä osiin ”digi-tv” ja ”sovitin”, joista ensimmäiseen kuuluu yhdysmerkki. Myös näiden pääosien rajalla käytetään yhdysmerkkiä. Tämä on ilmaistu Kielikellossa 2/2006 seuraavasti (kohdassa ): ”Yhdyssanan osana oleva lyhenne erotetaan yhdysmerkillä. Tavallaisesti lyhenne on yhdyssanan alkuosana, mutta se voi olla myös yhdyssanan keskellä tai lopussa.” Keskellä oleva lyhenne on tarkkaan ottaen yhdyssanan osan osa.

Horjuvuutta on sellaisissa tapauksissa, joissa yhdyssanan alkuosana on yhdyssana, joka kuuluu yhdysmerkki sillä perusteella, että se sisältää tunnuksen, lyhenteen tms. Tällöin saa­te­taan yhdysmerkki kirjoittaa myös koko yhdyssanan pääosien väliin, vaikka mikään ylei­nen sääntö ei tällaista vaadi eikä oikeastaan edes salli, esimerkiksi ”g-molli-balladi”. Tätä voi­daan pe­rus­tel­la hahmotettavuudella: yhdyssanan osat ovat ”g-molli” ja ”balladi”, eivät ”g” ja ”molliballadi”. Varmemmin oikea on kuitenkin kirjoitusasu, joka sisältää vain yleisten sään­tö­jen mukaisen yhdysmerkin. Suomen kielen perus­sana­kir­ja mainitsee kuitenkin vaihtoehdot a-mollivalssi ja a-molli-valssi (s.v. molli).

g-molliballadi

Vastaavasti kirjoitetaan esimerkiksi ”A-osakesarja” siitä riippumatta, ajatellaanko sen koostuvan osista ”A” ja ”A-osakesarja” vai osista ”A-osake” ja ”sarja”.

Värien nimistä muodostetut yhdyssanat

Edellä mainituissa Kielikellon ohjeissa sanotaan värien nimistä hiukan sekavasti:

Monet kaksiosaiset värinnimet ovat rinnasteisia vain sisällöltään, esimerkiksi punakeltainen, sinivalkoinen. Tällä tavoin kirjoitetut värinnimet eivät tosin aina ole selviä: esimerkiksi punakeltainen voi olla joko punainen ja keltainen tai oranssi, ja sinipunainen voi olla sininen ja punainen tai liila. Moniosaisissa väriennimissä käytetään selvyyden vuoksi yhdysmerkkiä, esimerkiksi musta-puna-ruskea.

Kuitenkin sanassa ”mustavalkea” molemmat osat samanmuotoisia, (päätteettömiä perus­sa­no­ja), mutta se kirjoitetaan (mm. Perussanakirjan mukaan) ilman yhdysmerkkiä. Värien ja vä­ri­tys­ten nimityksiä siis ilmeisesti käsitellään ikään kuin ne eivät olisi rinnasteisia yhdys­sa­no­ja, elleivät ne ole moniosaisia. Tähän vaikuttanee se, että ääntämys on yksi­huip­pui­nen (pää­pai­no vain alkutavulla). Kielikellon 2/2006 selitetään ensin, miksi ”punakeltainen” ja ”sinivalkoinen” kirjoitetaan ilman yhdysmerkkiä (osat eivät ole muodoltaan rinnasteiset), ja jatketaan, että ”tämän mallin mukaan” kirjoitetaan myös ”mustavalkoinen”, ”mustavalkoruutuinen” ja ”mustavalkovalokuva”.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa ei esitetä aiheesta yleisiä sääntöjä. Siinä vain sa­no­taan: ”Moniosaisten väriyhdistelmien ja -sävyjen nimitykset ovat suurelta osin va­kiin­tu­neet viivattomiksi yhdyssanoiksi.”. (Esimerkeistä ilmenee, että ”moniosainen” tar­koit­taa tässä myös ja ensisijaisesti kaksiosaista.)

Perussanakirjassa on tulkittu, että sanassa ”puna-vihersokeus” yhdysosat ”puna” ja ”viher” ovat samanmuotoiset. Kielikellossa 2/2006 tämä esitetään jopa (ainoana) esi­merk­ki­nä tapauksesta, jossa ”värinnimitykset ovat selvästi rinnasteiset sekä muodoltaan että mer­ki­tyk­sel­tään”. Tosin käytännössä muodot ”punavihersokeus” ja ”punavihervärisokeus” ovat tavallisempia kuin yhdysmerkilliset – vaikka Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas väit­tää­kin, että ”punavihersokeus” on vakiintunut termi.

sinivalkea
keltamusta
sini-musta-valkea
punavihreä
puna-vihersokeus

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas luo asiaan lisää hämmennystä seuraavasti:

Silloin kun puhe on selvästi eri värien yhdistelmistä, nimityksissä voi käyttää myös yhdysmerkkiä:
kelta-musta ~ keltamusta peliasu
beige-musta-vihreä ~ beigemustavihreä takki

Esimerkiksi sana ”punakeltainen” on kaksitulkintainen: se voi tarkoittaa punaisen ja keltaisen välillä olevaa väriä, oranssia, mutta myös sellaista, mistä osa on punainen ja osa keltainen. Vastaava koskee sanaa ”sinipunainen”. Edellä lainattu kielitoimiston kanta merkitsee, ettei selvää eroa voi normien mukaan tehdä yhdysmerkin käytölläkään. On siis parempi käyttää yksiselitteisiä vaihtoehtoja:

Monitulkintainen sanaSelvä ”välivärin” nimitysSelvä värien yhdistelmän nimitys
punakeltainenoranssipunainen ja keltainen
sinipunainenvioletti, liilasininen ja punainen
sinivihreäsinertävänvihreäsininen ja vihrä

Useimmiten ei nimitystä voi tulkita välimuotoväriksi, joten sellaiset sanat kuin ”sinikeltainen” ovat merkitykseltään ongelmattomia, olipa niissä yhdysmerkki tai ei.

Rinnasteiset määriteosat

Jos yhdyssanalla on useita määriteosia, jotka ovat keskenään rinnasteisia, käytetään niiden välissä yhdysmerkkiä. Sääntöjen mukaan ei tällöin käytetä yhdysmerkkiä määriteosien ja jälkiosan välissä (paitsi jos siihen kuuluu yhdysmerkki jonkin erityisen säännön takia). Tämä jakaa sanan monien mielestä epäloogisella tavalla.

liha-makaronilaatikko
koipi-reisipalat [= koipi- ja reisipalat]
puna-vihersokeus
äiti-lapsikerho

Käytännössä muun muassa ruokien nimistä jätetään yhdys­merkit usein pois. Esimerkiksi yhdys­merkitön ”lihamakaronilaatikko” on yleisempi kuin oikea asu. Suhde on vielä selvempi sanan ”lihaperunasoselaatikko” osalta. Täysin vakiintunut on sana ”lammaskaali”, ja kirjoitus­asua voi puolustella sillä, että kyseessä ei oikeastaan ole rinnasteinen yhdys­sana, vaan mer­ki­tys on pikemminkin ’lammasta sisältävä kaali­ruoka’.

Mainittu sääntö johtaa aika ongelmallisiin asuihin. Esimerkiksi ”äiti-lapsikerho” hah­mot­tuu ikään kuin osat olisivat ”äiti” ja ”lapsikerho” eivätkä ”äiti-lapsi” ja ”kerho”. Viral­li­set sään­nöt ovat aika ehdottomat, mutta selkeämpää kirjoitusasua ”äiti-lapsi-kerho” voisi pe­rus­tel­la seuraavassa kohdassa mainittavalla poikkeuksella.

Tähän sanatyyppiin kuuluvat yhden tulkinnan mukaan myös sellaiset sanat kuin ”hinta-laatusuhde”. Muista näkemyksistä ks. kohtaa Suhdeilmaisut kuten ”hinta–laatu-suhde”.

Ks. myös kohtaa Sanaliitto rinnasteisen yhdyssanan osana.

Yhdysmerkki yhdyssanaa selventämässä

Yhdysmerkillä voi auttaa lukemista

Yhdysmerkkiä voidaan yleisissä säännöissä kuvattujen tapausten lisäksi käyttää, jos selvyys vaatii. Kielikellon 3/1998 yhdysmerkkiohjeissa sanotaan: ”Yhdysmerkkiä voidaan käyttää myös muissa yhdyssanoissa, jos ne muuten hahmottuvat vaikeasti tai ovat kaksitulkintaisia; jälkiosa alkaa tällöin usein vokaalilla.” Kielikellon 2/2006 yhdysmerkkiohjeet sanovat olennaisesti saman: ”Yhdysmerkkiä voi tar­peen mukaan käyttää hahmottamisen helpottamiseksi tai kaksi­tulkintaisuuden vält­tä­mi­sek­si kaiken­laisissa yhdyssanoissa; jälkiosa alkaa tällöin usein vokaalilla.” Kielitoimiston oikein­kirjoitus­opas taas esittää erisävyisesti (huomaa joskus-sana): ”Selvyyden vuoksi yhdys­merk­kiä voi joskus käyttää muunkinlaisissa yhdyssanoissa, varsinkin kun jälkiosa alkaa vo­kaa­lil­la.” Ohjeissa esitetään seuraavat esimerkit:

pop-opisto
pop-uutuus
rap-artisti
syys-aiheinen
nyky-isyys
päivä-isyys [vrt. päiväisyys]
lottien sisar-ilta
laulu-ilta [vrt. lauluilta]
golf-opettaja

Kirjassa Hauskaa kielenhuoltoa! mainitaan myös esimerkki ”maali-ero”, ilmeisesti ajatuksena, että ”maaliero” voisi jäsentyä myös ”maa-liero”. Tämä on kuitenkin ehkä tarkoitettu vain hauskaksi huomautukseksi.

Ohjeita kirjoitettaessa on ajateltu suhteellisen ahtaasti sellaisia ta­pauk­sia, joissa olisi muutoin vaikea hahmottaa, missä yhdysosien raja on, tai ylipäänsä huo­ma­ta sana yhdyssanaksi. Mutta sääntöjen sana­muodot kyllä antavat oikeuden käyttää yhdys­merk­kiä hyvin­kin laajasti. Ilmaisu ”hahmottuvat vaikeasti” sopii hyvin moniin yhdys­sanoihin.

Yhdysmerkki vierassanan sisältävissä sanoissa

Erityisesti yhdysmerkkiä käytetään, jos yhdyssanan osa on kirjoitusasultaan outo, vaikeasti hahmottuva tai kieleen vakiintumaton vierasperäinen sana. Tämä on erikoistapaus edellä kuvatusta yleisestä säännöstä: yhdysmerkkiä voidaan käyttää sanan rakenteen selventämiseen.

sioux-intiaani
lied-ilta
csárdás-tanssi
à-hinta [= yksikköhinta]

Pelkkä sanan osan vierasperäisyys ei vaadi yhdysmerkkiä. Jos lainasana on yleisessä käy­tös­sä ja siten kieleen vakiintunut, yhdysmerkkiä ei yleensä tarvita.

golfmaila
lasertulostin
leasingauto ~ leasing-auto

Standardi SFS 4175 esittää: ”Monissa tapauksissa sekä yhdysmerkitön että yhdysmerkillinen vaihtoehto ovat mahdollisia, ja valinta voidaan perustaa siihen, onko sana oletettavasti lukijoille tuttu.” Tä­män takia valinnassa kannattaa ottaa huomioon myös kohderyhmä.

Keskustelua selventävän yhdysmerkin tarpeellisuudesta

Kielikello 3/1998 suo­sit­te­li yhdysmerkkiohjeissaan yhdysmerkitöntä vaihtoehtoa sanoihin, joiden osana on vieraskielinen sana, ”jos sanan havainnollisuus sen vain sallii”. Tämä lie­nee edelleenkin kielenhuollon periaatteena, vaikka lausumaa ei ole tois­tet­tu uudemmissa oh­jeis­sa. Selvyys taas vaatisi usein yhdysmerkkien runsastakin käyttöä.

Ohjeiden sanamuotojen vaihtelu heijastanee osittain julkista keskustelua yhdyssanojen aiheuttamista lukemisvaikeuksista. Luettavuuden kannalta ja ehkä erityisesti lukihäiriöisten kannalta parasta kai olisi, jos kaikissa yhdyssanoissa osoitettaisiin yhdys­osien raja yhdys­mer­kil­lä tai muutoin. Sellaiseen ei kuitenkaan ole haluttu mennä.

Helsingin Sanomien yleisönosastossa keskusteltiin lokakuussa 2006 laajasti yhdysmerkin käytöstä. Keskustelu alkoi kirjoituksesta, jossa vaadittiin laajempaa yhdysmerkin käyttöä, jotta mm. lukihäiriöisten olisi helpompi lukea pitkiä sanoja. Kielitoimiston taholta esitettiin (Kankaanpää ja Grönros 17.10.2006) kannanotto, jossa toisaalta suhtauduttiin varsin sal­li­vas­ti yhdysmerkin käyttöön selvyyssyistä, toisaalta varoitettiin liiallisista muutoksista:

Nykyistenkin suositusten perusteella yhdysmerkkiä voi käyttää yhdyssanan osien rajalla aina, kun se tuntuu tarpeelliselta (ks. Kielikello 2/2006, yhdysmerkkiohjeet).

– –

Useimmat yhdyssanat kirjoitetaan ilman yhdysmerkkiä. Jos sitä yhtäkkiä alet­tai­siin käyttää paljon nykyistä enemmän, se luultavasti vaikeuttaisi lukemista ja yhdys­sano­jen hahmottamista.

Tulkinnanvaraa ja vaihtoehtoja siis on. Kirjoittajan pitää arvioida,

Tällöin ei pitäisi ajatella vain lukijoiden enemmistöä, vaan erityisesti sitä, onko yhdys­mer­ki­tön sana huomattavalle osalle lukijoista vaikeampi hahmottaa kuin yhdys­mer­kil­linen.

Esimerkiksi jos alkuosa on -ing-loppuinen, yhdyssana on melko hankala hahmottaa, jos jälkiosa alkaa vokaalilla. Kielikello 2/2006 mainitsee esimerkin ”curlingjoukkue” vain näin kir­joi­tet­tu­na, mutta toisaalta ”catering-ala ~ cateringala”. Miltä tuntuisivat esimerkiksi ”designala”, ”designaate” ja ”designoloasu”? Sen sijaan ”designvaate” on helpommin hahmotettavissa. Jos lukijat ovat teollisen muotoilun asiantuntijoita, joiden käsitykseen pätevyydestä ja osaa­mi­ses­ta sisältyy, että käyttelee sujuvasti tällaisia sanoja, he voisivat jopa oudoksua yhdys­merk­kiä sanassa ”design-vaate”.

Kielenhuollon ohjeet merkitsevät, että yhdysmerkin käyttö vierassanan sisältävissä yh­dys­sa­nois­sa on poikkeuksellista. Ymmärrettävyyden kannalta voidaan perustella suosittaa jopa lähes vastakkaista periaatetta: jos yhdyssanan osana on vierassana, käytetään sel­vyy­den vuoksi yhdysmerkkiä, ellei vierassanaa voida pitää lukijoille hyvin tuttuna ja yhdis­tel­mää hel­pos­ti hahmottuvana. Yhdysmerkin vieroksuminen on ehkä alkujaan johtunut typo­grafi­sis­ta syis­tä, mutta se on aika elitististä. Suomen sanat ovat pitkiä ja vaikeita, ja tavallista kansaa (ja eri­tyi­ses­ti mm. lukihäiriöisiä) pitäisi edes hiukan auttaa käyttämällä yhdys­merkkiä vai­keis­sa yhdys­sanoissa.

Yhdysmerkki moniosaisissa sanoissa

Kolmi- tai useampiosainen yhdyssana hahmottuu usein paljon paremmin, jos pääosien rajalle pannaan yhdysmerkki. Esimerkiksi sana ”varhaisuusenglanti” (erään kielimuodon nimi) olisi perusteltua kirjoittaa ”varhais-uusenglanti”, jotta vältettäisiin väärä jäsentyminen osiin ”varhaisuus” ja ”englanti”.

routaeristys-ehdotus
etukäteis-tutustuminen
Yhdysmerkki lyhennesanojen yhteydessä

Lyhennesana käsitetään oikeinkirjoituksen kannalta tavalliseksi sanaksi, ei lyhenteeksi. Yhdyssanassa ei siis yleensä käytetä yhdysmerkkiä vain siitä syystä, että sen osana on lyhennesana. Tämä pätee etenkin silloin, kun lyhennesana on muodostunut yleisesti tunnetuksi eikä sen alkuperääkään ehkä tunneta tai ainakaan ajatella.

hetupohjainen [= henkilötunnuspohjainen]
heviosasto [= hedelmä- ja vihannesosasto]
lukihäiriö [= luku- ja kirjoitushäiriö]
luomutuote [= luonnonmukainen tuote]
savamaksu [= sairausvakuutusmaksu]
sotumaksu [= sosiaaliturvamaksu]
sukorasia [= suojakosketinrasia]
tevateollisuus [= tekstiili- ja vaatetusteollisuus]
tuposopimus [= tulopoliittinen sopimus]

Selvyyden vuoksi voidaan yhdysmerkkiä kuitenkin käyttää tällaisissakin sanoissa – siitä riippumatta, että osana on lyhennesana, ei sen takia. Seuraavassa esimerkissä voi yhdys­merk­kiä käyttää siksi, että lyhennesana on suhteellisen uusi ja monille outo.

tivi-ammattilainen [= tieto- ja viestintätekniikan ammattilainen]

Kielitoimiston oikein­kirjoitus­opas esittää aiheesta seuraavat esimerkit, joissa siis useimmissa yhdysmerkitön vaihtoehto mainitaan ensin:

lukivaikeus (~ luki-vaikeus), alehinta ~ ale-hinta, euriborkorko ~ euribor-korko
luomu-ilta
kenkäale, syysale ~ syys-ale

Jos yhdyssanan osana oleva lyhennesana on erisnimi, esimerkiksi tavaramerkki tai yrityksen nimi, käytetään yhdysmerkkiä erisnimiä koskevan yleissäännön mukaisesti.

Abloy-avain
Hyla-maito
Vierasta etuliitettä ei eroteta

Kielikello 2/2006 ja Kielitoimiston oikein­kirjoitus­opas erikseen kieltävät erottamasta vierasperäiseen sanaan kuuluvaa etu­lii­tet­tä yhdysmerkillä, esimerkiksi ”dis-informaatio”. Tätä voi perustella sillä, että täl­lai­nen sana ei ole suomen kielen kannalta yhdyssana (suomessa ei ole sanaa ”dis” tässä tar­koi­te­tus­sa merkityksessä).

disinformaatio
ateisti
reproduktiivinen

Sääntöä ei kuitenkaan ole tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun jokin erityinen sääntö vaatii yhdysmerkkiä.

anti-intellektuaalinen
Yhdysmerkki rakennetta rikkomassa

Yhdyssanoissa yleisten sääntöjen mukaan käytettävä yhdysmerkki rikkoo usein sanan ra­ken­teen. Sana linja-autoasema näyttää koostuvan osista linja ja autoasema, vaikka sen pe­rus­osat ovat linja-auto ja autoasema.

Aiemmin käytettiin tällaisissa tapauksissa joskus kir­joi­tus­ta­paa, jossa yhdysmerkki jätetään pois, esim. linjaautoasema, tai korvataan heitto­mer­kil­lä, esimerkiksi linja’autoasema. Tällaiset asut ovat nykyisin selvästi virheellisiä.

Sen si­jaan voi­tai­siin puolustella asua linja-auto-asema sillä, että toista yhdysmerkkiä käytetään sel­vyy­den vuoksi. Kielenhuollon käsikirja mainitsee tämän mahdollisuuden käsitellessään yh­dys­sa­no­ja, joihin säännöt vaativat yhdysmerkin jommankumman osan sisälle:

Vaikka yhdysmerkki voitaisiin sijoittaa hahmotuksen helpottamiseksi myös määriteosan ja perusosan rajalle (vaihto-oppilas-matkat, arvo-osuus-tili, tasa-arvo-valtuutettu), ei tätä keinoa käytetä juuri lainkaan. Siksi on turvallisinta sijoittaa yhdysmerkki tavallisen käytännön mukaan vain eri osiin kuuluvien samojen perättäisten vokaalien väliin.

Yleisten sääntöjen mukaan ei siis edes sellaisiin yhdysmerkillisen sitaattilainan sisältäviin sanoihin kuin ”ro-roalus” kuulu toista yhdysmerkkiä. Kuitenkin käytännössä ainakin tapauk­siin, joissa yhdyssanan rakenne rikkoittuisi hyvin hämmentävästi, voidaan soveltaa ohjetta yhdysmerkin poikkeuksellisesta käytöstä selvyyden vuoksi.

ro-ro-alus
tax-free-myymälä
Ei-alkuiset yhdyssanat

Täysin vakiintunut tapa on alkuosan ”ei” erottaminen yhdysmerkillä, vaikka tätä ei yhdys­mer­kin käytön säännöissä yleensä mainitakaan. Tällaisissa yhdyssanoissa alkuosa tar­koit­taa lähinnä ’muu kuin’ eli ns. komplementaarista vastakohtaa. Esimerkiksi ”ei-kristillinen” on eri asia kuin ”epäkristillinen”.

ei-sosialistinen
ei-rautametallit [= värimetallit]

Yhdysmerkki erikoismerkkien yhteydessä

Selvänä voitaneen pitää, että jos yhdyssanan osa loppuu muuhun kuin kirjaimeen, käytetään yhdysmerkkiä. Tätä ei säännöissä erikseen sanota, vaan niissä puhutaan vain tapauksista, joissa yhdyssanan osana on ”kirjain, numero tai muu merkki” taikka ”kirjain-numerokoodi”. Yhdysmerkin tarve on kuitenkin yhtä ilmeinen esimerkiksi seuraavissa sanoissa:

C#-kieli [= ohjelmointikieli nimeltä C#]
A*-matriisi [= matriisi, jota merkitään symbolilla A*]
AB+-veri [= veriryhmään AB+ kuuluva veri]

Yleisemmin voitaneen sanoa, että jos yhdyssanan osa sisältää muita merkkejä kuin kirjaimia, se erotetaan edeltävästä tai seuraavasta osasta yhdysmerkillä. Usein tällaiset ilmaukset ovat kömpelöitä, ja ne olisi parempi korvata esimerkiksi kokonaan kirjaimin kirjoitetuilla sanoilla. Esimerkiksi taulukoiden otsikoissa ja muissa tilansäästöä vaativissa tilanteissa niitä kuitenkin voidaan tarvita.

B2B-kauppa [business to business -kauppa, yritysten välinen kauppa]

Yhdysmerkkiä käytettäisiin myös sellaisessa ilmauksessa kuin ”kerros-m²” (= kerros­neliö­met­ri), jos sitä pidettäisiin hyväksyttävänä. Sen sijasta on kuitenkin syytä käyttää toista ilmaisutapaa, jossa puhutaan esimerkiksi kerrosalasta.

Uutena sääntönä esitetään Kielikellossa 2/2006, seuraava: Jos yhdyssanan alkuosa loppuu plus- tai miinusmerkkiin, niin yhdysmerkin edelle voidaan jättää väli. Ohjeessa viitataan typo­gra­fi­siin ongelmiin, ja taustalla onkin se, että joissakin fonteissa peräkkäiset miinus­merk­ki ja yhdysmerkki näyttävät yhdeltä viivalta. Tosin tämäntapaiset ilmaukset ovat melko har­vi­nai­sia ja yleensä korvattavissa sujuvammilla.

8−-arvosana ~ 8− -arvosana [= arvosana 8−]

Edellä mainittu sääntö esitetään ehdottomana silloin, kun miinusmerkki korvataan ajatus­viival­la tai yhdysmerkillä: sen jälkeen tulee tyhjä väli ennen yhdysmerkkiä (esimerkiksi 8- -arvosana).

Välin jättäminen on varmaankin tarpeetonta plusmerkin tapauksessa; ”Leader+-ohjelma” ja ”C++-kieli” lienevät tarpeeksi selviä.

8- -arvosana

Plusmerkin tapauksessa välin jättäminen ei ole tarpeellista niinkään selvyyssyistä (”Leader+-ohjelma” ja ”C++-kieli” lienevät tarpeeksi selviä) kuin typografisista syistä. Yhdistelmä +- on vain harvoissa fonteissa tasapainoisen näköinen. Lisäksi se saattaa joskus aiheuttaa se­kaan­nuk­sia, koska sitä käytetään myös plus-miinus-merkin (±) korvikkeena.

AB+ -veri
8+ -arvosana
Leader+ -ohjelma

Sanaliiton ja sanan yhdistelmä

Sanaliitto yhdyssanan alkuosana

Kun yhdyssanan alkuosa on sanaliitto, käytetään osien välissä yhdysmerkkiä, jonka edelle jätetään tyhjä väli.

avaimet käteen -periaate
läheltä piti -tilanne
pro gradu -tutkielma
New Yorkin -matka
Matti Meikäläinen -nimi
kaksi ja puoli -vuotias

Huomaa kuitenkin tapaus Liisan-päiväkahvi (alkuosana sanaliitto Liisan päivä; kirjoitetaan mieluiten sanaliitoksi Liisan päivän kahvi).

Sääntö pätee silloinkin, kun sanaliiton ympärillä on lainausmerkit tai se on kur­si­voi­tu. Aiemmin saatettiin suositella, että tällöin yhdysmerkkiä ei tarvita, mutta nykyi­sis­sä sään­nöis­sä ei siis ole sellaista poikkeusta. Lainausmerkkien käyttö on tällaisissa il­mauk­sis­sa van­hah­ta­vaa ja yleensä tarpeetonta, mutta ne voivat selventää ilmausta, jos yhdys­sa­nan alku­osaan kuuluu useita sanoja.

”antaa mennä” -periaate
”ei kieltoa, ei pakkoa” -periaate
Escherichia coli -bakteeri

Samaa periaatetta noudatetaan silloinkin, kun alkuosa koostuu sanojen vertaisista ilmauk­sis­ta, joissa on käytetty lyhenteitä, numeroita tms. Tämä esitetään usein nyrkki­sääntö­nä: jos yhdysmerkkiä edeltävässä osassa on väli, tulee myös yhdysmerkin eteen väli. Jäljempänä tarkastellessaan erikseen eräitä tällaisia ilmaisutyyppejä

Gruntmaster 6000 -tuotteet
Varo Wordin tekemää ”korjausta” ajatusviivaksi

Tässä tarkastellussa yhdyssanatyypissä käytettävä merkki on yhdysmerkki (-), ei ajatusviiva (–). Suomen kielen oikein­kirjoitus­sään­nöis­sä ei ole mitään tilannetta, jossa sanan alussa tai lopussa olisi sanassa kiinni oleva aja­tus­viiva. Kuitenkin esiintyy varsin usein sellaisia virheitä kuin ”Gruntmaster 6000 –tuotteet”.

Tavallisimpia ”tietokoneen tekemiä” virheitä suomen kielessä on sananalkuisen yhdys­mer­kin muuttuminen ajatusviivaksi, esimerkiksi ”–nimi” eikä ”-nimi”. Tämä johtuu Word-oh­jel­man oletus­asetuksista, jotka on siis syytä korjata (ks. kohtaa Virheellisten ”korjausten” estä­mi­nen).

Sekaluku rinnastetaan sanaliittoon

Niin sanottu sekaluku, jossa alkuosa sisältää kokonaisluvun ja murtoluvun, on kielitoimiston mukaan ilmeisesti tulkittava sanaliittoa vastaavaksi, vaikka luku kirjoitettaisiin ilman väliä. Sen sijaan desimaalilukua käsitellään kuten kokonaislukua. Desimaaliluvun käyttö on ta­val­li­sem­paa eikä herätä hämmennystä.

2½ -vuotias
2,5-vuotias
Yhdysmerkillinen alkuosa

Jos taas määriteosa (alkuosa) koostuu yhdysmerkin avulla toisiinsa liitetyistä osista, ilmaisu tulkitaan  yhdyssanaksi eikä sanaliitoksi, joten tyhjää väliä ei jätetä.

Pohjois-Karjala-projekti
Välilyönnitön yhdistelmä alkuosana

Jos yhdyssanan alkuosa koostuu sanoista tai sananveroisista ilmauksista, sitä ei käsitetä tässä tarkasteltujen sääntöjen kannalta sanaliitoksi, ellei siinä ole välilyöntiä.

Suomi–Ruotsi-maaottelu
20–25-vuotiaat
ISO/IEC-standardi
kyllä/ei-kysymys
t&k-menot
www.kotus.fi-sivusto
firman_tiedot-taulu

Ks. lisäesimerkkejä kohdasta Ajatusviiva ja yhdyssanat.

Tämä on perusteltua siksi, että yhdysmerkin edellä olevan välilyönnin tarkoitus on ”osoittaa, että yhdyssanan alkuosana on laajempi sanojen, numeroiden tai merkkien muodostama kokonaisuus, määriteosa ei sisällä tyhjää väliä, vaan sen rakenneosien välissä on esimerkiksi vain ajatusviiva tai vinoviiva”, kuten Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas kuvaa. Oikeinkirjoitusstandardissa asia esitetään erikseen sääntönä:

Jos alkuosa koostuu ajatusviivan tai yhdysmerkin avulla toisiinsa liitetyistä osista, se tulkitaan yhdyssanaksi eikä sanaliitoksi, joten tyhjää väliä ei jätetä. Sama koskee yleisesti tilannetta, jossa alkuosa ei sisällä tyhjää väliä vaan sen rakenneosien välissä on esimerkiksi vinoviiva.

Jos ajatusviiva korvataan yhdysmerkillä, käsitetään yhdysmerkkiä tällöin ympäröivät väli­lyön­nit ajatusviivan korvikkeeseen kuuluviksi, ei sananväleiksi. Oikeinkirjoitus on siis muu­toin aivan samanlainen kuin ajatusviivaa käytettäessä.

Suomi - Ruotsi-maaottelu [oikeammin: Suomi–Ruotsi-maaottelu]
20 - 25-vuotiaat [oikeammin: 20–25-vuotiaat]
Ketjusanat

Joissakin tapauksissa kirjoitetaan sanaliiton ja sanan yhdistelmä niin, että niiden välissä ja myös sanaliiton sanojen välissä on yhdysmerkki. Tällaisessa ns. ketjusanassa ei käytetä välilyöntejä. Kirjoitus­tapa on vanhahtavan näköinen ja harvinainen, mutta se saattaa olla aiheellinen silloin, kun lu­ki­jan on muutoin vaikea hahmottaa ilmausta.

avaimet-käteen-periaate
ei-kenenkään-maa
Numeroin merkitty luku sanan veroisena

Sanaliiton tavoin käsitellään myös esimerkiksi sellaisia kirjaimista ja numeroista koostuvia ilmaisuja, jotka on tarkoitettu luettaviksi kahtena tai useampana sanana ja joissa tämän takia on välilyönti. Esimerkiksi ilmaisu ”IXUS 700” on tällainen, joten jos se on yhdyssanan alku­osa­na, tarvitaan välilyönti ja yhdysmerkki: ”IXUS 700 -kamera”. Kirjoitusasu on monien mie­les­tä hiukan outo.

Melko usein tällaiset ilmaisut voidaan korvata sujuvammilla rakenteilla, jotka alkavat ”tuki­substantiivilla”, esimerkissämme sanalla ”kamera”, jolloin yhdysmerkkiä ei käytetä lainkaan: ”kamera IXUS 700”. (Vrt. kohtaan Taivutuksen välttäminen.)

Natura 2000 -ohjelma [= ohjelma, jonka nimi on Natura 2000]
SFS 4175 -standardi [= standardi SFS 4175]
Benedictus XVI -nimi [= nimi Benedictus XVI]
Windows XP -pohjainen
Sulkuhuomautus sanan veroisena

Sanaliittoalkuisiksi yhdyssanoiksi tulkitaan myös tilanteet, joissa yhdyssanan alkuosaan liit­tyy sulkeissa oleva selitys. Tällöin sana ja sitä sulkeissa seuraava selitys siis tulkitaan sana­lii­tok­si. Useimmiten on parempi muotoilla lauseet niin, että tällaisia rakenteita ei tarvita.

deoksiribonukleiinihappo (DNA) -molekyyli
deoksiribonukleiinihappo- eli DNA-molekyyli
DRM (Digital Rights Management) -ohjelma
DRM-ohjelma (DRM = Digital Rights Management)
Ei ”mäki ja vuori -sanat”

Kielitieteessä ja jopa kielenkäytön ohjeissa käytetään joskus sellaista kirjoitustapaa kuin ”mäki ja vuori -sanat”. Kirjoitetaan siis ikään kuin alkuosa ”mäki ja vuori” olisi sanaliitto, joka on yhdyssanan alkuosa. Kirjoitustapaa ei voi suositella, koska se poikkeaa kielen yleisistä säännöistä ja hämmentää siihen tottumattomia. Usein on luontevaa kirjoittaa ilmaus ra­ken­teen­sa mukaisesti yhdyssanoiksi, joilla on yhteinen alkuosa. Vaihtoehtoisesti voi käyt­tää tukisubstantiivi­rakennetta, joka alkaa sanalla ”sana” tai vastaavalla; tämä on usein kä­te­vin­tä silloin, kun sanoja (tai sanaliittoja) on paljon. (Vrt. kohtaan Taivutuksen välttäminen.)

mäki- ja vuori-sana
sanat mäki ja vuori
sanat mäki, vuori, tunturi ja kukkula
Yhdysmerkki rivin alussa

Jos yhdyssanan alkuosa on sanaliitto ja yhdyssana jaetaan eri riveille yhdysosien välistä, kirjoitetaan yhdysmerkki uuden rivin alkuun. Tällaisia tilanteita on hyvä välttää, koska ne voivat hämmentää lukijaa. Aivan väärin on joidenkin tietokoneohjelmien tapa jakaa täl­lai­sis­sa­kin tilanteissa eri riveille yhdysmerkin jäljestä.

Hänelle esiteltiin GSM 1800
-järjestelmiä.
Koulussa luettiin Seitsemän veljestä
-romaani.
Sanaliitto yhdyssanan jälkiosana

Jos yhdyssanan jälkiosa on sanaliitto, kirjoitetaan yhdysmerkki kiinni alkuosaan, mutta erotetaan jälkiosasta välilyönnillä. Yleinen sääntö on täten, että sanaliitto-osan ja muun osan väliin tulee välilyönti, ja yhdysmerkki on kiinni muussa osassa. Nämä ilmaisut ovat vieläkin hämmentävämpiä kuin edellä mainitut, joten niitä kannattaa välttää melkein mihin hintaan hyvänsä

Itä- Sri Lanka [= Sri Lankan itäosa]
nyky- Los Angeles [= nykyinen Los Angeles]
vale- Will Smith [= Will Smithinä esiintynyt henkilö]
nuoriso- big band
Yhdyssanat, joissa kumpikin osa on sanaliitto

Vanhoissa ohjeissa ei edes mainittu sellaista tilannetta, jossa sekä alku- että loppuosa on sanaliitto. Kielikello 2/2006 kuitenkin käsittelee aihetta, joskin se välttää ottamasta selvää kantaa:

Vielä harvinaisempia [kuin sanan ja sanaliiton muodostamat yhdyssanat] ovat ta­pauk­set, joissa yhdyssanan molemmat osat koostuvat sanaliitoista. Näissä ta­pauk­sis­sa yhdysmerkki kirjoitetaan kiinni jompaankumpaan osaan.

Valio Benecol- rasvaton maitojuoma ~ Valio Benecol -rasvaton maitojuoma

Kahden sanaliiton yhdyssanan asemesta on yleensä selkeämpää käyttää muunlaista rakennetta.

rasvaton maitojuoma Valio Benecol ~ Valio Benecol, rasvaton maitojuoma

Ohjeen vaihtoehdot perustuvat jonkinlaiseen väärinkäsitykseen, sillä ”Valio Benecol” on tuote­perheen nimi, ei kyseisen yksittäisen tuotteen (kuten rasvattoman maitojuoman) nimi. Vaihtoehdot ovat siis yhtä huonoja kuin ”juusto Edam” tai ”Edam, juusto”. Niitä voi pitää jopa kielenvastaisina.

Esimerkissä mainittu tuotteen nimi olisi luontevalla suomen kielellä ”Valion rasvaton Benecol-maitojuoma”. Tilanteesta riippuu, voidaanko käyttää tällaista asua, joka poikkeaa markkinoinnissa, tuotekuvauksissa yms. käytetystä. Valmistajan tavoitteena on ilmeisesti ollut tehdä nimestä ”Valio Benecol” ikään kuin kiinteä kokonaisuus, joka mielletään eri­tyi­sen tuotesarjan nimeksi. Tämä liittynee siihen, että Benecol-tuotteita tekevät muutkin valmistajat.

Valitettavasti tällaiset tilanteet eivät ole harvinaisia. Tuotteiden nimeämisessä käytetään yhä yleisemmin linjaa, jossa erisnimien yhdistelmää (kuten ”Arla Ingman”) halutaan yh­dis­tel­lä erilaisten yleisnimien kanssa niin, että yleisnimikin saattaa koostua useasta sanasta. Tuloksena on hyvinkin kummallisia kehitelmiä.

Joissakin tilanteissa voidaan perustella sitä, että käytetään samaa kirjoitusasua kuin val­mis­ta­ja käyttää, olipa se miten hölmö, kielenvastainen tai muuten kehno tahansa. Kie­li­toi­mis­ton ohjeiden mukaista ilmeisesti olisi se, että sanojen järjestys ja sijamuodot säi­ly­tetään, mutta kirjoitusasua korjaillaan. (Tämä kompromissi ei ehkä lopulta tyydytä ke­tään.) Kol­mas vaihto­ehto on kirjoittaa nimi kokonaisuudessaan suomen kielen rakenteen mukaisesti.

Arla Ingman Rasvaton Maito [valmistajan käyttämä kirjoitusasu]
Arla Ingman -rasvaton maito [Kielikellon linjan mukainen asu]
Arla Ingman- rasvaton maito [Kielikellon linjan mukainen toinen asu]
Arla Ingmanin rasvaton maito [suomenkielinen nimitys]

Jos kahden sanaliiton yhdyssanan kirjoittamista ei voida välttää, on selvintä kirjoittaa alkuosan loppuun yhdysmerkki, jonka jälkeen on välilyönti. Tämä tarkoittaa vaihtoehtoa, jonka edellä mainittu ohje esittää ensimmäisenä.

Hugo Boss- after shave [= partavesi, jonka tuotenimi on Hugo Boss]
Sanaliitto rinnasteisen yhdyssanan osana

Tilanne, jossa rinnasteisen yhdyssanan osana on sanaliitto, on harvinainen. Tällöin so­vel­le­taan samoja sääntöjä kuin yleensä yhdyssanaan, jonka osana on sanaliitto.

Tilanne syntyy useimmiten silloin, kun näin muodostettu yhdyssana on vielä itse yhdys­sanan osana. Esimerkiksi sanassa ”juusto-tomaattisalaatti” on jälkiosana ”salaatti”. Sitä edel­tää yhdyssana, jossa on kaksi rinnasteista osaa ja joka ei juuri voisi esiintyä itsenäisenä. Jos tällaisessa ilmauksessa korvataan vaikkapa sana ”juusto” sanaliitolla ”bel paese” (joka on erään juustolaadun nimi), syntyy tässä käsiteltävä ongelma. Tällöin on sanaliitto erotettava sitä seuraavasta yhdysmerkistä välilyönnillä, yleisten sääntöjen mukaisesti.

bel paese -tomaattisalaatti

Jos tässä tapauksessa vaihdetaan rinnasteisten yhdysosien järjestys, syntyy vielä hankalampi oikeinkirjoituspulma. Sanaliitto ”bel paese” pitäisi erottaa välilyönnillä sitä edeltävästä yhdys­merkistä, mutta entä sitä seuraavasta osasta? Kielikello 2/2006 yrittää ratkaista asian sään­nöl­lä ”Jos rinnasteisen yhdyssanan osa on erikseen kirjoitettava sanaliitto, sen ja yhdys­mer­kin väliin tulee välilyönti” ja seuraavalla esimerkillä:

tomaatti- bel paese -salaatti

Epäselväksi jää, miksi tällöin tulee yhdysmerkki ennen jälkiosaa ”salaatti”, mutta edellisessä tapauksessa ei.

Ei sovelleta sukunimien yhdistelmiin

Nykyisten sääntöjen mukaan edellä kuvattuja ohjeita ei sovelleta sukunimien yhdistelmiin, joissa toinen nimistä on sanaliitto. Niihin ei kirjoiteta välilyöntiä yhdysmerkin kum­mal­le­kaan puolelle.

Virtanen-von Schultz

Yhdysmerkki yhteisen osan tilalla

Perussäännöt

Yhdysmerkkiä käytetään, kun yhdyssanojen yhteinen osa on jätetty toistamatta eli se on kirjoitettu peräkkäisistä yhdyssanoista vain yhteen, useimmiten viimeiseen. Toisin sanoen yhdysmerkki edustaa pois jätettyä osaa.

Tällöin jätetään tyhjä väli yhdysmerkin edelle, jos on jätetty toistamatta alkuosa, ja sen jälkeen, jos on jätetty toistamatta loppuosa.

syntymäaika ja -paikka
kesä- ja heinäkuu
Keski- ja Etelä-Eurooppa
Simon- ja Annankadun kulmassa

Viimeksi mainitun tyyppisessä ilmaisussa myös monikko on mahdollinen: Simon- ja Annankatujen. Suomen kielessä on vanhastaan käytetty yksikköä tällaisissa ilmauksissa, mutta säännöt sallivat nykyisin myös monikon. Ks. kohtaa A- ja B-kohdissa vai A- ja B-kohdassa?

Kahdesta peräkkäisestä kuukaudesta puhuttaessa voidaan käyttää lyhennettyä ilmaisua.

heinä-elokuun vaihteessa [= heinä- ja elokuun vaihteessa]

Yhdyssanan osana olevaa numeroin ilmaistua lukua tai muuta ilmausta käsitellään kuten sanaa. Sen perään tulee siis yhdysmerkki, jos se ajatellaan sellaisen yhdyssanan alkuosaksi, jonka loppuosa on jätety pois.

1980- ja 1990-luvulla
5–6- ja 9–10-vuotiaat
AB+- ja O-veriryhmä [= veriryhmät AB+ ja O]

Ilmauksessa saattaa olla useitakin rinnasteisia sanoja, joista on jätetty yhdyssanojen yhteinen osa pois.

kesä-, heinä- ja elokuu
korva-, nenä- ja kurkkutaudit

Tässä käsiteltävä kirjoitustapa on suomen kielen sääntöjen mukainen, ja yksinkertaisissa tapauksissa se on helppo hallita. Monimutkaisissa tapauksissa, joita käsitellään seu­raa­vas­sa, syntyy kuitenkin helposti ongelmia niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Yksin­kertai­sis­sa­kin tapauksissa on usein hyvä harkita, olisiko selvempää toistaa sanan osa, etenkin jos se on lyhyehkö. Tämä ei tietenkään aina ole mahdollista mm. siksi, että määriteosat liittyvät kiinteästi yhteen; ”maa- ja metsätalous” on vakiintunut ilmaus, jonka merkitys on hiukan toinen kuin ilmaisun ”maatalous ja metsätalous”.

Kannattaa muistaa, että vaikka harjaantunut lukija ymmärtää sellaiset ilmaukset kuin ”maa- ja metsätalous” sujuvasti, ne voivat olla tottumattomille hankalia. Puheessa ne ovat usein vielä hankalampia, koska ei ole yhdysmerkin tapaista osoitusta siitä, että sana on tulkittava sellaisen yhdyssanan alkuosaksi, jonka jälkiosa on myöhempänä. Lisäksi loppu­osan toistaminen saattaa luoda vaikutelman rauhallisemmasta ja harkitummasta tekstistä.

Hanke jakautuu määrittely- ja toteutusvaiheeseen.
Hanke jakautuu määrittelyvaiheeseen ja toteutusvaiheeseen.

Joissakin tapauksissa loppuosan toistaminen vähentää mahdollisuutta käsittää ilmaus väärin. Seuraavista vaihtoehdoista ensimmäinen on toista helpommin tulkittavissa niin, että pu­hu­taan yhdestä henkilöstä, joka hoitaa sekä ulkoasioita että puolustusasioita.

ulko- ja puolustusministeri
ulkoministeri ja puolustusministeri
Sanaliitto asiaa mutkistamassa

Vaikeasti hahmotettavia tilanteita syntyy, kun kaksi hankalaa asiaa yhdistyy: sanaliitto yhdys­sanan osana ja yhdyssanojen yhteisen osan pois jättäminen. Sääntöjen mukaan kir­joi­te­taan esimerkiksi ”in vivo -kokeissa” (alkuosana sanaliitto ”in vivo”). Mutta entä jos mai­ni­taan rin­nak­kain tämä ja samantapainen ilmaus ”in vitro -kokeissa” ja halutaan mainita yhtei­nen loppu­osa ”-kokeissa” vain kerran?

Tällöin kirjoitusasu muuttuu sikäli, että poistoa osoittava yhdysmerkki kirjoi­te­taan aina kiinni sitä edeltävään tai seuraavaan sanaan. Tämän takia ”in vivo -kokeissa” muuttuu kir­joi­tus­asuun ”in vivo-”.

in vivo- ja in vitro -kokeissa
Lontoon- ja New Yorkin -matka
New Yorkin- ja Lontoon-matka

Asia voidaan sanoa (kai hankalammin) myös seuraavasti: Jos yhdyssanan määriteosa (alku­osa) on sanaliitto ja yhdyssanasta on jätetty pois jälkiosa, niin poistoa osoittava yhdysmerkki kirjoitetaan kiinni määriteosan viimeiseen sanaan.

Tällaiset ilmaisut aiheuttavat kuitenkin vaikeuksia kokeneimmillekin kirjoittajille. Siksi ne hämmentävät lukijoitakin, joten kannattaa kiertää ongelma, jos suinkin mahdollista. Aina se ei ole mahdollista. Esimerkiksi siellä, missä ilmaisuja ”in vivo” ja ”in vitro” käytetään, ne ovat osa alan vakiintunutta termistöä. Mutta useimmiten kiertäminen onnistuu. Seuraavista vaihtoehtoisista ilmaisuista viimeinen on sujuvin, mutta ei vielä sovi virallisimpaan tyyliin.

pro gradu- ja lisensiaattitutkielmissa
pro gradu -tutkielmissa ja lisensiaattitutkielmissa
graduissa ja lisensiaattitutkielmissa

Joskus tilanne on vielä mutkikkaampi, kun on useita peräkkäisiä yhdyssanoja, joilla on yhteinen loppuosa. Alkuosista osa saattaa olla sanaliittoja, osa sanoja.

Latin 1-, Latin 2- ja Latin 9 -merkistö [= merkistöt Latin 1, Latin 2 ja Latin 9]
Marks & Spencer-, Boots- ja Hennes & Mauritz -kauppaketju

Erikoista kuitenkin on, että esitettyään tällaisen hankalan, mutta johdonmukaisen ohjeiston Kielikello sallii melko mielivaltaisen poikkeuksen, joka mutkistaa asioita edelleen:

Jos määriteosia on vähintään kolme ja niihin kuuluu erikseen kirjoitettavia sana­liit­to­ja, koko luettelon voi myös kirjoittaa yhdeksi määriteosaksi ja erottaa perus­osas­ta sananvälillä ja yhdysmerkillä.

Marks & Spencer, Boots ja Hennes & Mauritz -kauppaketjut

Tällaisen poikkeuksen salliminen ei helpota elämää, ja se olisi paras unohtaa. Poikkeuksen takana lienee sellainen logiikka, että pitkä ilmaus kuten ”Marks & Spencer, Boots ja Hennes & Mauritz” käsitetään yhdeksi, sanaliiton tapaiseksi kokonaisuudeksi. Logiikka kuitenkin ontuu, koska on asetettu mielivaltainen vaatimus vähintään kolmesta osasta. Lisäksi lukijan käy tässä entistä vaikeammaksi hahmottaa koko ilmauksen rakennetta.

Sanaliiton lyhentymä määriteosana

Varsinkin tuotemerkeistä puhuttaessa esiintyy melko usein sanaliittoja, jotka on rinnastettu pilkulla tai ja-sanalla ja jotka kuuluvat yhdyssanoihin, joilla on yhteinen jälkiosa. Jos sanaliitot on kirjoitettu täydellisinä, kyse on edellä kuvatun laisesta tapauksesta.

Nokia 6600- ja Nokia 3600 -matkapuhelimet

Hankalampi ilmaustyyppi saadaan, jos jokin sanaliitoista lyhennetään. Esimerkiksi tuote­malle­ja mainitaan usein rinnakkain niin, että niiden yhteinen osa jätetään pois, esi­mer­kik­si ”Nokia 6600 ja 3600” eikä pitemmin ”Nokia 6600 ja Nokia 3600”. Jos tällainen ilmaus on yhdyssanan määriteosana, käsitelläänkö lyhennettynä kirjoitettua osaa sen muodon mukaan (Nokia 6600- ja 3600-matkapuhelimet) vai tulkitaanko se sanaliiton edustajaksi? Kielikellossa 2/2006 otettu kanta on selitettävissä jälkimmäisen kannan pohjalta. Tällöin siis kirjoitusasu on sama kuin edellä mainitussa lyhentämättömässä ilmauksessa, paitsi että yhteinen osa on jätetty pois. Lehti selittää tämän seuraavasti:

Jos toistamatta jätetään yhdyssanan määriteosana [= alkuosana] olevien sana­liit­to­jen yhteinen osa, toistamatta jätettyä osaa ei korvata yhdysmerkillä. Näissä tapauk­sis­sa yhdysmerkki kirjoitetaan kiinni yhdyssanan perusosaan [= jälkiosaan] mutta erotetaan sanaliiton jälkimmäisestä osasta välilyönnillä aivan niin kuin silloinkin, kun koko sanaliitto on näkyvissä.

XL 6000- ja 6100 -mallit ~ XL 6000- ja XL 6100 -mallit

Esimerkissä siis lähtökohtana pidetään ilmausta XL 6000- ja XL 6100 -mallit, jossa alkuosat on kirjoitettu kokonaan. Jos jälkimmäisestä jätetään osa XL pois, tämä ei vaikuta kirjoitus­asuun.

Vaikka edellä kuvattu yhdysmerkkien käyttö on sääntöjen mukaista, se on monien mie­les­tä outoa. Usein onkin parempi käyttää rakennetta, jossa yleisnimeen kuten ”matka­puhe­li­met” liittyy sen jäljessä oleva taipumaton määrite. Tämä periaate esitetään myös edellä mainituissa ohjeissa. Tällöin ei tarvita yhdysmerkkejä lainkaan. Ilmaisumuoto ei kuitenkaan sovi kaikkiin yhteyksiin, vaan vain esimerkiksi puhuttaessa tuotemalleista yleisesti, ei yksittäisistä tuot­teis­ta niiden malli mainiten.

matkapuhelimet Nokia 6600 ja Nokia 3600
matkapuhelimet Nokia 6600 ja 3600
kauppaketjut Marks & Spencer-, Boots- ja Hennes & Mauritz

Monissa tapauksissa tällaiset hankalat ilmaukset voidaan korvata rakenteilla, joissa käytetään genetiivimääritteitä eikä yhdyssanoja.

Iron Maiden- ja Metallica-albumit
Iron Maidenin ja Metallican albumit

Nykykielessä käytetään usein tarpeettomasti yhdyssanaa, koska ei tunneta suomen kielen vanhoja il­mai­su­ta­po­ja, vaan yritetään sovittaa englannin malleja suomeen. Kenties ajatellaan, että genetiivi tar­koit­tai­si omistajaa. Mutta esimerkiksi ”Metallican albumi” on yhtä luonteva ilmaisu kuin ”Sibeliuksen sin­fo­nia” (ei ”Sibelius-sinfonia”). Samoin on kätevämpää ja luon­te­vam­paa kirjoittaa esimerkiksi ”iPad 2:n julkistus” kuin ”iPad 2 -julkistus” Ks. kohtaa Erisnimialkuiset ilmaisut.

Yhdyssanan alkuosa ja itsenäinen sana rinnakkain

Hämmennystä herättävät myös tapaukset, joissa on rinnastettu yhdyssanan alkuosa ja it­se­näi­nen sana. Vaikka sellainen rinnastus on sallittu, on useimmiten parasta kiertää on­gel­ma. Usein on parempi toistaa yhteinen osa. Toiston haitta on yleensä paljon pienempi kuin luul­laan. Vaihtoehtona voi olla myös rinnastettavien osien muuttaminen saman­tyyp­pi­sik­si. Jos kuitenkin rinnastetaan yhdyssanan alkuosa ja itsenäinen sana kolmannen sanan mää­rit­tei­nä tässä järjestyksessä, tulee alkuosan perään yhdysmerkki. Jos taas itsenäinen sana on ensin, ei sen perään tule yhdysmerkkiä.

fantasia- ja kokeilevat fontit
kokeilevat ja fantasiafontit
fantasiafontit ja kokeilevat fontit
maatalous- ja tietotekniset kysymykset
maatalous- ja tietotekniikkakysymykset
maataloutta ja tietotekniikkaa koskevat kysymykset

Melko tavallinen virhe on sentapainen kirjoitusasu kuin ”kokeilevat- ja fantasiafontit”. Yhdysmerkin käytöllä tavoitellaan rakenteen selventämistä. Asu on kuitenkin sääntöjen vastainen; se edellyttäisi, että on olemassa yhdyssana ”kokeilevatfontit”.

Yhdysmerkin erikoiskäyttöä

Yhdysmerkki sanan puuttuvan osan tilalla

Yhdysmerkkiä käytetään paitsi edellä kuvatulla tavalla yhdyssanan osan tilalla myös muutoin osoittamaan sanan osan puuttumista. Usein kyse on abstraktista ilmauksesta, jossa mainitaan sanan alkuosa tai pääte. Tavallisesti tämä ilmaus on kursivoitu, jos kursivointi on teknisesti mahdollista.

Inessiivin pääte on -ssa tai -ssä.
Sanan hevonen taivutusvartalo on hevose-.
Sanassa laulelee on johdin -ele-, joka on frekventatiivinen eli kuvaa toiminnan toistuvaksi.

Yhdysmerkin käyttöä tällaisessa yhteydessä voi pitää epäloogisena, mutta se on täysin va­kiin­tu­nut­ta. Kuitenkin ajatusviivaa käytetään eräissä poisjättötapauksissa kuten ”–tana!”, jois­sa ilmaisu edustaa koko sanaa. Edellä mainitut yhdysmerkin sisältävät ilmaisut sen sijaan tar­koit­ta­vat vain sanan osaa, ja yhdysmerkki on osoittamassa tätä.

Yhdysmerkki jaotusta osoittamassa

Joissakin merkintätavoissa käytetään yhdysmerkkiä jaotuksen eri tasoille viittaavien nume­roi­den tms. välissä. Esimerkiksi ”2-5” voi tarkoittaa 2. luvun 5. kohtaa. Suomen kielessä täl­lai­nen ei ole tavallista. Kuitenkin sitä käytetään joissakin nimeämis­järjestelmissä.

ISO 639-2 [= standardin ISO 639 osa 2]

Yhdysmerkki koodimerkinnöissä

Moniin koodimerkintöihin kuten yhteys- ja yksilöintitietoihin kuuluu yhdysmerkki.

02110-177J [henkilötunnus]
ISBN 951-846-195-3 [ISBN-tunnus]

Yhdysmerkki puhetapaa osoittamassa

Yhdysmerkkiä käytetään joskus kuvaamaan, että puhuja ääntää pitkän vokaalin venytettynä, yleensä kaksitavuisena, taikka änkyttäen toistaa tavuja tai tavunalkuja.

Jaa-a.
Nii-in.
Mi-mitä?
Vo-vo-voisinkohan ky-kysyä yhtä asiaa?

Kirjoitusasu ”jaa-a” kuvaa sanan ”jaa” sellaista ääntämystä, jossa ääntyy ensin pitkä (usein ylipitkä) a-äänne ja sitten eri tavuun kuuluva lyhyt a-äänne. Loogisempi kirjoitusasu olisi oikeastaan ”jaa’a” (vrt. esim. sanaan ”vaa’an”).

Yhdysmerkki jatkoviivana

Yhdysmerkkiä on tapana käyttää tv- ja videotekstityksissä osoittamaan repliikin jatkumista. Kun repliikki ei mahdu kerralla ruutuun, kirjoitetaan sen alkuosan loppuun väli ja yhdys­merk­ki. Yhdysmerkkiä on tapana kutsua tällaisessa yhteydessä jatkoviivaksi.

Siitä kokista jonka ovi avautuu -
tulee kauhukeittiön voittaja.

Tällaisessa tilanteessa saatetaan repliikin toisen osan alkuun kirjoittaa yhdysmerkki ja väli (- tulee kauhukeittiön voittaja.)

Tällainen yhdysmerkin käyttö on melko lailla vakiintunut tekstityksiin, ja katsojat ovat siihen tottuneet. Se ei kuitenkaan vastaa kielen yleisiä sääntöjä. Yhdysmerkki on tässä lähinnä ajatusviivan korvike, koska tekstityksissä ei voi tai ei uskalleta käyttää ajatusviivaa. Toisaalta ajatusviivakaan ei soveltuisi tällaiseen käyttöön, koska ajatusviiva välimerkkinä tarkoittaa muita asioita.

Jatkoviiva siis osoittaa vain ruudulla esitettävän tekstin jakautumista kahteen (tai useam­paan) osaan teknisistä syistä. Jatkoviivalla ei ole tarkoitus osoittaa esimerkiksi pu­hees­sa ole­vaa taukoa tai katkelmallisuutta tai siirtymistä sivuasiaan. Täten se voi se­kaan­tua ajatus­viivaan tai ajatusviivan korvikkeena käytettyyn yhdysmerkkiin.

Tekstityksissä poiketaan usein normaaleista välimerkkisäännöistä muutenkin. Edellisestä esimerkistä puuttuvat pilkut sivulauseen ympäriltä.

Yhdysmerkki korvikemerkkinä

Yhdysmerkki ajatusviivan korvikkeena

Yhdysmerkkiä käytetään ajatusviivan sijasta silloin, kun ajatusviiva ei ole käytettävissä merk­ki­vali­koi­man rajoittuneisuuden takia. Sääntöjen mukaan tällöin jätetään yhdysmerkin kum­mal­le­kin puolelle tyhjä väli. (Luetelmaviivana käytetyn yhdysmerkin edelle ei kui­ten­kaan jätetä tyhjää väliä.)

Tarkoituksena on - niin kuin aina politiikan tutkimuksessa - analysoida vallankäyttöä.
5 - 7 [5–7, viidestä seitsemään]

Käytännössä on hyvin tavallista, että rajakohtailmaisuihin ei jätetä tyhjiä välejä, vaan kir­joi­te­taan ”5-7”. Tämä tuntuu luonnolliselta etenkin sellaisissa ilmauksissa kuin ”5-7-vuotiaat”, sillä ”5 - 7-vuotiaat” näyttäisi siltä kuin sen osat olisivat ”5” ja ”7-vuotiaat”.

Amerikanenglannissa käytetään usein kahta peräkkäistä yhdysmerkkiä ”--” (pitkän) ajatusviivan korvikkeena. Suomen kielen sääntöihin sellainen ei kuulu.

Yhdysmerkki miinusmerkin korvikkeena

Yhdysmerkkiä käytetään myös miinusmerkin korvikkeena. Tällöinkin se on tavallaan ajatus­viivan korvike, sillä miinusmerkin ensisijainen korvike on ajatusviiva.

Kun miinusmerkin korvikkeena käytettävä yhdysmerkki on luvun edessä etumerkkinä, ei sen ja luvun väliin kirjoiteta välilyöntiä.

-4 [miinus neljä]
10 - 2 [kymmenen miinus kaksi]

Miinusmerkin kuvauksessa käsitellään tapauksia, joissa on tulkinnanvaraista, pitäisikö käyttää yhdysmerkkiä vai miinusmerkkiä.

Sitova yhdysmerkki

Tietokoneohjelmat usein käsittelevät yhdysmerkkiä sellaisena, että sen jäljestä voi aina jakaa tekstin eri riveille. Tämä on yleensä hyväksyttävää esimerkiksi sellaisissa ilmauksissa kuin ”kuorma-auto”, mutta epäsuotavaa sellaisissa kuin ”F-1”.

Merkistöstandardeissa on tämän takia erillinen merkki, sitova yhdysmerkki eli yhdis­tä­vä yhdysmerkki (nonbreaking hyphen, U+2011), jonka jäljestä sanan jakaminen eri riveille ei ole sallittua. Sitä siis voisi periaatteessa usein käyttää lyhyissä, koodinomaisissa ilmauksissa, jotka sisältävät yhdysmerkin. Lisäksi sitä voisi käyttää sanan alussa sellaisissa ilmauksissa kuin ”lähtöaika ja -paikka”, sillä jotkin ohjelmat saattavat muuten jakaa eri riveille yhdys­merkin jäljestä tällaisissakin tilanteissa.

Sitova yhdysmerkki ei kuitenkaan toimi kovinkaan yleisesti tietokoneohjelmissa, eikä se sisälly useimpiin fontteihin. Se tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, kun teksti esitetään Arial Unicode MS -fontilla (johon se kuuluu).

Toisaalta Microsoft Wordin ohjeissa sitovaksi yhdys­merkiksi kutsuttu merkki ei ole edellä mainittu Unicode-merkki, vaan Wordin sisäinen ohjausmerkki, ”kova yhdysmerkki”. Katso tietoja kohdasta Rivitys Word-ohjelmassa.

Lisäksi otettava huomioon, että monissa tietoteknisissä yhteyksissä on käytettävä nimen­omaan Ascii-yhdysmerkkiä eikä sitovaa tai kovaa yhdysmerkkiä. Esimerkiksi Internet-verkko­tunnus kuten www.f-secure.fi voidaan kyllä Word-ohjelmassa kirjoittaa käyttäen kovaa yhdysmerkkiä. Jos kuitenkin käyttäjä esimerkiksi kopioi niin kirjoitetun verkko­tunnuk­sen vaikkapa Word-asiakirjasta selaimensa osoiteriville, se ei toimi. Verkko­tunnuk­sis­sa käytettävä viivamerkki on Ascii-yhdysmerkki.

Yleensä onkin pyrittävä estämään epäsuotavat rivijaot yhdysmerkin jäljestä muilla keinoin. Esimerkiksi verkkosivuilla voidaan tarkoitukseen käyttää (epästandardia) nobr-merkkausta.

Pehmeä tavuviiva

Pehmeä tavuviiva, soft hyphen, on Unicode-standardin mukaan näkymätön ohjausmerkki, joka ilmaisee sallitun tavutuskohdan. Se on siis tavutusvihje, jonka ohjelma saa jättää täysin huomiotta, jolloin se ei vaikuta mitään tekstin ulkoasuun. Ohjelma voi myös ottaa vihjeestä vaarin ja tavuttaa sanan vihjeen kohdalta, riippumatta siitä, millaisia tavutussääntöjä (jos mitään) se muuten soveltaa. Tällöin tulee rivin loppuun yhdysmerkki kuten yleensäkin tavutuksessa.

Pehmeällä tavuviivalla voidaan yrittää saada ohjelma esimerkiksi tavuttamaan sana, jonka se muuten jättäisi tavuttamatta, koska se on epävarma sanan rakenteesta. Lisätietoja aihees­ta on kohdassa Tavutusvihjeet.

Verkkosivulla pehmeä tavuviiva on ainoa tapa saada aikaan tavutusta, koska selaimiin ei ole toteutettu mitään muita tavutussääntöjä. Verkkosivulla pehmeän tavuviivan voi esittää myös niin sanottuna entiteetti­viittauksena &shy;.

Pehmeän tavuviivan määritelmä oli aiemmin varsin epäselvä; ks. dokumenttia Soft hyphen (SHY) – a hard problem? Sen käsittely eri ohjelmissa on edelleenkin varsin kirjavaa. Se on kuitenkin hyödyllinen verkkojulkaisemisessa etenkin tekstissä, jossa esiintyy hyvin pitkiä sanoja. Nykyisin kaikki merkittävimmät selaimet ottavat huomioon pehmeillä tavuviivoilla esitetyt tavutusvihjeet. Jotkin vanhemmat selaimet jättävät ne huomiotta, ja vain muu­ta­mat, jo lähes merkityksettömiksi käyneet vanhat selaimet esittävät pehmeän tavuviivan aina näkyvänä yhdysmerkkinä.

Muiden alojen ohjelmissa tällaista virheellistä toimintaa kuitenkin vielä esiintyy. Erityisesti Word käsittelee pehmeää tavuviivaa aina näkyvänä merkkinä, vieläpä sellaisena, jonka jäl­keen rivinvaihto ei ole sallittu. Wordin oma tavutusvihje on kyllä tarkoitettu samanlaiseen käyttöön, mutta se ei ole mikään merkki vaan Wordin sisäinen merkintä.

Ajatusviiva

Sisällys:

Ajatusviiva (–) on yhdysmerkkiä (-) pitempi vaakaviiva. Ajatusviivalla on monia eri mer­ki­tyk­siä, jotka helposti sekoittuvat toi­siin­sa. Sitä käytetään sekä välimerkkinä lau­sei­den ja muiden ilmaisujen välillä että erikois­merk­ki­nä useissa yhteyksissä.

Ehkäpä tärkein ajatusviivaa koskeva peri­aate tavallisen tekstin kirjoittamisessa on se, että sen käyttöä välimerkkinä kan­nat­taa välttää – ellei tiedä mitä tekee. Käytä pisteitä ja pilkkuja.

Toiseksi tärkein periaate on kenties se, että monissa vaihteluvälejä yms. kos­ke­vis­sa merkinnöissä tulisi käyttää ajatusviivaa, jos suinkin mahdollista. Aukioloajan ilmaisu ”ma–pe 8–18” on oikeampi kuin ”ma-pe 8-18” ja tyylikkäämpi kuin ”ma - pe 8 - 18”. Jos kuitenkin ajatusviivan käyttö on mah­do­ton­ta, käytä oikeita korvaavia merkintöjä; ks. kohtaa Yhdysmerkki ajatusviivan korvikkeena.

Ajatusviivalle ei ole omaa näppäintä, eivätkä monet osaa kirjoittaa sitä. Kirjoittamiseen on kuitenkin monia eri keinoja, kuten kohdassa Merkkien kirjoittaminen tietokoneella kuvataan.

Lyhyt vai pitkä ajatusviiva?

Ajatusviivoja on kaksi erilaista, lyhyt (–) ja pitkä (—), eli n-viiva (en-viiva) ja m-viiva (em-viiva), englanniksi en dash ja em dash. Aiemmin niiden välillä ei tehty selvää eroa, vaan ne käsitettiin saman merkin erimittaisiksi toteutuksiksi. Merkistöstandardien kannalta ja siten myös tieto­koneen sisäisessä esityksessä ne ovat kaksi eri merkkiä.

Nykyisin standardi SFS 4175 suosittaa lyhyen ajatusviivan käyttöä.

Aiempien ohjeiden mukaan voitiin käyttää jompaakumpaa niistä kaikissa ajatusviivan teh­tä­vis­sä. Tavallisinta on ollut, että tekstissä käytetään joko kaikkialla lyhyttä ajatusviivaa tai kaik­kial­la pitkää ajatusviivaa. Lyhyt on suomenkielisissä teksteissä nykyisin tavallisempi.

Lyhyen ajatusviivan käytön perusteluna on, että pitkä ajatusviiva kuuluu lähinnä sel­lai­seen painoasun perinteeseen, jossa ajatusviiva on kiinni ympäröivissä sanoissa, jolloin viivan pituus korvaa tyhjien välien puuttumisen. Englannin kielessä kirjoitetaan yhden käy­tän­nön mukaan ”xxx – yyy”, toisen käytännön mukaan ”xxx—yyy”. (Ks. kohtaa Välimerkit englannin kielessä.) Koska suomessa ajatusviivan ympärille jätetään tyhjät välit silloin, kun ajatusviiva on välimerkkinä, on luonnollista käyttää lyhyttä ajatusviivaa. Koska ajatusviivalla on hyvin monta merkitystä, olisi luonnollista ajatella, että eri merkityksissä käytetään erimittaisia viivoja. Tämä kuitenkin johtaisi käytännössä mahdottomuuksiin, koska jo nykyiset säännöt koetaan vaikeiksi ” niitä rikotaan jopa äidinkielen oppikirjoissa. Erimittaisia ajatusviivoja käsittelee tarkemmin sivu Onko viivoissa ajatusta ja pituutta?

Pitkälle ajatusviivalle on kuitenkin erikoiskäyttöä toiston ilmaisemiseen kirjal­lisuus­viitteissä.

Ajatusviivan pituus eri fonteissa

Ajatusviivan pituus vaihtelee fontin mukaan. Tämä on hyväksyttävää, kunhan ajatusviiva on selvästi pitempi kuin yhdysmerkki.

Ajatusviiva on kuitenkin toteutettu virheellisesti, yhdysmerkin mittaisena tai jopa sitä lyhyempänä, joissakin fonteissa, mm. Comic Sans MS, Lucida Sans Unicode, Microsoft Sans Serif, Trebuchet MS.

Ajatusviiva välimerkkinä

Välimerkkinä ajatusviiva on osoitus ajatuksen katkeamisesta. Se ei ole erityisen tyylikäs välimerkki.

Ajatusviivan käyttötarkoituksia

Ajatusviivaa käytetään virkkeissä välimerkkinä useassa tarkoituksessa, joista yleensä vain kaksi ensimmäistä mainitaan ohjeissa ja oppaissa (ks. lisäksi kohtaa kahden ajatusviivan käytöstä poiston merkitsemisessä):

Näissä yhteyksissä ajatusviivan kummallakin puolella on tyhjä väli.

Ajatusviivan käyttö ei yleensä vaikuta muiden välimerkkien käyttöön. Erityisesti jos ajatusviivoilla on erotettu irrallinen lisäys, joka päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, on ajatusviivan ympärillä tällöinkin välilyönnit.

Hän pyysi meiltä – muistattehan? – suunnitelmia ensi perjantaiksi.

Ajatusviivan käyttö erottamassa kappaleen loppua muusta kappaleesta johtuu yleensä kappalejaon tai kappaleen rakenteen tai sisällön miettimisen puutteellisuudesta. Esimerkiksi edellä esitetty valasesimerkki on suorastaan naiivi, sillä virke ”Valaat kuuluvat nisäkkäisiin” sopisi paremmin joko kappaleen alkuun tai kokonaan eri kappaleeseen. Naiivi on myös seuraava Kielikellossa 2/2006 esitetty esimerkki; se paranisi, jos ajatusviiva vain jätettäisiin pois. (Lisäksi siinä lienee selväkielisellä tarkoitettu selkokielistä.)

Ohjelmassa myös luettiin ote normaalitekstistä ja sama asia selväkielisenä versiona. – En ymmärtänyt normaalitekstistä mitään. Selväkielinen versio sen sijaan oli hyvää, selkeää, ymmärrettävää asiasuomea.

Kappaleen, jossa on ”ajatusviivallinen häntä”, voi usein korjata jollakin seuraavista tavoista:

Pilkku tai muu välimerkki ajatusviivan jäljessä

Säännöt ovat epäselvät sen suhteen, kirjoitetaanko ajatusviivan jälkeen pilkku seuraavan­lai­sis­sa tapauksissa. Loogisesti ottaen pilkku tarvitaan, sillä jos ajatusviivoin erotettu irrallinen lisäys jätetään pois, virkkeeseen kuuluu pilkku. Tätä voi pitää parhaana menettelynä.

Hän kertoi poliisille rauhallisesti – tosin ääni järkytyksestä väristen –, että hänet oli ryöstetty.

Tällaisessa yhteydessä kannattaa käyttää ajatusviivan edellä yhdistävää välilyöntiä eikä tavallista välilyöntiä. Näin ehkä estetään se, että tietokoneohjelma jakaa tekstin riveille niin, että ajatusviivan ja pilkun yhdistelmä ”–,” joutuu rivin alkuun.

Vuoden 1993 ohjeiden (Kielikello 3/1993) mukaan saa pilkun jättää pois. Vuoden 1998 ohjeissa (Kielikello 3/1998) ei vastaavaa lausumaa ole, mutta niissä sanotaan: ”Jos ajatus­viivan jälkeen tarvitaan jokin muu välimerkki, se kirjoitetaan kiinni viivaan.” Esi­merk­ki­nä niissä on yllä oleva. Vuoden 2006 ohjeissa (Kielikello 2/2006) sanotaan erikseen: ”Ajatusviivoin erotetun virkkeenosan jäljestä voi halutessaan jättää pilkun poiskin.” Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa taas esitetään vaihtoehdot samanveroisina: ”Jos virke jatkuu ajatusviivan jälkeen sivulauseella, voi lauseyhteyden edellyttämän pilkun kirjoittaa joko kiinni ajatusviivaan tai jättää kokonaan pois.”

Jos pilkun jättäminen pois ajatusviivan jäljestä hämärtäisi virkkeen rakenteen, voidaan pilkkua pitää pakollisena. Toisaalta tällainen rakenne on usein paremmin esitettävissä esimerkiksi sulkeita käyttäen, joskaan sulkeet eivät sovi kaikkiin tyylilajeihin.

Pöydällä on oli monenlaista tavaraa: aseita, hylsyjä – ilmeisesti messinkisiä –, kent­tä­pak­ke­ja ja papereita.
Pöydällä on oli monenlaista tavaraa: aseita, hylsyjä (ilmeisesti messinkisiä), kenttäpakkeja ja papereita.

Puolipistettä tai kaksoispistettä ei voi jättää pois ajatusviivan jäljestä. Näissäkin tapauksissa on syytä käyttää ajatusviivan edellä yhdistävää välilyöntiä. Toisaalta ilmaisut voi usein kor­va­ta sellaisilla, joissa ei tarvita hiukan outoja väli­merkki­yhdistelmiä. Esimerkiksi sana­jär­jes­tyk­sen muuttaminen voi auttaa.

Matti oli lapsesta saakka keräillyt monenlaisia tavaroita – ahnaasti kuin harakka –: leikkiautoja, käpyjä, kiviä ynnä muuta.
Matti oli lapsesta saakka keräillyt – ahnaasti kuin harakka – monenlaisia tavaroita: leikkiautoja, käpyjä, kiviä ynnä muuta.

Pilkun tai muun välimerkin käyttö ajatusviivan jäljessä voi kuitenkin kummastuttaa lukijoita. Monet ilmeisesti ajatusviivan yksinäänkin tarpeeksi vahvaksi välimerkiksi. Selvintä on välttää tällaiset ongelmat muotoilemalla virkkeet hiukan toisin. Usein voi ajatusviivat korvata pilkuilla.

Hän kertoi poliisille rauhallisesti, vaikkakin ääni järkytyksestä väristen, että hänet oli ryöstetty.

Rivinvaihto ajatusviivan kohdalta

Epäselvää on ollut, saako tekstin jakaa eri riveille välimerkkinä käytetyn ajatusviivan edeltä vai onko sallittua vain sen jäljestä jakaminen. (Vrt. kysymykseen jakamisesta vaihteluväliä tms. osoittavan ajatusviivan jäljestä.) Kielikellon 2/2006 ja Kielitoimiston oikein­kirjoitus­op­paan ohjeissa asiaan kuitenkin otetaan kantaa: molemmat vaihtoehdot ovat sallittuja.

Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti –
mutta vain koska sen sisältöä ei ymmärretty.
Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti
– mutta vain koska sen sisältöä ei ymmärretty.

Ajatusviivan jäljestä jakaminen tuntuisi kuitenkin olevan selvempää. Silloin rivin lopusta näkyy, että virke jatkuu jotenkin poikkeavalla tavalla. Lisäksi yleisesti jaetaan välimerkin jäljestä, ei edeltä. Tätä puoltaa sekin, että rivinalkuinen ajatusviiva voidaan hahmottaa virheellisesti luetelmaviivaksi.

Detailtypographie-kirja suosittelee seuraavia järkevän tuntuisia periaatteita:

Toisaalta esimerkiksi verkkosivuilla on hankalaa estää rivinvaihdon osuminen ajatusviivan edelle; sitovan välilyönnin käyttö ei riitä, vaan käytännössä tarvitaan epästandardia nobr-merkkausta tai jotain kömpelömpää.

Kuitenkin tyylisyistä halutaan joskus aloittaa rivi ajatusviivalla, varsinkin otsikoissa. Silloin ajatusviiva usein aloittaa virkkeenomaisen ilmauksen.

Hän astui sisään, sanoi päivää –
ja lähti pois.
Kahvin hinta hurjaan nousuun
– väheneekö suomalaisten kahvinjuonti?

Kielikello 2/2006 pitää kuitenkin parempana kirjoittaa ajatusviiva ensimmäisen otsikkorivin loppuun, ”koska ajatusviivalla ilmaistaan, että otsikko jatkuu vielä rivin loppumisen jälkeen”. Normaalisti kuitenkin otsikon jatkuminen on ilmeistä typografisista syistä: otsikko on isom­mal­la fontilla tai muuten normaalitekstistä selvästi poikkeava.

Jos ajatusviiva aloittaa uuden virkkeen, lienee selvää, että sopiva jakokohta on ennen ajatusviivaa, ei sen jälkeen.

Ehdotus hyväksyttiin kokouksessa yksimielisesti.
– Tämä johtui vain siitä, että sen sisältöä ei ymmärretty.

Ajatusviiva luetelmaviivana

Ajatusviivaa käytetään ns. ranskalaisena viivana luetelman kunkin kohdan alussa. Sen perässä on tällöin tyhjä väli. Ks. kohtia Luetelmamerkit ja Luetelmat.

Viesti voi olla kiireellisyydeltään
– hälytyssanoma
– kiireellinen sanoma
– tavallinen sanoma.

Ajatusviiva repliikkiviivana

Ajatusviivaa voidaan käyttää osoittamaan repliikin alkua tai jatkumista. Tällöin ei lainaus­merk­kien käyttö ole tarpeellista. Kun ajatusviiva osoittaa repliikin alun, sen jälkeen jätetään tyhjä väli. Kun se osoittaa repliikin jatkumisen, kummallekin puolelle jätetään tyhjä väli.

– Tuletko mukaan? hän kysyi.

– Hyvä on, hän vastasi, – vaikka mieluummin jäisin kotiin.

Repliikkiviivaa käytettäessä tulisi puhujan vaihtuminen osoittaa aloittamalla uudelta riviltä.

Ajatusviiva miinusmerkin korvikkeena

Jos käytettävissä olevassa merkkivalikoimassa ei ole varsinaista miinusmerkkiä, käytetään miinusmerkin korvikkeena ajatusviivaa. Tilanne on harvinainen, sillä useimmiten pätee, että jos voi käyttää ajatusviivaa, voi käyttää miinusmerkkiäkin. Jos kumpaakaan ei voi käyttää, käytetään korvikkeena yhdysmerkkiä.

–4 [miinus neljä]
9– [yhdeksän miinus]
10 – 2 [kymmenen miinus kaksi]

Ajatusviiva poiston merkitsemisessä

Sen osoittamiseen, että lainauksesta on jätetty jotakin pois, käytetään poistetun osan tilalla kahta ajatusviivaa. Ajatusviivojen edessä, välissä ja jäljessä on tyhjä väli, joista vain vii­mek­si mainitun kohdalta on suotavaa teksti jakaa eri riveille.

Kirjoitus alkaa toteamuksella: ”Ylioppilastutkinto on – – suorastaan kansallinen instituutio.”

Esimerkkitapauksessa on alkuperäisen tekstin virke kokonaisuudessaan seuraava: ”Yli­op­pi­las­tut­kin­to on enemmän kuin lukion päättötutkinto, se on suorastaan kansallinen ins­ti­tuu­tio.” Lainaaja on halunnut ottaa tästä vain osan. Poiston merkitseminen on tavallaan va­roi­tus sii­tä, että alkutekstissä saattaa asioiden korostus ja painotus olla toinen kuin lainaus antaa ym­märtää.

Jälkimmäisen ajatusviivan jälkeen ei kuitenkaan tule tyhjää väliä, jos seuraa välimerkki. Seuraavassa esimerkissä on jätetty pois virkkeen loppuosa, ja lainaus jatkuu sen jälkeen. Tällöin kirjoitetaan virkkeen lopettava piste näkyviin, ja se siis tulee kiinni edeltävään ajatus­viivaan.

Perustuslain 14 §:ssä säädetään: ”Jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa – –. Oikeudesta muutoin osallistua kuntien hallintoon säädetään lailla.”

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan voidaan poistoa osoittavat ajatusviivat kir­joit­taa hakasulkeisiin, esimerkiksi [– –] eikä pelkkä – –. Tämä poikkeaa suomen kielen van­has­ta käy­tän­nös­tä, kielenhuollon aiemmista suosituksista ja standardista SFS 4175. Van­ho­jen nor­mien mukaan uusi, englannin jäljittelystä syntynyt merkintä tarkoittaa sitä, että lai­na­tus­sa teks­tis­sä itsessään on hakasulkeet ja niiden välissä ollut teksti on jätetty pois.

Usein ei kuitenkaan pidetä tarpeellisena poiston osoittamista lainatun tekstin alussa eikä lopussa. Sen sijaan jos tekstin keskeltä on poistettu sanoja, voi lainaus antaa aivan väärän käsityksen, ellei poistoa merkitä.

On esitetty myös erilaisia käsityksiä, että myös lainauksen alussa ja lopussa pitäisi käyttää poistoa osoittavia merkkejä, jos lainaus alkaa keskeltä virkettä tai päättyy ennen virkkeen loppua.

Jos kyse ei ole lainauksessa olevasta poistosta, vaan oman tekstin virkkeen jäämisestä kesken, on selvempää käyttää ajatusviivojen sijasta ellipsiä ”…”.

Edellä käsitellyissä tapauksissa on kyse ainakin yhden, yleensä usean sanan tai sanan­tapai­sen ilmaisun pois jättämisestä. Aiemmin käytettiin kaunokirjallisuudessa yhtä aja­tus­vii­vaa osoittamaan kirjainten jättämistä pois sanasta, usein häveliäisyyssyistä, esi­mer­kik­si ”–kele!”, ”p–a”. Saatettiin myös käyttää sellaista ilmaisua kuin ”K–n kuver­ne­men­tis­sa” silloin, kun teks­tis­sä loogisesti pitäisi olla jokin erisnimi, mutta kirjailija ei tyyli­syistä halua käyttää mitään nimeä.

Ajatusviiva tyhjän merkkinä

Ajatusviivaa käytetään usein osoittamaan tiedon tai muun asian puuttumista. Myös yhdys­merk­kiä käytetään, mutta ajatusviiva erottuu paremmin. Usein on tulkinnan­varaista, onko käytetty merkki käsitettävä ajatusviivaksi vai miinusmerkiksi. Ajatusviiva on loogisempi vaih­to­ehto, koska kyse ei ole negatiivisesta luvusta eikä vähennyslaskusta. Ks. eri­tyi­ses­ti koh­taa Erikois­merkinnät taulukoissa.

Nimi: Jukka K. Korpela
Jäsennumero: 19392
Erikoistoivomukset: –

Ajatusviiva välien merkinnöissä

Tavalliset välien merkinnät

Ajatusviivaa käytetään vaihteluvälin tai matkan ääripäitä ilmaisevien merkintöjen välissä. Esimerkiksi ”1–5” tarkoittaa ’yhdestä viiteen’. Useissa tapauksissa on ajatusviivan käytölle vaihtoehtoja, kuten kohdassa Luku- tai suurevälin ilmoittaminen kuvataan. Jos ajatus­viivaa käytetään, sen lukutapa vaihtelee, eikä sitä välttämättä aina lueta lainkaan; ks. Lukutavan vaikutus ilmaisutavan valintaan.

klo 9–12 [kello yhdeksästä kahteentoista]
ma–pe [= maanantaista perjantaihin]
vuosina 1997–2002
1.4.–30.9.2007
10–15-vuotiaat
Helsingin–Turun rata
Tiilimäki 2–4 [katuosoitteena]
Avaus oli e2–e4. [šakkisiirron merkintä]

Šakkisiirtojen merkinnöissä on tavallisempaa käyttää yhdysmerkkiä (esimerkiksi e2-e4) kuin ajatusviivaa. Ajatusviiva sopii tehtävään kuitenkin paremmin, koska kyse on lähtöpaikan ja tulopaikan ilmoittamisesta: esimerkiksi e2– tarkoittaa siirtoa, jossa sotilas siirretään ruudusta e2 ruutuun e4.

Eräänlaiseksi välin merkinnäksi voitaneen tulkita myös historiassa käytetty nimitys ”Talin–Ihantalan taistelu”. Sen voidaan tulkita viittaavan alueeseen Talista Ihantalaan.

Kerava–Lahti-oikorata vai Kerava-Lahti-oikorata?

Jos matka, liikenneyhteys tms. ilmaistaan ääripäät nimeämällä, ongelmattomin ilmaisutapa on käyttää genetiiviä. Tällöin ääripäiden välissä käytetään sääntöjen mukaan ajatusviivaa.

Keravan–Lahden oikorata

Nominatiivin käyttö tällaisissa ilmauksissa on yleistä. Tällöin rakenteesta muodostetaan yhdyssana, koska nominatiivimuotoinen substantiivi ei suomessa yleensä voi olla erillisenä määritesanana (ei kivi talo, vaan kivitalo). Ilmaisutapa ei ole suomen kieleen kovin hyvin istuva, mutta sitä ei voi pitää vääränäkään. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu, mitä merkkiä käytetään ääripäiden välissä, ajatusviivaa vai yhdysmerkkiä. Standardissa SFS 4175 on seuraava esimerkki, joka on ajatusviivan kannalla:

Kerava–Lahti-oikorata

Kuitenkin Kielikellossa 2/2006 on ajatusviivan käytön esimerkeissä mainittu ilmauksen ”Hyvinkään–Hangon rata” jälkeen sulkeissa vaihtoehto ”Hyvinkää-Hanko-rata”. Sen on ehkä tulkittava tarkoittavan, että jos matkan, liikenneyhteyden tms. ääripäät ilmaistaan nomi­na­tii­vis­sa eikä genetiivissä, niiden välissä käytetään yhdysmerkkiä eikä ajatusviivaa. Taustalla saattaa olla ajatus, että tällöin ilmauksen alkuosa ei ole väliä tarkoittava ilmaus, vaan rin­nas­tei­nen yhdyssana (Hyvinkää-Hanko) Tämä vaikuttaa tarpeettomalta kirjavuu­del­ta, mutta sen mukaan käytännössä yleinen ”Kerava-Lahti-oikorata” olisi oikein.

Väli, jonka loppu tai alku on avoin

Erikoistapaus on väli, josta ilmoitetaan vain alkukohta (tai loppukohta). Tavallisimmin ky­sees­sä on kirjan sivuihin viittaaminen niin, että mainitaan vain alkusivu, mutta ajatus­viivalla osoi­te­taan, että tarkoitetaan myös yhtä tai useampaa sivua sen jälkeen. Viittaus on tar­koi­tuk­sel­li­sen epäselvä. Tällaisia ilmaisuja kannattaa välttää. Usein olisi parempi ilmaista tarkasti, mitä sivuja tarkoitetaan. Sellainen merkintä kuin ”8– pistettä” voi olla mer­ki­tyk­sel­tään epä­selvä, koska luvun perässä oleva ajatusviiva voidaan ymmärtää miinus­merkiksi! Kuitenkin lopusta avoin väli on sopiva merkintä silloin, kun ilmaistaan ihmisten elinvuosia ja käsitellään henkilöä, joka on yhä elossa. Toinen vaihtoehto on ilmoittaa syntymävuosi, mutta tällöin merkintä ei muodoltaan vastaa sellaisia elinvuosien ilmauksia kuin 1900–1983.

s. 324– [= sivulta 324 alkaen]
komitean jäsen 2000– [= vuodesta 2000 alkaen ja edelleen]
Jukka K. Korpela (1952–)
Jukka K. Korpela (s. 1952)

”10–15-vuotiaat”

Horjuvuus ajatusviivan käytössä on tavallaan ymmärrettävää tapauksissa, joissa ilmaisu on yhdyssanan osana, jolloin sanassa on myös yhdysmerkki. Tällöin ajatusviiva pitempänä näyttää olevan isompi erotin kuin yhdysmerkki, mikä rikkoo ilmaisun loogisen rakenteen. Esimerkiksi ilmaisun ”10–15-vuotiaat” osathan ovat ”10–15” ja ”vuotiaat”, ei ”10” ja ”15-vuotiaat”. Jos tällaisten ilmaisujen välttäminen onnistuu luontevasti, se siis hiukan parantaa tekstin luettavuutta.

Tähän tarvittaisiin 7–8-metrinen lankku.
Tähän tarvittaisiin 7–8 metrin lankku.

Kesä–heinäkuussa vai kesä-heinäkuussa?

Ajatusviivaa käytetään silloinkin, kun ääriarvot on ilmaistu sanoilla.

viisi–kymmenen asukasta
viisisataa–seitsemänsataa euroa
kesä–elokuussa
kesä–heinäkuussa

Ilmaus ”kesä–elokuussa” lienee ymmärrettävä lyhentymäksi ilmauksesta ”kesäkuussa–elokuussa”. Yhdyssanan jälkiosan pois jättämistä ei kuitenkaan tällaisessa tapauksessa merkitä yhdysmerkillä kuten (eri asiaa tarkoittavassa) ilmauksessa ”kesä- ja elokuussa”.

Kahden peräkkäisen luvun, kuukauden tms. tapauksessa, esimerkiksi ilmaisutyypissä ”kesä–heinäkuussa”, käytetään milloin yhdysmerkkiä, milloin ajatusviivaa. Kielen­huol­ta­jat­kin ovat olleet asiasta erimielisiä. Loogisinta olisi käyttää samaa ilmaisu­tapaa kuin laajemmista vaihteluväleistä puhuttaessa, siis ajatusviivaa. Tämä voidaan tulkita myös ohjeiden mukaan ensisijaiseksi vaihtoehdoksi.

Yhdysmerkkiä käytettäessä (”kesä-heinäkuussa”) ilmaisua ei tulkita vaihteluvälin esi­tyk­sek­si, vaan ehkä lähinnä lyhentymäksi sanoista ”kesä- ja heinäkuussa”. Kielikello 3/1998 esittääkin:

Peräkkäiset kuukaudet voidaan ilmaista yhdysmerkin avulla: kesä-heinäkuussa, tammi-helmikuun vaihteessa. Samaa kirjoitustapaa voidaan soveltaa myös pe­räk­käi­siä lukuja sisältävissä ilmauksissa, esimerkiksi neljä-viisivuotias, neli-viisikymppinen.

Huomaa kuitenkin, että usein on sujuvampaa kirjoittaa esimerkiksi ”neli- tai viisivuotias”. Li­säk­si sääntö koskee vain ilmaisuja, joissa kyse on kahdesta peräkkäisestä kuukaudesta tai lu­vus­ta. On siis kirjoitettava ”kesä–elokuussa”, koska tällaisissa tapauksissa rajakohta­tulkinta on ainoa mahdollinen. Käytännössä niissäkin käytetään yleisesti yhdysmerkkiä (kesä-elo­kuus­sa), ja monien kielenhuoltajien mielestä tämä on oikein. Kielitoimiston oikein­kirjoitus­oppaassa se onkin ilmoitettu hyväksyttäväksi vaihtoehdoksi.

Kielikellossa 2/2006 (s. 31) on sallittu yhdysmerkin käyttö rajakohtailmauksissa, joskin vain, kun kirjaimin kirjoitettu rajakohtailmaus on yhdyssanan osana. Esimerkiksi ”neli-viisikymppinen” on sallittu. Tämä vaikuttaa kuitenkin tarpeettomalta poikkeukselta, joten on parempi nou­dat­taa toista sallittua vaihtoehtoa eli kirjoittaa ilmaus kuten muutkin rajakohtailmaukset. Onhan epä­loogis­ta, että kirjoitettaisiin ”5–10-kertainen”, mutta ”viisi-kymmenkertainen”. Tämä esi­merk­ki-ilmaus on kyllä kirjoitusasusta riippumatta huono, koska se aivan liian helposti se­kaan­tuu sanaan ”viisikymmenkertainen”.

neli–viisikymppinen
viisi–kymmenkertainen
kolmi–nelivuotiaat

”Pari kolme”

Kielikiellon ohjeiden mukaan ”ajatusviivaa ei käytetä sellaisissa kiinteissä sanapareissa, jois­sa on kir­jai­min kirjoitettuna kaksi peräkkäistä kokonaislukua ja joissa tarkoitetaan vain ääri­päi­tä”. Niissä ei käytetä muutakaan välimerkkiä, vaan vain sananväliä. Tulisi siis kirjoittaa ”pari kolme”, ei ”pari–kolme” eikä ”pari-kolme”. Käytännössä tällainen ilmaisu ei useinkaan ilmaise vain ”ääripäitä” eli kahta lukua vaan jotain epämääräisempää. Etenkin ”pari kolme” on epä­mää­räi­sem­pi kuin ”kaksi tai kolme”. Jos pyytää toista ostamaan ”viisi kuusi” omenaa, ei pidä ih­me­tel­lä, jos hän ostaakin seitsemän, kun ne ovat niin pieniäkin.

kolme neljä henkeä
pari kolme kertaa

Tähän ilmaisutyyppiin voitaneen rinnastaa ”viikko pari”, vaikka se tarkoittaakin suunnilleen ’viikko tai kaksi tai siltä väliltä tai niillä main’ eikä vain ”ääripäitä”.

Sen sijaan on parempi kirjoittaa ”neljä–viisi metriä” (eikä ”neljä viisi metriä”) jo senkin takia, että Kielikello 2/2006 mainitsee tällaisen esimerkin. Ilmaus voidaan kyllä lukea ”neljä viisi metriä”, vaikka Kielikello tässä yhteydessä mainitseekin vain lukutavan ”neljästä viiteen metriä”.

Välilyönnit ajatusviivan ympärillä

Jos ajatusviivalla yhdistetyt ilmaukset ovat monisanaisia tai muuten sisältävät välilyöntejä, voi olla tarpeen havainnollisuuden vuoksi käyttää välilyöntiä ajatusviivan ympärillä. Viralliset säännöt eivät tällaista käytäntöä ole tunteneet, vaan niiden kannalta sitä on voitu jopa pitää virheenä. Vuonna 2006 sääntöjä kuitenkin muutettiin. Nykyisin standardi SFS 4175 sanoo:

Rajakohta- ja osapuolimerkinnöissä ajatusviivan kummallekaan puolelle ei tule välilyöntiä. Jos kuitenkin ilmauksista jompikumpi sisältää enemmän kuin yhden sanan, ajatusviivan molemmin puolin tulee välilyönti.

15. toukokuuta – 12. kesäkuuta
Taksimatka Olari – Helsingin lentoasema
Lento New York – Helsinki
Jalkapallo-ottelu Saksa – Costa Rica
Pituus on 10 mm – 5 m.
32 eKr. – 8 jKr.

Kielikellossa 2/2006 julkaistut välimerkkiohjeet sen sijaan sanovat, että tällaisissa tapauk­sissa voi käyttää välilyöntejä selvyyden vuosi. Tällainen välittävä kanta mutkistaa asioita turhaan. Kielitoimiston oikein­kirjoitus­opas taas sanoo, että näissä tapauksissa välilyöntejä kannattaa käyttää.

Johdonmukaista on käyttää välilyöntejä ajatusviivan ympärillä myös silloin, kun raja­koh­dat ovat numeroin kirjoitettuja lukuja, joissa on välilyöntejä. Sellaiset luvuthan lue­taan kah­te­na tai useampana sanana. Kielikellossa 2/2006 on esimerkissä ”2 500–3 500”, mutta välien käyttö olisi selvempää.

2 500 – 3 500 [kaksituhatta viisisataa – kolmetuhatta viisisataa]

Yleisemmin voitaisiin lähteä siitä, että jos ajatusviivalla yhdistetyistä ilmauksista ainakin toi­nen sisältää välilyönnin, jätetään välilyönnin ympärille välit. Näin vältettäisiin sen poh­ti­mi­nen, millaisissa tapauksissa ilmaus ”sisältää enemmän kuin yhden sanan”, vaikka siinä ei ehkä ole yhtään normaalisti, lyhentämättömänä kirjoitettua sanaa.

Kuitenkin EU:n tekstinlaadinnan ohjeissa on toinen linja. Niiden kohdassa ajatusviivan käy­tös­tä on yhtenä esimerkkinä ”1096 90 10–1099 10 10”, joka on tulkittava koodien (esi­mer­kik­si tuotekoodien) vaihteluväliksi. Ilmaus on hiukan outo, koska visuaalisesti ajatus­viiva yhdistää siinä vain kaksi lyhyttä numerojonoa (10–1099), ja muut numerot jäävät ikään kuin ulkopuolelle. Selvempi olisi seuraavanlainen ilmaus: ”1096 90 10 – 1099 10 10”.

Standardin SFS 4175 mukaan välilyöntejä käytetään ajatusviivan ympärillä myös silloin, kun rajakohtamerkinnöissä esiintyy etumerkillinen luku. Toisaalta tällöin on yleensä parempi käyttää ajatusviivan sijasta ellipsiä (…).

−10 – −5
−5 – +5

Ohjeissa ei käsitellä erikseen tapausta, jossa ajatusviivoilla on yhdistetty kolme tai useampia ilmauksia ja niistä jotkin ovat monisanaisia. Ainoa typografisesti järkevä ratkaisu on, että jokaisen ajatusviivan ympärille jätetään tällöin välit.

Lennot Helsinki – Lissabon – Ponta Delgada

Ajatusviivan typografia

Hyvässä typografiassa huolehditaan ainakin otsikoissa yms. siitä, että ajatusviiva ei ole aivan kiinni ympäröivissä merkeissä. Esimerkiksi ilmaus 0–4 voi näyttää rumalta. Välilyönnin käyt­tö (0 – 4) ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, vaan typografinen säätö on hoidettava muilla kei­noin. Käytännössä pyritään lisäämään ajatusviivan kummallekin puolelle tyhjää tilaa mää­rä, joka on noin kymmenesosa fontin koosta: 0–4. Asian voi usein tehdä muuttamalla merk­kien välistystä. Tarve tähän riippuu mm. fontista ja siitä, millaisia merkkejä on ajatus­vii­van edellä ja jäljessä.

Ajatusviiva eräissä nimimerkinnöissä

Ajatusviiva rinnakkain mainittujen tekijöiden nimien välissä

Ajatusviivaa käytetään yleisesti ja-sanan tilalla ilmoitettaessa teoksen tekijöiden, teorian tai tuotteen keksijöiden tms. nimiä ja vastaavissa nimimerkinnöissä.

Korpela–Linjama: Web-suunnittelu
Paasikiven–Kekkosen linja
Molotovin–Ribbentropin sopimus
Barro–Gordon-malli
Bosen–Einsteinin kondensaatti
Fosterin–Seeleyn ilmaisin
Lahti–Saloranta-pikakivääri

Joskus, etenkin kirjan tekijöitä mainittaessa, nimiä on useampia kuin kaksi. Tällöin käytetään ajatusviivoja kaikkien nimien välissä.

Iisa–Piehl–Oittinen: Kielenhuollon käsikirja

Tämäntapaisissa ilmauksissa on genetiivimuotojen käyttö yleensä suomen kielen parhaiten sopivaa. Toinen vaihtoehto on yhdyssanan käyttö, ja se on joissakin tapauksissa vakiin­tu­nut­ta. Usein tällaisen ilmaisun alkuosaa ruvetaan yksinään pitämään jonkin asian nimityksenä ainakin arkikielessä, esimerkiksi ”Lahti–Saloranta”. Kirjoitusasussa on perusteltua tällöin säilyttää ajatusviiva.

Apostolien Pietarin ja Paavalin mukaan nimetty linnoitus (venäjäksi ”Petropavlovskaja krepost”) esiintyy suomenkielisessä tekstissä yleensä nimellä ”Pietari-Paavalin linnoitus”, joskus loogisemmalla nimellä ”Pietarin-Paavalin linnoitus”. Yleisten sääntöjen mukaista olisi ajatusviivan käyttö rinnakkaisten nimien välissä: ”Pietarin–Paavalin linnoitus”.

Välilyöntien käyttö

Aiempien sääntöjen mukaan ajatusviivan ympärillä ei tällaisissa merkinnöissä käytetä vä­li­lyön­te­jä. Välilyöntien käyttö kuitenkin edistää selvyyttä silloin, kun tekijöistä ilmoitetaan muu­ta­kin kuin sukunimet. Kuten edellä mainittiin, vuonna 2006 vahvistettu standardin SFS 4175 painos suosittaakin välilyöntien käyttöä, jos ilmauksista ainakin toinen sisältää enem­män kuin yhden sanan (ja siis välilyönnin).

Virtanen, A. – Lahtinen, E.: Elämän hanttikortit
Jukka K. Korpela – Tero Linjama: Web-suunnittelu

Sukunimien yhdistelmässä ei ajatusviivaa

Jos kyse on avioliittoon mentäessä käyttöön otetusta sukunimestä (oikeastaan nimien yhdistelmästä), joka sisältää puolison nimen, käytetään nimien välissä yhdysmerkkiä, ei ajatusviivaa. Ks. kohtaa Sukunimien yhdistelmät.

Maija Meikäläinen meni naimisiin John Smithin kanssa ja käyttää nyt nimeä Meikäläinen-Smith.
Meikäläinen–Smith: Iso keittokirja [teos, jolla on kaksi tekijää, Meikäläinen ja Smith]

Ajatusviivan korvaaminen selvemmillä ilmauksilla

Koska yhdysmerkki ei kovinkaan hyvin erotu ajatusviivasta, syntyy helposti epäselvyyksiä. Sekaannusta lisää, että varsin usein käytetään yhdysmerkkiä ajatusviivan tilalla. Tarkoittaako ”Niemi–Anttila” tekijämerkintänä yhtä ihmistä, jolla on kaksoisnimi, vai kahta tekijää? Lisäksi jos ilmaisu on yhdyssanan osa, rakenne on oudon näköinen, kun siinä on sekä ajatusviiva että yhdysmerkki siten, että viivojen pituusero helposti ohjaa jäsentämään ilmaisun väärin (esimerkiksi ilmaisun ”Barro–Gordon-malli” osiin ”Barro” ja ”Gordon-malli”).

Selvintä onkin käyttää samaa menetelmää kuin yleensä luetteloissa: nimien välissä on pilkut, paitsi kahden viimeisen välissä ja-sana. Teorioita yms. nimettäessä kirjoitetaan nimet tällöin genetiivimuotoon; samoin on syytä tehdä myös kirjan tekijöiden nimille, jos kirja mainitaan tekstissä eikä vain esim. luettelossa. Ja-sanan tilalla voi käyttää &-merkkiä, jos se tuntuu paremmin sopivan tyyliin.

Ek-Niemi ja Ylä-Anttila: Opaskirja
Hankkikaa Ek-Niemen ja Ylä-Anttilan ”Opaskirja” ensi tiistaiksi.
Barron ja Gordonin malli
Bosen ja Einsteinin statistiikka
Korpela, Larmela & Planman: Pascal-ohjelmointikieli

Ajatusviivan tai &-merkin käyttö on oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto silloin, kun tekijöitä on enemmän kuin kaksi ja tekijöistä mainitaan suku- ja etunimi tässä järjestyksessä. Tällöin pilkun käyttö kahdessa eri merkityksessä aiheuttaisi hämmennystä.

Korpela, Jukka – Larmela, Timo – Planman, Ahti: Pascal-ohjelmointikieli

On syytä ottaa huomioon mahdollinen tarve noudattaa jonkin organisaation tai alan yleistä käytäntöä, joka ehkä poikkeaa edellä esitetyistä tavoista epäselvempään suuntaan. Ja-sanalla yhdistettyjä ilmaisuja ei aina koeta riittävän terminomaiseksi, vaan käytetään sellaisia il­mauk­sia kuin ”Michelsonin–Morleyn koe” (eikä ”Michelsonin ja Morleyn koe”). Lisäksi niissä usein muut nimet paitsi viimeinen kirjoitetaan perusmuodossa (”Michelson–Morleyn koe”).

Yhdistelmän nimien taivuttaminen

Koska sanomme ”Paasikiven linja” ja ”Kekkosen linja”, on loogista kirjoittaa ”Paasikiven–Kekkosen linja” eikä ”Paasikivi–Kekkosen linja”. Hyvin tavallista on kuitenkin jättää muut nimet kuin ensimmäinen tällöin perusmuotoon, etenkin jos nimiä on useita.

Esimerkiksi lääketieteessä on vallitseva käytäntö kirjoittaa kahden tutkijan mukaan ni­me­tyn taudin nimi niin, että vain jälkimmäinen nimi on genetiivissä, esimerkiksi ”Creutz­feldt–Jacobin tauti” (tai virheellisesti yhdysmerkkiä käyttäen). Usein on turvallisinta tutustua kä­si­tel­tä­vän alan kirjojen hakemistoihin ja päätellä niistä, millaisia ilmaisutapoja näissä yh­teyk­sis­sä yleensä käytetään.

Kielikellossa 2/2006 sanotaan:

Huom. lääketieteess on oma käytäntönsä: vain viimeinen nimi taipuu.
Churg–Straussin oireyhtymä, Charcot–Marie–Toothin tauti

Kielitoimiston oikein­kirjoitus­oppaassa esitetään sama asia lyhennettynä (ensimmäinen esimerkki on jätetty pois). Ohjeissa siis sanotaan selvästi, vaikkakin epäsuorasti, että yleiskielessä tulisi taivuttaa kaikkia nimiä. Mainitussa Kielikellon numerossa on tästä seuraavat esimerkit:

Maisonin–Dixonin linja
Boylen–Mariotten laki

Kielitoimiston ohje Kielikellossa 3/1998 sanoo: ”Jos nimiä on useita, viimeisen taivuttaminen riittää.” Esimerkkinä on ilmaisu ”Charcot–Marie–Toothin tauti”. On vaikea nähdä, miksi taivuttaminen olisi sen vaikeampaa tai tarpeettomampaa kuin kahden nimen tapauksessa. Tosin muualla on säännölle esitetty sellainen perustelu, että kahden nimen tapauksessa on syytä taivuttaa ensimmäistäkin nimeä, jotta tilanne erottuisi selvemmin yhdysnimitapauksesta. Uudemmissa kannanotoissa on poikkeus siis kuitenkin määritelty alan eikä henkilöiden määrän mukaan.

Ajatusviiva vai yhdysmerkki?

Erikoistapaus on nimi Helsinki-Vantaan lentoasema, joka on epäloogisesti päätetty sel­lai­sek­si, että siinä käytetään yhdysmerkkiä eikä alkuosa taivu. Kielenhuollon käsikirjassa otetaan kan­taa myös sellaisen yhdysmerkillisen kirjoitusasun kuin ”Helsinki-Munkkivuoren konttori” puo­les­ta. Tämä johtunee siitä, että nimi kirjoitetaan usein vain ”Helsinki-Munkkivuori” eikä sen loogista rakennetta ajatella.

Jos ei mainita rinnakkain nimiä, vaan niistä johdettuja sanoja, käsitetään ilmaisu rinnasteiseksi yhdyssanaksi. Täten siinä käytetään yhdysmerkkiä eikä ajatusviivaa.

suomalais-ruotsalainen
marksismi-leninismi

Usein tällaiset yhdyssanat ovat kömpelöitä ja voitaisiin korvata esimerkiksi sanaliitoilla.

intialais-suomalainen liikemiestapaaminen [kömpelö ilmaus]
intialaisten ja suomalaisten liikemiesten tapaaminen [sujuvampi]

Ajatusviiva osapuolia ilmaistaessa

Ajatusviivaa käytetään myös erilaisissa osapuolten rinnastuksissa. Kyseessä voi olla esimerkiksi ottelun vastapuolien tai tuloksen taikka sanakirjan kielten ilmaiseminen.

Suomi–Ruotsi-maaottelu
kolmimaaottelu Ruotsi–Norja–Suomi
Suomi–Kiina-seura
Suomi voitti pistein 102–96.
TPS–HUPS 2–1 [ottelutulos; TPS voitti HUPS:n kahdella maalilla yhtä vastaan]
suomi–englanti-sanakirja

Näiden tapaisissa ilmauksissa ajatusviivan käyttö usein vähemmän loogista kuin välien ilmauksissa. Sa­na­kir­jan kieliä mainittaessa voitaisiin ongelma kiertää käyttämällä sellaista pitempää il­maus­ta kuin ”suomalais-englantilainen sanakirja” (johon kuuluu kiistatta yhdysmerkki). Se on kui­ten­kin paitsi pitempi myös epäloogisempi, koska kyse on selvästi kielistä, ei maista tai kan­sal­li­suuk­sista.

Horjuvuutta kuvastaa, että Iso suomen kielioppi käyttää eräässä esimerkissä (§ 434) kirjoitusasua ”Suomi-Ruotsi-maaottelu”, jossa siis on yhdysmerkki ajatusviivan tilalla. Kyseinen kielioppi on kuvaileva, ei normatiivinen, ja esiintymä lienee tulkittava kirjoitusvirheeksi tai näytteeksi tosiasiallisesta kielen­käytöstä.

Toisaalta ajatusviivan käytöllä voidaan ajatella olevan selventävä merkitys. Se erottaa esimerkiksi ilmaisun ”Ruotsi–Suomi” nimityksestä ”Ruotsi-Suomi”, joka tarkoittaa Ruotsin valtakuntaa aikana, jolloin Suomi kuului siihen.

Käytännössä yhdysmerkin käyttö on varsin tavallista tällaisissa tapauksissa. Kirjoittajien on usein vaikea hahmotteroa niiden ja rinnasteisten yhdyssanojen välillä. Ks. myös kohtaa Yhdysmerkki yhdyssanan osien välissä.

Sellaisiin ilmauksiin kuin ”Suomi–Ruotsi-maaottelu” ei kuulu välilyöntiä (siis ei: Suomi–Ruotsi -maaottelu), vaikka ajatusviiva niissä tavallaan vastaa sananväliä (alkuosa ”Suomi–Ruotsi” lausutaan selvästi kahtena sanana).

Sotien nimissä on usein selviä vastapuolten ilmauksia, joissa siis tulisi yleisten sääntöjen mukaan käyttää ajatusviivaa. Yhdysmerkin käyttö on kuitenkin hyvin yleistä.

Venäjän–Japanin sota
Saksan–Ranskan sota

Vastapuolista on kyse myös sellaisissa ilmauksissa kuin ”EU-Intia-suhteet”. Tällaiset sanat ovat leviämässä asiateksteihin, ja koska kyse on huolimattomasta esitystavasta, ei väli­merk­kien käyttöäkään ole mietitty. Logiikka tuntuisi vaativan ajatusviivaa, esimerkiksi ”EU–Intia-suhteet”. Parempi olisi kuitenkin käyttää asiatekstiin sopivampaa ja selvempää ilmaisutapaa kuten ”EU:n ja Intian suhteet”.

Myös ystävyysseurojen nimet voidaan tulkita sellaisiksi, että niissä ilmaistaan osapuolet. Kielenhuollon käsikirja esittääkin esimerkin ”Suomi–Unkari-seura”. Kuitenkin tämän seuran virallisessa, yhdistysrekisteriin merkityssä nimessä (samoin kuin sen paikallis­osastojen nimissä) on asu ”Suomi-Unkari Seura”. Tämä asu rikkoo kielen yleisiä sääntöjä parillakin tavalla, mutta sitä siis voi perustella sen virallisuudella ja sillä, että Suomi-Unkari Seura itse käyttää sitä. Tosin se käyttää myls muita kirjoitusasuja (kuten Suomi – Unkari Seura) jopa yhden sivun sisällä.

Yhdistysrekisterissä ei ilmeisesti ole erotettu yhdysmerkkiä ajatusviivasta. Niinpä kun rekisterissä on ”Suomi-Kiina-seura”, mutta Suomi–Kiina-seura itse käyttää ajatus­viival­lis­ta muotoa, on jälkimmäistä pidettävä oikeampana.

Erikoisuus seurojen nimien historiassa on seuraava kehityskulku. Vuonna 1940 toimi Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura, jonka nimi oli kielellisesti moitteeton vaikkakin pitkä. Sen työn jatkajaksi perustettiin v. 1944 Suomi-Neuvostoliitto-Seura (SNS), joka taas Neuvostoliiton hajottua otti uudeksi nimekseen Suomen ja Venäjän kansojen ystävyysseura. Nimi on pitkä, mutta ei aiheuta väli­merkki­ongelmia. Paikallisten yhdistysten nimissä taas yleisesti esiintyy (hiukan vaihtelevissa kirjoitus­asuissa) määrite Suomi-Venäjä-Seuran.

Laveasti tulkiten osapuolista on kyse myös silloin, kun merkitään esimerkiksi korttien jakautumista korttipelissä.

Vastustajien valtit olivat jakautuneet 3–2. [= Toisella vastustajalla oli 3 valttia ja toisella 2.]

Osapuoliksi voidaan tulkita myös muunlaiset määrälliset osuudet, joten ajatusviiva on parempi kuin usein käytetty yhdysmerkki (80-20-sääntö) ja paljon parempi kuin vinoviiva, joka saa ilmauksen näyttämään murtoluvulta (80/20-sääntö).

Pareton periaate eli 80–20-sääntö on nyrkkisääntö, jonka mukaan 20 % syistä aiheuttaa 80 % seurauksista.

Ilmaisutyyppi ”sekä – että”

Oppaat ja ohjeet eivät yleensä mainitse sellaista ajatusviivan käyttöä kuin ilmaisussa ”sekä – että”, vaikka ne itse käyttävät sellaista. Esimerkki­tapauksessa tarkoitetaan kaksi­osais­ta konjunktiota, joka koostuu toisistaan erillään olevista sanoista ”sekä”, ja ”että”. Voidaan ehkä tulkita, että kyse on erään­lai­ses­ta osa­puol­ten ilmaisemisesta. Toinen tulkinta on, että tässä ajatusviiva poikkeuksellisesti toimii poisjätön merkkinä (vrt. kahden ajatusviivan käyttöön poiston merkkinä lainauksissa). Joka tapauksessa yleensä jätetään niissä tyhjä väli ajatus­viivan kum­mal­le­kin puolelle.

Rinnasteisen lauseen osien väliin tulee pilkku, ellei niitä yhdistä jokin konjunktioista ja, sekä, sekä – että, -kä, ynnä, eli, tai, joko – tai, vai, mutta, vaan (Uusi kieliopas).
Parikonjunktio jokotai esiintyy väitelausekontekstissa ja asettaa yleensä vastakkain toisensa poissulkevat vaihtoehdot. (ISK § 1099)
Ranskan kielessä kieltosana on tavallisesti ne – pas, esimerkiksi Je ne sais pas.

Välit kuitenkin saatetaan jättää pois. Selvän normin puuttuessa tätä ei voine pitää virheenä.

Pilkkua käytetään sanaparin mitäsitä, milloinmilloin, toisaaltatoisaalta, osaksiosaksi sisältävissä ilmauksissa (Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas, kohta Pilkku.)

Ajatusviiva vaihtoehtojen välissä

Yleensä ajatusviiva sopii vaihtoehtojen väliin vielä huonommin kuin vinoviiva, koska ajatus­viiva on monien muiden merkitystensä takia vaikeasti hahmotettavissa vaihto­ehtoi­suu­den merkiksi.

Melko yleistä ja jossain määrin ymmärrettävää on kuitenkin ajatusviivan käyttö eri­kie­lis­ten ilmausten välissä. Se saattaa olla tyylillisesti joskus sopivampi kuin vinoviiva eri­kie­lis­ten vaihtoehtojen välissä Lisäksi kansainvälisissä postiosoitteissa käytetään Maail­man postiliiton suosituksen mukaan ajatusviivaa, kun ilmaistaan maan nimi kahdella kielellä.

Espoon kaupunki – Esbo stadCity of Espoo
FILIPPIINIT – THE PHILIPPINES

Pitkä ajatusviiva kirjallisuusviitteissä

Vaikka suomen kielessä tulisi yleensä käyttää kaikissa ajatusviivan tehtävissä lyhyttä ajatus­viivaa, on eräs erikoistilanne, jossa pitkä ajatusviiva eli m-viiva on perusteltu.

Tieteellisten esitysten kirjallisuusviitteissä on vanhan typografisen käytännön mukaan käy­tet­ty kolmea pitkää ajatusviivaa peräkkäin (ilman väliä) tekijän nimen paikalla, kun mai­ni­taan saman tekijän usei­ta teoksia. Käytäntö ei ole kovin tavallinen suomen kie­les­sä, mutta sitä voi­daan pi­tää hyväksyttävänä. Sitä noudattavat mm. Virittäjä-lehti ja Iso suomen kielioppi. Seuraava esimerkki on lyhyt ote viimeksi mainitun teoksen kir­jal­li­suus­luet­te­los­ta.

Larjavaara, Matti 1990: Suomen deiksis. Suomi 156. Helsinki: SKS.
——— 1991: Aspektuaalisen objektin synty. – Vir. 95 s. 372408.

Typografian käsikirja mainitsee tämän käytännön ja esittää sen olevan perinteinen bibliografinen tapa. Sen 4. painoksessa (2012) kuitenkin otetaan kanta, jonka mukaan yksikin viiva riittää, ja käytetään tätä tapaa.

Edellä olevassa esimerkissä kirjallisuusviittaukset koostuvat tekijän nimestä ja vuosiluvusta, ja kirjallisuusluettelossa ajatusviivat korvaavat vain nimen. Jos kirjallisuusviittauksissa ei mainita vuosilukua, esiintyy sellaistakin käytäntöä, jossa ajatusviivat korvaavat sekä nimen että sitä seuraavan välimerkin (kuten kaksoispisteen). Seuraava esimerkki on Typografian käsikirjan kirjallisuusluettelosta.

Haley, Allan: ABC’s of Type. Lund Humphries, London 1990.

Alphabet. The History, Evolution, and Design of Letters We Use Today. Watson–Guptill, New York 1995.

Jos käytetään kolmea pitkää ajatusviivaa, tulisi huolehtia siitä, että peräkkäiset ajatusviivat ovat kiinni toisissaan eli muodostavat yhtenäisen viivan. Useissa fonteissa (esim. Calibri, Cambria, Palatino Lino­type) niiden välissä pienehkö rako, esimerkiksi Palatino Lino­typessä näin: ———. Tämän takia edellä olevassa esimerkissä on tässä esi­tyk­ses­sä pyritty käyt­tä­mään Arial-fonttia.

Unicode-standardiin lisättiin versiossa 6.1 (2012) merkki three-em dash. Kestää kuitenkin monia vuosia, ennen kuin se alkaa olla yleisesti käytettävissä fonteissa.

Jakaminen eri riveille ajatusviivan jäljestä

Tekstin jakaminen eri riveille ajatusviivan jäljestä lienee katsottava periaatteessa sallituksi silloinkin, kun ajatusviiva kuuluu vaihteluväliä tms. osoittavaan ilmaukseen eikä sen ym­pä­ril­lä ole välilyöntejä. (Vrt. kysymykseen rivinvaihdosta välimerkkinä käytetyn ajatusviivan kohdalta.)

Tilaisuuteen osallistui arvioni mukaan viisitoista–
seitsemäntoista henkeä.
Tapaamisen jälkeen lähdimme seuraamaan Suomi–
Ruotsi-maaottelua.

Monet tietokoneohjelmat automaattisesti pitävät ajatusviivaa merkkinä, jonka jäljestä on lupa jakaa eri riveille. Tämä on myös Unicode-standardin määrittelemien rivityssääntöjen mu­kais­ta. Eri asia on, ettei usein ole järkevää jakaa varsinkaan lyhyttä ilmausta, kuten nume­roi­ta käyttävää vaihteluvälin ilmausta 15–17 saati 1–2. Monissa ohjelmissa tuottaa ongelmia estää rivinvaihto ajatusviivan jäljestä (ks. esim. kohtaa Rivitys Word-ohjelmassa).

Detailtypographie-kirjan mukaan esimerkiksi päivämäärien väliä kuten 1.1.2012–1.5.2013 tai ääripäiden ilmaisua kuten Helsinki–Oulu ei pitäisi jakaa. Tämä tuntuu kuitenkin liioi­tel­lul­ta; syynä on ehkä se, että kirjan tekijöiden mielestä rivin lopussa oleva ajatusviiva on typo­grafisesti outo.

Pirkko Leino esittää kirjassaan Pilkulleen! s. 97, että ”ajatusviivan kohdalta ei jaeta eri riveille niitä il­mauk­sia, joissa ajatusviivan ympärillä ei ole väliä”. Kielenhuollon ohjeissa ei kuitenkaan ole tällaista sään­töä, joskaan ei vastakkaistakaan ohjetta. Koska ajatusviiva on tällaisissa yhteyksissä yleensä ko­ko­nais­ten sanojen tai sanaliittojen tai niitä vastaavien ilmausten välissä, olisi epäloogista ehdottomasti kiel­tää ri­vi­tys.

Ajatusviiva ja yhdyssanat

Jos yhdyssanan osana on ilmaus, joka sisältää ajatusviivan, tämä osa erotetaan yhdyssanan muusta osasta yhdysmerkillä. Yhdysmerkin eteen ei tällöin yleensä tule välilyöntiä.

50–60-vuotiaat
Suomi–Ruotsi-maaottelu

Jos kuitenkin ajatusviivan ympärillä on välilyönnit, koska sen edellä tai jäljessä oleva ilmaus sisältää välilyönnin (ja siis koostuu useasta sanasta), tulee yleisten sääntöjen mukaisesti yhdysmerkin edellekin välilyönti. Tällaiset kirjoitusasut ovat hankalia ja hiukan oudon näköisiä, joten tällaisia ilmauksia on hyvä välttää. Seuraavat esimerkit ovat Kielikellosta 2/2006. Niistä ensimmäinen tarkoittanee yksinkertaisesti virtakytkintä. Toisessa tarkoitettu yhdistys taas on rekisteröinyt nimensä asussa ”Suomi-Sri Lanka Seura ry”, joka on tietysti kielen sääntöjen vastainen.

virta kytkettynä – virta poissa -kytkin
Suomi – Sri Lanka -seura

Suhdeilmaisut kuten ”hinta–laatu-suhde”

Ongelman synty

Sujuvassa kielessä sanottaisiin ”hinnan ja laadun suhde”. Nykykielessä kuitenkin moni suosii englannin mallin mukaisia asuja kuten ”hinta/laatu suhde”. Esimerkkitapauksessa voisi vielä ajatella, että kyseessä on todella jakolaskulla ilmaistava asia, jolloin vinoviiva on ajateltavissa. Silloin kirjoitusasun tietysti pitäisi olla ”hinta/laatu-suhde”, ellei noudateta ohjetta väli­lyön­tien käytöstä jakolaskun merkin ympärillä (”hinta / laatu -suhde”)!

Esimerkiksi ”opettaja/oppilas-suhde” olisi jo keinotekoinen ilmaisu, ellei sitten tar­koi­te­ta opettajien määrän suhdetta oppilaiden määrään. Jos tarkoitetaan opettajien ja oppi­lai­den suhdetta toisiinsa, niin taaskin ”opettajien ja oppilaiden suhde” (tai ”suhteet”) olisi paras ratkaisu. Mikäli tämä ei kelpaa, niin ”opettaja-oppilas-suhde” tuntuisi luon­nol­li­sel­ta kirjoitus­asulta.

Kielikellon 3/1998 välimerkkiohjeissa sanotaan kuitenkin:

Jos yhdyssanan alkuosa (määriteosa) koostuu kahdesta yhdysmerkillä ero­tet­ta­vas­ta rinnasteisesta osasta, alku- ja loppuosan (perusosan) väliin ei tarvita yhdys­merk­kiä, esimerkiksi hinta-laatusuhde (ajatusviivaa käytettäessä hinta–laatu-suhde – –). Luon­te­vam­pia kuin moniosaiset yhdyssanat ovat usein sanaliitoiksi puretut ra­ken­teet: isä-poikasuhde > isän ja pojan suhde.

Kaksi kirjoitustapaa

Kielenhuollon kantaa lienee tulkittava niin, että sallitut kirjoitusasut ovat esimerkki­tapauk­ses­sa ”opettaja-oppilassuhde” ja ”opettaja–oppilas-suhde”. Ensin mainitussa tapauksessa tulkitaan, että alkuosat ovat rinnasteiset. Toisessa vaihtoehdossa taas kyse olisi sentapaisesta ajatus­viivan käytöstä, jota kuvattiin kohdassa Ajatusviiva välien merkinnöissä. Kieli­kellossa 2/2006 on vielä hiukan selvemmin esitetty edellä mainittujen kirjoitustapojen vaihto­eh­toisuus.

äiti–lapsi-suhde
äiti-lapsisuhde
äidin ja lapsen suhde

Kielenhuollon käsikirjassa käsitetään tämäntapaiset ilmaisut eräänlaisiksi osapuolten il­mai­suik­si ja sanotaan: ”Kun osapuolet eivät ole erisnimiä, ei niiden välillä käytetä nykyisin ajatus­vii­vaa, vaan ne kirjoitetaan rinnasteiseksi yhdyssanaksi yhdysmerkin avulla. – – Ai­kai­sem­pi kirjoitustapa kaksine eripituisine viivoineen (konekirjoituksessa vielä väli­lyön­tei­neen) on mutkikas.” Kielitoimiston kanta on siis kuitenkin toinen.

Ongelman välttäminen

Tässä tarkastellut ilmaisut ovat usein itsessään keinotekoisia ja hämäriä, eivät vain oikein­kirjoitukseltaan ongelmallisia. Tilalle sopisi ehkä paremmin aivan muu ilmaisutapa.

Esimerkiksi englannin ilmaisu ”client/server architecture” on ATK-sanakirjan mukaan suo­mek­si ”palvelinperiaate” (kirjan aiemmissa versioissa ”palvelintekniikka”). Tämäkään sana tosin ei yleensä ole lukijoille selittämättä selvä.

Usein kyseessä on vain vieraan mallin mukaan tehty ilmaisu, johon on kasattu subs­tan­tii­ve­ja peräkkäin ja ruvettu sitten miettimään, mitä merkkejä niiden väliin tar­vit­tai­siin. Ilmaisu olisi helppo muuttaa sujuvammaksi, jos vain ajateltaisiin, miten asia on luonnollista sanoa.

nukleoni–nukleoni-vuorovaikutus
nukleonien välinen vuorovaikutus
nimi–arvo-pari [engl. name/value pair]
nimen ja arvon pari

Joissakin tapauksissa kömpelön ilmaisun tarkoituksena näyttäisi selvästi olevan asian hä­mär­tä­mi­nen. Esimerkiksi iskusana ”tilaaja–tuottaja-malli” tarkoittaa julkisten pal­ve­lui­den yk­si­tyis­tä­mis­tä, käytännössä lähinnä sitä, että kunnat ostavat ostavat yksityisiltä yrityksiltä pal­ve­lui­ta kuntalaisille eivätkä itse tuota niitä. Ajatusta on haluttu poliittisesti perustella sillä, että kun kunnat ovat aiemmin olleet palvelujen tuottajia, niiden pitäisi olla vain niiden tilaajia.

Olisiko kirjoitettava ”itä–länsi-suunta” vai ”itä-länsisuunta”? Uusi kieliopas mainitsee mo­lem­mat vaihtoehdot, mutta jälkimmäisen sulkeissa. Ajatusviivallista vaihtoehtoa voi pe­rus­tel­la rinnastuksella sellaisiin ilmauksiin kuin Helsinki–Oulu-matka. Myös kahden yh­dys­mer­kin käyttöä (itä-länsi-suunta) voisi perustella.

pohjois–etelä-suuntainen

Yhdyssanat, joiden alkuosat ovat keskenään rinnasteiset, ovat muutoinkin usein hankalasti jäsennettäviä. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa on ehkä selvintä noudattaa edellä mainittua Kielikellon ohjetta, vaikka ei olisi kyse suhdeilmauksesta. ”Ylimääräisen” yhdysmerkin lisää­mi­nen (aalto-hiukkas-dualismi) parantaisi selvyyttä, mutta ei ilmeisestikään olisi ohjeiden hengen mukaista.

aalto-hiukkasdualismi

Vastaavasti sellainen kirjoitusasu kuin plus-miinus-tilasto on ilmeisesti ohjeiden vastainen vaikkakin selkeämpi. Ehdottomasti vältettävä on melko usein käytetty plus/miinus-tilasto; vinoviivan käyttö on erityisen harhaanjohtavaa, koska tässä ei kyse ole suhteesta, vaan erotuksesta (tehtyjen ja päästettyjen maalien erotus).

plus-miinustilasto