Mitä on tekijänoikeus?

Tekijänoikeus on teoksen tekijällä oleva oikeus, joka tuottaa, erikseen säädetyin rajoituksin, tekijälle "yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen" (2 §). Tämä muodostaa tekijän ns. taloudelliset oikeudet.

Tekijänoikeuteen sisältyy myös ns. moraalisia oikeuksia. Niihin sisältyy, että teoskappaleissa tai teosta esitettäessä on tekijä ilmoitettava (isyysoikeus) ja että teosta ei saa muuttaa "tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla" (respektioikeus) (3 §). Kyse ei ole "vain moraalisista" oikeuksista siinä mielessä kuin ilmaisua muutoin käytetään, vastakohtana lakiin perustuville (juridisille) oikeuksille. Päin vastoin tässä tarkoitetut "moraaliset oikeudet" ovat laissa säädettyjä oikeuksia, ja nykyisin laki myös viittaa niihin tällä nimellä (56a §). Ja vaikka "moraaliset oikeudet" usein esitetään vastakohtana "taloudellisille oikeuksille", niilläkin voi olla huomattava taloudellinenkin merkitys esimerkiksi freelance-toimittajalle; ks. esim. Pirkko Pesosen kirjoitusta Moraaliset oikeudet toimittajille tärkeitä.

Moraalisten oikeuksien tulkinnanvaraisuutta kuvaa, että kun tekijänoikeusneuvostolta oli pyydetty kannanottoa sävellysten käyttöön puhelimien soittoääninä, niin lausunto sanoi: "Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että mahdolliset moraalisten oikeuksien loukkaustapaukset tulee aina arvioida tapauskohtaisesti. Arvioinnin mittapuuna tulee käyttää objektiivista mittapuuta huomioon ottaen myös tekijän subjektiivinen näkemys asiasta."

Tekijänoikeus merkitsee, että tekijällä on oikeus – mutta ei tietenkään velvollisuutta – ansaita teoksellaan. Hän voi esimerkiksi painattaa kirjallisen teoksensa kirjana ja myydä sitä ilman, että kukaan muu saa painattaa teosta. Käytännössä toki tavallisempaa on, että tekijä tekee kustannussopimuksen (31 §). Tällöin hän siinä mielessä osittain luovuttaa tekijänoikeutensa kustantajalle, että tekijä ei itse saa julkaista teosta kustannussopimuksen voimassaoloaikana (37 §), ellei erikseen toisin sovita. Tekijän kannattaa huolellisesti lukea kustannussopimus, ennen kuin allekirjoittaa sen. Sopimuksella voi olla ajassa pitkälle eteenpäin ulottuvia vaikutuksia, joita tekijä ei ehkä tule ajatelleeksi. Toisaalta huomattakoon, että esim. jutun tarjoaminen ja hyväksyminen lehteen ei merkitse kustannussopimuksen syntymistä (38 §); tällöin lehdelle syntyy kyllä oikeus julkaista juttu mutta ei yksinoikeutta siihen, ellei yksinoikeudesta ole erikseen sovittu

Tekijänoikeus koskee teosta sekä kokonaisuutena että osina. Teoksen osaakaan ei saa luvatta kopioida. Sen takia on useimmiten epäolennaista, tulkitaanko jokin tuotos, esimerkiksi novellikokoelma, yhdeksi vai useaksi teokseksi, jos se on yhden tekijän tekemä. Tosin on laajasti tehty ratkaisuja, jotka asiallisesti merkitsevät sitä, että teoksen osa jää tekijänoikeussuojan ulkopuolelle, jos osalta puuttuu teosluonne. Tällaisena voidaan pitää esimerkiksi kirjalliseen teokseen sisältyvää taulukkoa, joka on vain tosiasiatietojen kokoelma, joka on koottu "mekaanisesti", ilman luovaa valikointia. Hyvin laaja taulukko voi kuitenkin saada luettelosuojan. Myös kaavakuva tai vastaava jää yleensä ilman suojaa, mutta valokuvalla on aina erityissuoja; ks. kohtaa Kuva teoksena.

Tekijänoikeus suojaa teoksen kirjallista tai muuta asua, ei asiasisältöä. Teoksessa esitetyn tiedon tai mielipiteen voi tekijänoikeuden estämättä esittää muualla omin sanoin. Tekijänoikeuslaki ei tällöin aseta edes vaatimusta lähteen ilmoittamisesta. Eri asia on, että tietojen, näkemysten ja varsinkin teorioiden alkuperän ilmoittaminen on usein muista syistä aiheellista. Esimerkiksi toisen esittämän tieteellisen teorian ottaminen omiin nimiin, "tieteellinen varkaus" (tai plagiaatti sanan laajassa merkityksessä) on tieteen periaatteiden karkea loukkaus.

Se, että johonkin kirjoitukseen on tekijänoikeus, ei myöskään merkitse siinä olevien tietojen tai siinä esitettyjen kannanottojen salaisuutta. Asioiden salaisuus on aivan eri asia, joka riippuu aivan muista laeista kuin tekijänoikeuslaista.

Tekijänoikeutta tarkoittava englannin sana on copyright. Muiden kielten nimitykset tekijänoikeudelle ovat yleensä rakenteeltaan samantapaisia kuin suomen.

Tekijänoikeus sekoitetaan melko usein muihin ns. aineettomiin oikeuksiin eli immateriaalioikeuksiin kuten patenttioikeuteen ja tavaramerkkioikeuteen sekä liikesalaisuuksiin. Esimerkiksi johonkin keksintöön perustuva tuote saattaa olla tekijänoikeuden suojaama, mutta koska tämä suoja on muodon eikä sisällön suojaa, se ei ehkä riitä turvaamaan yrityksen etuja vaan sen voi olla syytä esim. hakea patentti kyseiselle keksinnölle. Suomessa kuitenkaan esim. tietokoneohjelmaa ei periaatteessa voi patentoida (mutta ks. erillistä tarkastelua tietokoneohjelman immateriaalisesta suojasta). Toisaalta laki ainakin periaatteessa suojaa liikesalaisuuksia (mm. laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa, 4 §, rikoslain 38. luvun 1 ja 2 § ja rikoslain 30. luku). – Olen kirjoittanut erillisen dokumentin Yleistietoa immateriaalioikeudesta.

Hyvä tekijänoikeuden suomenkielinen yleisesitys on:

Pirkko-Liisa Haarmann: Tekijänoikeus ja lähioikeudet. 2005, sidottu, 442 s. ISBN : 952-14-0642-9.

Pirkko-Liisa Haarmann: Tekijänoikeus & lähioikeudet. Kauppakaari Oyj, Lakimiesliiton kustannus, 1999. ISBN 952-14-0244-X.

Kirjan aiempi painos on Tekijänoikeus, lähioikeudet ja oikeus valokuvaan. Lakimiesliiton kustannus, 1992, ISBN 951-640-610-6. Se on mm. sikäli vanhentunut, että sen kirjoittamisen jälkeen lain rakennettakin on olennaisesti muutettu.

Vuonna 2006 on ilmestynyt uusi laaja teos tekijänoikeudesta: Harenko, Kristiina – Niiranen, Valtteri – Tarkela, Pekka: Tekijänoikeus. Kommentaari ja käsikirja.