Ns. midi-tiedostot ovat luonteeltaan äänitallenteita. Niitä koskee ensinnäkin joka tapauksessa äänitteen valmistajan erityinen oikeus (46 §), joka kuuluu ns. tekijänoikeuden lähioikeuksiin. Olennaista tällöin on, kuka on valmistanut alkuperäisen äänitteen. Sen muuntaminen muihin muotoihin, esimerkiksi analogisesta digitaaliseksi, on riippuvaista alkuperäisen äänittäjän luvasta.
Jos midi-tiedosto sisältää – johonkin muotoon muunnettuna – esittävän taiteilijan kuten soittajan esityksen, tarvitaan lisäksi taiteilijan lupa. Jos taiteilijoita on useita, tarvitaan lupa kultakin.
Lisäksi tarvitaan kyseessä olevan teoksen tekijöiden luvat. Kun on musiikista kyse, niin tekijäksi lasketaan ainakin säveltäjä. Jos sävelmään liittyy laulu, niin tekijänä on myös sanoittaja jne.
Vaikka kaikki kyseeseen tulevat oikeuksien haltijat tai heitä edustamaan oikeutetut voitaisiin jollakin tapaa tavoittaa – ja muutenhan lupia ei voi saada – on kyseenalaista, suostuvatko he kaikki asiaan edes maksua vastaan. Käytännössä tämä useimmiten merkitsee, että midi-tiedoston laittaminen Webiin edellyttäisi niin monia lupia, että ajatus kannattaa unohtaa. Poikkeuksia muodostavat tietenkin esimerkiksi asianharrastajien yhteisöt, jotka tekevät, esittävät ja tallentavat musiikin alusta loppuun kokonaan itse – tai käyttäen sellaisia aineksia, jotka ovat tekijänoikeudesta vapaita (esim. kansansävelmät) tai joiden käyttöön luvat ovat hankittavissa.
Se, että midi-tiedostot ovat luonteeltaan varsin karkeita jäljennöksiä alkuperäisistä äänitteistä, esityksistä ja teoksista, ei suinkaan kumoa äänittäjien, esittäjien ja tekijöiden oikeuksia. Päinvastoin se saattaa hyvinkin merkitä sitä, että kaiken muun lisäksi on loukattu tekijöiden ns. moraalisia oikeuksia, koska teosta on muunnettu "tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla".
Lisätietoja: