Sitovan välilyönnin käyttö suomen kielessä

Sitova välilyönti (eli yhdistävä välilyönti, no-break space,  ) on merkki, jota voidaan käyttää estämään epäsuotavat rivinvaihdot tekstin muotoilussa, esimerkiksi luvun 1 000 000 jakautuminen eri riveille. Tämä dokumentti tarkastelee suomen kielen kirjoitusasua koskevien suositusten ja tarkoituksenmukaisuusharkinnan pohjalta, milloin sitovaa välilyöntiä kannattaisi käyttää.

Tämän dokumentin aihe on merkittävä lähinnä tekstien ulkoasun kannalta. Mitenkään mahtavan tärkeästä asiasta ei ole kyse. Toisaalta jos kirjoitat esimerkiksi suomenkielisiä HTML-dokumentteja ("Web-sivuja") tai Word-asiakirjoja tai LaTeXilla tuotettavia tekstejä paljon, voi olla hyvä ajatus opetella tässä esitettävät tekniikat niin, että niistä muodostuu osa kirjoittamisrutiinia. Kun tekstiä kirjoittaessaan sivumennen estää rivinvaihdot väärissä kohdissa, ei sitten jälkikäteen tarvitse paikkailla juttuja tältä osin. HTML-dokumenteissa tämä on itse asiassa ainoa vaihtoehto estää väärät rivinvaihdot, koska tekijä ei voi tietää, minkälevyisenä itse kukin katselee hänen tekstiään.

Sitova välilyönti, jonka virallinen nimi kansainvälisissä merkistöstandardeissa on no-break space, on merkki, joka poikkeaa normaalista välilyönnistä seuraavasti: Normaali välilyönti saattaa tekstin käsittelyssä korvautua rivinvaihdolla tekstin rivityksen muuttuessa; sitovalle välilyönnille ei niin saa tehdä.

Sitovasta välilyönnistä käytetään usein - myös edellä mainituissa standardeissa - lyhennettä NBSP. Kuitenkin HTML-kielisessä merkinnässä   on käytettävä nimenomaan pieniä kirjaimia. Usein esiintyvä epävirallinen nimitys merkille on non-breaking space. Merkin koodiarvo ISO 8859 -merkistöissä samoin kuin Unicodessa on desimaalisena 160, oktaalisena 240 ja heksadesimaalisena A0. Tämän takia siitä puhuttaessa usein käytetään myös ilmaisua U+00A0.

Tekstiä muotoileva tietokoneohjelma, esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelma tai Web-selain, hyvin usein muotoilee tekstiä niin, että sen jako eri riveille muuttuu. Tällöin se yleensä pyrkii jakamaan ensisijaisesti sanojen välistä. Tavallisesti ohjelma jakaa tekstin "sanoiksi" sen mukaan, miten siinä esiintyy välilyöntejä, joten esim. ilmaisu 1 000 000 on tietokoneohjelmalle yleensä kolme "sanaa". Ohjelma ei erityisemmin ymmärrä, mistä saa jakaa eri riveille ja mistä ei. Niinpä se täytyy kertoa jollakin suhteellisen yksinkertaisella tavalla. Tällainen yksinkertainen tapa on käyttää välilyönnin asemesta sitovaa välilyöntiä.

HTML-kielessä sitova välilyönti voidaan kirjoittaa muodossa  , siis esim. 1 000 000. Vaihtoehtoisesti sen voi kirjoittaa ns. raakana datana, jolloin se yleensä näkyy miellyttävämmässä muodossa HTML-koodissa, nimittäin tavallisen välilyönnin näköisenä; ks. merkkikoodioppaassani olevia ohjeita merkkien kirjoittamisesta "raakana datana". Huomaa, että joka tapauksessa sitova välilyönti kirjoitetaan tavallisen välilyönnin asemesta, ei sen lisäksi!

MS Word -tekstinkäsittelyohjelmalla saadaan sitova sitova välilyönti siten, että pidetään sekä Ctrl-näppäintä että tasonvaihtonäppäintä alhaalla, kun näpäytetään välilyöntinäppäintä. Valitettavasti tämä ei estä kaikkia rivinvaihtoja, vaikka sen pitäisi; Word saattaa erottaa yhdistelmän ajatusviiva sitova välilyönti ajatusviiva osat toisistaan, käytännössä jakaen eri riveille ensimmäisen ajatusviivan jälkeen. — Samoin se saattaa jakaa virkkeen alussa olevan ajatusviivan ja sitä seuraavan sanan välistä, vaikka niiden välissä olisi sitova välilyönti.

LaTeXissa (ja perus-TeXissä) ei varsinaisesti käytetä sitovaa välilyöntiä vaan erityistä merkintää, joka vastaa sitä: tilde-merkkiä (~). Sitäkin käytetään välilyönnin asemesta, ei sen ohella. Esimerkki: 1~000~000.

Tässä tarkastelussa ei puututa siihen tekniseen seikkaan, että rivinvaihdon estämiseen saattaa olla muitakin keinoja. Usein niillä estetään rivinvaihdot jonkin isohkon tekstikokonaisuuden sisällä. Esimerkiksi HTML-kielessä on mahdollista eräissä yhteyksissä käyttää NOWRAP-määritettä, ja lisäksi siinä on (kielen viralliseen määrittelyyn kuulumaton) NOBR-elementti. Ks. dokumenttia Word division in IE and other notes on the nobr markup. LaTeXissa taas voidaan käyttää mbox-rakennetta.

Suomen kielessä sitovan välilyönnin käyttö välilyönnin asemesta on perusteltua ainakin seuraavissa tapauksissa:

Erityisesti HTML-dokumentissa voi olla aiheellista estää rivinvaihto sellaisten sanojen väliltä, jotka kuuluvat samaan linkkitekstiin. Jos nimittäin linkkitekstin sisälle tulee rivinvaihto, ei ole visuaalisesti ilmeistä, onko kyseessä yksi linkki vai kaksi linkkiä. Pitkien linkkitekstien sisällä ei aina kannata estää kaikkia rivinvaihtoja, lyhyissä tilanne on toinen. Esimerkki:
<A HREF="finnish.html">suomen&nbsp;kieli</a>

Muutoinkin voidaan sitovaa välilyöntiä estämään eri riveille jako yhteen kuuluvien sanojen välistä. Voitaisiin perusteella sellaistakin ajatusta, että rivi ei saisi loppua kirjaimeen, joka seuraavan sanan aiheuttaman assimilaation tai ns. loppukahdennuksen takia olisi äännettävä kirjoitusasun vastaisesti. (Muutoinhan tekstiä ääneen luettaessa hyvin helposti luetaan kyseinen sana "kirjaimellisesti", jolloin tulos on epäluonteva.) Täten voisi käyttää sitovaa välilyöntiä sellaisissa tapauksissa kuin "minun kirjani" ja "tule tänne". Toisaalta on muistettava, että ladonta on sitä vaikeampaa, mitä enemmän rivinvaihtoja on estetty, etenkin, jos halutaan kapeahkoa tasalevyistä palstaa.

Käytännön nyrkkisääntö: Jos kahdesta peräkkäisestä sanasta (tai muusta ilmaisusta) edellinen olisi oudontuntuinen rivin lopussa tai jälkimmäinen olisi "orpo" rivin alussa, kirjoita niiden väliin tavallisen välilyönnin asemesta sitova välilyönti.