Sivistyssanoihin suhtaudutaan usein hyvin tunneperäisesti. Jotkut vastustavat niitä kielellisen puhdasoppisuuden takia: ei saa käyttää vierasperäisiä sanoja. Tällöin ei yleensä oteta huomioon, että hyvin suuri osa suomen sanoista on vierasperäisiä, joskin vanhimmat lainasanat (kuten "äiti" ja "sata") ovat täysin mukautuneet suomeen.
Jotkut taas erityisesti suosivat sivistyssanoja siksi, että ne tuovat kansainvälistä ilmapiiriä. Ja kun jonkin erikoisalan ihmiset puhuvat keskenään, niin oman alan termien käyttely luo tunnelmaa. Osittain tästä johtuu, että alan sanoja käytetään tällöin myös väljentyneessä merkityksessä ikään kuin yleiskielen sanoina.
Minä suosittelen yleiseksi linjaksi sivistyssanojen välttämistä, ei niiden vierasperäisyyden takia vaan siksi, että ne eivät ole yleisesti tunnettuja. Sana "televisio" on aivan yhtä vierasperäinen kuin sana "agorafobia", mutta vain jälkimmäistä kehotan välttämään. Leikillisesti voisi jopa sanoa, että "televisio" on vierasperäisempi, koska se on koottu kahden vieraan kielen sanoista, kun taas "agorafobia" on pelkkää kreikkaa.
Jos joudut käyttämään sivistyssanoja, on syytä tarkistaa, löytyvätkö ne sivistyssanakirjasta. Ei haittaa, vaikka se olisi vanhahko, esim. Nykysuomen sivistyssanakirja, sillä olennaista on, voidaanko kohtuudella olettaa, että sana on useimmille lukijoille tuttu tai että he ainakin voivat löytää sen omasta sivistyssanakirjastaan. Osittain tämäntapaisiakin tarkoituksia varten olen koonnut Webiin Pienehkön sivistyssanakirjan.
Jos sivistyssana ei ole melko yleisesti tunnettu ja suppeahkoistakin sanakirjoista löytyvä ja jos kuitenkin sivistyssanan käyttö on välttämätöntä, on syytä ehdottomasti liittää joko tekstiin tai kirjoituksesi lopussa olevaan erilliseen sanastoon selitys, joka kertoo sanan merkityksen. Sama koskee tilanteita, joissa merkitys poikkeaa sivistyssanakirjan antamasta.
Selitysten laajuudessa on syytä ottaa huomioon lukijakunta. Mitä suppeammalle piirille teksti on tarkoitettu, sitä suppeammat selitykset riittävät. Mutta hyvä kirjoittaja tarjoaa myös jonkinlaisen mahdollisuuden "päästä sisälle" tekstiin suppealtakin tietopohjalta. Vaikka teksti on tutkimusraportti, joka on kirjoitettu saman erikoisalan tutkijoille, se saattaa kuitenkin kiinnostaa alan opiskelijaa tai harrastajaa tai toisen alan tutkijaa jonkin yhtymäkohdan takia. Esimerkiksi Web-sivulla onkin hyvä antaa ainakin jonkinlainen viittaus (linkki) selityksiin, esimerkiksi sivustoon, jolla alan erikoissanastoa esitellään. Sellaisen löytämisessä voi olla apua koosteestani Termisanastoja Webissä.
Oikea periaate on käyttää sellaisia sanoja, jotka lukijat ymmärtävät helposti ja oikein. Tällöin on tärkeää, millaisia lukijasi ovat ja mitä sanoja he tuntevat, ei se, mistä sanat ovat saaneet alkunsa. Omaperäinen sana saattaa jopa olla vieraampi kuin vierasperäinen.
Jos kirjoitat jotakin erikoisalaa hyvin hallitseville ihmisille sen alan asioista, niin he varmaankin tuntevat parhaiten alan vakiintuneen termistön, olipa se omaperäistä tai vierasperäistä. Jos taas kirjoitat erikoisalan asioista suurelle yleisölle, joudut ehkä paljonkin selittämään sanoja tai käyttämään pitkiä, kuvailevia ilmaisuja nasevien termien asemesta. Jos kirjoitat juristeille, niin sana "immateriaalioikeudet" on sopiva, mutta jos kirjoitat samasta aiheesta suurelle yleisölle, on parempi käyttää kuvailevampaa ja epätäsmällisempää ilmaisua, esim. "tekijänoikeus, patenttioikeus ja muut vastaavat ns. aineettomat oikeudet". Jos tarvitset käsitettä monessa kohdassa, voi olla tarpeen määritellä ensin sana "immateriaalioikeudet" ja sitten käyttää sitä. Sellainen ratkaisu voi olla kuitenkin lukijoille varsin raskas, etenkin jos määriteltyjä termejä on paljon, koska määritelmät eivät kovinkaan hyvin pysy muistissa.
Erikoistapauksena kannattaa mainita, että kirjoitettaessa
maahanmuuttajille tai muille, joiden äidinkieli ei ole suomi,
on usein hyvä suosia sivistyssanoja. Monien kielten puhujat
ymmärtävät sanan "projekti" selittämättäkin, koska he tuntevat
sen vastineen jossain muussa kielessä, kun taas
sanan "hanke" ymmärtämiseen ei ole vastaavaa tukea.
Usein terminluonteiset sivistyssanat ovat välttämättömiä, koska niille
ei ole järkeviä vaihtoehtoja. Jos haluat kirjoittaa propaanista,
konvoluutioista tai eksistentialismista, sinun on pakko käyttää näitä
sanoja. Jos nimittäin yrität itse sepittää niille omaperäisiä vastineita,
sinua ei ymmärrä kukaan, eivät kyseisen alan asiantuntijat eikä
suuri yleisö.
Toisaalta
hyvin usein sivistyssanalle on suomalaisempi vastine,
joka
on kadunmiehelle paljon tutumpi ja jonka asiantuntijatkin hyvin
ymmärtävät. Ei ole mitään perustetta käyttää sellaisia sivistyssanoja
kuin "iktyologia" tai "attribuutti", koska voi käyttää sanoja
"kalatiede" ja "määrite". Suomalaisempi vastine voi olla joko
yleisesti käytetty ja tunnettu termi taikka sellainen yhdyssana tai
sanaliitto kuin "kalatiede", jonka merkitys on ilmeinen.
Sivistyssanoilla voidaan tietysti keikaroida.
Niitä voidaan käyttää,
tietoisesti tai tiedostamattomasti, jonkinlaisen
sisäpiiritunnelman
luomiseen. Sanassa "boutique"
on lumoavaa charmia joillekuille, ja
lintuharrastajapiireissä tuskin pärjää, jos ei osaa kutsua kuikkaa Gaviaksi.
Aina, kun käytät vähän tunnettua sanaa, lähetät lukijalle
piiloviestin:
jos et tunne tätä sanaa, tämä juttu ei ole tarkoitettu
sinulle. Esimerkiksi latinankielisten lentävien lauseiden viljely
on tehokas keino karkottaa latinaa osaamattomat.
(Muinaiset roomalaiset käyttivät vastaavaan tarkoitukseen kreikkaa.)
Vielä tehokkaampaa on ottaa juttuun mukaan kirjallisuussitaatteja
alkukielellä, jota suhteellisen harvat osaavat, esimerkiksi
nyky-Suomessa ranskaksi tai saksaksi.
Joskus tällainen menettely voi olla ihan perusteltuakin, joskin on
selvempää kertoa jutun esipuheessa tai alussa suoraan, keille se on
tarkoitettu.
Joskus on vaikeaa valita sivistyssanan ja omaperäisen sanan välillä.
Sivistyssana voi olla asiantuntijapiireissä tutumpi
kuin omaperäinen
sana, joka voi olla hiljattain sepitetty vaikkakin virallisesti
suositeltu. Omaperäinen vastine voi olla vanhakin mutta harvinainen;
esimerkiksi "inessiivi" on kai tunnetumpi termi kuin "sisäolento".
Sivistyssana voi myös olla merkitykseltään täsmällisempi
tai lyhemmyyttään kätevä. Valinnassa kannattaa ottaa huomioon muun
muassa se, miten hyvin lainasana sopii rakenteeltaan suomeen,
esimerkiksi sisältääkö se vieraita kirjaimia kuten b, f ja g taikka
hankalia konsonanttiyhdistelmiä kuten str. Tärkeää on myös, kirjoitetaanko
lainasana suomen vai vieraan kielen kirjoitusjärjestelmän mukaisesti eli
vastaavatko kirjoitusasu ja äänneasu toisiaan.
Kenties sinulle on luonnollista kirjoittaa niin, että käytät paljon
sivistyssanoja. Jos se helpottaa kirjoittamisen vaikeinta, luovaa
vaihetta, niin käytä siitä vaan - mutta muista sitten luovimman vaiheen
jälkeen käydä tekstisi läpi ja korvata lukijoille tuntemattomat sanat
heidän tuntemillaan. Jos kirjoitus on tärkeä, sen ymmärrettävyyteen
voi hyvinkin kannattaa panostaa sen verran, että lukaisee sen läpi
alleviivaten kaikki sivistyssanat ja sitten tarkistaa sivistyssanakirjasta
tai muusta erikoissanakirjasta,
löytyykö niille hyvät, ymmärrettävät suomenkieliset vastineet. Tätä
työtä ei kuitenkaan pidä tehdä mekaanisesti, sillä osa vastineista on
vain summittaisia selityksiä tai ehkä jopa sepitteitä, jotka ovat
vähemmän tunnettuja kuin itse sivistyssana.
ATK-termin "swapping"
suomennosta "heittovaihto" tuskin käytetään missään
muualla kuin ATK-sanakirjassa. Vastineen pitää ainakin
olla sinun mielestäsi ymmärrettävä, muutoin se tuskin on ymmärrettävä
lukijallekaan. Mutta älä välitä siitä, että suomalaisessa vastineessa
ei ehkä tunnu olevan samaa historian siipien havinaa, kulturellisuutta
ja glamouria kuin sivistyssanassa.
Monet sivistyssanat ovat sellaisia, että ne ovat joissakin yhteyksissä
ja merkityksissä korvattavissa suomalaisemmilla mutta joissakin eivät.
Suomalaisemmat vastineet voivat myös riippua asiayhteydestä.
Esimerkiksi "autonominen alue" on "itsehallintoalue" tai "itsehallinnollinen
alue", mutta "autonominen hermosto" on vakiintunut termi.
Sana "positiivinen" on useimmiten korvattavissa sanalla "myönteinen",
mutta ei matematiikassa, jossa täytyy joko käyttää kyseistä sivistyssanaa
tai ilmaisua "suurempi kuin nolla", joka tosin ei aina ole mahdollinen.
Ole siis tarkkana, koska sivistyssanakirjasi hyvin mahdollisesti tuntee
vain joitakin merkityksiä, ei välttämättä sitä merkitystä, josta jutussasi
on kyse.
Sivistyssanojen asu on horjuva, vaikka sitä koskevat normit ovat
melko vakiintuneita. Ongelmana on lähinnä se, että
normienmukainen kirjoitusasu poikkeaa varsin usein ääntämyksestä.
Varsin tavallista
alkaa olla, että kirjoitetaan esim. "agressio" eikä "aggressio".
Itse soisin normien muuttuvan ääntämyksenmukaisiksi. Mutta mitä
virallisempi on kirjoituksen luonne, sitä tärkeämpää on noudattaa
normeja, vaikka sitä varten pitäisikin kahlata läpi kielenoppaita
ja sivistyssanakirjoja. Varsinkin jos käyttää paljon sivistyssanoja mutta kirjoittaa
ne väärin, tulee tehneeksi vaikutuksen - mutta
toisenlaisen kuin oli tarkoitus.Sivistyssanojen käyttö valikoi lukijoita
Vierasperäinen vai omaperäinen - millä perusteilla valitaan?
Kirjoita normien mukaan - yleensä