Valtakunnallisella tasolla Suomen Punainen Risti, SPR, koordinoi vapaaehtoista pelastuspalvelua.
Virallinen VAPEPA-sivu (SPR) (avautui 01.05.2001)
Hämeen alueen muita Vapepa-toimikuntia
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Hämeenlinnan aluetoimikunta
Tapahtumalista ja muuta ajankohtaista
Tampereen aluetoimikunnan asioita www.vapepatampere.fi
koulutusmateriaalia (Timo Häkkinen)
Tampereen seudun radioamatöörit
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Tampereen aluetoimikunta perustettiin 1990.
2003 aluetoimikunnassa ovat mukana seuraavat järjestöt: Autoliiton Pohjois-Hämeen Tiepalveluyhdistys ry, Help Group ry, Nokian Seudun Riistanhoitoyhdistys, Pirkanmaan Matkamotoristit, Pirkanmaan moottorilentoklubi, Pirkanmaan Pelastuskoirat ry (PPK), Rasti-Nokia ry, Reserviläiset (TamRU ja TRES), Suomen meripelastusseura Tampereen yhdistys, Suomen Punainen Risti, Suunnistajien seurayhtymä, Tampere/Kangasala, Tampereen Partiolaiset ry, Tampereen Radio-amatöörit, Tampereen seudun Etsintäkoirat (TSE).
Lisää eri vapaaehtoisjärjestöjen joukkoja tarvitaan, lisätietoja antaa SPR:n Hämeen piirin valmiuspäälilikkö Tommi Mattila; Suomen Punainen Risti / Hämeen piiri, PL 369, 33101 TAMPERE, (03) 235 5326, 040 589 5780.
Siirryttäköön kaikissa puheissa ja kirjoituksissa vanhoista PePa-, VaPePa- ja VAPEPA-lyhenteestä Vapepa-lyhenteeseen. Viranomaiset puhuvat PELASTUSPALVELUSTA, jonka osana on kansalaisjärjestöjen VAPAAEHTOINEN PELASTUSPALVELU.
Vapepa-toimikuntien tilastoa 2003 koko Suomesta: 452 auttamistilannetta, joista 256 kadonneen etsintöjä, 68 ensihuoltoa.
Vapepa-toimikuntien tilastoa 2002 koko Suomesta: Jäsenyhteisöjen pelastuspalveluryhmiin kuuluu noin 1700 hälytysryhmää ja noin 30 000 toimijaa. Lisäksi sopimuspalokunnissa toimii noin 24 000 hälytettävää henkilöä. 367 auttamistilannetta, joista 264 kadonneen etsintöjä, 71 ensihuoltoa. Toimikuntia oli 171 kpl. Koulutustilaisuuksia 184 kpl, 4514 hlöä.
Vapepa-toimikuntien tilastoa 2001 koko Suomesta: 302 auttamistilannetta, joista 208 kadonneen etsintöjä. Paikallis-, alue- ja läänintoimikuntia oli 160. Koulutustilaisuuksia 228 kpl, 5621 osallistujaa.
Vapepa-toimikuntien tilastoa vuonna 2000 koko Suomesta: 42 kansalaisjärjestöä, noin 30000 koulutettua vapaaehtoista. 331 auttamistilannetta, joista 193 kadonneen etsintöjä. Paikallis-, alue- ja läänintoimikuntia oli 160. Koulutustilaisuuksia 150 kpl, 3994 osallistujaa. Toimikuntia oli 160. Koulutukseen osallistui 3994 henkilöä.
Vapepa-toimikuntien tilastoa 2000 koko Suomesta: 331 auttamistilannetta, joista 193 kadonneen etsintöjä. Paikallis-, alue- ja läänintoimikuntia oli 160. Koulutustilaisuuksia 150 kpl, 3994 osallistujaa.
1999 Vapepalla oli 209 auttamistilannetta.
Vapepa-toimikuntien tilastoa 1998: 241 auttamistilannetta, joista 187 etsintää ja 38 ensihuoltoa.
VAPAAEHTOINEN PELASTUSPALVELU = VAPEPA (16.11.2002)
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on perustettu 1964.
Koordinaatiojärjestönä toimii Suomen Punainen Risti SPR.
Ulkomailla puhutaan SAR-toiminnasta (Search and Rescue = etsi ja pelasta).
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa) on
- viranomaisia tukevaa
- pyyteetöntä
- organisoitua
- koulutettua kansalaistoimintaa.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun keskustoimikunnassa
(valtakunnantasolla) on mukana 42 järjestöä.
Etsintä käynnistyy viranomaisten johtamana pelastuspalvelutoimintana
silloin, kun joku tekee katoamisilmoituksen poliisille.
Katoamisilmoituksen vastaanottanut päivystäjä tekee saamiensa tietojen
perusteella ensimmäiset johtopäätökset tilanteesta. Työvuorossa
olevat poliisit suorittavat tiedusteluja ja partiointia. Kun poliisi
päättää hälyttää etsintään lisäjoukkoja, harkitaan mistä niitä on
tarkoituksenmukaisinta saada. Etsintä on pelastuspalvelutehtävänä
usein yhteistoimintatehtävä, jossa viranomaiset ja järjestöjen jäsenet
toimivat kadonneen löytämiseksi.
Vapepan hälytykset Hämeen maakunnan alueella;
2003 43 kpl.
2002 47 kpl.
2001 34 kpl.
2000 33 etsintää/hälytystä.
Usein hälytykset tulevat illalla tai yöllä, tilanteesta riippuen.
Matkakulut ja puhelinkulut korvataan etsijöille.
Vapepa ei ole näyttävää eikä näkyvää toimintaa, vaan näkymätöntä
hiljaista puurtamista hädässä olevan lähimmäisen hyväksi.
Useimmiten lehdissä ei mainita etsinnöistä yhtään mitään.
JÄSENET
======================================================================
Vapepassa ei ole henkilöjäseniä, vaan toimintaan liitytään aina jonkin
järjestön tai organisaation kautta.
Organisaatio
- valtakunnantasolla Keskustoimikunta (Helsingissä)
- Länsi-Suomen läänintoimikunta
- Hämeen maakuntatoimikunta
- alue- ja/tai paikallistoimikunnat
- paikalliset järjestöt ja organisaatiot.
Tampereen aluetoimikunnassa järjestöjä on tällä hetkellä mukana 13;
Autoliiton Pohjois-Hämeen Tiepalveluyhdistys
Help Group ry (moottorikelkkailijat)
Nokian Seudun Riistanhoitoyhdistys
Pirkanmaan Matkamotoristit
Pirkanmaan Pelastuskoirat
Rasti-Nokia
Reserviläiset (TaRU ja TRES)
Suomen meripelastusseura Tampereen yhdistys
Suomen Punainen Risti (Hervanta, Tampere)
Suunnistajien seurayhtymä, Tampere/Kangasala
Tampereen Partiolaiset
Tampereen Radio-amatöörit
Tampereen seudun Etsintäkoirat.
Tulossa mukaan: Pirkanmaan moottorilentoklubi.
KOULUTUS
======================================================================
Vapaaehtoisten täytyy kouluttautua, joko kursseilla tai ainakin
harjoituksissa.
Vapepan koulutusta maakunnan alueella
- harjoituksia tarpeen mukaan (1..2 vuodessa)
- teemailtoja ("yleisöluentoja")
- koulutuspäiviä (esim. la tai su)
- etsintä- ja viestikursseja (viikonloppu, merkintä kurssikorttiin).
Lisäksi on SPR:n valmiuskouluttajakoulutus (etsintä, viesti,
muonitus, ensihuolto).
LISÄTIETOJA
======================================================================
SPR:n Hämeen piirin valmiuspäälilikkö Tommi Mattila, puh.t. (03) 235
5326, fax.t. (03) 273 0900, 040 589 5780, tommi.mattila@redcross.fi.
www.vapepa.fi (valtakunnalliset sivut)
www.cs.tut.fi/~tensu/VAPEPA.html
uutisryhmä: sfnet.harrastus.etsi+pelasta
Varusteluettelo maastoetsintään
www.cs.tut.fi/~tensu/M/VAPEPA/varusteita.html
- - -
Kaikki sai alkunsa pienen tytön katoamisesta Pohjois-Suomessa keväällä 1963. Tyttönen löydettiin menehtyneenä noin kolmenkymmenen kilometrin päästä kotoaan.
Surullisen tapauksen saama laaja julkisuus synnytti paljon keskustelua monissa vapaaehtoisjärjestöissä ja johti valtakunnallisen pelastuspalvelun syntyyn 1964. Kaikkialle Suomeen syntyi nopeasti järjestäytyneitä pelastuspalveluorganisaatioita. Niiden tehtävänä oli saada hyvinkin laajat kansalaispiirit hälytettäviksi vastaavien tapausten varalta. Tositilanteita oli kuitenkin melko harvoin.
Viranomaisille oli kunnia-asia selviytyä omin voimin mahdollisimman pitkään. Alkuaikoina oli myös tyypillistä että vapaaehtoisilla oli enemmän intoa kuin taitoa ja kokemusta. Suhteet pelastusviranomaisin olivat ehkä liian jäykät, yhteydenpito oli turhan muodollista.
Nykyisin lama-aikana eri viranomaisten toimintaresursseja on pienennetty ja pienennetään jatkossakin. Sen seurauksena vapaaehtoistoiminta tulee saamaan merkittäviä haasteita monilla yhteiskunnan aloilla. Näihin haasteisiin on vastattava rohkeasti myös vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa.
Lyhyt kertaus lienee itse kullekin paikallaan kolmesta ketjuetsinnän versiosta. Yleisin, ja tähän asti miltei yksinomaan käytetty etsintämuoto, on näkötuntumaharavointi. Sehän on se tuttu "tiheän kamman" tapa, jossa etsijöiden väli ketjussa on 2-5 metriä maastosta riippuen. Tätä menetelmää käytettäessä löydetään aina etsittävä etsintäalueelta. Pillimerkkejä käytetään tässä siten, että ketjun johtaja (hernepilli) viheltää useita peräkkäisiä vihellyksiä liikkeellelähdön merkiksi (LIIKKEELLE), ja yhden pitkän vihellyksen pysähdyttäessä (SEIS). Vain ketjun reunat (partiopilli) kuittaavat; ensin tukeutuva reuna yhdellä ja merkitsevä suuntamiehen reuna kahdella vihellyksellä. Aina pysähdyttäessä oikaistaan ketju automaattisesti. Mitään kiirettä ei kannata pitää, on edettävä niin hitaasti että kaikki maastokohdat tulevat tarkastetuiksi. Etenemisnopeus on 0,5-2 km tunnissa maastosta riippuen. Omassa reserviläisporukassa olemme edenneet hankalassa taimikkomaastossa pimeässä 700 metriä tunnissa.
Seuraavaksi nopeampi, mutta myös epätarkempi tapa on kuulotuntumaharavointi. Se soveltuu etsintöihin, jossa kadonnut on luultavasti eksynyt tai lievästi loukkaantunut, mutta tajuissaan, eli pystyy vastaamaan huutoihin. Etsijöiden väli on näköyhteys seuraavaan etsijään, maastosta riippuen 20-50 m. Ketjun maksimikoko sen hallinnan takia on viisi etsijää. Useampia ketjuja voidaan lähettää samalle alueelle porrastettuina. Ketjun johtajan pillimerkistä pysähdytään, jolloin jokainen ketjun jäsen puhaltaa kerran pilliinsä kuittaukseksi alkaen tukeutuvasta eli nojaavasta reunasta. Pysähdyksen jälkeen huudetaan etsintähuuto, alkaen sovitusta reunasta (usein merkitsevästä reunasta eli siitä, johon pillin vihellykset päättyivät). Kuunteluajan jälkeen johtaja viheltää ketjun liikkeelle, kukin etsijä kuittaa tämän vihellyksellä.
Ylimalkaisin mutta nopein tapa on harvaharavointi. Tällöin etsittävän oletetaan olevan vain eksynyt ja hyvissä voimissa. Ketjun yksittäiset etsijät etenevät kompassisuunnalla 100-300 metrin välein viisi minuuttia (250 m), jonka jälkeen vihelletään pilliin ja huudetaan etsintähuuto. Viiden minuutin kuluttua lähdetään taas etenemään 250 m. Mikäli etsittävä löytyy, puhalletaan useita todella pitkiä vihellyksiä.
Eri etsintätapojen "tehokkuutta" kuvaa seuraava vertailu; 100 etsijää neljässä tunnissa kampaa näkötuntumaharavoinnilla (3 m välit) yhden neliökilometrin, kun sama joukko samassa ajassa etsii harvaharavoinnilla (300 m välit) peräti 180 km2:n alueen. Tietenkin harvaharavointi sopii vain tiettyihin tapauksiin, jolloin hyväkuntoisen kadonneen oletetaan vain eksyneen. Mutta kuitenkin, perinteinen näkötuntumaharavointi ei ole ainoa mahdollinen tapa. On saatu hyviä kokemuksia suunnistajien ja lämpökameralla varustetun helikopterin käytöstä yhteistoimintaharjoituksessa.
Milloin henkilö sitten on kadoksissa ? Puhutaan että "...olosuhteisiin nähden liian kauan kadoksissa..."; pikkulapselle tai vanhukselle varttitunti huonoissa sääoloissa voi olla liian pitkä aika, toisaalta parin viikon ryyppymatka vanhalta tekijältä ei kesällä aiheuta vielä maastoetsintää. Etsinnästä päättää aina poliisiviranomainen (on siinä muuten vastuuta kerrakseen ratkaista milloin lähdetään maastoon asti...).
Eräs nykyisin yhä laajemmin esilletuleva reserviläistoiminnan muoto on osallistuminen vapaaehtoiseen pelastuspalveluun. Reserviläistoiminnassa on PEPAsta puhuttu jo pitkään, mutta silloin tällöin olen törmännyt tietämättömyyteen ja jopa väärinkäsityksiin mitä PEPA- ja VAPEPA-toiminta oikein tarkoittaa. Seuraavassa luon yleiskatsauksen termistöön ja selostan hieman tarkemmin Tampereen alueen VAPEPAn toimintaa.
Pelastuspalvelulla tarkoitetaan viranomaisten, vapaaehtoisten järjestöjen ja muiden yhteisöjen onnettomuustilanteissa suorittamia toimia, joilla normaaliaikana pyritään ihmishenkien ja omaisuuden pelastamiseen ja suojaamiseen sekä vahinkojen rajoittamiseen ja lieventämiseen.
Pelastuspalvelua (PEPA) johtaa Sisäasianministeriön Pelastusosasto. PEPAan kuuluvat viranomaiset sekä vapaaehtoiset järjestöt. Pelastuspalvelu on etsintä- pelastus-, viesti- ja avustustoimintaa.
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (VAPEPA) on viranomaisia tukevaa, pyyteetöntä, organisoitua ja koulutettua kansalaistoimintaa. Kolmekymmentä kansalaisjärjestöä perustivat vuonna 1964 vapaaehtoisen pelastuspalvelun, joka täydentää virallista pelastushallintoa ja avustaa viranomaisten pyytäessä pelastustöissä. Vietimme siis juuri VAPEPAn 30-vuotisjuhlia.
Vuonna 1994 VAPEPAan kuului 44 kansalaisjärjestöä ja yhteisöä, mukana mm. reserviläisistä RUL ja RAuL sekä SRUNL. Suomen Punainen Risti koordinoi (SPR:n piirien valmiuspäälliköt) toimintaa, joka on organisoitu läänin-, alue- ja paikallistoimikuntiin. SPR vastaa myös vapaaehtoisen pelastuspalvelun koulutusjärjestelmästä.
Vapaaehtoiset järjestöt ja yhteisöt avustavat viranomaisia sääntöjensä ja tehtäväjakonsa mukaisesti. Tavallisin pelastuspalvelutilanne on etsintä, jollaisia maassamme on vuosittain lähes 200. Etsintää suoritetaan kadonneen tai kadonneeksi epäillyn henkilön löytämiseksi ja pelastamiseksi.
VAPEPA-organisaatiot eivät tee oma-aloitteisesti etsintöjä vaan virka-apua pyytää ja tehtävän antaa aina viranomainen (etsintä on poliisin johtama pelastustehtävä. VAPEPAlle voidaan osoittaa itsenäinen etsintätehtävä, mutta kokonaisvastyy säilyy aina poliisilla.
Eri maastoharjoituksissa ja kursseilla on VAPEPA-aiheista toimintaa ollut jo pitkään: etsintä, maaston haravointi, ensiapu, loukkaantuneen kuljettaminen, ja näihin liittyvät toimenpiteet.
VAPEPA-henkilö tarvitsee etsintäkoulutuksen lisäksi ja perustaksi reserviläisen perustaitoja toimiessaan tehtävässään. Etsinnän aikana tulee osata suunnistaa, toimia kurinalaisesti, selviytyä itse toimintakykyisenä kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina (vaatetus, varusteet ja muona), osata liikkua maastossa, hallita viestitys ja yhteistoiminta muiden joukkojen kanssa, johtaa ryhmää ja joukkuetta, tässä tärkeimmät mainitakseni. Mitään estettä ei ole reserviläisnaisten osallistumiselle VAPEPAan.
Kouluttamatonta etsijää on turha lähettää edes kokeneen joukon mukana maastoon. Tämäkin on kokeiltu ja havaittu eri kursseilla sekä harjoituksissa. Vaikka etsintäjoukon johtaja olisi koulutettu ja asiansa osaava henkilö, ei hän voi saada kouluttamattomilla etsijöillä (esim. varusmiehet) edes tyydyttäviä tuloksia aikaan. Ihminen, joka ei tunne esintätehtävän luonnetta ei osaa auttaa, vaan on etsinnässä turhana taakkana.
Reserviläisten tavallisin tehtävä on "etsintä maalla", joka on vain yksi osa VAPEPAn laajaa tehtäväkenttää. Ennenkuin etsijöitä lähetetään maastoon on johtoryhmä miettinyt eri ratkaisuvaihtoehtoja tilanteen selvittämiseksi ja valinnut etsintäjärjestyksen eri lohkoille ja joukoille. Suinpäin ei kannata joukkoa lähettää maastoon voimiaan tuhlaamaan.
Paikallisen poliisin kokemuksien mukaan vain noin 20% katoamisilmoituksista antaa aihetta etsintään, ja niistä noin 80 % pystytään hoitamaan kokonaan viranomaisvoimin. Loput eli noin neljä prosenttia katoamistapauksista vaativat vapaaehtoisia apuvoimia, Näistäkin osa on sellaisia, joissa tarvitaan ehkä vain pelastuskoiria tai tiepalvelumiehiä eikä niistä tule hälytystä reserviläisille asti.
Maakunnissa VAPEPA-toimintaan ottavat osaa paikalliset järjestöt, esimerkiksi metsästys- ja urheiluseurat saattavat olla hyvää etsijäainesta sisältäviä.
Reserviläisten maastotoiminnassa on ollut jo 1950-luvulta alkaen henkilön etsintää päivällä ja yöllä. On todettu että varmin keino on haravointi (eli jälkien seuraaminen ei aina tuota tulosta edes talvella). Ensiapu kuuluu ohjelmaan, samoin usein erilaisten paarien teko ja loukkaantuneen kuljettaminen. VAPEPA-etsinnässä riittää usein pelkkä etsittävän löytäminen, jonka jälkeen saattavat toiset ryhmät olosuhteista riippuen hoitaa lääkityksen ja kuljetuksen eteenpäin.
Virallista koulutusta koordinoi SPR ja sitä annetaan perus-, viesti- ja etsintäkursseilla. Näiden jälkeen on vielä etsinnän johtoryhmälle suunnattua kurssitusta. Aluetoimikunnan puitteissa on lisäksi järjestetty mielenkiintoisia karttapelejä.
Miten aloittaa VAPEPA-toiminta omassa yhdistyksessä ? Ensin kannattaa kerätä asiasta kiinnostuneet koolle, sitten otetaan yhteys paikallisen SPR:n piirin valmiuspäällikköön ja kysellään missä muodossa VAPEPA-toiminta alueella on. Seuraavaksi aloitetaan koulutus jonka lopuksi (kun joukko tuntee olevansa valmis) täytetään hälytyskortti (jossa on lueteltu yhdistyksen päähälyttäjät) ja luovutetaan se viranomaisille. Harjoituksia jatketaan sopivaan tahtiin ympäri vuoden ja yhdistyksen sisäistä hälytyskaaviota pidetään jatkuvasti ajan tasalla.
Koska yksityiskohtaiset tietoni reserviläisten VAPEPA-toiminnasta rajoittuvat Tampereen alueelle kerron hieman tarkemmin miten siellä ovat asiat kehittyneet viime aikoina. Emme väitä olevamme mikään esimerkkipaikkakunta, seuraavassa on vain eräs kehityskaari.
Tampereen reserviläisten pelastuspalveluosasto perustettiin (uudelleen) 1984, ja ensimmäinen hälytyskaavio tehtiin lokakuussa 1985. (Kangasalla oli aktiivista toimintaa jo paljon tätä ennen, mutta se kuihtui käytön puutteessa, mikä onkin suurin vaara.) Harjoituksia oli ainakin kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä siten että toinen pidettiin sulan maan aikana. Viranomaiskäyttöä ei ollut, pääosin syynä oli viranomaisten tietämättömyys sekä vapaaehtoisjärjestöjen puutteellinen koordinointi, joka selvisi myöhemmin (Poliisikoulussa puhutaan VAPEPAsta vain ohimennen pari tuntia).
Poliisi järjesti meille koe-etsinnän maaliskuussa 1989 ja he olivat näkemäänsä tyytyväisiä; meille voi antaa "itsenäisen etsintätehtävän".
Ensimmäinen hälytyskortti vietiin paikalliseen Aluehälytyskeskukseen (AHK) elokuussa 1988.
Reserviläisten ryhmät erottuvat etsinnöissä hyvin, sillä erään pankin lahjoittamiin oranssinpunaisiin liiveihin on painettu teksti "RES. JÄRJESTÖT TAMPERE", lisäksi niihin on ommeltu heijastinnauha eteen ja taakse ja niihin tullaan vielä kiinnittämään "VAPEPA TAMPERE"-kangasmerkki.
Syyskuussa 1988 pidettiin ensimmäiset yhteisharjoitukset, Pirkanmaan Matkamotoristien kanssa.
Tampereen messuilla reserviläisten osastolla on pidetty VAPEPA-varustuksessa olevaa nukkea, joka onkin herättänyt huomiota.
Suurharjoitus Pirkkalassa lokakuussa 1989 oli merkittävä tapaus; Tampereen reserviläisillä oli ensimmäistä kertaa oma itsenäinen etsintätehtävänsä, muita lohkoja haravoivat SPR ja Puolustusvoimat.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Tampereen Aluetoimikunta perustettiin (vasta) 1990.
Ensimmäiseen tosietsintään saimme hälytyksen heinäkuussa 1991.
Etsintätehtäviä ei kaupunkialueella kovin usein ole, 1994 olimme mukana kahdessa tosietsinnässä. Yleisin etsintämuoto on näkötuntumaharavointi, jossa kokemusten mukaan ketjun etenemisnopeudeksi lupaamme 700 metriä tunnissa maastosta sekä vuorokauden- ja vuodenajasta riippumatta.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Tampereen aluetoimikunnan hihamerkki.
Aamulehdessä 19.10.1997: "Ihmiset kateissa viikonloppuna Viisi kadonnutta työllisti Tampereen poliisia poikkeuksellisen paljon viikonloppuna. Poliisi etsi omaisten pyynnöstä samaan aikaan kahta lasta ja kolmea dementiaa sairastavaa vanhusta. Kaikki kadonneet löytyivät onnellisesti. Poliisi kehottaa kuitenkin omaisia katsomaan lasten ja vanhusten perään, sillä etsinnät vievät voimavaroja poliisin muulta toiminnalta."
Etsintä 10/94
Etsintä 12/94
Etsintä 07/95
Etsintä 03/96
Etsintä 03/96, virallinen raportti
Etsintä 04/96
Etsintä 04/96, virallinen raportti
Etsintä 07/96
Etsintä 12/96
Etsintä 12/96, virallinen raportti
Etsintä 02/97
Etsintä 02/97, virallinen raportti
Etsintä 05/98
Esihälytys 06/98
Etsintä 08/98
Etsintä 09/98
Etsintä 03/99
Etsintä 03/99, virallinen raportti
Etsintä 04/99
Etsintä 04/99 virallinen raportti
Etsintä/esihälytys 08/99
Etsintä 08/99 virallinen raportti
Etsintä 10/99 virallinen raportti
Etsintä 01/00
Etsintä 05/00 virallinen raportti
Etsintä 08/00 virallinen raportti
Etsintä 09/00 raportti
Etsintä 09/00 raportti
Etsintä 01/2001
Etsintä 06/2001
Etsintähälytys 06/2001
Etsintähälytys 06/2001
Etsintä 06/2001
yleistä GPS-asiaa (ja myös Vapepan näkökulmasta)
Ilma-aluksen käytöstä (Vapepa Toimintapäivä Räyskälässä) 05.10.2002
GPS-luentomateriaali 02.04.2005: www.cs.tut.fi/~tensu/M/VAPEPA/gps-020405.pdf
TTKK:lla Ohjelmistotekniikan projektityö-kurssilla on tehty lukuvuonna 2001-02 Vapepa-simulaattori, jonka tarkoituksena on havainnollistaa eri etsintämenetelmiä (nopeus, kattavuus) yksinkertaisella karttapohjalla.
Vapaasti käytettävä "demoversio" on tässä ladattavissa. Eri tahot voivat ostaa kyseisen ohjelman suoraan sen tehneeltä työryhmältä, jolloin ostaja saa siihen myös lähdekoodit (VC++) ja muut dokumentit (eli jatkokehitysmahdollisuudet ja -oikeudet omaan käyttöönsä).
VaPePa-Simulaattori, VAPAA DEMOVERSIO, exe (Win 95/98), noin 430 kt
VaPePa-Simulaattori, VAPAA DEMOVERSIO, käyttöohje (pdf), noin 401 kt
Maakuntatoimikunnan kokouksen 22.09.2001 päätöksellä kaikki raportit etsinnöistä ja hälytyksistä poistetaan www-sivuilta (poistettu 04.10.2001). Vapepan toiminta on tottakai julkista, mutta omaisia yms. ajatellen tehtiin näin. Vapepan Keskustoimisto saattaa virallisesti ohjeistaa www-raportointiasian joskus tulevaisuudessa.
Satut muuten olemaan vierailija tällä "VAPEPA"-sivulla 01.07.1996 jälkeen.
900 vierailijan raja meni rikki 05.04.1998. 1030 latausta 19.08.1998. 1280 latausta 01.01.1999. 2318 latausta 29.05.2000. 3386 latausta 04.05.2001. * 4203 latausta 01.01.2002. * 5175 latausta 02.10.2002 * 6077 latausta 15.06.2003 * 10.02.2004 laskuri näytti lukemaa 7036 * 11.08.2005 numerot olivat 8903 * 11583 näytti 26.06.2008 * * *