Nykyajan kielenopas, luku 7 Sananvalinta:

Sananvalinnan perusongelmia

Tavallisia kysymyksiä

Tyypillisiä kysymyksiä tekstiä kirjoittaessa ovat seuraavat:

Useinkin kyseessä on asia, jonka sisällön kirjoittaja erittäin hyvin tuntee, mutta hän ei tiedä, mikä on paras sana kuvaamaan sitä. Ammattialan puhekielessä käytetään usein sanoja, jotka kaikki ammattilaiset tuntevat, mutta kun pitäisi kirjoittaa ”virallista tekstiä” saati ylimmälle johdolle tai suurelle yleisölle suunnattua tekstiä, menee usein sormi suuhun.

Sananvalintaan vaikuttavat muun muassa seuraavat seikat:

Näissäkin asioissa auttavat paljon ne menettelytavat, joita edellä käsiteltiin kohdassa Sanojen asun tarkistaminen. Useinhan samalla vaivalla saadaan selville sekä kirjoitusasu että mer­kitys.

Hyvä nyrkkisääntö on: Jos mieleen tulee kysymys, onko sana sopiva, se todennäköisesti ei ole sopiva. Jos jäät miettimään valintaa kahden sanan välillä, on monesti parasta hylätä mo­lem­mat ja etsiä kolmas vaihtoehto.

Jos kirjoittaja ei ole varma käyttämänsä sanan merkityksestä, hän yleensä ymmärtää sen ainakin osittain väärin. Siksi ei kannata käyttää sanoja niiden oletetun hienouden takia.

Sanavaraston hallinnan tärkein sääntö on: älä käytä hienompia sanoja kuin osaat.

”Omata” on hyväksytty, mutta ei aina hyvä

Esimerkiksi omata-sana on kyllä virallisesti hyväksyttyä kieltä, mutta moni lukija on pieni kielipoliisi, joka ei omaamista hyväksy. Viralliset ohjeetkin sanovat, että tavallisesti omata-​sanan tilalla voidaan käyttää luontevampaa ilmaisua. Esimerkiksi ”hän omaa uima­tai­don” on sujuvammin ”hänellä on uimataito” ja vielä sujuvammin ”hän osaa uida”.

Hyvä kirjoittaja pitää omata-verbin takataskussaan, käytettäväksi hankalissa tilanteissa. Joskus omata-verbin korvaaminen muilla ilmauksilla on vaikeaa, ja silloin voi harkita, onko saavutettava hyöty suurempi kuin lukijoiden ärsyyntymisen riski. Vaihtoehtoja toki aina on, mutta niillä voi olla omat ongelmansa. Tämä koskee erityisesti omata-verbin nominaali­muoto­ja, joiden korvaaminen vaatisi usein sivulausetta. Jos lauseyhteydessä jo on monia sivu­lauseita, tulos voi olla kovin raskas.

hyvät suositukset omaava nuori hakija
nuori hakija, jolla on hyvät suositukset

Kuvaavaa sille, miten ihmisissä usein asuu pieni innokas kielen­puhdistaja, on Itäkeskuksen lukion 236 oppilaan ja henkilö­kuntaan kuuluvan vetoomus omata-sanan hyväksymistä vastaan. Vetoomus on julkaistu mm. Kielikellossa 3/2010 – toimituksen kiitosten kera! Kuitenkin toimitus samalla viittaa Kielikellossa olleisiin kirjoituksiin, joissa omata-sanaa on käsitelty laajasti ja asetuttu sille kannalle, että se kyllä useimmiten on korvattavissa paremmilla ilmauksilla, mutta sillä on silti oma käyttönsä. Hyväksymisen vastustaminen osoittaa, etteivät vetoomuksen esittäjät tunne kielenhuollon nykyistä ja jo vuosikymmenten takaista kantaa.

Sivulla Suomen kielen normien muutoksia on lyhyt kuvaus kielenhuollon suhtautumisesta omata-sanaan.

”Löytyy” on usein paremmin ”on”

Myös löytyy-sanaa saatetaan paheksua, osittain aiheellisesti. Useinhan tätä sanaa käytetään kaavamaisesti, ruotsin ilmauksen ”det finns” tavoin. Tällöin unohtuu helposti näppärä sana ”on”. Lisäksi löytyy-sanan yhteydessä käytetään usein suomen kielen vanhoista ilmaisu­tavois­ta turhaan poikkeavaa, lähinnä ruotsista opittua tyyliä kuten ”löytyy eri väreissä” tai ”löytyy soilla”.

Kohtuullisesti käytettynä löytyy-sana on ihan sopiva. Se sopii etenkin ilmauksiin, joissa on luontevaa ajatella asioita havainnoivan ja jopa etsivän ihmisen näkökulmasta. Luontevassa käytössä ”löytyy” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”löydetään” tai ”on löydettävissä”.

Tätä paitaa löytyy eri värejä. [mahdollinen ilmaisu]
Tätä paitaa on eri värejä. [sujuvampi ilmaisu]
Tätä kasvia löytyy erityisesti soilta.
Tämä kasvi esiintyy erityisesti soilla.