”Puolilainausmerkki” ja ”heittomerkki” ovat saman merkin (’) eri nimiä, joita käytetään sen mukaan, missä merkityksessä tätä merkkiä käytetään. Sitä käytetään toisaalta lainausmerkkinä eräissä erikoistehtävissä, toisaalta sanansisäisenä merkkinä.
Usein on haluttu erottaa puolilainausmerkki ja heittomerkki toisistaan, koska niillä on erilainen käyttö. Koska kyse kuitenkin on samantapaisesta käytöstä (välimerkki sanan laajassa merkityksessä) ja koska ne ovat keskenään täysin samannäköiset, niitä ei eroteta toisistaan merkkien koodauksessa esimerkiksi Unicode-standardissa. Siksi on teknisesti parempi puhua niistä yhtenä merkkinä, jolla on eri käyttötarkoituksia ja eri nimiä, kuin kahtena samannäköisenä merkkinä.
Puolilainausmerkkiä käytetään lainausmerkkinä kahdessa tapauksessa:
Puolilainausmerkkiin liittyvät välien käytön säännöt ovat samat kuin lainausmerkkiä koskevat.
Jos lainausmerkeissä olevan lainauksen sisällä on puolilainausmerkeissä oleva ilmaus, ei kirjoitusasusta voi päätellä, onko alkuperäisessä tekstissä käytetty lainausmerkkejä vai puolilainausmerkkejä. Olipa alkutekstissä ilmaus ”epäselvyyksistä” tai ilmaus ’epäselvyyksistä’, niin lainausmerkkien sisällä on ’epäselvyyksistä’. Jos tämä on merkityksellistä, on parempi esittää lainaus esimerkiksi sisennettynä lohkolainauksena, jolloin sen ympärille ei tule lainausmerkkejä ja kaikki sen sisältämät välimerkit säilytetään alkuperäisinä.
Asiassa on ollut ’epäselvyyksiä’?
Suomessa puolilainausmerkki (kuten lainausmerkkikin) on samanlainen lainauksen alussa ja lopussa, ei esimerkiksi merkki ‘ lainauksen alussa kuten englannissa. Sen muotoa on havainnollistettu rinnastuksilla kohdassa Lainausmerkkien nimiä ja muotoja.
Puolilainausmerkki on erotettava ns. Ascii-heittomerkistä ('), jota usein joudutaan käyttämään esimerkiksi konekirjoitustekstissä ja sähköpostissa puolilainausmerkin tilalla merkistörajoitusten takia. Tekstinkäsittelyssä ja painoteksteissä Ascii-heittomerkin käyttö tulisi rajoittaa sellaisiin merkintöihin, joihin se kuuluu jonkin tietokonekielen tms. määritelmän mukaan. Vrt. Ascii-lainausmerkkiä koskeviin huomautuksiin.
Arkikielessä puolilainausmerkkiä ja varsinkin Ascii-heittomerkkiä kutsutaan usein nimellä ”hipsu”.
Käytännössä puolilainausmerkki tavallisimmin kirjoitetaan käyttämällä näppäintä, joka on tavallisessa suomalaisessa näppäimistössä ä-näppäimen oikealla puolella. Varsinaisesti se tuottaa Ascii-heittomerkin, mutta tekstinkäsittelyohjelma osaa yleensä automaattisesti muuntaa sen oikeanlaiseksi heittomerkiksi.
Puolilainausmerkin tilalla ei pidä käyttää myöskään akuuttia aksenttia (´), jota se ulkonäöltään usein muistuttaa.
Akuutti aksentti saadaan aikaan tarkenäppäimellä, joka on +-näppäimestä oikealle, ja se on tarkoitettu käytettäväksi tarkkeellisten kirjainten kuten é kirjoittamiseen. Jos huolimattomasti kirjoitetaan esimerkiksi sana vaa’an niin, että heittomerkkinäppäimen sijasta painetaan tarkenäppäintä, saadaan aikaan aivan väärä asu vaaán. Virhe on yllättävän yleinen.
Typografisia ongelmia syntyy melko usein siitä, että puolilainausmerkki on liian lähellä viereistä kirjainta. Ahtautta syntyy muun muassa i-kirjainten välissä. Tähän kannattaisi kiinnittää huomiota ainakin otsikoissa ja muissa hyvin näkyvissä ja isoissa teksteissä. Yleensä jo pieni välistyksen lisäys parentaa tilannetta.
Edellä kuvattu puolilainausmerkin toinen käyttötapa on tavallinen lähinnä kielitieteellisissä tai muuten kieltä käsittelevissä teksteissä. Sen takia on outoa, että käyttö on usein virheellistä tai ainakin kyseenalaista.
Oikeanlaista käyttöä on sellainen, jossa puolilainausmerkit ovat sanan tai muun ilmauksen ympärillä selventämässä, että kyseessä on merkityksen selitys. Selitettävä ilmaus esiintyy yleensä tekstissä hiukan aiemmin, usein juuri ennen selittävää ilmausta, ja se on yleensä tavallisissa lainausmerkeissä tai kursivoituna. Tämä johtuu siitä, että ilmaus esitetään kielenaineksena, jota käsitellään, sen sijaan, että sitä käytettäisiin normaalisti.
Tällaisilla merkintätavoilla voidaan esittää tiiviissä muodossa esimerkiksi se ajatus, että eräiden ruotsinkielisten paikannimien loppu -lax ei johdu ruotsin kielen sanasta lax, joka tarkoittaa lohta:
Sen sijaan on tarpeetonta ja ehkä hämmentävääkin käyttää yksinkertaisia lainausmerkkejä esimerkiksi seuraavanlaisessa ilmauksessa: Nimen loppuosa -lax ei johdu ’lohta’ tarkoittavasta sanasta lax. Ilmaisussa ”lohta tarkoittava” käytetään sanoja normaalisti, joten voidaan kirjoittaa seuraavasti:
Melko yleisesti käytetään puolilainausmerkkiä tavallisen lainausmerkin tilalla. Syynä voi osittain olla brittienglannin vaikutus. Osasyynä saattaa olla se, että heittomerkki on hiukan helpompi kirjoittaa tietokoneella, koska tavallisen lainausmerkin kirjoittamiseen tarvitaan yleensä Vaihto- eli shift-näppäintä avuksi.
Esiintyy myös sellaista ajattelua, että puolilainausmerkkiä sopii käyttää osoittamaan sana kuvaannolliseksi, ivalliseksi tms. Tämä merkitsee, että kirjoitettaisiin tiedote kertoi ”rakentavasta” ehdotuksesta, jos halutaan korostaa, että tiedote käytti sanaa rakentava, mutta tiedote kertoi ’rakentavasta’ ehdotuksesta, jos itse käytetään sanaa rakentava ivallisessa merkityksessä. Tämä ei kuitenkaan ole suomen kielen normien mukaista, vaan kummassakin tapauksessa käytetään tavallista lainausmerkkiä. Ei myöskään ole realistista olettaa, että lukijat ymmärtäisivät erilaisten lainausmerkkien tarkoittavan erilaisia asioita.
Joidenkin kielten säännöissä on määritelty, mitä tehdään, jos lainauksia on enemmän sisäkkäin. Tällöin saattaa olla käytössä vuorottelusääntö esimerkiksi niin, että uloimmat lainausmerkit ovat kaksinkertaiset, lähinnä sisimmät yksinkertaiset, seuraavaksi sisimmät taas kaksinkertaiset jne. Suomen kielen säännöissä ei asiaan ole otettu kantaa. Toisaalta sääntöjen mukaan sisempinä lainausmerkkeinä käytetään yksinkertaisia lainausmerkkejä, joten erillisen kannanoton puuttuminen merkitsee, että vuorottelua ei ole.
Tilanne on onneksi varsin harvinainen, ja useimmiten se on vältettävissä esimerkiksi esittämällä uloin lainaus lohkolainauksena.
Maija kertoi: ”Matti sanoi: ’Hyvä on.’”
Puolilainausmerkkiä käytetään heittomerkkinä sanan sisällä neljässä tarkoituksessa, jotka jakautuvat kahteen ryhmään:
Lisäksi heittomerkkiä käytetään
Seuraavassa tarkastellaan näitä eri tapauksia tarkemmin.
Kun heittomerkkiä käytetään kahden saman vokaalin välissä, se osoittaa ne eri tavuihin kuuluviksi. Yleensähän kaksi samaa vokaalia tarkoittaa suomessa pitkää vokaalia. Käytännössä tavunrajan osoittaminen ei tällaisissa tapauksissa olisi välttämätöntä, mutta se on vakiintunut kirjoitussääntö.
Esimerkiksi sanat
”rei’itys” ja
”rei’issä”
ääntyvät yleensä ”reijitys” ja
”reijissä”. Kirjoitusasu on tällaisissa
tapauksissa kuitenkin sellaisen ajatuksen mukainen, että
Jos sanoista säkä ja häkä joudutaan käyttämään heikkoasteisia muotoja, on melko tavallista kirjoittaa heittomerkki, esimerkiksi sä’än ja hä’än. Tällöin heittomerkki ei ole niinkään osoitus tavunrajasta (jota ei yleensä tällaisissa sanoissa liene) kuin tapa auttaa lukijaa hahmottamaan sana, erityisesti että kyse ei ole sanan sää tai sanan häät muodosta. Kielen sääntöjen mukaisena tapaa ei kuitenkaan voi pitää.
Sääntöjen mukaan jää
tavunraja osoittamatta, jos sanassa on peräkkäin kolme
erilaista vokaalia. Täten esimerkiksi hauissa voi
olla joko sanan haku tai sanan hauki muoto.
Järjestelmä on epälooginen, koska juuri
tällaisissa tapauksissa tavunrajan osoittaminen olisi
käytännössä usein tarpeen, ei
niinkään samanlaisten vokaalien välissä.
Selvyyden vuoksi saattaa siis joskus olla perusteltua lisätä
sanaan heittomerkki,
esimerkiksi ha’uissa.
Tätä ei useinkaan mainita heittomerkin käytön ohjeissa, mutta
Kielikello
Sellaista melko yleistä heittomerkin käyttöä kuin vaa’oissa ei voi pitää sääntöjen mukaisena. Se on ehkä syntynyt siitä, että tavallisemmissa yksikkömuodoissa kuten vaa’assa käytetään heittomerkkiä.
Jos sana, jossa heittomerkki on tavujen rajalla, jaetaan eri riveille kyseisestä kohdasta, jää heittomerkki pois. Tällainen jako voi kuitenkin hämmentää lukijaa, joten sitä suositellaan välttämään. Se myös rikkoo sitä yleistä periaatetta, jonka mukaan vokaalien välistä ei jaeta (paitsi yhdysosien rajalta).
Aiemmin käytettiin heittomerkkiä melko yleisesti sanoissa, joissa vokaalien välinen k on astevaihtelussa, myös tapauksissa, joissa ei edes ole tavunrajaa. Esimerkiksi sanan jakaa käskymuoto saatettiin tämän takia kirjoittaa ja’a. Tällainen käytäntö on hyvin vanhahtavaa, eikä sitä pidä käyttää kuin siteerattaessa vanhoja tekstejä, joissa se esiintyy (”ma lu’in rivin, lu’in kaks”).
Vieraan sanan taivutuksessa heittomerkki erottaa perusmuodon ja taivutuspäätteen toisistaan. Se selventää sanan rakennetta. Sääntöjen mukaan heittomerkkiä kuitenkin käytetään vain tarkoin rajatuissa tapauksissa. Pääsääntö on, että heittomerkkiä käytetään taivutuspäätteen edellä, jos sanan perusmuoto loppuu kirjoituksessa konsonanttiin mutta ääntämyksessä vokaaliin.
Vieraiden sanojen taivutusta käsitellään tarkemmin jäljempänä. Ks. erityisesti kohtia Pääteongelmia: Fermatin vai Fermat’n? ja Heittomerkin käyttö selvyyssyistä.
Edellä esitettyä sääntöä sovelletaan silloinkin, kun taivutettu muoto on yhdyssanan osa, vaikka näin syntyvä ilmaus voi hiukan oudoksuttaa.
Sen sijaan yhdyssanoissa ei käytetä heittomerkkiä osien välissä silloin, kun alkuosa loppuu kirjoituksessa konsonanttiin ja ääntämyksessä vokaaliin. Selvyyden vaatiessa voi käyttää yhdysmerkkiä yhdysosien välissä.
Vanhat normit puhuvat heittomerkin edellä kuvatusta käytöstä vain taivutusmuodoissa. Kuitenkin tuntuisi luonnolliselta soveltaa samaa periaatetta johdoksissa ja liitettäessä sanaan liitepartikkeli tai omistusliite. Onhan outoa kirjoittaa ”Bordeaux’ssa”, mutta ”bordeauxlainen”, ”Bordeauxkin” ja ”Bordeauxnsa”. Kielikellossa 2/2006 onkin annettu ohjeeksi, että heittomerkkiä käytetään, jos kirjoitusasu päättyy konsonanttiin, mutta ääntöasu vokaaliin ja ”sanaan lisätään taivutuspääte, liite tai johdos [tarkoittaa: johdin]”.
Tosin johdin -mainen ~ -mäinen on jossain määrin erikoisasemassa. Sillä muodostetut sanat tulkitaan usein yhdyssanamaisiksi (ks. Iso suomen kielioppi, § 280), joten voitaisiin perustella myös heittomerkitöntä kirjoitusasua kuten ”foucaultmainen”.
Kielikellossa 2/2006 on myös se uusi kannanotto, että edellä kuvatuissa tapauksissa heittomerkki säilytetään, jos sana jaetaan eri riveille sen kohdalta. Sääntö on siis toinen kuin sellaisissa tapauksissa kuin ”vaa’an”. Lienee selvää, että tämäntapaiset sananjaot ovat varsin hämmentäviä ja että niitä kannattaa välttää melkein mihin hintaan tahansa.
Aiemmin heittomerkkiä käytettiin yleisesti osoittamaan, että sanan lopusta on ”heittynyt” pois kirjain tai kirjaimia, yleensä vokaali, esimerkiksi jop’ = jopa, mi’ = mikä. Runokielessä sellainen oli tavallista: Se aik’ ol’ ajoist’ ankarin. Nimi heittomerkki johtuu tällaisesta käytöstä, samoin vastaava sivistyssana apostrofi, joka johtuu kreikan sanoista, jotka tarkoittavat pois heittämistä.
Nykyisin heittomerkkiä ei suositella käytettäväksi eikä yleensä käytetä tällaisiin tarkoituksiin. Jos sanan lopusta jää jotain pois, tätä ei mitenkään erikseen osoiteta. Sama koskee nykyisin myös yhdyssanan sisäistä loppuheittoa, jossa sanan alkuosan loppu on lyhentynyt, esim. parastaikaa (ennen parast’aikaa). Suomen kielen perussanakirjassa esiintyy vielä mm. hakusana jok’ikinen, mutta senkin kohdalla todetaan, että tavallisempi asu on joka ikinen.
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa sanotaan: ”Runokielessä heittomerkillä on varsinkin aiemmin osoitettu, että sanan loppuvokaali on jätetty pois”. Sana ”varsinkin” antaa ymmärtää, että menettely olisi edelleen mahdollinen nykyisin.
Runoja ja muuta tekstiä lainattaessa on tietysti säilytettävä siinä ehkä esiintyvät heittomerkit. Sama koskee historiallisia nimityksiä.
Myös joissakin suomalaisissa sukunimissä ja muissa nimissä esiintyy heittomerkki. Se on tietysti säilytettävä, jos se kuuluu nimen viralliseen tai vakiintuneeseen asuun.
Vieraissa nimissä saattaa esiintyä heittomerkki nimen perusmuodossa, jolloin se tulkitaan kiinteäksi osaksi itse nimeä. Heittomerkki säilytetään tietysti myös sellaisissa sitaattilainoissa, joissa se esiintyy esimerkiksi lyhentämisen merkkinä.
Heittomerkki saattaa vieraassa kielessä olla osa genetiivin päätettä, mutta suomen kielen kannalta se kuuluu itse nimeen. Se on säilytettävä myös nimeä taivutettaessa. Valitettavasti se saattaa tällöin aiheuttaa taivutetun muodon hahmottumisen väärin, koska vieraiden nimien taivutuksessa heittomerkki yleensä erottaa nimen suomenkielisestä taivutuspäätteestä.
Heittomerkki saattaa
esiintyä vieraassa nimessä myös sen alussa.
Eräät tällaiset nimet,
Joissakin vieraissa nimissä esiintyy heittomerkkiä muistuttava merkki, joka on periaatteessa eri merkki, mutta useimmiten korvataan heittomerkillä. Syynä voi olla se, että oikeampi merkki ei ole käytettävissä. Tavallisempaa on, että kirjoittajat eivät edes osaa erottaa merkkejä toisistaan.
Skotlantilaisperäisten
Mac-alkuisten nimien kirjoitusasussa on nimikohtaista vaihtelua:
Mac ~ Mc ~ M‘. Viimeksi mainitussa asussa olisi ainakin
Oxford Style Manualin
mukaan käytettävä turned comma
Ns. tieteellisen kaavan mukaan
siirtokirjoitetuissa arabiankielisissä
nimissä esiintyvät
oikeanpuoleinen puoliympyrä
modifier letter right half
ring ʾ
(U+02BE) ja
vasemmanpuoleinen puoliympyrä
modifier letter left half
ring ʿ
(U+02BF).
Ne kuuluvat melko harvoihin fontteihin.
Jos ne joudutaan korvaamaan tavallisemmilla merkeillä, niin
edellisen tilalla voi käyttää tavallista heittomerkkiä.
Jälkimmäinen olisi tällöin parempi korvata käänteisellä heittomerkillä
(‘), joka on sama merkki kuin englannin kielen yksinkertainen
lainausmerkki.
Seuraavissa esimerkeissä on
ensin tarkan siirtokirjoituksen mukainen asu, sitten
sulkeissa yksinkertaistettu, tavallisempi kirjoitusasu.
Usein nämä merkit jätetään kokonaan pois. Esimerkiksi Jemenin pääkaupungin nimeksi ilmoitetaan jopa virallisissa maiden ja pääkaupunkien luetteloissa Sanaa, vaikka arabian translitteroinnin standardi sanoo tässä sanassa esiintyvän ʿayn-kirjaimen käsittelystä: ”Kaikissa asemissa suositellaan ʿ-merkin käyttöä tai ainakin sen korvaamista merkeillä ’, ' tai ´. Sanan alussa merkki voidaan yleiskielisessä translitteraatiossa kuitenkin jättää vaille vastinetta. Vokaalin kahdentamista (esim. Saad) ei suositella.” (Ehkä ”Sanaa” voidaan selittää sovinnaisnimeksi, mutta nimen oikein translitteroitu asukin esiintyy suomalaisissa hakuteoksissa, joten varsinaisesta vakiintuneesta sovinnaisnimestä ei ole kyse.)
Venäjän translitteroinnissa käytetään usein heittomerkkiä silloin, kun halutaan käyttää ns. tavallista kaavaa hiukan tarkempaa translitterointimenetelmää. Tällöin heittomerkki esiintyy ns. pehmeän merkin vastineena. Myös akuuttia (´) käytetään samaan tarkoitukseen. Standardin mukainen vastine olisi kuitenkin modifier letter prime ʹ (U+02B9). Se voi olla samannäköinen kuin kulmaminuutin symboli, mutta sitä pidetään merkistöstandardissa eri merkkinä. Käytännössä se on valitettavan monissa fonteissa pystysuora, Ascii-heittomerkin kaltainen. Hyväksyttävän näköinen se on muun muassa fonteissa Times New Roman ja Arial Unicode MS.
Heittomerkin tapainen erikoismerkki esiintyy Tyynenmeren alueen kielissä kuten havaijissa tarkoittamassa eräänlaista konsonanttia (glottaaliklusiilia). Sitä pidetään tällöin kirjaimena, jota kutsutaan mm. nimellä ʻokina. Sen tilalla esiintyy käytännössä usein tavallinen tai ylösalainen heittomerkki; usein se myös vain jätetään pois. Unicode-standardin mukaan tällaiseen käyttöön tarkoitettu merkki on kuitenkin modifier letter turned comma (ʻ, U+02BB).
Jos ʻokinaa ei jostain syystä voi käyttää, lienee parasta korvata se käänteisellä heittomerkillä (esim. O‘ahu) tai senkin puuttuessa Ascii-heittomerkillä (esim. O’ahu).