Nykyajan kielenopas, luku 7 Sananvalinta:

Monimerkityksiset sanat

Monimerkityksisyys on väistämätöntä

Sanalla on aina monia merkityksiä. Vain kapeilla erikoisaloilla voidaan joskus onnistua määrittelemään jotkin termit yksityiskohtaisesti ja yksiselitteisesti niin, että merkitys on vankasti aina kaikille lukijoille sama.

Jos sana voidaan ymmärtää eri tavoilla, se yleensä ymmärretään eri tavoilla. Lisäksi sana usein voidaan ymmärtää eri tavoilla, vaikka kirjoittaja ei tulekaan sitä ajatelleeksi. Mitä käsit­teellisempi sana on kyseessä, sitä useammalla tavalla se voidaan ymmärtää.

Myös näennäisen yksinkertaiset ja konkreettiset sanat voidaan ymmärtää monella tavalla. Osalle ihmisistä ”talli” tarkoittaa vielä rakennusta, jossa pidetään hevosia. Paljon useammalle se on paikka, jossa pidetään autoa. Mutta esimerkiksi politiikan kielenkäytössä ”talli” voikin tarkoittaa puuhamiehen ympärilleen keräämiä lupaavia kykyjä, jota hän val­men­taa. Sana ”valmentaa” on tietysti sekin aika monimielinen.

Tekstiyhteyden merkitys

Sanojen edes suunnilleen oikeaa ymmärtämistä edistää, jos niitä ympäröivät yhteyttä luovat sanat. Jos sana ”talli” tulee tekstissä vastaan yllättäen, lukija joutuu ehkä lukemaan pitkälle eteenpäin, ennen kuin hahmottaa, mistä on kyse. Mutta jos samassa yhteydessä tai vähän aiemmin on mainittu hevosia, autoja tai lupaavia nuoria poliitikkoja, tilanne on aika selvä. Lehtien otsikoissa usein leikitellään ilmaisuilla, jotka ovat tarkoituksellisen moni­mieli­siä. ”Uusi hankinta Bonin talliin” houkuttelee kysymään, kuka on Boni tai Bon ja onko hän hank­ki­nut hevosen, auton vai jotain muuta. Joskus tällainen temppu toimii.

Erityisen vaarallista on, jos sanalla on erilaisia merkityksiä, jotka voivat esiintyä samoissa asiayhteyksissä. Ei ole kovin vaarallista, että ”hiiri” tarkoittaa sekä eläintä että laitetta, sillä harvoin on tilanteita, joissa nämä merkitykset voisivat sekaantua toisiinsa. Sen sijaan sana ”kovo” tarkoittaa yhdessä slangimerkityksessä tietokoneen kovalevyä eli kiintolevyä, toisessa taas tietokoneen laitteistoa kokonaisuutena. On melkoinen ongelma, jos myyjä ajattelee myy­vän­sä kovalevyn ja ostaja ajattelee ostavansa koko laitteiston. On siis syytä käyttää sanan ”kovo” tilalla joko sanaa ”kovalevy” tai sanaa ”laite” tai ”laitteisto”.

Ks. myös kohtaa Monitulkintaisuuden välttäminen.

Pilatut sanat, esimerkkeinä ”keli” ja ”jatkuva”

Sanan käyttö voi muuttua niin sekavaksi. että sanasta tulee hyödytön: se käy liian moni­tul­kin­tai­sek­si niin, että merkitykset todella sekoittuvat toisiinsa. Kielenhuollossa on aiemmin usein tarmokkaastikin vastustettu tällaista kehitystä. Kielenhuollon mahdollisuudet ovat kuitenkin melko vähäiset, ja siksi kielenkäyttäjän pitäisi huomata ja ottaa huomioon, että alkujaan aivan hyvä sana on saattanut pilaantua.

Keli-sana on muuttunut käyttökelvottomaksi. Vanhastaan se tarkoittaa teiden ja maaston kulkukelpoisuutta. Keväällä voi olla kaunis aurinkoinen sää, mutta hyvin huono keli, koska lumen ja roudan sulaminen on muuttanut hiekkatiet sohjoksi tai kuravelliksi (kelirikko). Keli sanan vanhassa merkityksessä siis riippuu sääilmiöistä, mutta ei suinkaan ole sama kuin het­kel­li­nen sää.

Nykyisin keli yhä yleisemmin tarkoittaa säätä. Yksi syy tähän on, että säästä johtuvat ilmiöt kuten kelirikko eivät enää kovin paljoa vaikuta päällystettyjen ja aurattujen teiden kulkukelpoisuuteen. Keli-sana on tällöin jäänyt paljolti vapaaksi, ja niinpä sitä on ruvettu käyttämään myös säästä, ehkäpä vaihtelun vuoksi, säästähän puhutaan usein.

Seurauksena on sekaannuksia. Jos sanomalehdessä kerrotaan, että keli voi estää hei­nän­teon, tarkoitetaanko heinäpeltojen pehmeyttä, joka vaikeuttaa traktorien ja muiden koneiden käyttöä, vai sadetta?

Koska lukija tai kuulija ei useinkaan voi tietää, tarkoitetaanko keli-sanalla säätä vai kul­ku­kel­poi­suut­ta, on parempi jättää sana kokonaan käyttämättä. Säätä voi kutsua sääksi, kul­ku­kel­poi­suut­ta taas esimerkiksi teiden kunnoksi. Sellaiset ilmaukset kuin ”liukas keli” tosin ovat aika yksiselitteisiä, mutta ehkä selvempää on puhua teiden liukkaudesta.

Jatkuva-sanan merkityksen Kielitoimiston sanakirja kuvaa seuraavasti: ”keskeytymätön, taukoamaton, katkeamaton, yhtämittainen, yhtäjaksoinen, herkeämätön, alituinen”. Käy­tän­nös­sä se on kuitenkin laajasti käytössä myös merkityksessä ’toistuva’. Tämä on huono asia, koska usein syntyy epäselvyyttä siitä, tarkoitetaanko jatkuvaa vai toistuvaa. Kun joku kirjoittaa ”lapsi on jatkuvasti ärtyinen ja pahantuulinen”, hän tuskin tarkoittaa keskeytymätöntä, taukoamatonta – pikemminkin usein toistuvaa. Tämän taustalla on ehkä se, että häiritsevästi toistuva ilmiö voidaan kokea niin rasittavana, että tuntuu kuin se olisi jatkuva.

Tällainen sanan merkityksen hajoaminen on erityisen ikävää siksi, että se pilaa sanan kokonaan. Ei riitä, että välttää sanan ”jatkuva” käyttämistä silloin, kun oikea sana on ”toistuva”. Silloin, kun tarkoittaa jatkuvaa, ei voi turvallisesti käyttää sanaa ”jatkuva”, koska lukija tai kuulija ei voi tietää, tarkoittaako se jatkuvaa vai toistuvaa.

Onneksi ei tarvitse sentään uutta sanaa keksiä. Edellä mainitussa sanakirjan kohdassa on monta hyvää sanaa (”keskeytymätön” ym.), joita ei voi tulkita väärin. (Sanaa ”alituinen” ei kuitenkaan voi suositella, koska käytännössä sekin usein tarkoittaa toistuvaa.)

Murre-erojen ongelmia: aikaa ilmaiseva ”koska”

Sanaa ”koska” kannattaa yleensä käyttää vain syytä ilmaisevana. Toisaalta sen käyttö aikaa ilmaisemassa, samassa merkityksessä kuin ”milloin”, ei ole kiellettyä. Tekstejä korjattaessa ei yleensä ole aihetta koskea sellaisiin ilmauksiin kuin ”niin voi käydä koska tahansa”, joissa ei ole kaksitulkintaisuuden vaaraa.

Uusi kieliopas kuvaa, että aikaa ilmaisevana koska-sanaa käytetään ”varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä, ei kovin usein kirjakielessä”. Tämäkin sanoo epäsuorasti, että käyttö ei ole kiellettyä. Opas lisää:

Varsinkin sivulauseissa adverbi milloin [on] suotavampi; koska-sanan 1. [syytä ilmaiseva] merkitys väijyy näet taustalla ja johtaa helposti kaksiselitteisiin lauseisiin (»en huomannut, koska alkoi hämärtää»; »tulen, koska haluat»).

Periaatteellisesti ajatellen voi lisätä, että koska-sanaa pitäisi kokonaan välttää. Saatetaanhan sen käyttö syytä ilmaisevanakin tulkita väärin: länsisuomalaiselta murrepohjalta voisi luulla, että ”tulen, koska haluat” tarkoittaa ’tulen, milloin (vain) haluat’. Tällaisissa tapauksissa voisikin olla parempi käyttää syyn ilmaisemiseen muuta tapaa, kuten ”tulen sen takia, että haluat”. Syytä ilmaiseva koska-sana on kuitenkin niin yleinen ja kätevä suomen kielessä, että sen yleinen välttely on aiheetonta.