Nykyajan kielenopas, luku 7 Sananvalinta:

Sanojen tyylilajit

Sanan käyttöä aivan väärässä tyylilajissa pidetään yleensä karkeana virheenä. Jos muisto­kirjoi­tuk­ses­sa käyttää sanaa ”diili” tai arkisessa käyttötekstissä sanaa ”virvoittava”, se on paljon pahempi asia kuin kirjoitusvirhe. Uskottavuus rapisee, lukeminen häiriytyy, lukija när­käs­tyy tai jopa järkyttyy.

Valitettavasti esimerkiksi Kielitoimiston sanakirja sisältää suhteellisen vähän mai­nin­to­ja sanojen tyylilajeista. Nykysuomen sanakirja on tässäkin asiassa seuraajiaan moni­puoli­sem­pi, mutta monet sen tyylilajitiedot ovat vanhentuneita. Toisaalta tyyliä ei oikein voi­si­kaan oppia sanakirjoista, joskin sanakirjoista saattaisi olla apua tyylilajin tarkistamisessa joskus.

Tyylilajitiedot voivat olla epäluotettavia sen takia, että ne heijastavat esimerkiksi sanakirjan tekijöiden melko modernia näkemystä. Kielikellossa 4/2006 kirjoituksessa Arkikielestä yleiskieleen mainitaan muu muassa seuraavista sanoista, että ei enää pidetä arkityylisinä: sinkku, polttarit, funkkis, dekkari, piikkarit, lööppi, liisaus, flirttailla, tiskata, remontti, henkselit, siivu, kolaroida. Monien mielestä ne eivät kuitenkaan suinkaan kaikki sovellu täysin asiatyyliseen kirjoitettuun tekstiin.

Kirjallisen esityksen tyylejä opitaan lähinnä lukemalla. Jos aikoo kirjoittaa novellin, pitää ensin lukea monta novellia. Sama pätee erikoistuneisiin tyyleihin, esitystapoihin. Jos pitää kirjoittaa yhdistyksen toimintakertomus, kannattaa lukea ainakin parin edellisen vuoden toimintakertomukset, jos vain saa ne käsiinsä. Silloin hahmottuu paitsi se, millaista raken­net­ta on tapana käyttää, myös se, millaisin sanakääntein asiat on tapana sanoa.

Tahallinen tyylirikko on vahva ilmaisukeino. Käytä omalla vastuullasi. Voi olla äärim­mäi­sen tehokasta herättää lukija käyttämällä täysin asiallisen tekstin sisällä yhtäkkiä hyvin ar­kis­ta tai jopa alatyylistä sanaa. Vastakkaissuuntainen rikko, juhlavien sanojen käyttö arki­ses­sa yh­tey­des­sä, on sen sijaan varsin kulunut keino tavoitella koomista vaikutelmaa. Tahal­li­sen tyyli­rikon paras paikka voi olla esityksen lopussa, jossa tarkoituksena on korostaa teks­tin pää­sano­maa tai suorastaan esittää koko tekstin varsinainen viesti, joka on poik­keuk­sel­li­ses­ti säästetty loppuun.

Tuotantovaikeuksien takia on yritys siis joutumassa hankalaan asemaan, koska lähes koko kapasiteetti menee sovittuihin kiinteähintaisiin toimituksiin. Maailmanmarkkinatilanteen yllättävä muutos on nostanut hintatasoa voimakkaasti, mutta sen realisoiminen li­sään­ty­vik­si tuotoiksi vaatisi toimitussopimusten tarkistamista tai purkamista. Kuten laki­mie­hem­me seuraavaksi esittääkin, sopimusteksteistä löytyykin useita jippoja. Har­kit­ta­vak­sen­ne jää, kannattaako meidän naruttaa vanhoja hyviä asiakkaitamme.