Mitkä ihmeen "lähioikeudet"?

Tekijänoikeuslaissa (sen 5. luvussa) on säädöksiä ns. tekijänoikeuden lähioikeuksista, joiden sovellettavuus ei edellytä teoskynnyksen ylittämistä. Esimerkiksi valokuvalla on aina tekijänoikeussuojaa läheisesti muistuttava erityinen suoja (49a §), vaikka valokuva ei olisikaan sellainen, että sitä pidetään teoksena. Vastaavasti luettelo, johon on koottu "suuri määrä" tietoja, saa varsinaista tekijänoikeutta suppeamman ns. luettelosuojan (49 §). Korostettakoon vielä, että lähioikeussuoja ei sulje pois varsinaista tekijänoikeussuojaa, jos kyse on teoksesta.

Seuraava taulukko esittää tiivistetyssä muodossa tekijänoikeuden lähioikeudet. Suojan laadussa ja laajuudessa on huomattavaa vaihtelua.

Valokuvien suojan kestoon vaikuttavat käytännössä lainmuutosten siirtymäsäädökset. Vaikka nykyinen suoja-aika on joko 50 vuotta valokuvan valmistamisesta tai (jos valokuva on teos) 70 vuotta valokuvan ottajan kuolin­vuodesta, niin aiemmin aika oli lyhyempi. Lain­muutoksissa, erityisesti muutoslaissa 35/1991 on rajoitettu sitä, missä määrin valokuvat, joilla aiemmin oli lyhyempi (alkujaan 25 vuoden) suoja-aika, tulevat laajennetun suojan piiriin. Käytännössä säädökset merkitsevät, että ennen 16.1.1966 julkistetut valokuvat jäävät suojan ulkopuolelle, elleivät ne ylitä teoskynnystä. Ks. Maria E. Rehbinderin kirjoitusta Valokuvateoksen ja valokuvan suoja (PDF-muotoinen).

Tietokannan käsitettä ei laissa ole määritelty. ATK-sanakirja määrittelee tietokannan seuraavasti: "kokoelma tiettyä kohdetta kuvaavia tietoja, joita yksi tai useampi tietojärjestelmä käyttää ja päivittää". Tätä voidaan luonnehtia väljähköksi määritelmäksi, mutta lainsäätäjä on todennäköisesti tarkoittanut vielä väljempää. Tulkinta lienee paras olettaa melko laajaksi niin, että tietokoneella luettavassa muodossa olevana tietokantoina pidetään esimerkiksi "tietoromppuja" (esimerkiksi CD-rom-sanakirjaa) niihin yleensä sisältyvien hakutoimintojen sekä aineiston laajuuden ja järjestyksen takia. Tieto­kantojen erityissuoja tuli mukaan tekijän­oikeuden lähi­oikeuksiin 15.4.1998 voimaan tulleella lainmuutoksella. Muutos johtuu direktiivistä, jonka mukaan digitaalisessa muodossa oleville tieto­kannoille on annettava ns. sui generis -suoja eli erityinen suoja siitä riippumatta, ylittävätkö ne teos­kynnyksen.

Vaikka tietokannalta ei edellytetä teoskynnyksen ylit­ty­mis­tä, siltä edellytetään, että sen kokoaminen on vaa­ti­nut huomattavan työmäärän. Tietokantasuojassa on­kin kyse teollisoikeuden luonteisesta asiasta, jossa suo­ja­taan käytännössä yrityksen investointia. Tieto­kanta­suo­jan edellytyksiin on otettu kantaa yhteisöjen tuomio­istui­men tuomiossa 9.11.2004. Kysymys koski pe­rim­mäl­tään sitä, mikä on "investointi", jota suojataan. In­ves­toin­nik­si katsotaan tuomiossa tietojen kokoaminen, ei perus­tieto­jen luomista kuten ottelujärjestyksen päät­tä­mistä:

Tietokantojen oikeudellisesta suojasta – – annetun – – direktiivin 96/9/EY 7 artiklan 1 kohtaan sisältyvä tietokannan sisällön keräämiseen liittyvän in­ves­toin­nin käsite on ymmärrettävä niin, että sillä tar­koi­te­taan voimavaroja, jotka käytetään olemassa ole­vien aineistojen etsintään ja niiden kokoamiseen tieto­kan­taan. Tämä käsite ei kata niitä voimavaroja, jotka käytetään tietokannan sisällön muodostavien aineistojen luomiseen. Kun kyse on ottelu­jär­jes­tyk­sen laatimisesta jalkapallosarjojen orga­ni­soi­mis­ta varten, tämä käsite ei siis kata niitä voima­varo­ja, jotka käytetään jalkapallosarjan eri ot­te­lui­den päivämäärien ja kellonaikojen sekä niissä vas­tak­kain pelaavien joukkueiden määrittämiseen.

Tältä pohjalta on arvioitava myös sitä keskeistä kysymystä, mitä laki tarkoittaa sillä, että tietokannasta ei saa luvatta kopioida "laadullisesti tai määrällisesti arvioiden olennaista osaa". Määrällinen olennaisuus on sitä, että kyseessä on suuri osa koko tietokannasta. Laadullinen olennaisuus taas riippuu siitä, paljonko työtä osan kokoaminen vaatisi. Nämä ovat kuitenkin toisaalta vielä melko epämääräisiä luonnehdintoja, toisaalta vain henkilökohtaisia näkemyksiä siitä, mitä tuomioistuimen vielä epämääräisemmillä luonnehdinnoilla on tarkoitettu.

Esiintyvän taiteilijan esityksen suoja koskee tilanteita, joissa esitetään teos (esim. soitetaan viululla sävelteos tai lausutaan runo). Suojan keskeinen sisältö on seuraava: "Kirjallisen tai taiteellisen teoksen taikka kansanperinteen esitystä ei esittävän taiteilijan suostumuksetta saa: 1) tallentaa laitteelle, jonka avulla esitys voidaan toisintaa; 2) saattaa yleisön saataviin radion tai television välityksellä taikka suoraan siirtämällä." (45 §). Tosin tähän sovelletaan lain mukaan ns. yksityistä käyttöä koskevaa rajoitusta (12 §), mikä merkinnee sitä, että puhtaasti omaan käyttöön saa kopioida. Tilaisuuden järjestäjän vallassa voi kuitenkin olla antaa yleinen kuvauskielto esimerkiksi tilojen hallinnan perusteella: tilat omistava tai vuokrannut voi rajoittaa sitä, mitä tiloissa saa tehdä.

Edellä mainittu esiintyvän taiteilijan oikeus on lähtö­koh­tai­ses­ti oikeutta määrätä esityksen tallentamisesta. Sel­vää on, että esimerkiksi videokameralla kuvaaminen on sel­lais­ta. Aiheesta toteaa Haarmannin Tekijänoikeus & lähi­oikeudet (s. 192):

Esityksen tallentamisella tarkoitetaan esityksen siir­tä­mis­tä äänilevylle, kuvanauhalle, filmille, vi­deol­le yms. laitteelle, jonka avulla esitys voidaan toi­sin­taa. – –

Esittäjän luvatta tapahtuneet eli ns. bootleg-nau­hoi­tuk­set ovat oiva esimerkki po. oi­keut­ta loukkaavasta tallentamisesta. – –