Tekijänoikeuden kannalta katsottuna kirjeen tai meilin saa tietysti julkistaa sen kirjoittajan luvalla. (Muu lainsäädäntö voi asettaa rajoituksia; ääritapauksena voisi mainita sellaisen kirjeen, jonka sisältö on lain mukaan pidettävä salassa.) Seuraavassa käsitellään kysymystä julkistamisesta lupaa pyytämättä tai vastoin kirjoittajan kieltoa.
Tässä on erotettava kaksi asiaa: kirjeen tai meilin julkaiseminen siinä kirjallisessa asussa, jonka tekijä on sille antanut, ja kirjeen tai meilin asiasisällön julkistaminen.
Ensin mainittu riippuu tekijänoikeuslain osalta yksinomaan siitä, ylittääkö kirje tai meili teoskynnyksen, jota edellä käsiteltiin. Jos ylittää, niin kirjoittajalla on yksinomainen oikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita jne. Tässä tapauksessa kirjoittajan lupa vaaditaan paitsi varsinaiseen julkistamiseen myös esimerkiksi siihen, että kirjeestä otetaan kopioita.
Asiasisällön julkistamisesta ei tekijänoikeuslaki sano yhtään mitään. Kyseisen lain mitenkään estämättä voidaan saattaa julkisuuteen kirjallisen teoksen asiasisältö, kunhan tekijän oikeutta teoksen kirjalliseen asuun ei loukata vaan julkistaja esittää asian omin sanoin. Huomattakoon, että pelkkä pinnallinen alkuperäisen tekstin muuntelu ei riitä (4 §).
Kirjeen tai meilin taikka sen sisällön julkistamisen voi luonnollisestikin kieltää jokin aivan muu laki kuin tekijänoikeuslaki. Kyseeseen voi tulla esim. yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö.
Edellä sanottu koskee myös nyysiartikkeleita, kuitenkin siten, että niiden osalta vetoaminen esim. yksityisyyden suojaan ei ole pätevää, koska nyyseihin postaaminen ei ole yksityiselämän piirissä. Lisäksi nyysiartikkelin lienee katsottava olevan julkistettu, kuten edellä esitin, joten sitä koskee siteerausoikeus.
Nyysiartikkeleidenkin osalta on keskusteluissa viitattu tekijänoikeuteen silloinkin, kun olennaista ei suinkaan ole teos vaan asia. Sen seikan kertominen, että NN on postannut artikkelin XYZ, ei loukkaa NN:n tekijänoikeutta XYZ:aan vaikka saattaakin ehkä ottaa jotakuta päähän. Sama koskee XYZ:n sisällön selostamista. Itse XYZ:n julkaiseminen saattaa loukata tekijänoikeutta mutta jos NN vetoaa siihen, niin on syytä tehdä se tietoisena siitä, että hän vetoaa nimenomaan ja vain oikeuteensa siihen kirjalliseen muotoon, jossa on asian esittänyt, siis tiettyyn sanalliseen esitykseen, ei tekstin asia-, mielipide- tms. sisältöön.
Painovapauslain 28 §:ssä oli seuraava säädös, joka rajoitti kirjeiden julkaisemista: "Todistuksia ja päätöskirjoja älköön painosta julkaistako ilman sen henkilön suostumusta, jota ne koskevat, älköönkä myöskään yksityisiä kirjeitä, jotka eivät kuulu oikeusjuttuihin, ilman kirjoittajan tahi hänen oikeudenomistajansa lupaa, ennenkuin kaksikymmentä vuotta kirjoittajan kuolemasta on kulunut." Kyseisen lain mukaan "painosta julkaiseminen" tarkoitti, että kirjoitus on "painokonetta tai muuta samanlaatuista keinoa käyttämällä" monistettu. Mielenkiintoista kyllä KHO otti eräässä ratkaisussaan ottanut sen kannan, että CD-romina julkaiseminen on painosta julkaisemista painovapauslain mielessä. Mutta nykyisin painovapauslain on korvannut laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, jossa vastaavaa säädöstä ei ole. Ilmeisesti on katsottu, että yksityisyyden suoja on riittävästi järjestetty muilla laeilla.