Nyysiopas, luku 3 Nyysietiketti:

Nyysikirjoittamisen teknisiä kysymyksiä

Sisältö:

Lisää teknisiä asioita, mm. artikkeliin viittaamisesta, kerrotaan liitteessä Hiukan lisää nyysijärjestelmän tekniikasta.

Yhteislähetys eli crosspostaus

Jos on varmasti perusteltu syy lähettää viesti useaan ryhmään, älä lähetä sitä erikseen joka ryhmään, vaan käytä yhteislähetystä eli crosspostaa: kirjoita ryhmien nimet Newsgroups:-riville pelkällä pilkulla (ei välilyöntiä) erotettuina, esim.
Newsgroups: sfnet.keskustelu.kieli,sfnet.keskustelu.laki

Aiheesta kertoo tarkemmin Why and how to crosspost. Huomaa, että joskus crosspostaukseksi kutsutaan saman jutun lähettämistä erillisinä viesteinä useaan ryhmään, mikä on aivan eri asia (multiposting).

Useimmat nyysiohjelmat osaavat sitten merkitä yhteislähetyksenä lähetetyn artikkelin luetuksi siten, että kukin lukija näkee sen vain kerran, vaikka seuraisi useita kyseisistä ryhmistä.

Yleensä kannattaa ohjata jatkokeskustelu vain yhteen ryhmään lisäämällä otsakkeisiin Followup-To:-kenttä. (Vertaa kohtaan Keskustelun siirto.)

Jos esimerkiksi lähetät viestin sekä kieliryhmään että lakiryhmään, koska se koskee juridiikan kielenkäyttöä, mieti, kumpaan ryhmään keskustelu asiastasi sopii paremmin. Jos asia on ennen muuta kielellinen, se kuuluu kieliryhmään, ja yhteislähetys toimii vain ikäänkuin kutsuna lakiryhmää lukeville tulla seuraamaan kyseistä keskustelua kieliryhmässä. Voitaneen lähteä siitä, että jos kieliasiat kiinnostavat jotakuta niin paljon, että hän haluaisi seurata ainakin kyseistä keskustelua, hän ainakin piipahtaa kieliryhmässä. On useita tapoja lukea ryhmästä vain yhtä threadiä, esim. Google Groups -järjestelmän käyttö. Tällainen auttaa pitämään ryhmien viestien määrän kohtuullisena.

Tekstin tehostaminen

Nyysien teknisistä rajoituksista johtuu, että korostuskeinoja on käytettävissä aika vähän. Sanojen korostamiseen käytetään yleisimmin alaviivoja korostettavan sanan ympärillä, esim. näin: nyyseihin _ei_ pidä lähettää HTML-muotoisia viestejä. Vertaa alleviivauksen käyttöön konekirjoituksessa tekstin korostamiseen.

Asteriskien käyttö vastaavaan tapaan (esim.: *ei*) on sikäli huonompi ajatus, että se voi sekaantua asteriskin erilaisiin muihin käyttötarkoituksiin, etenkin käyttöön ns. korvausmerkkinä (wild card). Mutta sekin on sentään paljon parempi keino kuin tekstin kirjoittaminen isoilla kirjaimilla, jota pidetään yleisesti hyvin ärsyttävänä HUUTAMISENA. Otsikoissakaan ei pidä HUUTAA. Joskus voi harkiten käyttää isoja alkukirjaimia (esim. "Tämä on joillekin ihmisille Tärkeä Asia"), mutta yleisesti isojen alkukirjainten merkitys on monitulkintainen.

Olipa tehostuskeino mikä tahansa, niin kaikkea ei tietenkään pidä tehostaa. Jos korostat kaikkea, et korosta mitään, mutta ärsytät kyllä lukijoitasi.

Hymiö

Hymiö (smiley [smaili], virallisemmin emoticon) tarkoittaa lähinnä merkkiyhdistelmää :-) mutta myös muita samantapaisia kuten :-( ja :) ja ;-) joita käytetään nyyseissä yleisesti "kuvalliseen" viestimiseen. Ideana on, että jos kallistat päätäsi vasemmalle 90 astetta, voit nähdä merkkiyhdistelmän hymyilevinä, surullisina ym. kasvoina. Hymiöt ovat osa "nettislangia".

Merkitykseltään melko ilmeisten hymiöiden lisäksi käytetään kaikenlaisia muitakin, joiden merkitys jää lähinnä arvattavaksi. Ns. smiley dictionaryt, joita netissä on paljon, voivat auttaa arvaamisessa. Ks. esim. NetLingon listaa Smileys & Emoticons. Suomenkielisistä kannattaa mainita Kauko Huotarin laatima Pieni hymiösanasto.

Hymiöitä käytetään usein herjojen "keventämiseen" tai vihjaamaan, että jutussa on salaivaa. Fiksuna hymiöiden käyttönä voisi pitää lähinnä sitä, että asiallisen tekstin seassa on lauseen lopussa hymiö ilmoittamassa, että lauseessa on jokin kätketty vitsi. Tätä keinoa on syytä käyttää säästeliäästi, yleensä vain silloin, kun suurin osa lukijoista ei muuten huomaisi vitsiä.

Hymiöiden runsas käyttö esimerkiksi lisäämällä joka lauseen perään :-) :-) :-) on todella lapsellista.

URLien käyttö, esim. Web-sivuihin viittaaminen

Nyysiartikkelissa voidaan viitata esimerkiksi Web-sivuun tai FTP-palvelimessa olevaan aineistoon URLilla, esim. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/rfc/2396/toc.html tai ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/rfc/rfc2396.txt

Kirjoita osoite oikein

Viittauksissa tehdään erittäin usein virheitä. Erityisesti on huomattava seuraavat seikat:

Esimerkiksi www.cs.tut.fi/~jkorpela olisi siis väärin (vaikka jotkin ohjelmat joissakin tilanteissa "mielessään täydentävät" sen oikeaksi), ja http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/ on oikein.

Auta ohjelmia tunnistamaan URLit

Useat, mutta eivät suinkaan kaikki, nyysiohjelmat tunnistavat viestissä esiintyvät URLit ja esittävät ne samaan tapaan kuin Web-sivuilla olevat linkit. Tällöin käyttäjä voi yksinkertaisesti napsauttaa URLia kuten http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/rfc/2396/toc.html ja päästä suoraan käsiksi kyseiseen sivuun tai muuhun resurssiin - tietysti olettaen, että hänellä on sillä hetkellä Internet-yhteys.

Mutta kyseinen tunnistaminen perustuu aika alkeellisiin menetelmiin. Erityisesti kannattaa URLeja nyysiviestiin kirjoitettaessa kirjoittaa URL omalle rivilleen tai ainakin jättää tyhjää sen molemmin puolin. Tämä merkitsee, että välimerkkien käytön sääntöjä pitää rikkoa sen verran, että jos URLia seuraisi välimerkki, jätetään sen edelle välilyönti, esim. näin: http://dmoz.org/ . Muutoin ohjelma olettaa välimerkinkin kuuluvan URLiin, jolloin homma menee pieleen.

Entä ylipitkät URLit?

Entä jos URL on niin pitkä, että omalle rivilleen kirjoitettunakin se rikkoisi suositusta alle 80 merkin rivinpituudesta? Hankala juttu. Yksi vaihtoehto on nähdä asia pakkotilanteena ja vain kirjoittaa poikkeuksellisesti ylipitkä rivi; siitä ei varsinaisesti seuraa katastrofia. Toinen vaihtoehto on käyttää merkintätapaa, jossa URL on merkkien < ja > välissä ja se pannaan poikki sopivasta kohdasta, mieluiten esim. vinoviivan tai kysymysmerkin perästä, esim.

http://finlex2.edita.fi/dynaweb/kko/fkko/@Generic__BookTocView?
DwebQuery=KKO%3Avvvv%3An&submit2=Hae

Jotkin ohjelmat selviävät tällaisesta, ja jos eivät, niin lukija osaa ehkä päätellä, mitä pitää tehdä. Merkintä on virallisen suosituksen (RFC 2396:n liite E) mukainen.

Nyyseihin viittaavat URLit

Entä URLit, jotka viittaavat nyyseihin eli artikkeleihin, threadeihin tai ryhmiin? Aluksi kannattaa huomata, että artikkelin sisällä ei yleensä ole tarvetta millään URLilla viitata siihen artikkeliin, johon on se vastaus, kunhan viesti on asianmukaisesti lähetetty followup-viestinä. Mutta jos muutoin haluaa nyysiartikkelissaan viitata toiseen nyysiartikkeliin, on useitakin vaihtoehtoja, mutta ne kaikki ovat jossain määrin ongelmallisia. Seuraavat lienevät parhaita tapoja viitata nyysiartikkeliin URLilla:

Näistä jälkimmäinen viittaa artikkeliin sellaisena, kuin se on tallentunut Google Groups -järjestelmään. Käytännössä Message-ID:n saa selville esimerkiksi siten, että kun on etsinyt artikkelin kyseisestä järjestelnästä, seuraa linkkiä "Original Format". Saatavassa esitysmuodossa on alkupuolella rivi, joka alkaa Message-ID: ja josta sitten vain otetaan merkkien < ja > välissä oleva merkkijono, kyseiset rajoitinmerkit pois jättäen, ja korvataan @-merkki merkkiyhdistelmällä %40 ns. URL-koodauksen mukaisesti.

Esimerkki: Seuraavat URLit viittaavat samaan viestiin mutta eri tavoin, t.s. niitä seuraamalla (mahdollisesti) saatavat viestin esitysmuodot ovat erilaisia:
news:39fd2b39.253395733@news.cs.hut.fi
http://groups.google.com/groups?selm=39fd2b39.253395733%40news.cs.hut.fi
Näiden käytännöllinen ero on siinä, että http-alkuinen toimii niin kauan kuin Google Groups toimii nykyisenkaltaisena, kun taas news-alkuinen toimii vain niille lukijoille, joiden käyttämästä palvelimesta viesti ei vielä ole poistunut, ekspiroitunut.

Pasi Ruhanen on kirjoittanut sivun Näin viittaat Google Groupsiin fiksusti. Aiheesta kertoo myös juttu Referring to Usenet newgroups, articles and threads in HTML, joka nimensä mukaisesti käsittelee erityisesti tällaisten URLien käyttöä Web-sivuilla.

Signature eli sigu

Signature eli sigu on muutaman rivin mittainen pätkä artikkelin lopussa, jossa on esimerkiksi kirjoittajan nimi, osoitetietoja tai mietelause. Usein sigua sanotaan allekirjoitukseksi, mutta sitä ei monestakaan syystä voi rinnastaa esimerkiksi kirjeen allekirjoitukseen. Nyysiviestissähän kirjoittajan nimen paikka on otsaketietojen From-osassa. Sigussa voidaan sitten kertoa vaikkapa lempinimi, kotisivun osoite, titteli tai lyhyt luonnehdinta.

Useimmat nyysiohjelmat voi käskeä liittämään halutun sigun automaattisesti jokaisen viestin perään. Tämä tehdään Unix-koneissa yleensä luomalla kotihakemistoon määrätynniminen tiedosto; sen nimi riippuu käytettävästä nyysiohjelmasta, mutta useimmiten se on .signature. Toisaalta Windows-koneissa käytettävissä nyysiohjelmissa on yleensä ohjelman asetuksissa erillinen kohta, jonne voi suoraan kirjoittaa haluamansa sigu.

Sigun edelle kuuluu erityinen rivi, ns. siguerotin, joka koostuu kahdesta yhdysmerkistä ja niitä seuraavasta välilyönnistä, siis rivi, jolla on vain ”-- ”. Monet ohjelmat tunnistavat siguerottimen ja osaavat sen perusteella näyttää sigun esimerkiksi eri värillä, jättää sen pois lainauksista jne. Esimerkki:

-- 
Yucca, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/

Valitettavasti Outlook Express lähettää virheellisen siguerottimen: se jättää loppuun kuuluvan välilyönnin pois. Vielä pahempaa on, että OE:ssä "allekirjoituksen" (sigun) automaattinen lisääminen on toteutettu aivan järjettömästi. Kyseistä piirrettä ei siis ole syytä ottaa käyttöön ainakaan sellaisenaan. Jos OE:n käyttäjänä haluaa lisätä viesteihinsä sigun, niin yksi tapa on lisätä viestinkirjoitusruutuun "Lisää allekirjoitus" -nappi; ks. Mikael Kujanpään ohjeen Microsoft Outlook Expressin asetukset kohtaa Allekirjoituksen automaattinen lisääminen asetukset.

Mutta nykyisin näppärämpi tapa lienee asentaa koneeseen maksuton korjausohjelma QuoteFix. Se korjaa useita OE:n virheitä ja puutteita, ja lisäksi se mahdollistaa OE:n toimintojen paremman säätämisen.

Yleisesti hyväksytty yläraja sigun pituudelle on neljä riviä, tyhjät rivit mukaan luettuina (mutta edellä mainittua erotinriviä mukaan laskematta). Eräät nyysiohjelmat kieltäytyvät lähettämästä artikkelia, jos sigu on pidempi. Tämä rajoitus on syytä ottaa hyödyllisenä piirteenä sen sijaan, että kyselisi, miten sen voi kiertää. Sigussa kuten muuallakin artikkelissa rivien maksimipituudeksi sopii 72 merkkiä.

Jos sigua käyttää, siinä voi olla esimerkiksi oma nimi tai lempinimi, jonkinlainen vakava tai leikillinen titteli, Web-kotisivun osoite taikka ryhmän aihepiiriin sopivan Web-sivun osoite, jos käytetty ohjelma sallii signaturen asettamisen ryhmäkohtaiseksi. Mukana voi olla myös "Finland", jos kirjoittelee kansainvälisiin ryhmiin, varsinkin jos käyttää muuta kuin .fi-loppuista meiliosoitetta.

Jotkut kirjoittavat siguihinsa esimerkiksi kotiosoitteensa ja puhelinnumeronsa. Tällöin on syytä ilmoittaa puhelinnumerossa myös suuntanumero. Yhteystietojen on muutenkin syytä olla oikein sekä asiasisällöltään että esitystavaltaan; edellä jo korostettiin URLien oikean muodon tärkeyttä.

Hyödyllinen sigu on edellä kuvattuja asioita sisältävä ja siis antaa lukijalle mahdollisesti kiinnostavaa taustatietoa kirjoittajasta. Usein sigu sen lisäksi tai asemesta on tai yrittää olla hauska. Ja tällöin saatetaan yrittää monimutkaistakin Ascii-taidetta, jolloin tulos on yleensä sekasotku, jos lukijalla ei ole käytössään samanlaista fonttia kuin kirjoittajalla.

Meiliosoite näkyy viestin otsaketiedoista, kunhan olet pannut nyysiohjelmasi asetukset kuntoon. Meiliosoitteen mainitseminen sigun lopussa on siksi lähinnä häiritsevää - lukija, joka aikoo vastata meilitse, joutuu erikseen tarkistamaan, ovatko annetut osoitteet samat. (Ja jos ne eivät ole, mistä pitäisi arvata, kumpi on oikein?)

Usein siguun pannaan jokin mietelause. Tämän tekijänoikeudellinen laillisuus on kyllä kyseenalaista, jos kyse ei ole kirjoittajan omasta mietelmästä eikä niin vanhasta tekstistä, että se on tekijänoikeudesta vapaa.

Sigun lainaaminen kommenttiartikkeleissa on turhaa (ellei sitten todella kommentoida sigua!). Se on aika varma merkki siitä, että ei osata lainata järkevästi.

Lisää siguista kertoo Sven Guckesin sivusto Signatures.

Siguja ei pidä sekoittaa ns. digitaaliseen allekirjoitukseen, joka tarkoittaa salaustekniikoiden eli kryptografian alaan kuuluvaa asiaa, joka toimii varmisteena. Jotkut käyttävät nyysiviesteissäänkin digitaalisia allekirjoituksia, tarkemmin sanoen PGP-allekirjoituksia. Tämä on aika kyseenalaista ja aiheuttaa sen, että suurin osa lukijoista näkee viestin lopun omituisena moskana. Kyseiset kirjoittajat ovat kuitenkin asiastaan vakuuttuneita, joten aiheesta huomauttaminen ei yleensä auta.

"Salaaminen" rot-13:lla

Rot-13 eli rot13 on erittäin alkeellinen salakirjoitusmenetelmä: kukin kirjaimista A - Z ja a - z korvataan kirjaimella, joka on siitä 13 merkin päässä (englannin) aakkostossa, siis esim. A korvataan N:llä, B O:llä jne.

Gäzä xnccnyr ba ebg-13-xbbqnggh vuna inva rfvzrexva ihbxfv.

Kyseessä on muinaisen Caesar-menetelmän yksi versio. Siirtymäksi on valittu 13 sen takia, että tällöin rot-13-koodauksen purku tapahtuu täsmälleen samoin kuin rot-13-koodaaminen, koska englannin aakkostossa on 26 kirjainta.

Koska menetelmä on alkeellinen ja laajasti tunnettu, ei rot-13:a käytetä salaamiseen vaan siinä tarkoituksessa, että vastuu artikkelin mahdollisesti aiheuttamasta loukkauksesta siirtyisi lähettäjältä vastaanottajalle. Normaalisti rot-13-artikkelia ei voi lukea vahingossa, vaan sen lukemiseksi on tehtävä jotain. Ajatuksena on, että kukaan ei voi valittaa joutuneensa yllättäen näkemään sopimatonta aineistoa, esim. jotain vähemmistöä loukkaavan vitsin. Tämän ajatuksen oikeudellista pätevyyttä ei kuitenkaan tiettävästi ole testattu.

Rot-13:a voisi käyttää myös spoilerien "salaamiseen" etenkin silloin, jos viestin keskellä on jokin juttu, joka saattaisi olla spoilaava.

Useimmissa nyysiohjelmissa on rot-13-koodaus (ja sen purku) valmiina jonkin näppäimen tai näppäinyhdistelmän takana. Ks. alt.humor.best-of-usenet FAQ, kohta Q6, ja ranskaksi Coder et Décoder en Rot13. Yleensä kuitenkin rot-13-koodatun tekstin esiintyminen artikkelissa on osoitus siitä, että koko juttua ei kannata lukea.

Attribuutiot

Attribuutio tarkoittaa vastausartikkelissa lainatun tekstin edellä olevaa viittausta siihen, kenen tekstiä lainataan; se voi ilmoittaa myös muita lähdetietoja lainatusta tekstistä, esim. kirjoitusajankohdan. Kyseessä on siis lähdeviittaus, mutta on ehkä parempi käyttää erityistä termiä, koska nyyseissä toki voidaan viitata erilaisiin lähteisiin muutenkin. Yleensä attribuutio on nyysiohjelman automaattisesti muodostama. Muun muassa tämän takia se on usein englanniksi, vaikka itse viesti on muulla kielellä. Eri ohjelmat käyttävät erilaisia attribuutioita, eikä attribuution tyylistä yleensä pidä päätellä mitään siitä, miten kirjoittaja suhtautuu lainaamaansa tekstiin tai sen kirjoittajaan.

Se, mitä ja miten ohjelma sisällyttää attribuutioon, on usein käyttäjän valittavissa. Jotkut harrastavat hyvinkin persoonallisia ja hauskoiksi tarkoitettuja attribuutioita. Esimerkiksi seuraava on tarkoitettu viittaamaan "ikuiseen syyskuuhun":

NN wrote on MMCCCIII September MCMXCIII in <URL:news:message-ID:
Seuraava taas on ehkä hauska ensimmäisen kerran luettuna:
On 04 Nov 2000, NN was banging two bits of uranium together to keep warm, and the resulting pile of ash spelt out:

Kokemus osoittaa, että ihmiset voivat ottaa nokkiinsa tuollaisista, pitäen niitä juuri itseensä kohdistuvina, vaikka attribuutio on tarkoitettu yleiseksi vitsailuksi.

Millainen attribuution sitten kannattaisi olla? Jos haluat ruveta virittelemään nyysiohjelmasi oletusasetuksia tässä suhteessa, niin muuan yksinkertainen ratkaisu on seuraavanmuotoinen:

nimi <meiliosoite> wrote:

Tavallaanhan pelkkä nimi riittäisi, mutta usealla kirjoittajalla se on nimimerkki tms. ja meiliosoite antaa enemmän informaatiota, josta voi arvata oikean nimen. Muut kentät kuten päiväys ja Message-ID ja tieto ryhmästä voivat joskus olla tarpeen. Esimerkiksi kommentoitaessa jostain syystä jotain kuukauden takaista viestiä on syytä mainita päiväys attribuutiossa, mutta silloin pitää ottaa muutakin huomioon. Mutta useimmiten sellaiset tiedot ovat tarpeettomia, ja ainakin periaatteessa ne löytyvät otsaketietojen kautta. Joten hyvä ratkaisu voisi olla, että ohjelma asetetaan käyttämään jotain yksinkertaista, yhdelle riville hyvin mahtuvaa attribuutiota, ja sitten tarvittaessa "käsin" lisätään lisätietoja silloin, kun se tuntuu aiheelliselta viestiä kirjoitettaessa.

Jos attribuution muotoa ei voi ohjelmassa asettaa ryhmäkohtaisesti ja jos kirjoittelee sekä suomeksi että englanniksi, on varmaankin parasta käyttää attribuution kielenä englantia. Englanninkielisessä ryhmässä näyttää vähän hassulta, jos attribuutiossa lukee "kirjoitti" tai "a écrit".

Entä kun lainaat A:n tekstiä, jossa A on lainannut B:n tekstiä, jne.? Pitääkö kaikki attribuutiot säilyttää? Hankala kysymys. Ehkäpä nyrkkisäännöksi sopisivat seuraavat: yleensä lainausta kannattaa tiivistää niin, ettei siihen jää sisäkkäisiä lainauksia; jos niiden mukaan ottaminen on tarpeen, niin attribuutiota voi supistaa niin, että vain nimi jää jäljelle; ja jos lainauksen sisällä oleva lainaus on niin neutraalia tekstiä, ettei ole väliä sillä kuka sen kirjoitti, niin sen attribuution voi poistaakin. Merkinnöistä >, >> yms. kuitenkin näkyy, mikä on lainattua, mikä kahdesti lainattua jne. Mutta jos kyse on esimerkiksi väittelystä, lienee korrektia korostaa, kuka mitäkin on esittänyt.

Vanhoihin viesteihin vastaaminen

Vanhana voitaneen pitää viestiä, joka on lähetetty yli kaksi viikkoa sitten, ainakin, jos se kuuluu threadiin, jossa ei ole juurikaan sitä tuoreempia artikkeleita. Yleensä vanhaan viestiin ei kannata vastata, mutta jos harkinnan jälkeen päädyt vastaamaan, pyri vähentämään ongelmia tekemällä selväksi, että vastaat vanhaan viestiin.

Melko usein sattuu, että johonkin ryhmään tulee uusi kirjoittelija, joka kommentoi useitakin kuukauden - parin takaisia artikkeleita mitenkään tuomatta tätä esiin. (Lisäksi usein hän jopa jättää tarkistamatta, mitä niihin vanhoihin viesteihin on jo vastattu.) Tämä voi olla varsin hämmentävää lukijoille, etenkin, kun otsakkeistakaan ei näe, miten vanha kommentoitava viesti on. Siellä on periaatteessa viittaus siihen vanhaan viestiin, jos kommentti on lähetetty oikein eli followup-viestinä, mutta vanhaa viestiä ei useinkaan ole lukijan suoraan saatavilla.

Mitä siis tehdä? Tärkeintä lienee kirjoittaa heti viestiin alkuun lyhyt varoitus tyyliin "Kommentoin vanhaa (1999-07-01) viestiä, koska...". (Päiväyksen voi tietysti jättää tästä pois, jos se sisältyy attribuutioon.) Jos oletat, että asiasta tarpeeksi kiinnostunut lukija osaa itse kaivaa vanhan viestin esille tavalla tai toisella, esim. Google Groups -järjestelmällä, niin muuta ei tarvitakaan. Mutta teet asian huomattavasti helpommaksi monille, kun itse kaivat sen esiin ja liität viestiisi sopivan URLin. Ja sellainen voi vaikuttaa olennaisesti siihen, moniko viitsii perehtyä viestiisi ja ehkä vastatkin siihen. Jos vielä ilmoitat sekä news:-URLin että Google Groups -järjestelmän kautta viittaavan URLin, niin olet kai minimoinut ne ongelmat, joita vanhojen kaivelusta aiheutuu.

Kannattaa harkita sitäkin, että aloittaa uuden threadin vastoin sitä yleissääntöä, että kommentti lähetetään followup-viestinä. Haittana kyllä on muun muassa se, että ne, jotka löytävät alkuperäisen viestin esim. Google Groups -järjestelmästä, eivät sen threadiä katsoessaan näe viittausta sinun vastaukseesi. Mutta etenkin, jos juttusi ei kovin kiinteästi liity aiemmin kirjoitettuun eikä edes oikein sopisi sen otsikon alle, voi olla parempi aloittaa puhtaalta pöydältä ja vain viitata aiempaan artikkeliin kuten viittaisi vaikkapa kirjaan tai Web-sivuun. Tällöin on tietysti syytä riittävän tarkasti, mieluiten URLilla ja muilla tiedoilla (kuka kirjoitti, missä ryhmässä, koska, millä otsikolla) identifioida, mihin viittaa.

Offline-käyttö

Nyysien offline-käyttö tarkoittaa sitä, että artikkeleita lueskellaan ja niihin vastaillaan ilman Internet-yhteyttä. Tietenkään käyttö ei onnistu kokonaan ilman Internet-yhteyttä, mutta ideana on, että ei tarvitse pitää yhteyttä koko aikaa. Tämä on olennaista lähinnä silloin, kun Internet-yhteys otetaan modemin ja puhelimen avulla, koska puheluissa on yleensä aikaveloitus.

Jos nyysiohjelma tukee offline-käyttöä, niin siinä on erityinen toiminto tai pari toimintoa, joilla sitä voidaan käskeä Internet-yhteyden aikana lähettämään nyysipalvelimelle käyttäjän kirjoittamat uudet artikkelit ja pyytämään palvelimelta uudet viestit niissä ryhmissä, joita käyttäjä seuraa. Ideana siis on, että käyttäjä voi rauhassa lueskella viestejä ja vastailla niihin, ja vain uusien viestien hakemiseksi ja kirjoitettujen vastausten lähettämiseksi tarvitaan Internet-yhteys.Melko aktiivisessakin nyysien käytössä tämä tapahtuu muutamassa minuutissa, joten puhelumaksu jää pienehköksi.

Jos nyysiohjelma ei tue offline-käyttöä, ainakaan kunnolla, niin eräs mahdollisuus on asentaa omaan koneeseen (esim. kotitietokoneeseen) oma pieni palvelin. Tällöin nyysiohjelmaa käytetään normaalisti, ikäänkuin olisi koko ajan yhteys (ja yhteys palvelimeenhan sillä on, koska molemmat ovat samassa koneessa). Edellä kuvattu "synkronointi" hoidetaan käskemällä omassa koneessa toimivaa palvelinta ottamaan yhteys "oikeaan" palvelimeen ja päivittämään tilanne eli lähettämään ja hakemaan uudet viestit. "Synkronointia" varten tietenkin tarvitaan Internet-yhteys, jonka ohjelma ehkä osaa itse tarvittaessa muodostaa. Ohjelmistoksi sopii Windows-koneeseen Hamster, jonka kehittämisestä vastaa nykyisin Thomas G. Liesner, jonka sivusto on Hamsterin varsinainen jakelupaikka. Hamsterista on ohjeita sivustossa [Hamster] Der lokale Mail- und Newsserver (Konfiguration). Sen asentamisessa on siis saksan kielen taito eduksi. Apua kuitenkin löytyy Marko Eskolan kirjoittamasta suomenkielisestä Hamster-ohjeesta. - Unix-tyyppisille käyttöjärjestelmille Leafnode tarjoaa suunnilleen vastaavan toiminnallisuuden kuin Hamster.

Lisätietoja on myös alt.usenet.offline-reader-ryhmän fakeissa (jotka vaikuttavat aika sekavilta).