sfnet.keskustelu.kieli VUKK
eli vastauksia ryhmässä sfnet.keskustelu.kieli usein kysyttyihin kysymyksiin

Mistä ryhmässä sfnet.keskustelu.kieli voi kysyä?

Ryhmän virallinen kuvaus on:

sfnet.keskustelu.kieli Kielet ja niiden käyttö
Kielellinen viestintä: kielenhuolto, kielentutkimus, murteet, kieli vaikuttamisen välineenä, slangit, keinotekoiset ihmisten välisen viestinnän kielet, muu symboliviestintä.

Kääntämistä koskeville asioille on oma ryhmänsä, sfnet.keskustelu.kieli.kaantaminen, ja kielipolitiikkaa (esimerkiksi ruotsin kielen asemaa) koskeville asioille ryhmä sfnet.keskustelu.kielipolitiikka. Jos viesti sopii jompaan kumpaan näistä, se ei kuulu ryhmään sfnet.keskustelu.kieli.

Nyysien (Usenet, ”news”) käytöstä yleisesti kertoo Nyysiopas.

Miksi se-ja-se ilmiö on yleistynyt?

Onkohan se yleistynyt? Kokemusten mukaan kielestä kiinnostunut ihminen usein luulee jonkin kielivirheen, muotisanonnan tai muun kielen ilmiön yleistyneen nopeasti, vaikka todellisuudessa hän vain on ruvennut kiinnittämään siihen huomiota.

Tietysti kielessä tapahtuu myös todellisia muutoksia. Suomen kieltä muuttavat nykyisin muun muassa englannin kielen vaikutus, mainoskielen sanontojen siirtyminen yleiskieleen ja Internetin kautta leviävät ilmiöt.

Eikö ”kaksi kertaa suurempi kuin” tarkoita kolminkertaista?

Ei, vaan kaksinkertaista. Lisätietoja: Kaksi kertaa suurempi - yleisimmät harhaluulot.

Viro vai Eesti?

Viro. Kotuksen sivu Nimistöneuvonnan kysytyimmät sanoo: ”Eteläisen naapurimaamme ikivanha suomeen vakiintunut sovinnaisnimi on Viro, naapureita itseään sanomme virolaisiksi ja heidän kieltään viroksi.”

Kirjoitetaanko Internet vai internet?

Ihan kuinka vain, kunhan on saman jutun sisällä yhtenäinen käytäntö. Kielitoimisto on aiemmin suosittanut isokirjaimisuutta (Internet) erisnimiluonteen takia, mutta erisnimen käsite on aika horjuva. Suomen kielen lautakunnan kannanotto 2007-03-12 sallii molemmat vaihtoehdot. Lehdistö käyttää usein pientä alkukirjainta, koska internet koetaan ”ilmiöksi” kuten televisio tai puhelin. Tietotekniikan asiantuntijoiden esitelmät siitä, kuinka ”Internet” ja ”internet” tarkoittavat eri asioita, voi jättää omaan arvoonsa, koska kukaan ei ole esittänyt esimerkkiä suomenkielisestä tekstistä, jossa sellainen ero oikeasti tehtäisiin (paitsi esitelmöitäessä, että ero pitäisi tehdä).

Aihetta on puitu kieliryhmässä ja muualla varsin usein ja pitkästi, mutta yleensä samoja asioita toistaen. Ks. esim. keskustelua otsikolla Internet vai internet v:sta 1999 alkaen.

Samastaa vai samaistaa

Kielitoimiston kannan mukaan (ks. Kielikello 2/1995) molemmat ovat hyväksyttäviä. Sama koskee sanoja samastua ja samaistua. Vanhoissa kielenoppaissa asetetaan i:ttömät muodot etusijalle, ja Perussanakirjassakin ne ovat varsinaisina hakusanoina, i:lliset vain viittauksina niihin. Toisaalta i:lliset muodot ovat käytännössä yleisempiä.

Pitääkö kirjoittaa ... vai ...?

Varsin monet tavalliset tapaukset ratkeavat Raimo Suonion sivun avulla: Oikeinkirjoitusohjeita news-kirjoittajille ja web-sivujen ylläpitäjille.

Suomen kielen sanojen oikeinkirjoituksen normina on pidettävä ensisijaisesti Suomen kielen perussanakirjaa. Sitä ei ole Webissä, mutta se on ostettavissa sekä painettuna että CD:nä, ja se löytyy yleensä hyvinvarustetuista yleisistä kirjastoista ainakin lukusalikäyttöön.

Olennaisesti vanhempi, käytännössä lähinnä 1940-luvun suomea kuvaileva Nykysuomen sanakirja on edelleen hyödyllinen. Ensinnäkin suuri osa esimerkiksi taivutusongelmista ei ole muuttunut miksikään. Toiseksi ”Nykänen” sisältää paljon sellaista sanastoa, jota Perussanakirjassa ei ole, ja myös pitempiä sana-artikkeleita.

Miten taivutetaan suomen sana...?

Taivutusongelmaan löytyy miltei aina vastaus edellä mainitusta Perussanakirjasta. Siinä on hakusanan kohdalla mainittu eräitä koodeja käyttäen sanan taivutustyyppi (eli taivutuskaava), astevaihtelun esiintyminen ja se, ovatko päätteet etu- vai takavokaaliset. Joidenkin erikoisten sanojen osalta on lisäksi sanallisia huomautuksia. Vastaava mutta toisenlaisia merkintöjä käyttävä järjestelmä on käytössä Nykysuomen sanakirjassa.

Esimerkiksi nalle-sana Perussanakirja esittelee näin:

nalle8 (mon. genetiivi: nallejen t. nallein) vars. last. (lelu)karhu.

Tässä yläindeksi 8 viittaa kirjan ensimmäisen osan alkupuolella olevaan Taivutustyypit-taulukkoon, jossa on mallisanasta muutama taivutusmuoto, joista muut voidaan päätellä. Tässä tapauksessa mallisanana sattuu olemaan juuri nalle, ja taulukon taivutusmuodot ovat: nalle, nallen, nallea, nalleen, nallejen (nallein), nalleja, nalleihin.

Nykysuomen sanakirjassa on vastaavasti:

nalle9 s. last. ja leik. karhusta, karhunpojasta, lelukarhusta. | Korkeasaaren leikkisä n. Pikkusiskon rakkain lelu oli suuri, karvainen n.

Tässäkin sanakirjassa sattuu nalle-sana olemaan myös taivutuskaavansa mallisanana: nalle, -n, -a, -na, -en, (-in), -ja, -ihin. Tämän sanan monikon genetiiviksi Nykysuomen sanakirja siis mainitsee vain muodon ”nallein” ja senkin sulkeissa; kirja sanoo käytännöstään: ”Normaalityyliin kuulumattomat tai harvinaiset taivutusmuodot on pantu sulkeisiin.”

Tyypillisesti kieliryhmässä kysytyt taivutuspulmat koskevatkin erikoisia muotoja (esim. ”mikä on vuo-sanan monikon genetiivi?”), ja paras ratkaisu on yleensä muuntaa ilmaisua niin, että ongelma vältetään (esim. käyttää sanaa ”nallekarhujen” eikä miettiä osittaista ristiriitaa sanakirjojen välillä). Silloin kun sanan taivutus tuottaa ongelmia suomea äidinkielenään kirjoittavalle, se tuottaa todennäköisesti ongelmia myös lukijalle.

Sanasta ”vuo” ei Suomen kielen perussanakirjan ja Nykysuomen sanakirjan mukaan käytetä muita monikkomuotoja kuin ”vuot”. Niille ei juuri olisi tarvettakaan sanan merkitysten takia. Fysiikassa ja datatekniikassa on kuitenkin otettu sana ”vuo” käyttöön eräisiin termitarkoituksiin (esim. magneettivuo, tietovuo), jolloin syntyy joskus myös tarvetta monikkotaivutukseen. Silloin käytetään samoja taivutusperiaatteita kuin esimerkiksi sanassa ”suo”, siis vuot : voiden : voita : voissa jne. Nämä toisaalta helposti herättävät hämmennystä.

Viiveen vai viipeen?

Ei kumpaakaan. Viive-sana on keinotekoinen; se on sepitetty englannin delay-termin vastineeksi teknillisiin yhteyksiin, mutta sitten se on levinnyt yleiskieleen sellaisiin tarkoituksiin, jotka vanhastaan sanotaan sujuvammin. Sen sijaan, että sanoisit ”se vaikuttaa vuoden viiveellä”, sano ”se vaikuttaa vuoden kuluttua”. Jos todella tarvitaan substantiivi kuvaamaan jotakin erityistä viivästymistä tai viivästämistä, niin ”viivästys” toimii yleensä hyvin.

Jos kuitenkin käytät viive-sanaa, taivuta kummin vain. Koska ”viive” on johdettu sanasta ”viipyä”, oikea taivutus olisi viive:viipeen, mutta kielitoimistokin hyväksyy myös vallitsevan taivututuksen viive:viiveen.

Miten erisnimiä taivutetaan?

Perussääntö on, että erisnimiä taivutetaan kuten yleisnimiä, siis yleisten taivutussääntöjen mukaan. Tähän on kuitenkin monia poikkeuksia.

Suomenkielisiä etunimiä taivutetaan usein toisin kuin yleisnimiä, muuan muassa siksi, että mielleyhtymä vastaavaan yleisnimeen koettaisiin häiritseväksi. Taivutetaan esimerkiksi Lempi : Lempin. Joissakin tapauksissa on kaksi vaihtoehtoehtoa, esim. Satu : Sadun tai Satu : Satun. Kaksoiskonsonantti on aina astevaihtelussa, esim. Markku : Markun. Ks. mm. Kielikello 3/2002.

Suomenkielisiä sukunimiä taivutetaan yleensä yleisnimien tavoin (esim. Teräs : Teräksen). Poikkeuksia on vähän (esim. Tanner : Tannerin). Lisätietoja on Kielikello-lehden artikkelissa Kenpä Sutta pelkäisi.

Vieraisiin nimiin ei yleensä sovelleta astevaihtelua, vaan taivutetaan esim. Hjerppe : Hjerppen. Vanhat, suomen kieleen sopeutuneet vierasperäiset erisnimet ovat kuitenkin yleensä astevaihtelun alaisia, esim. Riika : Riian.

Jos vieraan nimen lopun kirjoitusasu poikkeaa äänneasusta tai muuten sopii huonosti suomen kieleen, sovelletaan erityisiä sääntöjä. Näihin kuuluu mm. se, että jos kirjoitusasu loppuu konsonanttiin mutta äänneasu vokaaliin, kirjoitetaan vartalon ja päätteen väliin heittomerkki, esim. Fermat’n. Lisätietoja on mm. Markus Långin sivulla Ranskalaisten nimien taivutus suomen kielessä.

Horjuntaa on mm. kreikkalaisten nimien taivutuksessa, esim. Hermes : Hermeen tai Hermes : Hermeksen. Vironkielisiä nimiä taas taivutetaan osittain kuten vastaavia suomen sanoja (esim. Meri : Meren), osittain täysin vieraiden nimien tavoin; ks. Kielikello 4/1990.

Suomen paikkakuntien nimissä esiintyy vaihtelua sen suhteen, käytetäänkö sisä- vai ulkopaikallissijoja (esim. Muhoksessa vai Muhoksella). Ks. kielitoimiston koostetta Kuntien nimet ja niiden taivutus.

Mikä se hattuässä muka on?

Hattuässä (š) on ollut ihan oikea suomen kielen kirjain jo noin sata vuotta. Lisätietoja: Kirjaimet š ja ž suomen kielen oikeinkirjoituksessa ja Hattu-s vai sh? Huomaa kuitenkin, että kaikissa yhteyksissä ei hattuässää voi luotettavasti esittää, jolloin on pakko käyttää korviketta sh.

Kuuluuko virkkeen perään kaksi välilyöntiä?

Ei. Konekirjoituksen opetuksessa on joskus ennen neuvottu kirjoittamaan kaksi välilyöntiä virkkeen lopettavan pisteen (tai muun välimerkin) jälkeen, ja tätä tapaa näkee vielä käytettävän, mutta standardien mukaista se ei ole.

Miten puhelinnumerot kirjoitetaan?

Esimerkki lankapuhelinnumerosta: (09) 888 2675.
Esimerkki matkapuhelinnumerosta: 040 844 8617.
Lisätietoja on sivulla Puhelinnumeroiden ja muiden yhteystietojen esittämisestä.

Mitä ruotsin kieltä vastaan vaahtoavat jutut tekevät kieliryhmässä?

Eivät mitään järjellistä. Kielipolitiikalle on oma ryhmänsä. Ne, jotka haluavat väkisin tunkea kielipolitiikkajuttujaan myös muihin ryhmiin, kannattaa jättää kokonaan huomiotta esimerkiksi ns. kill-tiedoston avulla.

Flaami vai hollanti?

Suomen kielessä on vanhastaan käytetty nimitystä ”flaami” siitä hollannin kielen lähisukukielestä tai murteesta, jota puhutaan Belgiassa. Tätä on viime aikoina vastustettu julkisesti, ilmeisesti joistakin kielipoliittisista syistä. Ks. esim. Kotuksen nimineuvonnan vastausta flaamikysymykseen.

Peking vai Beijing?

”Peking” on hyvin vakiintunut suomeen Kiinan pääkaupungin nimeksi. Siten ei ole aiheellista vaihtaa sitä kiinan kielen erään transkription mukaiseksi kirjoitusasuksi ”Beijing”, varsinkaan kun sitä ei kuitenkaan osata lukea oikein (suunnilleen ”Peitsin”). Ks. myös Kotuksen nimineuvonnan vastausta Peking-kysymykseen.

Miksi niin usein sanotaan ”Thaimaaseen”?

Koska sanaa ei ymmärretä yhdyssanaksi, jonka alkuosa on kansannimi ”thai”. Oikea muoto on tietysti ”Thaimaahan”.

Kirjoitetaanko ”samanlainen” vai ”saman lainen”?

Samanlainen. Kun alkuosa on pronomini ja loppuosa -inen-loppuinen, kirjoitetaan vakiintuneet ilmaisut yhteen. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos ilmaisussa on vain yksi pääpaino, se on yhdyssana; jos ilmaisun molempien osien alkutavulla on pääpaino, kyseessä on sanaliitto ja se kirjoitetaan erikseen. Lisätietoja yhdyssanoista on kielitoimiston ohjeessa Yhteen vai erikseen ja Jukka K. Korpelan sivulla Yhdyssanat yhteen.

Miksi yhdys sanat nykyisin kirjoitetaan väärin?

Tästä on sfnet.keskustelu.kieli-ryhmässä keskusteltu paljon, ilman selvää tulosta. Syitä varmaankin on monia. Jonkinlaisen käsityksen näkemyksistä antaa Google Groups -haku ryhmästä, hakusanana ”yhdyssanat”.

Saako sanoa ”montaa”?

Nykyisin on hyväksyttävää käyttää tarvittaessa muotoa ”montaa”. Kielilautakunta hyväksyi kokouksessaan 1995-02-20 montaa-muodon käyttämisen

  1. useaa-muodon rinnalla tapauksissa, joissa montaa-muodon korvaaminen monta-muodolla aiheuttaisi merkityksen muutoksen, esim. Pöydässä oli montaa juustoa, vrt. Pöydässä oli monta juustoa; Luin montaa kirjaa, vrt. Luin monta kirjaa; Tyttö iski (= löi) montaa miestä, vrt. Tyttö iski (= valloitti) monta miestä
  2. monta-muodon rinnalla tapauksissa, joissa se selventää niitä merkitystehtäviä, joita partitiivilla lauseessa halutaan osoittaa, esim. Monta (tai: montaa) uutta sopimusta ei enää tehdä; En ole käynyt siellä montakaan (tai: montaakaan) kertaa; Tuskin meille monta (tai: montaa) vierasta tulee; Liitto rankaisi monta (tai: montaa) urheilijaa.

Aihetta käsittelee tarkemmin Maija Länsimäen artikkeli Kielikellossa 2/1995 s. 18–22.

Onko oikein sanoa ”tuli tehtyä”?

On. Aiemmin kielenhuollon kanta oli toinen, mutta nykyisin esimerkiksi Suomen kielen perussanakirja esittää ilmaisut ”tuli tehtyä” ja ”tuli tehdyksi” samanarvoisina.

Onko oikein sanoa ”alkaa tekemään”?

Yleiskielen vanhojen normien mukaan ei, vaan on sanottava ”alkaa tehdä” tai ”rupeaa tekemään”. Suomen kielen lautakunta otti kuitenkin 31.1.2014 kannan, jonka mukaan myös ”alkaa tekemään” hyväksytään, mutta päätöstä on laajasti pidetty huonona.

Saako sanoa ”tulen tekemään”? Onko suomessa futuuri?

Suomessa ei ole varsinaista futuuria, mutta vieraiden esikuvien mukaan muodostettua eräänlaista liittofutuuria ”tulen tekemään” voi käyttää selvyyden vaatiessa. Yleensä selvyys ei vaadi, vaan voidaan käyttää preesensiä tulevaan aikaan viitattaessa, koska asiayhteys ilmaisee, että kyse on tulevaisuudesta. Riittävän selvyyden voi myös saada aikaan lisäämällä ajan adverbin kuten ”vastedes”. Suomen kielen perussanakirja kuvaa tulla-sanan tällaisen käytön seuraavasti:

tulevaan aikaan viittaamassa vars. tapauksissa, joissa preesensmuoto tulkittaisiin nykyhetkeen viittaavaksi. Tulet huomaamaan, että olen ollut oikeassa. Näin on aina ollut ja näin tulee myös aina olemaan. Taistelulla tuli olemaan tärkeä merkitys sodan kululle. Tulen käsittelemään [paremmin: Käsittelen] tätä asiaa myöhemmissä luennoissani. Virasto tulee lähettämään [paremmin: Virasto lähettää] teille aikanaan kirjeen.
Lähde: Perussanakirja, hakusana tulla, merkitysryhmä 20.

Liittofutuuria käytettäessä on syytä olla varovainen senkin takia, että ilmaisu ei suomessa ole kieliopillistunut vaan saatetaan joissakin yhteyksissä tulkita kirjaimellisesti. Siis esimerkiksi ”tulen tekemään” voidaan tulkita ”tulen (jonnekin) ja teen”, ”saavun tehdäkseni”.

Toisenlainen liittofutuuri ”olen tekevä” on hävinnyt nykykielestä, mutta sitä esiintyy vanhassa kirjakielessä.

Onko eksessiivi (esim. ”luonta”) sijamuoto?

Ei. Kyse on essiivin ja partitiivin päätteen (-na ja -ta) yhdistelmästä, joka esiintyy joissakin murteissa lähinnä adverbeissa, artikkelin Potkut ministerintä mukaan joissakin kaakkoisissa murteissa myös sijamuodon tapaan. Lisäksi siitä on joissakin vanhoissa kieliopeissa yritetty tehdä sijamuoto sillä perusteella, että se täyttäisi tietyn ilmaisutarpeen. Ks. Google Groups -haku ryhmästä, hakusanana ”eksessiivi”.

Mikä on Q-kirjaimen nimi?

Suomen kielessä ”kuu”. Missään muussakaan kielessä ei tämän kirjaimen nimessä ole g-äännettä.

Mistä tarkoittaa sivistyssana...?

Tavallisimmat sivistyssanat selostaa Jukka K. Korpelan Pienehkö sivistyssanakirja. Jos sanan aihepiiri (esim. lääketiede, ruuanlaitto) tunnetaan, vastaus todennäköisesti löytyy erikoisalan sanastosta: Termisanastoja Webissä.

Mistä sana ... on peräisin?

Jos kyse on suomen sanasta, niin jokin seuraavista todennäköisesti sisältää vastauksen. Näitä sanakirjoja ei ole Webissä mutta niitä on mm. monissa yleisissä kirjastoissa. Seuraavat linkit viittaavat sivuille, joilla on näiden kirjojen bibliografisia tietoja tai esittelyjä.

Veijo Meren kirja Sanojen synty sisältää myös etymologisia selityksiä, mutta niissä ei ole eroteltu yleisesti hyväksyttyjä etymologioita kirjailijan omista ajatuskehitelmistä.

Sivusto Urantia-kirjan vierasperäisiä ja uudissanoja sisältää kyseisen uskonsuunnan oman sanaston ohella suurehkon määrän yleisiä sivistyssanoja ja näiden etymologioita.

Englannin sanoille on Webissä paljon etymologioita:

Ruotsin sanojen alkuperästä kertoo Svenska Akademiens Ordbok ja mm. vanhojen indoeurooppalaisten sanojen historiasta Indo-European Etymological Dictionary, joista tosin jälkimmäinen on varsin vaikeakäyttöinen, lähinnä kielentutkijoille sopiva.

Mitä sukua kielet ovat toisilleen? Mistä kieli on peräisin? Mikä on murre?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa englanniksi sci.lang FAQ.

Mistä löydän (virallisen) kääntäjän sille-ja-sille kielelle?

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitolla on Asiatekstinkääntäjät-hakusivu. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksella on Viralliset kääntäjät -hakusivu. Sen kautta löytyy virallisten kääntäjien laajempi luettelo, mutta siinä ei ole varsinaisia yhteystietoja, vain nimet ja postinumerot.

Kääntämistä koskevat kysymykset kuuluvat varsinaisesti ryhmään sfnet.keskustelu.kieli.kaantaminen.

Mistä etsin, kun kysymystäni ei ollut tässä listassa?

Muuan tietolähde on Kotuksen eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivu Kielitoimiston. Myös sanakirjoista, tietosanakirjoista ja muista kirjoista voi löytyä vastaus.

Ohjeita hyvin moniin kielipulmiin on myös Nykyajan kielenoppaassa.