Parasta on, jos saat opastajaksi jonkun, joka jo osaa sienestää ainakin jonkin verran. Sienestyksessä on nimittäin paljon, jota on hankala oppia kirjan (tai tietokoneen) ääressä. Ehkäpä suvun piiristä löytyy sienestäjä, tai ehkä työpaikalta saisi kokoon porukan, joka lähtee yhdessä sieneen niin, että kokeneemmat auttavat aloittelijoita. Tai kenties sieniseuroista saisi jotain vinkkiä, esimerkiksi tietoa paikkakunnalla järjestettävistä sienikursseista.
Sienikirjoihin (joista on kommentteja seuraavassa kohdassa) kannattaa toki joka tapauksessa tutustua, aluksi mielellään useaan kirjaan, vaikka sitten pinnallisemminkin. Monilla kirjoittajilla on näet omia näkemyksiään ja mieltymyksiään, joita he esittävät ehkä hyvinkin ehdottomina, joten on hyvä lukea myös muiden näkemyksiä.
Kannattaa aloittaa muutamista helpoista ja hyvistä sienilajeista ja -ryhmistä ja oppia tunnistamaan ne varmasti. Helppo on esimerkiksi kanttarelli, jota ei juuri voi sekoittaa kuin valevahveroon, joka ei ole myrkyllinen. Herkkutatti tai pikemmimmin herkkutatit voi oppia tuntemaan myös aika helposti, mutta on syytä oppia erottamaan se sappitatista, joka ei ole myrkyllinen mutta varsin pahan makuinen. Rouskut oppii tuntemaan siitä, että niiden malto murtuu lohkeillen eri suuntiin, jos kohta ei nyt ihan sananmukaisesti rouskahda. Keruun alkuun pääsee sillä periaatteella, että jos rouskusta lähtee valkeaa (siis maitomaista, ei kirkasta) nestettä, sen voi syödä ainakin ryöppäämisen jälkeen eli kun sitä on keitetty kymmenisen minuuttia ja vesi kaadettu pois. Tosin muutamat tällaiset rouskut ovat maultaan aika mitättömiä, mutta useimmat ovat hyviä, ja rouskuja voi sekoittaa yhteen. Ja tosin mustarouskua (jonka neste on valkeaa) on epäilty syöpää aiheuttavaksi, joten hyvin varovainen sienestyksen aloittaja opettelee erottamaan tämän varsin tumman, yleensä ison (ja monien herkullisena pitämän) sienen muista rouskuista.
Myöhemmin voi ottaa tavoitteeksi lisätä tietämystä vaikkapa vain yhdellä lajilla vuodessa. Mitä useampia lajeja tunnet, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on sielläkin, missä sienisato on pieni ja monet ovat jo käyneet sienessä. Eräänä kesänä, jolloin sieniä oli varsin vähän, kangastatteja oli sienestyspaikoillamme valtavan paljon, ja niinpä korjasimme pakastimeen nämä hyvät, maultaan hiukan erikoiset sienet, jotka eivät tuntuneet muille kelpaavan.
Seuraava osa: Mitkä ovat hyviä sienikirjoja?