Nykyajan kielenopas, luku 5 Sovinnaiset merkinnät:

Ajan ilmaisut

Sisällys:

Tässä käsitellään ajan hetken tai aikavälin ilmaisemista. Aika­määrän eli ajan keston ilmaisemisessa käytettäviä ilmaisuja tarkastellaan kohdassa Kansainvälinen tunnus vai yleiskielinen lyhenne?

Päivämäärät

Asiatyylin kirjoitustapa

Suomenkielisessä tekstissä on selvintä käyttää sellaista päivämäärien merkintätapaa kuin ”1. huhtikuuta 2003”. Tämä on perinteinen ja tyylikäs tapa, joka sopii huoliteltuun asia­tekstiin. Vuosiluku voidaan tietysti jättää pois, jos se on asia­yhtey­den perusteella selvä. Asia­kirjas­sa pitäisi kuitenkin jollakin tapaa ilmaista vuosi, koska sitä saatetaan lukea myöhemminkin.

Numeroin esitetty päivämäärä

Kielitoimiston ohjeiden ja standardin SFS 4175 mukainen on myös sellainen päivämäärän merkintä kuin ”1.4.2003”. Se sopii esimerkiksi taulukkoihin, asiakirjan päiväykseen ja tekstiin, jossa esiintyy paljon päivämääriä.

Ilmaisu tulkitaan siinä määrin koodinluonteiseksi, että siihen ei kirjoiteta tyhjiä välejä. Ai­van selvää ei ole ollut, onko välien jättäminen pois vain sallittua vai myös pakollista. Kieli­kel­los­sa 2/2006 sääntö esitetään kuitenkin ehdottomana: ”Päivän tai kuukauden jälkeen ei tule välilyöntiä.” SFS 4175 sanoo saman asian: ”Numeroin ilmaistu päivämäärä kirjoitetaan koo­din­luon­tei­suu­ten­sa takia ilman välilyöntejä.” Yhtenäisyyden vuoksi tätä periaatetta on syy­tä nou­dat­taa. Voidaan ehkä kuitenkin ajatella, että tyhjät välit ovat sallittuja, jos ne teh­dään ohuik­si (esim. ohukkeilla tai hienoilla väleillä).

1.4.2003 [Kielitoimiston ohjeen mukainen ja yleinen tapa]
1. 4. 2003 [hienot välit]
1. 4. 2003 [ohukkeet, eräiden typografien suosittama tapa]
1. 4. 2003 [välilyönnit, ei suotava, vaikka Helsingin Sanomat käyttää tätä tapaa]

Ohjeen mukaan tässä merkintätavassa ei käytetä etunollia (ei siis ”01.04.2003”). Etu­nol­lil­la ei olisikaan mitään tehtävää, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että kaikki päivämäärät ovat saman­mittai­set merkkimäärältään.

Sekä päivän että kuukauden numeron perään kuuluu piste, koska ne tulkitaan järjestys­luvuiksi, siis ”1.4.”, ei ”1.4”. Ruotsin kielessä käytäntö on toinen (esimerkiksi ”1.4”, joskin ”1.4.2010”). Jos tällainen päiväys on virkkeen lopussa, ei kuitenkaan kirjoiteta kahta pistettä peräkkäin, kuten ei yleensäkään.

Päivämäärien merkitsemisessä on edelleen paljon tarpeetonta kirjavuutta; ks. huo­mau­tuk­sia tekstin yhtenäisyyden merkityksestä. Esimerkiksi Kielenhuollon käsikirja mai­nit­see jopa neljä eri vaihtoehtoa päiväyksen kirjoittamiseen niin, että kuukausi kir­joi­te­taan sanana (tosin yhden vaihtoehdon sulkeisiin pannen), mutta niistä siis vain ensimmäistä kannattaa käyttää:

Helsingissä 29. huhtikuuta 2002
(Helsingissä 29. pnä huhtikuuta 2002)
Helsingissä 29. päivänä huhtikuuta 2002
Helsingissä huhtikuun 29. päivänä 2002

Täysin hylättävä ja suomen kielen vastainen on merkintätapa ”29. huhti 2002”, joka johtuu tieto­kone­ohjel­mis­sa joskus käytetystä tavasta jäljitellä englannin ilmaisutyyppiä, jossa kuukauden nimi on ly­hen­net­ty­nä (esim. ”29 Apr 2002”). Yleensä ei ole syytä käyttää sellaisia muodollisesti oikeitakaan lyhenteitä kuin ”huhtik.”.

Kansainvälinen päivämäärämerkintä

Kansainvälisen standardin ISO 8601 mukaan tulisi käyttää muotoa ”2003-04-01” aina silloin, kun päiväys ilmoitetaan kokonaan numeroin. Tästä siis poiketaan suomalaisessa käy­tän­nös­sä ja stan­dar­dis­sa­kin.

Kansainvälisen standardin taustalla on se, että englannin kielessä numeroin esitetty päiväys on monitulkintainen. Suomen kielessä ei sellaista ongelmaa ole ollut.

Tämän merkintätavan mukaan kirjoitetaan ensin vuosi, sitten kuukausi ja lopuksi päivä, erotinmerkkinä yhdysmerkki. Kuukausi ja päivä ilmoitetaan tällöin aina kahdella numerolla, tarvittaessa etunollia käyttäen. Itse asiassa kyseinen standardi sallii eräitä muitakin muotoja, mutta tässä esitetty on ehdottomasti tavallisin ja järkevin. Tämä merkintätapa on oikeastaan ainoa järkevä monikielisessä aineistossa. Lisätietoja tästä standardista on englanniksi sivulla Info on ISO 8601 <http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/iso8601.html>.

Päivämäärien merkintätapojen vertailua

Seuraavat päiväykset tarkoittavat samaa päivämäärää. Niistä ensimmäinen sopii normaaliin tekstiin, toinen taulukoihin ja muualle, missä lyhyys on tarpeen, ja viimeinen erityiskäyttöön kuten monikielisiin teksteihin.

6. joulukuuta 1917
6.12.1917
1917-12-06

Valinta päiväysvaihtojen välillä on joskus vaikea. Tärkeintä on käyttää yhtenäistä menettelyä sekä välttää muita kuin edellä mainittuja merkintöjä. Ei siis pidä ottaa mallia sellaisista englanninkielisen maailman päiväystavoista kuin 1/4 2003, jotka ovat aiheuttaneet paljon väärinkäsityksiä. Mainittu merkintä nimittäin tulkitaan milloin huhtikuun ensimmäistä, milloin tammikuun neljättä tarkoittavaksi. Vielä pahempi on sellainen kuin 01-04-03, josta ei to­del­la­kaan ilmene edes mitä vuotta tarkoitetaan.

Vuosiluvut ja vuosi-sana

Vuosiluku kirjoitetaan yleensä neljällä numerolla; ks. kohtaa Vuosiluvut.

Vuosi-sanan lyhentäminen on poikkeuksellista:

Suomi liittyi Euroopan unioniin v. 1995.
Ikä: 31 v [kolmekymmentäyksi vuotta]
Tästä tulee mieleeni vuosi 1945.
Asia lykättiin v:een 2008.
Tämä tapahtui kauan v:n 1776 jälkeen, vasta v. 1889.
Hän hallitsi v:sta 1616 aina v:een 1652.

Vaikka lyhenne ”v.” on erittäin tunnettu ja tavallinen, sitäkin on hyvä usein tyylisyistä välttää. Vuonna-sanan jättäminen kokonaan pois on melko tavallista sanomalehdissä, tieto­sana­kir­jois­sa ja muissa tiiviyteen pyrkivissä esityksissä, mutta siitä ei kannata ottaa mallia nor­maa­liin asiatekstiin. Vertaa seuraavien vaihtoehtojen tyyliarvoa:

Hän jäi eläkkeelle vuonna 1996 ja kuoli vuonna 2007.
Hän jäi eläkkeelle v. 1996 ja kuoli v. 2007.
Jäi eläkkeelle 1996 ja kuoli 2007.

Lyhenteeseen ”v.” (= vuosi, vuonna) kuuluu lyhentämisen yleisten sääntöjen mukaan piste. Sen sijaan mittayksikön tunnus ”v” (= vuosi, vuotta), jota käytetään ajan kestoa (ja esi­mer­kik­si ikää) ilmaistaessa, on pisteetön.

Hänen ikänsä on nyt 53 v, sillä hän on syntynyt v. 1952.

Yhdyssanojen osana esiintyvää -vuotinen- tai -vuotias-sanaa ei voi järkevästi lyhentää, eikä lyhentämiselle yleensä ole todellista tarvetta. Esimerkiksi kielitoimiston laajahko lyhenne­luet­te­lo ei sisällä niille mitään lyhennettä. Lyhentämistapa ”50-vuot.” olisi ajatel­ta­vis­sa, mutta se säästää niin vähän tilaa, ettei siinä juuri ole mieltä. Lyhentämistapa ”50-v.” taas on epäselvä mm. siksi, että ”v.” on yleinen vuosi- tai vuonna-sanan lyhenne. Vas­taa­vas­ti ei myöskään sel­lais­ta ilmausta kuin ”50-vuotisjuhla” voi järkevästi lyhentää. – Kieli­toi­mis­ton oikein­kir­joi­tus­opas kuitenkin mainitsee (7. painoksessa s. 37) ilmaukselle ”50-vuotias” lyhenteen ”50-v.”, vaik­ka oppaan lyhenneluettelo ei sellaista käyttöä tunnekaan. Myös Uusi kieliopas esittää, että ”v.” on sanan ”-vuotias” lyhenne, ja esittää esimerkin Meeri (9-v.).

50-vuotias

Kirjoitetaanko eKr. vai eaa.?

Vanhastaan on käytetty lyhenteitä ”jKr.” ja ”eKr.” vuosilukujen yhteydessä ilmoittamaan, että tarkoitetaan vuotta kristillisen ajanlaskun alusta alkaen tai sitä ennen. Näiden rinnalle ovat tulleet lyhenteet ”jaa.” ja ”eaa.”, jotka luetaan ”jälkeen ajanlaskun alun” tai ”ennen ajanlaskun alkua”. Niitä on käytetty siksi, että on haluttu olla uskonnollisesti puolueet­to­mia, ja ne ovat yleistyneet mm. eräissä sanomalehdissä. Kielikello-lehden numerossa 4/1998 on asiaa kom­men­toi­tu seuraavasti artikkelissa Ajanlaskun alku: eaa. ja jaa.:

Joidenkuiden mielestä ilmaukset ennen Kristusta (eKr.) ja jälkeen Kristuksen (jKr.) viittaavat liiaksi yhteen uskontoon, ja siksi ne on haluttu korvata ilmauksilla ennen ajanlaskun alkua ja jälkeen ajanlaskun alun. Lyhenteet ovat eaa. ja jaa.

Tässä ei siis suinkaan ole tehty uudemmista ilmaisuista virallisia, vaan ne vain mainitaan pe­rin­teis­ten ohella. Sävy on pikemminkin sellainen, että perinteinen merkintätapa on ylei­sem­pi ja suositeltavampi. Tosin Kielikellossa 2/2006 nämä lyhenteet mainitaan niin, että uudem­pi on ensin (”eaa. tai eKr.”).

Kotoistushankkeessa määritellyn suosituksen mukaan ensisijaiset lyhenteet ovat ”eKr.” ja ”jKr.”, ja ”eaa.” ja ”jaa.” ovat toissijaisia.

Joissakin yhteyksissä tällaiset merkinnät ovat kuuma peruna. Ellei ole erityistä syytä toi­mia toisin, on yleensä parasta käyttää vanhoja lyhenteitä. Tätä voidaan perustella myös sil­lä, että lyhenteestä riippumatta on itse ilmaisussa kyse joka tapauksessa ns. kristillisestä ajan­laskusta, joka on vain yksi monista ihmiskunnan käyttämistä, eikä ole syytä piilottaa tätä seikkaa.

Keisari Augustus eli vuodesta 63 eKr. vuoteen 14 jKr.

Joka tapauksessa näihin lyhenteisiin kuuluu piste kuten lyhenteisiin yleensäkin. Pistettä ei toisaalta tule muualle kuin loppuun. Esimerkiksi sellaiset asut ”e.a.a.” tai ”j.Kr.” aiheuttavat turhaa kirjavuutta.

Lyhenteitä ”eKr.” ja ”jKr.” on tuskin koskaan syytä korvata auki kirjoitetuilla ilmauksilla. Jos sellaisia ilmauksia kuitenkin halutaan käyttää, esimerkiksi lyhenteiden selityksissä, oikeat muodot ovat ”ennen Kristuksen syntymää” ja ”jälkeen Kristuksen syntymän”.

Kellonajat ja aikamäärät

Piste vai kaksoispiste erottimena?

Kun ilmaistaan kellonaika tai ajan kesto tunteina ja minuutteina, kenties myös sekunteina, niin kielitoimiston suosituksen ja standardin SFS 4175 mukaan käytetään erottimena pistettä, esim. ”12.30”.

kello 12.30
Hänen tuloksensa oli 10.05.30. [10 tuntia 5 minuuttia 30 sekuntia]
Hänen tuloksensa oli 10.05.30,6. [10 tuntia 5 minuuttia 30,6 sekuntia]

Edellä mainitun standardin (ISO 8601) ja englanninkielisen maailman käytännön mukaan taas käytetään kaksoispistettä, esim. ”12:30” ja ”10:05:30”. Yksi tärkeä syy tähän on se, että englannin kielessä piste toimii desimaalipisteenä, eikä kellonajoissa ole kyse desimaali­jao­tuk­sesta.

Käytännössä suomen kielessä käytetään kellonajoissa paljon myös kaksoispistettä. Se on myös hiukan selvempi kuin piste, etenkin kun pisteellä on suomessakin monia merkityksiä. Ainakin monikieliseen aineistoon tätä tapaa voi suositella.

ennätys/record: 1:27:36
open/avoinna 12:15–16:30

Etunollat

Käytettiinpä erottimena pistettä tai kaksoispistettä, on kirjoitettava kellonajan minuutit ja sekunnit kahdella numerolla, jos ne ilmaistaan. Esimerkiksi ”klo 12:5” on väärin, samoin ”klo 12.5”.

klo 12.05
klo 12:10:08

Sen sijaan tuntien edessä ei yleensä käytetä etunollaa. Etunollan käyttö (esim. klo 07:30) on peräisin tietotekniikasta, jossa sillä tasataan kaikki kellonajat samanlevyisiksi.

klo 7:30
klo 23.30–0.30

Etunollaa voidaan kuitenkin käyttää aamuyön tunneissa selvyyden vuoksi, kun ilmaistaan aikaväli, joka ulottuu vuorokauden vaihteen yli.

klo 19–02 [tai: klo 19–2]

Kielikellon 2/2016 artikkelissa Kellonaikojen merkitseminen on lause, joka näyttäisi sanovan, että etunolla on pakollinen, jos keskiyö ilmaistaan nollalla: ”Keskiyötä voi merkitä joko kahdella nollalla tai 24:llä.” Esimerkkinä on ilmaus ”22.30–00.00”.

Kellonaikojen ilmaisun selkeys

Sellainen kellonajan merkintä kuin ”12.10” voi sekoittua päivämäärän merkintään ”12.10.”, varsinkin kun jälkimmäinen usein kirjoitetaan ilman loppupistettä. Esimerkiksi seuraava lause on kaksitulkintainen: ”Seminaari alkaa 12.10.”

Selvyyttä lisää, jos kellonajan edellä on sana ”kello” tai sen lyhenne ”klo”. Kylteistä ja ilmoituksista se usein jätetään pois tilan säästämiseksi. Päivämäärän ilmaisu ymmärretään helpommin päivämäärää tarkoittavaksi, kun kuukausi kirjoitetaan sanana tai mukaan liitetään vuosiluku.

Seminaari alkaa kello 12.10.
Seminaari alkaa 12. lokakuuta.
Seminaari alkaa 12.10.2006.

Kellonaikojen taivutuksesta, esim. ”klo 12:05:ksi”, ks. kohtaa Numeromerkintöjen taivutus.

Aikavyöhykkeet

Yleensä on asiayhteyden perusteella selvää, minkä aikavyöhykkeen suhteen aika on ilmaistu. Kansainvälisessä viestinnässä on joskus, esimerkiksi sovittaessa verkko­tapaa­mi­sen ajan­koh­taa, olennaista ilmaista aikavyöhyke. Tällöin on sopivinta – puolueettominta ja tekni­sesti yksinkertaisinta – käyttää koordinoitua yleisaikaa eli UTC-aikaa tai vanhempaa GMT-aikaa. Tällöin on selvintä ilmaista aika­vyöhyke UTC- tai GMT-lyhenteellä, ei Z-tunnuksella, kuten joissakin teknisissä yhteyksissä mm. Internetissä

Tapaaminen järjestetään 3. tammikuuta kello 3.30 UTC-aikaa eli 5.30 Suomen aikaa.

Periaatteessa UTC-aika on täsmällisempi käsite kuin GMT-aika. Käytännössä GMT on huo­mat­ta­vas­ti tunnetumpi, ja näiden aikojen mahdollinen ero on sekunnin murto-osia.

Jos halutaan ilmaista aikavyöhyke, kun käytetään muuta kuin UTC- tai GMT-aikaa, on eh­dot­to­mas­ti selvintä ilmaista vyöhyke poikkeamana UTC- tai GMT-ajasta tunteina (tai joskus tun­tei­na ja minuut­tei­na). Aikavyöhykkeiden kirjainlyhenteet ovat nimittäin stan­dar­doi­mat­to­mia, heikosti tunnet­tu­ja maailmanlaajuisesti ja osittain moni­tulkin­taisia­kin. Suomen aika on UTC+2 (siis kaksi tuntia UTC:stä edellä), kesäaikaa sovellettaessa UTC+3. Nämä merkinnät ovat selvempiä kuin ly­hen­teet kuten EET, EEDT ja EEST, jotka lisäksi helposti sekoittuvat ly­hen­tee­seen EST, joka tar­koit­taa Yhdysvaltain itärannikon aikaa tai Australian itäosan aikaa.

Paikallisista tapahtumista puhuttaessa voidaan aikavyöhyke ilmaista toki myös sanal­li­ses­ti. Asiatekstissä on tällöin hyvä ilmaista vyöhyke myös poikkeamana UTC:stä tai GMT:stä.

Onnettomuus tapahtui kello 6.45 Yhdysvaltain itärannikon aikaa (UTC-5).

Aikamäärä mieluummin suuremerkinnällä

Aikamäärä, siis kuluneen ajan kesto, voidaan ilmaista myös kansainvälisen järjestelmän suuremerkinnöillä, esimerkiksi ”10 h 5 min 30 s”. Tämä onkin selvintä, paitsi urheilu­tuloksissa, joihin on vakiintunut edellä mainittu tiiviimpi esitystapa kuten 10.04.30.

Kielitoimiston suositusten mukaan yleiskielessä tulisi käyttää ajan yksiköiden suomen­kielisten nimien lyhennyksiä, esim. ”10 t 5 min 30 s”, mutta h:n käyttö tuntia tarkoit­ta­mas­sa on hyvin yleistä.

Tunnin tunnus h tarkoittaa yksiselitteisesti 60 minuutin (3 600 sekunnin) aikaa. Sitä ei siis sovi käyttää esimerkiksi puhuttaessa oppitunnista, jonka kesto on 45 minuuttia.

Varsinkin elokuvien ja musiikkikappaleiden kestoa ilmaistaessa käytetään usein aste­minuu­tin ja astesekunnin merkkejä (ks. Asteet, asteminuutit ja astesekunnit) tai niitä jäl­jit­te­le­viä merkkejä ajan yksiköinä. Esimerkiksi kesto 2 min 17 s saatetaan ilmaista esi­mer­kik­si muodossa 2'17 tai 2'17". Vaikka ne eivät ole minkään standardin tai suosituksen mukaisia, niitä voi ehkä pitää selvempinä kuin ilmaisuja 2.17 ja 2,17. Tätä menettelyä käy­tet­täes­sä ilmaistaan elokuvan kesto minuutteina, esimerkiksi 106'. Vaikka esi­mer­kik­si TV-ohjelma­tiedois­sa lyhyyden tarve on ymmärrettävä, ei standardinmukainen merkintä 106 min olisi yleensä ratkaisevasti pidempi. Täysin epäasiallista on kirjoittaa minuutin merkkinä käytetty symboli luvun eteen, kuten joskus tehdään (esim. '106).

Sekunnin desimaalien eteen pilkku

Jos ajan ilmaisussa kerrotaan myös sekunnin murto-osat, on suomen kielessä aina syytä käyttää desimaalipilkkua, ei -pistettä, kokonaisten sekuntien ja murto-osan välissä.

Kello oli 12.30.10,5.
Voittajan aika oli 10:05:30,5.

Kansainvälistä tapaa noudatettaessa on ehkä parempi käyttää desimaalipistettä englannin käytännön mukaisesti.

ennätys/record: 1:27:36.3

Tasatuntien merkitseminen

Tasatunteja ilmaistaessa on yleensä tarpeetonta kirjoittaa nollia minuuttien paikalle (esimerkiksi 15.00 tai 15:00), jos tekstiyhteydestä selviää, että kyse on kellonajasta.

Tilaisuus alkaa klo 15.
Kauppa on auki klo 9–18.

Nollien kirjoittaminen näkyviin ei ole virhe, mutta tekee ilmauksesta vähemmän havainnollisen. Lyhyys on ollut käytäntönä ja ainakin implisiittisenä suosituksena jo pitkään. Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa on nimenomainen ohje (kohdassa ”Ajanilmaukset”): ”Minuutit merkitään tasatunteihin vain, kun halutaan korostaa täsmällistä kellonaikaa.”

Joskus voi nollien merkitseminen olla tarpeen selvyyden vuoksi. Akateemisessa ympäristössä on käytäntönä, että luennot ja väitöstilaisuudet alkavat neljännestä yli täyden tunnin, eli esimerkiksi kello 14 alkavaksi ilmoitettu luento alkaa kello 14.15. Jos tällaisessa ympäristössä tilaisuus alkaakin tasalta, sitä on syytä korostaa.

Luento alkaa kello 14.00 (siis tasalta).

Tyylikysymys on, merkitäänkö tasatunteihin nollat silloin, kun samassa yhteydessä esiintyy muitakin aikoja kuin tasatunteja. Esimerkiksi 9.30–16.00 voi tuntua tasapainoisemmalta ilmaukselta kuin 9.30–16.

Toisaalta voidaan perustella nollien merkitsemistä silloin, kun ne auttavat täsmentämään, miten tarkasta ajanilmauksesta on kyse. Fysikaalisten suureiden ilmaisemisessa tulkitaan esimerkiksi sellaisen ilmauksen kuin 5 s sisältävän tarkkuusarvion, jonka mukaan todellinen suure poikkeaa ilmoitetusta enintään 0,5 s. Analogisesti tämän kanssa voisi ilmauksen ”klo 15” tulkita olennaisesti epämääräisemmäksi kuin ilmauksen ”15.00”, äärimmillään jopa niin, että ”klo 15” tarkoittaa vain väljästi ajankohtaa, joka on lähempänä kello 15:tä kuin kello 14:ää tai kello 16:ta.

Jos puhutaan tapahtumien ajankohtien ilmaisemisesta eikä esimerkiksi suunnitelluista alkamis- tai aukioloajoista, niin on aika lähellä ajatus, että ”hän kävi täällä kello 15.00” sisältää olennaisesti tarkemman kuvauksen kuin ”hän kävi täällä kello 15”. (Puhekielessä edellinen sanottaisiin varmaankin jotensakin tyyliin ”se kävi täällä ihan just minuutilleen kolmelta”.)

Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että kellonaikojen ilmauksiin kirjoitetaan nollat täsmällisyyden vuoksi. Mutta esimerkiksi kauppojen aukioloaikatiedoissa kyllä lyhyys on olennaista, koska niiden pitää olla helposti hahmottuvia.

Tunnin desimaalit ja murto-osat

Joskus käytetään ajan ilmaisuja, joissa esiintyy tunnin desimaaleja, esimerkiksi 7,5 h (tai 7,5 t). Normaali kirjoitustapa on sellainen, jossa tunnit ja minuutit ilmaistaan erikseen: 7 h 30 min. Juhlallisessa tai muuten erityisen huolitellussa asiatyylissä käytetään ilmaistaan yksiköt sanoilla: 7 tuntia 30 minuuttia. Mahdollisena voinee erikoistilanteissa pitää murto­luku­jen käyttöä: 7½ h. Tämä voidaan luontevasti lukea ”seitsemän ja puoli tuntia”.

Kielikello 2/2006 esittää:

Esimerkiksi työaikalomakkeessa työpäivän pituus kannattaa merkitä niin, että tunnit ja minuutit mainitaan erikseen.

7 t 15 min

Joskus minuutit ilmoitetaan tunnin desimaaleina, mutta tapa on epähavainnollinen, eikä sitä suositella (EI: ”7,50 t”).

Epähavainnollisuutta suurempi ongelma on sekaannusten vaara. Etenkin jos käytetään eri­tyyp­pi­siä ajan ilmauksia sekaisin, syntyy helposti virheitä: kirjoitetaan esimerkiksi 7,30 h kun tarkoitetaan seitsemää ja puolta tuntia.

Käytännössä kuitenkin lomakkeissa on usein pakko ilmaista tunnit yhtenä lukuna. Tällöin esimerkiksi 7 tuntia 15 minuuttia kirjoitetaan 7,25 h (tai vain 7,25) ja 7 tuntia 30 minuuttia kirjoitetaan 7,5 h.

Joskus, lähinnä urheilutuloksissa, on tarpeen ilmoittaa sekunnitkin, esimerkiksi 1 h 5 min 12 s.

Ajan ilmaisujen taivutus

Pääsääntönä taivuttaminen

Ajan ilmaisua taivutetaan yleensä sen mukaan, mikä on sen asema lauseessa.

Varasin kabinetin syyskuun kolmanneksi.
Varasin kabinetin kolmanneksi syyskuuta.
Saavun paikalle puoli kuuden jälkeen.
Saavun paikalle seitsemäntoista kolmenkymmenen jälkeen.

Numeroin merkityn ilmaisun taivuttamisen vaikeus

Taivuttaminen koskee periaatteessa myös numeroin kirjoitettuja ilmaisuja. Usein kuitenkin joudutaan vaikeuksiin, jos sellaisia ilmaisuja käytetään yhteyksissä, joissa niiden pitäisi olla taivutettuina. Miten esimerkiksi liitettäisiin pääte päivämäärään 3.9. tai 3.9.2006? Ilmaisun ”kolmanneksi syyskuuta” kirjoittaminen ”3.9.:ksi” vaikuttaisi keinotekoiselta. Toisaalta lause ”Varasin kabinetin 3.9.” olisi käytännössä kaksitulkintainen: tarkoitetaanko, että varaaminen tehtiin kolmantena syyskuuta vai että varattiin kolmanneksi syyskuuta? Yleensä vaikeudet vältetään kirjoittamalla päivämäärät kokonaan sanoin tällaisissa tilanteissa tai käyttämällä lauserakennetta, jossa päivämäärä on perusmuodossa tai essiivissä, jolloin taivutusta ei merkitä.

Kabinetti on meille varattuna 3.9. [kolmantena syyskuuta t. kolmantena yhdeksättä]

Essiivin päätteen merkitsemättä jättäminen

Kuten edellä olevasta esimerkistä ilmenee, essiiviin kuuluvaa päätettä ”-na” tai ”-nä” ei kirjoiteta näkyviin, kun päivä ilmaistaan numerolla. Tämä johtuu mm. siitä, että tällaiset päivämäärien merkinnät useimmiten tulee lukea essiivissä. Tosin käytännössä ne usein luetaan sääntöjen vastaisesti perusmuodossa (”varattuna kolmas syyskuuta”), mikä var­maan paljolti johtuu juuri kirjoitustavasta.

Lähetin kirjeen 2. lokakuuta. [toisena lokakuuta]
Lähetin kirjeen 2.10. [toisena lokakuuta t. toisena kymmenettä]

Muun päätteen jättäminen pois päivän ilmaisusta

Numeroin esitettyyn päivän ilmaisuun ei yleensä merkitä mitään taivutuspäätettä. Tätä ei säännöissä suoraan sanota, mutta se on pääteltävissä esimerkeistä ja siitä, että tähän ylei­seen käytäntöön ei ole puututtu. Taustalla on se edellä mainittu seikka, että päätteen mer­kit­se­mi­seen ei ole mitään käytännöllistä tapaa, ja lisäksi lukutapa voidaan yleensä päätellä lause­yhteydestä.

Lähetin kirjeen 2. lokakuuta jälkeen. [toisen lokakuuta jälkeen]
Lähetin kirjeen 2.10. jälkeen. [toisen lokakuuta jälkeen]
Tarjous on voimassa 2.10. alkaen. [toisesta lokakuuta alkaen]
Hakemuksen tulee olla perillä 2.10. mennessä. [toiseen lokakuuta mennessä]

Ymmärrettävästikin lukutapa on osittain muodostunut kirjoitusasun mukaiseksi, tai­vut­ta­mat­to­mak­si, niin että esimerkiksi ”2.10.” luetaan ”toinen lokakuuta” (tai ”toinen kymmenettä”), vaikka lauseen rakenne vaatisi kieliopin mukaan toista lukutapaa. Osittain tällainen lukutapa lienee syytä hyväksyäkin, koska taivuttaminen johtaisi hiukan outoihin muotoihin. Kokonaan sanoin kirjoittamalla ja eri rakennetta käyttämällä tämänkin ongelman voi välttää.

Lähetin kirjeen ennen 2. lokakuuta. [ennen toinen lokakuuta]
Lähetin kirjeen ennen lokakuun toista.

Päätteen jättäminen pois kellonajan ilmaisusta

Numeroin esitetyistä kellonajan ilmaisuista Kielikello 2/2006 antaa seuraavan ohjeen:

Yleensä kellonajat taipuvat kuten muutkin sanat.
Älkää tulko paikalle ennen kello 14:ää.
Kokous loppuu kello 15:n jälkeen.
Kokous loppuu kello 15:n ja 16:n välillä.

Jos taivutettavassa ajanilmauksessa ovat mukana minuutit, numeron voi taivuttaa tai jättää taivuttamatta. Myös lukutapa vaikuttaa siihen, taivutetaanko kellonaika.

Tulen paikalle kello 17.30:n jälkeen.
Tulen paikalle kello 17.30 jälkeen.
Tulen paikalle kello 15.15 mennessä.

Kielikellon 2/2016 artikkelissa Kellonaikojen merkitseminen esitetään tarkempi ohje:

Tällaisen kellonajan [joka on merkitty numeroin niin, että minuutit ovat mukana] voi jättää taivuttamattakin, jos siihen liittyy jälkeen-, mennessä-, asti-, saakka- tai ennen-sana.

Kellonajan ilmaisuun on selvintä kirjoittaa pääte, jos lauseyhteys vaatii. Turhia poikkeuksia päätteiden merkinnästä ei kannata tehdä, vaikka siihen olisi kielitoimiston lupa. Pääte voi­daan liittää melko luontevasti. Pääte kirjoitetaan, kuten yleensäkin, ilmauksen viimeisen sel­lai­sen osan mukaan, joka taipuu lauseyhteyden vaatimalla tavalla.

Tulen paikalle kello 15.15:een mennessä.
Olen huomenna töissä kello 8.30:stä alkaen. [kahdeksasta kolmestakymmenestä alkaen]

Aikavälin ilmaisut

Sanallinen ilmaisu yleensä selvä

Yksinkertaiset aikavälien ilmaisut ovat sanallisia, eikä niihin yleensä liity erityisiä ongelmia.

perjantaista maanantaihin
(kello) kahdeksasta kahteentoista
kesäkuusta lokakuuhun
tammikuun viidennestä helmikuun seitsemänteen

Usein kuitenkin pitää ilmaista aikavälejä lyhyemmin. Usein ilmaisun myös pitää olla niin täsmällinen, että on ilman asiayhteyttäkin selvää, mitä väliä tarkoitetaan. Esimerkiksi yllä olevat eivät ole tässä mielessä täsmällisiä, koska missään niistä ei kerrota edes, mistä vuodesta on kyse.

Yleensä ajatusviiva rajakohtien välissä

Muualla kuin kaunokirjallisuudessa aikaväli tavallisesti ilmaistaankin tiiviisti, mutta riittävän tarkasti siten, että alku- ja loppuajankohdan välissä on ajatusviiva. Ajankohdat kirjoitetaan tällöin yleensä käyttäen jotain edellä kuvatuista lyhyistä merkinnöistä.

ma–pe
(klo) 8–12
kesä–lokakuussa
5.1.–7.2.
15.12.2006–6.1.2007

Nykyisten sääntöjen mukaan jätetään ajatusviivan kummallekin puolelle välilyönti, jos rajakohtailmauksista ainakin toinen sisältää välilyönnin. Tämä on ajanilmauksissa melko harvinaista.

ma 10.4. – pe 21.4.
15. joulukuuta 2006 – 6. tammikuuta 2007
Keisari Augustus eli 63 eKr. – 14 jKr.
Jan Hus (n. 1370 – 1415) [noin vuodesta 1370 vuoteen 1415; noin-sanalla ilmaistu epävarmuus koskee vain syntymävuotta]

Päivämäärien väliä ilmaistaessa kannattaa yleensä valita ilmaisutapa, joka sopii myös ääneen luettavaksi (ei esim. ”10.–15. päivänä kesä­kuuta”). Ks. kohtaa Adjektiivisten rakenteiden rinnakkaisuus.

10.–15. kesäkuuta [kymmenennestä viidenteentoista kesäkuuta]
10.–15.6. [kymmenennestä viidenteentoista kuudetta t. kesäkuuta]

Aikavälin koodimaiset ilmaukset

Edellä mainitun standardin ISO 8601 mukaan tulisi aikavälit ilmaista niin, että rajakohtien välissä on vinoviiva. Tätä käytetään melko harvoin. Monikielisessä aineistossa se voi olla paras ratkaisu, mutta tavalliseen suomenkieliseen tekstiin sopivat paremmin vanhat tutut ilmaisutavat, joissa käytetään ajatusviivaa.

2004-01-05/02-07 [= 2004-01-05/2004-02-07]
5.1.–7.2.2004

12:15/14:00
12:15–14:00
12.15–14.00 [kielitoimiston suosittama tapa ilmaista kellonaikojen väli]

Kömpelöä: ”välisenä aikana”

Haluttaessa voidaan aikaväli ilmaista myös pitkähkösti tyyliin ”sen ja sen välisenä aikana”. Tosin tällöin voi syntyä epäselvyyttä siitä, kuuluvatko rajakohdat aikaväliin, esimerkiksi tar­koit­taa­ko ”helmikuun 4. ja 8. päivän välisenä aikana” aikaa 4.–8. helmikuuta vai aikaa 5.–7. hel­mi­kuu­ta. Käytännössä rajakohdat yleensä tarkoitetaan mukaan kuuluviksi. Kaikkein vi­ral­li­sim­mas­sa asia­tyylissä, johon lyhyitä merkintöjä ehkä ei kelpuuteta, voi käyttää sellaista pit­kää, mutta yksiselitteistä ilmaisua kuin ”toimenpide on suoritettava aikaisintaan 5. tammi­kuu­ta 2004 ja viimeistään 7. helmikuuta 2004”.

Tarpeetonta on käyttää sellaisia ilmaisuja kuin ”välisenä aikana” sil­loin, kun on jo ajatus­viivan käytöllä osoitettu, että kyse on aikavälistä. Esimerkiksi ”5.1.–7.2. välisenä aikana” on siis kömpelöä tyyliä.

Vuosiluvut mieluiten kokonaan aikaväleissäkin

Kun aikaväli ilmaistaan vuosiluvuilla, on selvintä kirjoittaa vuosiluvut kokonaisina eikä esim. tyyliin 1900–05. Tällöin vältetään mm. sekaantuminen ilmaisuun 1900-05, joka ISO 8601:n mukaan tarkoittaa vuoden 1900 toukokuuta. Lisäksi saavutetaan tyylin yhtenäisyys sil­loin, kun tekstissä on myös ilmaisuja, joissa vuosiluvut kuuluvat eri vuosisatoihin. Missään ta­pauk­ses­sa ei pidä käyttää sellaista ilmaisutapaa kuin 1900–5, jota englannissa esiintyy mut­ta joka ei lainkaan kuulu suomalaiseen perinteeseen.

Aikavälin ilmauksissa sana ”vuosina” voidaan tyylilajin ja tilanteen mukaan kirjoittaa ko­ko­naan, lyhentää ”v.” (ei ”vv.”, joka on varsin vanhentunut) tai jättää pois. Pois jättä­mi­nen vai­keut­taa hiukan lukemista, koska lukijalle ei aina heti hahmotu, että luku­väli tarkoit­taa vuosia.

ruissato vuosina 1900–1905 ja 1998–2003
ruissato v. 1900–1905 ja 1998–2003
ruissato 1900–1905 ja 1998–2003

Vuosikymmenet ja -sadat

Koska sellainen ilmaus kuin 1980-luku tarkoittaa vuosikymmentä (vuosia 1980–1989), esiin­tyy joskus käsitys, että sama koskisi sellaisia ilmauksia kuin 1900-luku, joissa luvun kaksi viimeistä numeroa ovat nolla. Kuitenkin 1900-luku tarkoittaa vuosisataa (vuosia 1900–1999). Vastaavasti 2000-luku tarkoittaa vuosisataa (vuosia 2000–2099), ei vuosikymmentä eikä -tuhatta. Tämä ilmenee esimerkiksi Kielikellon 1/2000 artikkelista Vuosi­tuhannen alun ajan­ilmauksia.

Ei ole tiivistä tapaa viitata vuosisadan ensimmäiseen vuosikymmeneen. Edellä mainittu artikkeli mainitsee useita ilmauksia: ensimmäinen vuosikymmen, kymmenen ensimmäistä vuotta, vuosisadanvaihde ja suomen kielen lautakunnan vuonna 1996 suosittamat ensi­kymmen­luku tai ensikymmen. Lautakunnan suosituksessa ovat mukana myös alku­kymmen­luku ja alku­kymmen. Kaikkien näiden ongelmana on pituuden lisäksi se, että ne eivät ilmaise vuosi­sataa, vaan se täytyy tarvittaessa mainita erikseen, esimerkiksi 2000-luvun ensikymmen.

Artikkeli lisää:

Varsinkin eri kymmenlukuja vertailtaessa kaivattaisiin myös lyhyttä numeroilmausta, samanlaista kuin vaikkapa 90-luku. Ainoa mahdollisuus esimerkiksi taulukossa on tällöin 00-luku.

Taulukossa kuitenkin parempi ratkaisu voi olla vuosilukujen vaihteluväli, esimerkiksi 2000–2009 tai, jos lyhyys ehdottomasti vaatii, 2000–09.

Vuosituhansiin ei siis viitata sellaisilla ilmauksilla kuin 2000-luku, vaan ne on varattu vuosisadoille. Jos tulee tarvetta puhua vuonna 2000 alkaneesta vuosituhannesta, voi sanoa 3. vuosituhat. Tällaisia ilmauksia esiintyy lähinnä historiassa, esimerkiksi 4. vuosituhat eKr.

Vuosikymmenvälit kuten ”1950–1980-luvut”

Kun viitataan kahteen peräkkäiseen vuosikymmeneen, on yleensä sujuvinta käyttää ja-sanal­la muodostettua ilmausta. Tällaisessa yhteydessä on loogisinta ja suositeltavinta käyttää sa­nas­ta ”luku” yksikköä, mutta nykyisin monikkokin on sallittu. Ks. kohtaa A- ja B-kohdat vai A- ja B-kohta?

1950- ja 1960-luvulla
1950- ja 1960-luvuilla

Viitattaessa useampaan peräkkäiseen vuosikymmeneen käytetään ajatusviivaa kuten yleensä aikavälien merkinnöissä. Tällöin luku-sana on aina monikossa. Ilmauksen lukeminen ääneen on hankalaa, mutta muita ilmaisuvaihtoehtoja on yleensä niukalti.

1950–1980-luvuilla

Joissakin tapauksissa tällainen ilmaisu on purettavissa helpommin luettavaksi joskin aika lailla pitemmäksi. Ilmaisu saattaa myös muuttua iskevämmäksi – ja ehkä sävyltään toisen­laiseksi.

Yhdistys toimi aktiivisesti 1950–1980-luvuilla.
Yhdistys toimi aktiivisesti 1950-luvulta 1980-luvulle.

Mennessä-ilmaisun epäselvyys

Sellainen ilmaisu kuin ”hakemus on toimitettava syyskuun 15. päivään mennessä” voidaan teoriassa tulkita kahdella tavalla. Se voidaan ymmärtää niin, että hakemus on jätettävä vii­meis­tään 15. päivänä, tai niin, että hakemus on jätettävä ennen 15. päivää, siis vii­meis­tään 14. päi­vä­nä. Kielitoimiston sanakirja, samoin kuin Kielikellossa 2/2006 olevan ohjeiston kohta Ajanilmaukset, suo­sit­te­lee­kin mennessä-ilmaisun korvaamista täsmällisemmillä. Kielitoimiston sanakirjakin sanoo: ”tarkoissa päivämäärä- ym. ilmauksissa tav. paremmin toisin”.

Mennessä-ilmaisun normaali tulkinta on, että mainittu päivä kuuluu vielä mukaan. Kieli­toimiston oikein­kirjoitus­oppaassa sanotaan:

Hallintopäätöksissä ilmaus mennessä tulkitaan nykyään niin, että mainittu päivä­määrä kuuluu mukaan jaksoon eli 21.4. mennessä on sama kuin viimeistään 21.4.

Kun näin on julkishallinnossakin, jossa perinteeseen kuuluu pyrkimys tarkkuuteen, voidaan tekstiä luettaessa pitää selvänä, että mennessä-ilmaus kattaa myös ilmoitetun päivän (käytännössä tosin usein vain virka-ajan päättymiseen asti). Kirjoitettaessa on toisaalta hyvä lähteä siitä, että asia ei ole kaikille lukijoille yhtä selvä, vaan he voivat joutua turhaan epätietoisuuteen.

Epätietoisuutta voi aiheuttaa sekin, että mennessä-ilmaus on usein selitetty epäselväksi. Nykysuomen sanakirjassa jopa esitetään, että ”johonkin mennessä” tarkoittaa ’ennen jotakin ajankohtaa’. Samansisältöinen väite on EU-dokumentissa Suomen kielen käyttöohjeita (vuodelta 2010). Lisä­perus­tee­na muun ilmaisun käytölle voi pitää sitä, että hyvinkin tärkeät asiat voivat riippua siitä, onko jokin asia tehty asetetun määrä­ajan rajoissa. Saatetaan myös haluta ennalta torjua se mahdollisuus, että joku riitauttaisi asioita sen takia, että mennessä-ilmaus (muka) on epäselvä.

Yksiselitteinen ilmaus voidaan yleensä rakentaa viimeistään-sanaa käyttämällä.

Hakemus on toimitettava viimeistään 14. syyskuuta 2006.

Voitaisiin myös sanoa ”ennen 15. syyskuuta 2006”. Viimeistään-tyyppinen ilmaisu on kuitenkin hiukan havainnollisempi kuin ennen-tyyppinen. Lukijan mieleen jää ensisijaisesti päivän numero. On parempi, että lukija muistaa sen päivän numeron, jolloin jotain on viimeistään tehtävä, kuin sen, jolloin on jo liian myöhäistä.

Mennessä-ilmaisu on yksitulkintainen silloin, kun siinä ilmaistaan kellonaika.

Hakemus on toimitettava 14. syyskuuta 2006 kello 16 mennessä.

Tulkinnanvaraisuutta on myös ilmauksissa, joissa esiintyy sana saakka tai asti. Yleensä tulkitaan, että ”tarjous on voimassa 1. lokakuuta asti” merkitsee, että 1. lokakuuta kuuluu vielä voimassa­olo­aikaan. Mutta on mahdollista lukea ilmaisu niin, että ilmoitettu päivä ei enää kuulu mukaan.

Tarjouksen viimeinen voimassaolopäivä on 1. lokakuuta.

Yksi epäselvyys on vielä syytä mainita tässä yhteydessä. Kun puhutaan esimerkiksi hakemuksen toimittamisesta, voi jäädä epäselväksi, koskeeko määräaika sitä, milloin hakemus on perillä, vai sitä, milloin se lähetetään.

Hakemuksen tulee olla perillä viimeistään syyskuun 14. päivänä.