Matkakertomus EU:n Komission järjestämästä workshopista 17.-18.3.1997 aiheena kuvien integrointi multimodaalisiin lääketieteellisiin sovellutuksiin

Euroopan Unionin Komission terveydenhuollon telematiikasta vastaava osasto järjesti Brysselissä 17.-18.3.1997 workshopin aiheena kuvien integrointi multimodalisiin terveydenhuollon sovellutuksiin (Integration of images for multimodal medical applications). Kokouksen yhtenä päätarkoituksena Komission kannalta oli selvittää niitä tutkimustarpeita, joita EU:n tutkimuksen viidennessä puiteohjelmassa tulisi ottaa huomioon. Kokouksen puheenjohtajana toimi Jean-Claude Healy (JCH) Komissiosta ja kokousta olivat järjestämässä Komissiosta Luciano Beolchi (LB), Pekka Karp (PK) ja Jesus Villasante (JV). Paikalla oli noin sata teollisuuden, yliopistojen eri alan organisaatioiden edustajaa.

Ensimmäinen päivä - alustukset ja yleisesitelmät

Avaupuheenvuorossaan JCH kertoi, että EU:n rahoittaman tutkimuksen viidennen puiteohjelman valmistelu on juuri tällä hetkellä käynnissä. Siitä tulee kokonaan uudenlainen kolmanteen ja neljänteen nähden ainakin, mitä tulee terveydenhuollon telematiikkaan nähden. Avainasiana tulee olemaan inegrointi, jossa tällä hetkellä erillisinä toimivat tietojärjestelmät tullaan nivouttamaan yhteentoimivaksi multimodaaliseksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on uusi tuotesukupolvi eikä vain vanhan vähittäistä parantamista. Ohjelmassa olisi tarkoituksena saavuttaa tuoteorientoitunut lähestymistapa. (Tämä on hieman ristiriidassa siihen nähden, mitä JV totesi myöhemmin omassa puheenvuorossaan, jossa hän kertoi saaneensa tehtäväksi suunnata telematiikkahankkeissa enemmän painopistettä perustutkimukseen.) JCH:n visiona on lääketieteellinen yhteentoimiva tietopankki, joka sisltäisi tietokoneavusteista diagnostiikkaa, hoitoa, perus- ja jatkokoulutusta. Puiteohjelman tulisi avustaa Euroopan teollisuutta maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Seuraava puhuja oli terveydenhuollon kuvantamistuotteita valmistavan AGFAn edustaja Rob Koreman (RK). Hänen mukaansa ollaan muutoksen kynnyksellä, jossa mikään yksittäinen valmistaja ei pysty tarjoamaan täydellistä kokonaisratkaisua alan tarpeisiin vaan monien valmistajien tuotteet on integroitava. Hänen mukaansa järjestelmien kommunikointi tapahtuisi mail-pohjaisina viesteinä (HL7, DICOM, WWW, oliotekniikat). Tästä huolimatta on kustannussyistä pyrittävä säilyttämään olemassaolevat järjestelmät käyttökelpoisina niin paljon kuin mahdollista, vaikka WWW tulee olemaan eteenpäinviemänä voimana kaikissa tietotekniikkatuotteissa. RK pelkäsi Microsoftin jotenkin varastavan shown ajamalla läpi de-facto standardeja, jotka sitovat käyttäjät Wintel-alustoille. Tämä olisi RK:n mielestä tuhoisaa.

RK:n visiossa lähtökohtana uusissa systeemeissä pitäisi olla potilas ja hänen tarpeensa ja aikataulunsa. Laitevalmistajien ja heidän asiakkaidensa suhde tulee myös muuttumaan. Digitaalisuus periaatteessa alentaa kustannuksia, mutta jonkun on kuitenkin uuden kehitys maksettava eikä tuottajan näkökulmasta digitaalisuus ole mikään kultakaivos. Siksi RK näki tulevaisuuden uusiksi maksutavoiksi laitteen käytön mukainen korvaus valmistajalle, ostopalvelut tai pitkäaikaissopimukset tuottajan ja terveydenhuoltoyksikön välillä. Multimedialla on arvonsa luonnollisen tuntuisena käyttöliittymänä mutta sen soveltuvuus ja eri tarkoituksiin vaatii vielä laajoja käyttäjätestejä.

RK:n mukaan Eurooppa soittaa kuvajärjestelmissä toista viulua. USA dominoi markkinoita ja omaksuu uudet tekniikat nopeammin. Eurooppa voi edistyä isojen implementaatioiden ja erillisten järjestelmien yhdistämisellä integroiduiksi järjestelmiksi. Alalle ei pidä laatia uusia CEN-standardeja, jos de-facto -standardeja on jo olemassa, koska standardit tulevat aina myöhässä. DICOMa pitäisi pitäisi laajentaa multimedian suuntaan lisäämällä siihen mahdollisuus tekstiraporttien ja multimedia-annotaatioden liittämiseen. Järjestelmätuottajan näkökulmasta on tärkeää pystyä toimittamaan todennettavissa oleva yhteentoimivuus muiden toimittajien järjestelmien kanssa. Tuotteiden on tuettava saumattomasti terveydenhuoltoyksikön työketjua, jotta ne tehostaisivat työskentelyä ja tuottavat lisäarvoa yksikölle. Tähän päästään pitkäaikaisella toimittajan ja asiakkaan kumppanuudella.

Käyttäjien näkökulmaa tilaisuuteen tahtoi tuoda Euroopan radiologiyhdistyksen piirissä toimiva Leuvenin yliopistosairaalassa Belgiassa työskentelevä Guy Marchal (GM). Hänen mukaansa tällä hetkellä tilanne on vielä se, että kuva on yhtäkuin filmi ja organisaatioon vaikuttavat filmin rajoitukset. Digitalisoitumisen myötä kuvien kanssa työskentelyn tapa muuttuu ja kuvat tulevat tarkoittamaan DICOM-olioita. Eri valmistajien tuotteet pitäisi olla yhdistettävissä. On tarvetta paitsi liittää kuvantamisjärjestelmät sairaalan tietojärjestelmiin, myös yhdistää kuvien käsittelyssä eri valmistajien tuotteita uuden tietokoneavusteisesti tuotettavan informaation saamiseksi kuvista. Tämä mahdollistaisi uusien radiologisten palvelujen, kuten esimerkiksi "virtuaalisen" leikkaussuunnittelun, funktionaalisen kuvantamisen ja mittaukset jne.

CEN/TC251:n vetäjä Gunnar Klein (GK) kertoi ajankohtaisesta tilanteesta standardoinnin alueella. TC251:ssä pyritään hänen mukaansa integroimaan kaikkien terveydenhuollon tietotekniikan käyttäjien eikä vain kuvantamisväen tarpeet yleensä. Kuvantaminen siirtyy pelkästään radiologiasta osaksi sähköistä potilaskertomusta ja tässä on pystyttävä yhteistyöhön. Koko maailman kattava ISO- tai JTC1-pohjalta tapahtuva standardisointityö on valmisteilla tähtäimenä aloittaa vuoden 1998 alussa. Uusi komitea ei välttämättä laadi uusia standardeja vaan hyväksyy uusiksi maailmanstandardeiksi joitain jo olemassaolevia standardeja. Koska kuvantamisjärjestelmien markkinat ovat globaaleja, on standardienkin oltava globaaleja. Eurooppalaisen työn ei tästä huolimatta pitäisi loppua. Tästä on osoituksena se, että TC251:n standardeja on hyväksytty käyttöön myös muualla kuin Euroopassa. Multimedian standardit luodaan viiheteollisuuden tietotekniikka-alan piirissä ja terveydenhuollon kuvantajien pitäisi pyrkiä vaikuttamaan standardien sisältöön olemalla mukana näissä standardointiryhmissä. Koska viihdeteollisuuden standardit eivät kuitenkaan kata kaikkia terveydenhuoltosektorin tarpeita, omaakin työtä alalla tarvitaan. GK joutui puheensa jälkeen poistumaan tilaisuudesta, mitä jonkun verran paheksuttiin, koska hänen olisi tullut olla kuulemassa kokouksen evästyksiä standardoimistyölle.

Philipsin terveydenhuoltotuotteiden yksikköä edustanut Kees Smedema (KS) alusti aiheesta tulevaisuuden terveydenhullon kuvantamismarkkinoiden kehittäminen. Terveydenhuollon ongelmana on miten leikataan kustannuksia samalla, kun hoidon laatua parannetaan. Tämä vaatii työskentelymenetelmien uudelleenjärjestämistä (business process re-engineering) terveydenhullossa ja tietojärjestelmien integrointia. Integrointi ei ole kuitenkaan helppoa ja ongelmana on, että radiologit luulevat sen tulevan ilmaiseksi eivätkä ole valmiita maksamaan siitä.

Terävissä kannanotoissaan KS suhtautui epäilevästi eurooppalaiseen kuvantamisen standardoinnin tulevaisuuteen. Hänen mukaansa ei ole mieltä tehdä vain Eurooppaa koskevia standardeja. Standardeja pitäisi saada aikaan maailmanlaajuisesti ja nopeammin, mikä edellyttää kompromissien tekoa. Markkinoiden ja sovellutusten pitäisi ohjata standardointia eikä tieteen ja tekniikan. Terveydenhuollossa on jo liikaa omia standardeja, jotka olisi voitu ottaa suoraan muilta tietojenkäsittelyn alueilta. Standardointityötä ai pitäisi rahoittaa, koska silloin syntyviä standardeja ei sovelleta. Pilotti-implementointeja voitaisiin sen sijaan rahoittaa EU:n taholta. Hyvää standardointiprosessia ei KS:n mukaan olekaan, mutta Andover-ryhmän toiminta vaikuttaa lupaavalta.

Björn Berghin (BB) alustuksen aiheena oli lääketieteellisen kuvantamisen integrointi sairauskertomukseen. BB:n berliiniläinen klinikka on koettanut pystyttää elektronista sairaskertomusta tavoitteina turvallisuus, helppokäyttöisyys, kaikenkattavuus, käyttömahdollisuus joka paikassa, paperitulostusmahdollisuus ja halpa hinta. Keskitetty ratkaisu on osoittautunut ongelmalliseksi jonka vuoksi ratkaisua on lähdetty etsimään www-tekniikasta. Tässä keskitetty osuus sisältäisi pääasiassa vain linkkejä osastojen tietojärjestelmiin. Tavoitteena olisi pidettävä, että eri järjestelmien välinen tiedonsiirto pohjautuisi standardeihin, joista mainittiin DICOM, DICOMin worklist management, WWW, HL7 tai EDIFACT. Ongelmiksi nähtiin, ettei DICOM ole vielä valmis kaikilta osiltaan ja se, että DICOMin worklist managementin hyvyyttä ei ole vielä käytännösä koeteltu.

Seuraava puhuja Juan Reig Redondo (JRR) edusti PROREC konsortiota, jonka tarkoituksena on edistää elektronista sairaskertomusta Euroopassa. JRR:n mukaan useimmat ovat yksimielisiä aiheeseen liittyvistä ongelmista. Tavoitteena hankkeessa olisi pidettävä hoidon jakuvuuden periaatetta, joka mahdollistuisi sillä, että potilaan tietoihin pääsisi käsiksi kaikkialta terveyskeskuksesta lähtien. Elektroninen sairaskertomus ymmärretään eri tahoilla eri tavoin. Sekä keskitetty että hajautettu malli voisi JRR:n mukaan toimia. Valitettavasti on olemassa vähän hyvin tunnettuja ja hyvin tuettuja käyttäjätarpeita tällä hetkellä. Standardien tarve on ilmeinen ja jopa terveydenhuollon pitäisi yhdenmukaistua Euroopassa. (Tähän tuli pian kommentti, jossa uskottiin, ettei tämä ole mahdollista.) JRR piti USAta edistyneempänä ja vastaanottavaisempana elektroniselle potilaskertomukselle kuin Eurooppaa.

Jesus Villasante (JV) EU:n Komission terveydenhuollon telematiikkaosastolta (DG XIII-C4) toi esiin Komission visioita telemaattisten palvelujen tulevaisuudesta terveydenhuollossa. Komissio kerää nyt ideoita kuvantamissektorin yrityksiltä (ja muiltakin) siitä, mikä kuvantamisyritysten rooli tulisi olemaan terveydenhullon telematiikassa. JV:n mukaan ongelmana on, että tällä hetkellä terveydenhuollon telematiikalle ei oikeastaan ole vielä markkinaa ja teleyhtiöille on ollut vaikeaa löytää asiakasta. Tulevaisuudessa terveydenhuollon telematiikkatarpeet lisääntyvät ja Komissio haluaa olla mukana vaikuttamassa vahvan eurooppalaisen teollisuuden syntyyn. Terveyssektorin tietämystä voitaisiin hyödyntää laajemmin, jos se olisi avoimempi tietoverkkojen avulla. Komissio haluaisi nähdä elinvoimaisen terveydenhuollon telematiikan teollisuusyhdistyksen syntyvän alaa edistämään ja kommunikoimaan eri viranomaisten kanssa. Terveydenhuoltoyksiköiden ja yritysten telematiikkayhteistyöhankkeita suositaan. Telematiikkaa tarjoavien yritysten kannattaisi muodostaa alliansseja aiemmin terveydenhuoltosektorista tuloja hankkineiden yritysten kuten lääkefirmojen kanssa, jotta saisivat tietämystä alan kaupankäyntitavoista. JV korosti liikkuvan tietoliikenteen uusia mahdollisuuksia. Standardit ovat hyödyllisiä kaikille osapuolille ja yritysten tulisi rahoittaa se. Standardoinnin pitäisi pysyä kehityksen vauhdissa ja siksi virallisten standardointielimien tulisi hyväksyä de-facto standardeja virallisiksi standardeiksi. EU:n viidennen puiteohjelman valmisteluun on saatu ohjeita painottaa sitä enemmän perustutkimukseen.

Enrico Carlin (EC) edusti Andover-ryhmää, joka on USAssa lähtenyt aktiivisesti edistämään terveydenhuollon tietotekniikan standardointia yrityslähtöisestä näkökulmasta. Tavoitteena on yhtenäisesti sovellettavat tiedonsiirtostandardit, jotta laitteet ja terveydenhuollon eri tasojen tietojärjestelmät olisivat kytkettävissä toisiinsa plug & play -helppoudella. Maaliskuussa 1997 Andover-ryhmässä oli 188 jäsentä (myös Microsoft ja urooppalaisia tahoja). Periaate on ottaa käyttöön olemassaolevia standardeja, DICOM, HL7, IEEE P1073 MIB, web-tekniikka ym., jotta eteneminen olisi nopeaa. Maailmanlaajuiset lääketieteelliset kuvantamismarkkinat kasvavat vuoden 1993:n 12.2 miljardista dollarista 22 miljardiin dollariin vuonna 2000. Euroopan mahdollisuudet ovat EC:n mukaan sisällöntuotannossa (lääketieteelliset kuva-arkistot yms.) ja palveluissa (telekonsultointi, verkottunut yhteistyö). EC näki 3D-rekonstruktion muodostuvan jatkossa tärkeäksi.

Holger Pettersson (HP) Etelä-Ruotsista kertoi alueellisesta teleterveydenhuollon kokeilusta. Lähtökohtana on Malmöhusin maakunnan terveydenhuollon uudelleenorganisointi, jossa sairaaloiden määrää pyritään vähentämään. Palveluita pyritään kuitenkin edelleen tarjoamaan telematiikan avulla. Jotta tähän päästäisiin, on myös päätöksentekoketjut trimmattu lyhyemmiksi. Tavoitteena on saada aikaan ratkaisu, jossa verkon palvelu toimii 24 h/vrk. Työasemat standardoidaan ja kaikkialle tuodaan tarjolle samanlaiset www-tyyppiset palvelut. Teleradiologiaverkon on määrä olla kokonaan valmis vuonna 2000. Samanaikaisesti on pystytetty videoneuvotteluverkkoa, jota on tarkoitus hyödyntää eri erikkoissairaanhoidon alueiden konsultoinnissa. Toistaiseksi kehittämistyö on HP:n mukaan sujunut melko hyvin. Hintaarvio digitalisoinnille on noin 20 MECUa.

Michael Osteaux (MO) Oli kutsuttu alustajaksi EUROPACSin edustajana aiheenaan digitaalsen kuvantamisen ja tiedonhallinnan integrointi kliinisessä ympäristössä. MO:n mukaan digitalisoituminen on kuvantamisen luonnollista evoluutiota ja vuosisadan vaihteessa jo 80 % siitä on digitaalista. Koska tietomäärät ovat valtavia, ei niitä ole järkevää säilyttää vain yhdessä massiivisessa keskustietokoneessa, jota on vaikea ylläpitää ja päivittää vaan hajautettu ratkaisu on järkevämpi avainasanoina coordinated subsystems - cooperative computing. MO puolsi jo aiemmin kokouksessa esitettyä virtuaalista elektronista sairaskertomusta, joka sisältää www-tyyppisiä linkkejä eri puolille. Eri käyttäjäryhmillä on järjestelmässä eri tarpeita ja ne täytyy ottaa huomioon. Esimerkiksi terveyskeskuslääkäri ei tarvitse alkuperäistä MRI-kuvaa vaan sitä koskevan asiantuntijalausunnon. Verkon kuormaa voidaan keventää älykkäällä tietojen esisiirrolla siihen pisteeseen, jossa sitä todennäköisesti tullaan pian tarvitsemaan. DICOM tulee pysymään tärkeänä ja siihen rakennetaan parhaillaan liityntöjä sairaaloiden ja radiologiayksiköiden tietojärjestelmistä. Tietojen arkistointiajasta digitaalisessa arkistossa ei ole vielä konsensusta. Asiaan liittyy muitakin lakiteknisiä asioita, joiden ratkaisua vielä odotellaan.

Laillisista ja eettisistä kysymyksistä lääketieteellisten kuvien siirrossa ja jakelussa piti alustuksen Euroopan maha- ja suolistoendoskopian yhdistyksen (ESGE) edustaja M. Delvaux (MD). Lähtökohtana MO piti jakoa kuvien tuottajiin ja niiden käyttäjiin. Olisi ratkaistava se, kuka kuvan omistaa ja kuka on vastuussa sen laadusta. Usein kuvantamisessa otetaan suuri joukko kuvia, joista talletetaan vain ne muutamat, joiden perusteella diagnoosi tehdään. Koska kaikkea ei voida tallentaa, tarvittaisiin ohjeistusta siitä, mitä on tallennettava. Usein pelkkä kuva ei riitä vaan tarvitaan myös muuta tietoa diagnoosin tekemiseksi. Vailla ratkaisua on myös vanhentuvien laitteiden tuottama ongelma kuvien arkistoinnissa, koska uusilla laitteilla ei välttämättä pystytä enää lukemaan vanhoja tallenteita. Kuvien ei pitäisi joutua asiattomien käsiin, mutta turvallisuuden ylikorostaminen ei saisi haitata liiaksi kuvien käyttöä. Kuvien käsittelyllä kuvista saadaan jotain paremmin esille mutta samalla jotain häviää ja tämä seikka voi myös aiheuttaa juridisia ongelmia.

Jose Torcato (EU:n komissio, DG XIII B5) esitteli modernin digitaalisen tiedonsiirron trendejä. Verkot ovat nykyään kaikilta osin monimutkaisia. Nopeiden yhteyksien otto ei onnistu yhtä helposti kuin puhelimella soittaminen, koska signalointi puuttuu vielä standardeista (tosin JAMES-niminen EU-projekti tutkii tätä). Valokuidussa on tietoliikenteen tulevaisuus ja näkyvissä on jo kehitys 10 Gbit/s nopeuteen saakka. Lan-emulointi ja classical IP, joita ajetaan ATM-verkon päällä nopeuttavat ATM:n käyttöönottoa, mutta ne eivät osaa hyödyntää ATM:n Quality-of-Service ominaisuuksia, jolla voidaan varata yhteydelle taattu kaista. MPEG-2:sta tulee digitaalisen TV:n standardi, mutta vielä puuttuu markkinoilta kohtuuhintainen MPEG-2 -enkooderi, jolla kyseistä formaattia pystyttäisiin tuottamaan.

Jürgen Stettin Olympukselta valotti päivän aihetta digitaalikameravalmistajan näkökulmasta. Hänen mukaansa nykyiset erikoiskuvatyöasemat korvautuvat yleiskäyttöisillä koneilla. Kustannussäästöihin päästään myös kuvien hajautetulla tallennuksella ja rakentamalla tietojärjestelmät niin, että päällekkäisiltä kuvauksilta vältytään. Kuvien laadunvarmennus on vielä alkutekijöissään. Tarvittaisiin käyttöön menetelmät, joilla voitaisiin osoittaa, ettei kuvia ole manipuloitu eli eräänlainen digitaalinen vesileima. Kuvien kanssa työskentelyn tuottavuutta voitaisiin parantaa helppokäyttöisemmillä laitteilla, joissa kuvien saantiaika on nopea ja tiedon manuaalinen syöttö on tehty yksinkertaisemmaksi. Olympus odottaa DICOMiin näkyvän valon kuvien standardointia ja pitää yritysten välistä yhteistyötä tärkeänä, koska kellään ei ole resursseja toimia yksin kaikenkattavasti.

Jens Ricke edusti EU:n Telematiikkaohjelman onkologian projektien klusteria ACTIONia, jonka tarkoituksena on tuoda telematiikka osaksi kliinistä rutiinia ja näin parantaa syövänhoitoa. Ensimmäisessä vaiheessa verkoilla voidaan tarjota yksinkertaisia kirjallisuushakuja ja päätöksenteon tukea. Näin saadaan käyttäjät totutettua verkkojen käyttöön, josta seuraa palvelujen laajentaminen konsultointiin ja kolmannessa vaiheessa etätyönä tehtävään arkistointiin, annossuunnitteluun ja jopa verkon kautta tapahtuviin leikkauksiin. Eri käyttäjäryhmille ei sovi sama kuvatyöasema. Kun verkon infrastuktuuri luodaan, se synnyttää tarvetta uusille palveluille ja tuotteille, joita alan teollisuus pääsee näin tuottamaan.

Denis Mrejen kertoi aluksi puheenvuorossaan edustamastaan Euroopan tietotekniikkateollisuuden pyöreän pöydän yhdistyksestä EITIRTistä. Sen jäsenistö vastaa yli 50 prosentista Euroopan tietotekniikka- ja tietoliikennemarkkinoista ja se pyrkii vahvistamaan Euroopan roolia maailmanmarkkinoilla ja neuvomaan EU:n komissiota toimialallaan. Terveydenhuollon reformit tuovat uusia mahdollisuuksia EITIRTin edustamalle teollisuudelle, mutta kasvua rajoittaa joukko ongelmia: Terveydenhuollon tekniikan hankintojen päätöksenteko on fragmentoitunutta. Tietoliikenne on vielä liian kallista. Standardinomainen käyttäjäliityntä diagnostisen ja terapiatiedon syöttämiseksi puuttuu ja siksi EU:n tulisi tukea standardien implementointikokeiluja. Digitaalikuvauksen osalla säädösten tilanne on sekava ja tiedon luottamuksellisuuskysymykset vielä avoinna.

Ranskan telelääketiedeyhdistyksen edustaja J.P. Thierry kertasi kuvantamisen historiaa ja sen merkkipaaluja. Puheen anti kokoukselle oli vähäinen.

Päivän loppuksekustelussa tuli esiin se kehityssuunta, että tietotekniikalla tavoiteltu kustannusten säästö ei aina toteudukaan, vaikka jokin toiminto nopeutuukin. Tämä johtuu siitä, että säästynyt aika terveydenhuoltoyksikössä täytetään uusilla palveluilla, joiden antaminen ei ennen ollut mahdollista.

Toinen kokouspäivä - työryhmäsessiot ja niiden yhteenveto

Toisena kokouspäivänä yleisö jakautui työryhmiin, jossa keskusteltiin kuvantamiseen liittyvistä eri aihepiireistä. Standardoinnista keskustelleessa työryhmässä esille muutamia mielenkiintoisia näkökulmia. Teollisuus haluaisi kuvantamiseen vain maailmanlaajuisia standardeja, sillä senkään resurssit eivät riitä kaikissa alueellisissa standardointikomietoissa istumiseen ja kiinnostuskin on vähäinen, jos ISO-komitea syntyy. Kansalliset edustajat Euroopassa eivät kuitenkaan ole valmiita hylkäämään CEN/TC251/WG4:ää. Philipsin Smedema jäi siten melkein yksin, kun ehdotti, että eurooppalaiset osallistuisivat kukin erikseen DICOMin työryhmiin, koska muutamat läsnäolijoista olivat sitä mieltä, että juuri joukkovoimalla eurooppalaiset voivat saada asioita läpi DICOM-komiteassa. Toshiban edustajan mukaan Euroopan esiintyminen DICOM-komiteassa sai aikaan myös japanilaisten yritysten tuen DICOMille, koska nyt amerikkalaisten on otettava muidenkin maiden erityistarpeita huomioon. Smedema ei kannattanut standardoinnin rahoitusta, koska se tuottaa hänen mukaansa standardeja, joita ei implementoida. Julkisin varoin toimivien yksiköiden edustajat työryhmässä eivät yhtyneet tähän kantaan.

Standardoitavia kohteita pohdittaessa tuli esiin näkyvän valon kuvauksen standardointi ja työnkulkua tukevien ominaisuuksien standardointi. Yleisesti ei haluta välttämättä erillistä terveydenhuollon multimediastandardia, vaan pyritään hyödyntämään yleisiä alan standardeja jos vain mahdollista. Tärkeäksi nähtiin kuvantamisjärjestelmien integrointi sairaalan yleistietojärjestelmään ja radiologian tietojärjestelmään. Kuviin haluttaisiin liittää muutakin tietoa, koska elektronisen potilaskertomuksen valmistumista ei haluta jäädä odottamaan. Kuviin pitäisi voida liittää tunnistetujen reunojen viivoja ja kuvaa analysoineen henkilön katselussaan käyttämät asetukset, jotta niihin voidaan myöhemmin tarvittaessa palata. Palveluoliot voitaisiin suunnitella ja liittää mukaan DICOMiin. Tarvittaisiin myös sovellutusprofiileja eri aloille ja näissä pitäisi määritellä, mitä DICOMin optionaalisista atrribuuteista pitäisi olla mukana. Laitteiden yhteentoimivuus on tärkeä tavoite, sillä tällä hetkellä vain kaksi valmistajaa pystyy erään puhujan mukaan toimittamaan melko virheettömän DICOM-implementaation. Viidennen puiteohjelman toivottiin tukevan standardien implementaatioyrityksiä.

Seuraavaksi käsiteltiin kuvantamiseen liittyvää säännöstöä. Joissain maissa digitaalista kuvantamista ei hyväksytä sairausvakuutuskorvauksen piiriin ja tähän pitäisi saada muutos. Tietoturva-asiat kaipaavat ratkaisuaan. Elektronista allekirjoitusta pidettiin saksalaisten taholta tärkeänä ennen kuin digitaalisuus voi kunnolla edetä. Turvallisuuskysymys pitäisi ratkaista kansainvälisesti eikä kansallisesti, jos halutaan rajojen yli tapahtuvaa kuvien siirtoa. Ehdotettiin myös, että tietoturva-asiat ratkaistaan jo muualla tietotekniikassa hyväksi havaitulla tavalla ja keskitytään vain kuvaspesifisiin asioihin.

Kokouksen yhteenveto
Työryhmät koottiin luonaan jälkeen yhteen ja kuultiin niiden raportit. Jean-Claude Healy toivoi saavansa suosituksia EU:n tutkimuksen viidennen puiteohjelman valmistelua varten. Työryhmäraporteissa tuli esille joukko sekalaisia ehdotuksia eri aihepiireistä:

Standardointi

Viides puiteohjelma

Säännösten laadinta

Muita ehdotuksia

Alpo Värri

Signaalinkäsittelyn laitos, Tampereen teknillinen korkeakoulu, PL 553, 33101 Tampere, Puh. 03-3652575, Fax. 03-3653857, E-mail: varri@cs.tut.fi.