next up previous contents
Next: Ohjelmistokehityksen kulku Up: OHJELMISTOKEHITYS Previous: Työkalut

Irtonaisen joukon johtaminen

Open Source -projekteja ei perinteisessä mielessä johdeta lainkaan. Niitä voidaan yrittää ohjata haluttuun suuntaan. Usein Open Source -projekteissa vallitsee meritokratia. Se, joka tekee projektia varten eniten työtä tai tuottaa eniten käyttökelpoista ohjelmakoodia, saa eniten valtaa siihen mihin suuntaan projektia kehitetään. Tämä henkilö on usemmiten projektin jonkinlainen johtaja. Joissakin projekteissa toimitaan eräänlaisessa valaistuneessa diktatuurissa, jossa kaikki saavat esittää mielipiteensä ja tehdä ehdotuksia, mutta on yksi henkilö, joka viime kädessä päättää mitä tehdään. Näin toimii mm. Linux-käyttöjärjestelmäytimen kehitys, jossa diktaattorina toimii Linus Torvalds.

Aina on vaarana, että kehittäjäjoukko tulee liian erimieliseksi ja kehitystyö haarautuu kahteen tai useampaan eri suuntaan. Open Source -lisenssit antavat tähän mahdollisuuden. Näin kävi vapaille BSD-unixeille. Kehittäjien erimielisyydet johtivat kolmeen eri kehityshaaraan (FreeBSD, OpenBSD, NetBSD).

Tällaiset haarautumiset saattavat olla myös hallittuja, kuten GCC-kääntäjän kehityksessä. GCC-projektista erkaantui EGCS-projekti, jossa kääntäjää kehitettiin basaari-tyylillä eikä katedraali-tyylillä kuten alkuperäisessä GCC-projektissa. Kuitenkin kaikki muutokset saatettiin alkuperäisten kehittäjien saataville. Myöhemmin kävi niin, että EGCS-projektista tuli niin suosittu, että siitä tuli virallinen GCC:n kehityshaara.

Open Source -projektien johtamisessa on tärkeintä yrittää pitää kehittäjiä kiinnostuneina ja kehityssuunta yhtenäisenä. Näin voidaan estää mahdolliset haarautumiset. Kehittäjien mielenkiinto on tärkeää, koska suuri osa Open Source -kehityksestä on vapaaehtoista, eikä siitä anneta minkäänlaista korvausta. Tähänkin sääntöön on olemassa poikkeuksia. Joidenkin projektien henkilöt ovat töissä yrityksessä, joka maksaa heille palkkaa kehitystyöstä. Näillä henkilöillä on usein paljon enemmän aikaa käytettävissä projektiin. Niinpä he ovat useimmiten projektin johtohahmoja.

Sähköpostin välityksellä käytävissä keskusteluissa voivat tunteet kuumeta hyvin helposti. Tällaisissa tilanteissa Open Source -projektissa tulisi olla henkilö, joka pystyy laukaisemaan ristiriitatilanteet ennen kuin niistä kehittyy niin pahoja, että kehitys haarautuu tai pahimmassa tapauksessa loppuu. Tunteiden kuumenemista on esiintynyt useita kertoja Linux-ytimen kehitykseen keskittyvällä sähköpostilistalla. Erimielisyydet on onneksi pystytty ratkaisemaan.

Irtonainen kehitysjoukko tuo esiin myös tiedonvälitysongelman: kuinka saadaan tiedotettua kaikille projektissa oleville kaikki tarpeellinen tieto. Esimerkiksi pitäisi huolehtia siitä, ettei samaa asiaa tehtäisi kahteen kertaan tai kahdella eri tavalla. Tähän ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua. Mikään ei kuitenkaan korvaa hyvää dokumentaatiota projektin jokaisessa vaiheessa. Open Source -projekteissa dokumentaation täytyy olla digitaalisessa muodossa kaikkien saatavilla, jotta siitä olisi jotain hyötyä. Apuvälineinä tiedon välittämisessä voidaan käyttää esimerkiksi sähköpostilistoja ja seittisivuja. Mnemonic -projektissa, kuten muutamissa muissakin projekteissa, on tehty erillinen sähköpostilista CVS:n lokiviestien lähettämistä varten [13]. Tällä listalla oleville lähetetään sähköpostiviesti aina, kun joku kehittäjistä tekee muutoksen kehityspuuhun. Menettely on osoittautunut hyväksi tavaksi tiedottaa aktiivisimmille kehittäjille mitä on tehty.


next up previous contents
Next: Ohjelmistokehityksen kulku Up: OHJELMISTOKEHITYS Previous: Työkalut
Lehti Rami
1999-09-30