Huomioita Tietosanakirjan (1909–1922) typografiasta

Noin sata vuotta sitten julkaistu ensimmäinen laaja suomalainen tietosanakirja, nimeltään Tietosanakirja, paljolti vakiinnutti suomen kielen oikeinkirjoituksen. Siksi se näyttää kirjoitusasultaan yllättävän nykyaikaiselta. Yllättävää on sekin, miten vanha­kantaisilta sen monet typografiset piirteet näyttävät. Typografiassa on tapahtunut paljon enemmän muutoksia kuin oikeinkirjoituksen perusteissa.

Tässä tarkasteltavat typografiset piirteet koskevat pääasiassa kirjoitusmerkkien esitystapaa ja vastaavia ”matalan tason” asioita, joista voidaan käyttää nimitystä detaljitypografia, ainakin jos haluamme viitata alan saksalaiseen suurteokseen Detailtypographie. Tällaisissa asioissa oikeinkirjoituksen ja typografian ero osittain hämärtyy, kuten esityksestä ilmenee.

Tietosanakirja julkaistiin alun perin kymmenosaisena vuosina 1909–1919. Vuonna 1922 julkaistiin vielä täydennysosa. Samoihin aikoihin tehtiin useita päätöksiä suomen kirjakielen kirjoitusasusta, ja kirja teki niitä tunnetuiksi noudattamalla niitä. Esimerkiksi sivistyssanojen asu vakiintui enimmäkseen kannalle, jolla se on sittemmin pysynyt. Harvoihin poikkeuksiin kuuluvat sellaiset sanatyypit kuin induktsioni, nykykielen induktio, ja sellaiset nimet kun Austraalia, nykykielen Australia. Esimerkiksi asu senaatti on moderni; aiemmin oli yleisesti kirjoitettu senati. Myös hattu-s:n käyttö, esimerkiksi sanassa šaahi, tekee nykyaikaisen vaikutelman. Toisaalta jotkin kirjoitustavat poikkeavat nykyisistä, esimerkiksi ensimäinen (nykyisin ensimmäinen) ja m kirjain (m-kirjain), samoin joidenkin lyhenteiden muo­dos­ta­mi­sen tavat, esimerkiksi kreik. (= kreikkalainen, nykyisin lyhennetään kreikk.). Venäläisten nimien kirjoitus suomen kielessä on paljolti sama kuin nykyisin, erona lähinnä se, että pehmeää merkkiä vastaa usein j tilanteissa, joissa se nykyisin jätetään merkitsemättä, ja sananlopun -ij sijasta kirjoitetaan nykyisin -ij, esimerkiksi kirjassa Gorjkij, nykyisin Gorki.

Tätä taustaa vasten tuntuu aluksi erikoiselta, että Tietosanakirjan detaljitypografiassa on paljon sellaista, joka nyt näyttää hyvin vanhanaikaiselta tai muuten poikkeaa nykynormeista:

Toinen suomalainen tietosanakirja, Pieni Tietosanakirja, julkaistiin vuosina 1925–1929. Sen typografia vastaa pääosin Tietosanakirjan käytäntöjä. Tämä johtunee suurelta osin siitä, että se perustuu samaan aineistoon. Joitakin muutoksia voidaan kuitenkin havaita, kuten se, että prosenttimerkin edellä on väli, esimerkiksi 50 %. Kirjain ø on usein korvattu ö:llä, esi­mer­kik­si Helsingør on korvattu asulla Helsingör.

Tietosanakirja on verkossa osoitteessa runeberg.org/tieto/, ensisijaisesti kuva­skan­nauk­se­na, osittain melko heikkolaatuisena. Sivut ovat myös koneellisesti skan­nat­tu­na (OCR) tekstinä, mutta tässä on tapahtunut paljon virheitä, ja ainakin toistaiseksi vain pieni osa sivuista on oikoluettu. Pieni Tietosanakirja on vastaavasti osoitteessa runeberg.org/pieni/.